maanantai 14. joulukuuta 2015

Luvialle förskottijoulunviettoon Pepin kautta piipahtaen


Lähdimme perjantaina Luvialle äidin luo viettämään förskottijoulua. Matkalla piipahdimme Tampereella Pepin luona, sillä olemme tunteneet virtuaalielämässä kauan, mutta emme tavanneet livesti. Ja olihan minulla asiaakin eli noudin Pepiltä tilaamiani villasukkia, joita häneltä syntyy tuosta vain. Just ennen Pepiä onnistuin pudottamaan kännykkäni auton penkkien väliin niin, että hyvä ettei koko kaaraa tarvinnut purkaa. Lumimiehen pää alkoi punoittaa, koska kuulemma 'kukaan, ikinä, missään maassa, maailmassa, ei voisi saada puhelintaan sellaiseen jumiin.' Onneksi ei ollut perjantain lisäksi 13 päivä...Tunnistin Pepin ikkunan heti, sillä hän oli blogissaan esitellyt upeat, mustat pitsiverhonsa

Pepi pitää suosittua sisustus&puutarhablogia Huusholli. Vuosien aikana blogin nimi on vaihtunut kerran tai kaksi, mutta daami touhukkaan blogin takana on sama. Pepin Huushollia sekä hänen siirtolapuutarhaansa Lillaa on nähty muutamissa eri julkaisuissa. Pepi on nainen, jolta sujuu niin pöydän kuin sängyn rakentaminen ja etenkin sutiminen, sillä suuri ihme olisi, jos hänellä eivät värit vaihtuisi ja suti heiluisi: Heti huolestuisin!

Sain Pepiltä vapaat kädet kuvata hänen pientä, kodikasta kaupunkiasuntoaan samalla kun emäntä keitti teetä ja piti seuraa Lumimiehelle. Paljastan: Tilaihme, jonne tekee mieli jäädä! Paljon kirjoja, kynttilöitä ja kukkia sekä aitoja itämaisia mattoja, jollainen yksi myös vessassa. Pidin olkkarin tunnelmasta, kun siellä ei ollut sitä pakkosoffaa, vaan päästävedettävä, sekä oikeasti lämmittävä, aidon näköinen

sähkötakka. Ympärys ei kuumene, joten voi käyttää myös lemmikki- ja lapsi huushollissa. Takan edessä tietysti mukava löhötuoli jalkarahilla

Yksi seinä siis kirjoille ja takalle, sivuseinällä taidetta.

Kurkistus rouvan makuuhuoneeseen, jossa tietysti kristallikruunu...Ihanaa herätä aamulla ja nähdä tuo kruunu ekana. Siinä sitä voisi vähän meditoida, mutta Pepillä tapahtuu, minkä tietävät kaikki hänen blogiaan seuranneet. Ja tätä en voi nyt olla kertomatta: Pepihän asuu niin lähellä Lillaa, että ellei edessä olisi taloja, näkisi sinne. Niinpä hänen päivänsä voi kesällä mennä näin: Pepi ottaa maitokärryt ja menee torille. Ostaa kärryt täyteen kukkia, ruukkuja, amppeleita, kaikkea ja sitten hän jatkaa määrätietoisesti kohti Lillaa touhuamaan. Ei siinä mitään kuskeja tarvita. Muistaisin, että kerran pyörällä olisi kulkenut kakkosnelostakin, mutta ehkä se oli vain unta;) Minä lukisin mieluusti puutarhajuttuja tällaisista sisupussidaameista! Niin ja oikeesti, siis ne maitokärryt kulkemassa siellä Tampereen kadulla kesäaamuna...uniikki kansikuva-aihe.

Pepin tehokkuus on hämmentänyt minua kaukaa, mutta likeltä se oli ihan lämmintä ja rauhallista. Touhukas nainen osaa pysähtyä ja olla läsnä. Se on arvostettavaa. Ja mikä parasta, kun olimme lähteneet Lumimies totesi autossa, että ikinä, ikinä hän ei ole nähnyt kaksiota, johon mahtuu noin paljon noin kauniisti ja tyylillä, että tavaraa ei kuitenkaan ole yhtään liikaa. Kiitos Pepi sekä sukista että teestä ja siitä, että saimme piipahtaa♥ Ehkä ensi suvena Lillassa...

Luvialla äidin puutarhassa jouluruusu lykkää niin paljon nuppuja, että...Kun minä kuvailin jouluruusua
Lumimies kunnon vävynä leikkasi äidin kuusia. Kuten huomaatte pikkupuutarhassa on huomioitu eläinystävämme: Linnut ja oravat. No, oravien syöttöautomaatti ei tässä kyllä näy, mutta sellainenkin on.

Tässä ikkunan kautta kuvatussa himmeässä valokuvassa näemme yhden, jota aina odotan kovasti: Fasaanit eli fasut olivat niin tuttu juttu isän vielä eläessä vanhempieni isossa puutarhassa, että ne olivat kuin jotain lemmikkejä. Joskus keväällä kun istun äidin terassilla voi saapua fasaaniuros kera haareminsa: Sitä kannattaa odottaa.

Jos hyvin käy, äidillä on jouluruusun nupuista osa auki juuri joulun aikaan.

Tässä äiti Pekka-vävyn kuvaamana jouluna 2012. Tuon kukan tilasin äidille Luvian omasta kukkakaupasta Annelta. Huhtikuussa kukka ei näyttänyt enää oikein elävältäkään, mutta keväällä äiti istutti sen puutarhaansa näkyvissä olevin seurauksin. Siellä se nyt vain kukoistaa kuin joulukuun kuningatar. Mummoilla on taikansa...

Kävimme tietysti yhdessä iltakävelyllä isän haudan kautta, jossa sain sytyttää kynttilän. Matkalla kuvasimme ikkunan kautta Luvian siunauskappelia, jonka katosta roikkuu upea, Anders Artigin valmistama kirkkolaiva. Laivassa on teksti: "1803 Gustaf Adolph Luwia kyrka till hörig Anders Artig." 


Niin siis meni pitkä viikonloppu äidin ja siskon perheen kanssa joulua etukäteen viettäen. Nautimme paljon hyvää ruokaa, muistelimme ja nauroimme. Meillä on pieni perhe ja asutaan kaukana toisistamme. Luovuus saa kalenterinkin joustamaan. Kiitos äiti, Merja, Pekka, Jusu♥ 

förskottijouluterveisin
Leena Lumi

Winter Song

20 kommenttia:

  1. Kyllä sinusta Leena olisi sisustusbloggaajaksikin, niin kivasti esittelit Pepin kauniin asunnon. Pepillä on taito hyppysissään luoda kodikkuutta ympärille. Ja myös mainio tavaroitten yhdistämisen taito. Tuolta bongasin seepratuolin, minullakin on - peräti kaksi kappaletta :)

    Teillä on ollut kiva förskottijoulu. Kalenteri saa joustaa, kun on läheisten yhdessäolosta kyse.
    Oli niin kiva ja lämminhenkinen kirjoitus! Kiitos Leena <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuula, kiitos vaan, mutta se on niin kova laji, että siihen en ala;) Pepillä on takuulla joku vaisto tuohon juttuun: Ei Lumimies yleensä noin huomaisi. Juuri tuon tavaroiden yhidstämisen R. mainitsi. Sinullahan on mitä kaunein koti myös. Kuvittele nyt, jos olisin sisustusbloggaaja, anoisin päästä sinulle kuvaamaan;)

      Minulle entekin Luvia on aina vähän myös nostalgiaa, kun olen siellä viettänyt sekä lapsuuden, nuoruuden että osan aikuisuutta. Sen jälkeen mikään muu paikka ei enää voi tuolle vetää vertaa, vaikka me täällä Keski-Suomen saarella viihdymmekin. Perhe on tärkein, kaikki muu tulee sen jälkeen. Kiitos Tuula ja tuikkivaa joulukuun jatkoa sinulle <3

      Poista
  2. Heippa,
    Oli tosi mukava tavata. Meillä oli niin älyttömän hauskaa ja jostain syystä juttua riitti....ja volyymit nousi. Joko tärykalvonne ovat parantunee? Pyydän anteeksi mahdotonta ääntäni, mutta innostava ja mukava seura, nostaa volyymit ihan omiin sfääreihinsä. Nauru teki hyvää. Äitikin nauroi välillä vedet silmissä. Ja fasuherrakin näyttäytyi. Ja Jusuhan piti teidät niin hyvin. Hän rakastaa ihmisiä!! Ja kuten huomasitte hän oli aivan lapsi; leluja tuotiin teille heti. Hyvä, että pääsitte turvallisesti kotiin.
    Seuraaviin tapaamisiin,
    Lämpimin terveisin,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!

      Aina, aina...;) Juu, ei satu enää edes se yläcee. Ole hyvä vain: Me olemme tottuneet. Tosi kiva nähdä, miten äiti nauraa vedet silmistä juosten - vieläkin. Viime kerralla fasuja ei näkynyt, nyt onneksi yksi. Jusu on baby 4-ever;)

      Sitä odotamme: Onhan juhlan aihetta!

      Kiitos samoin <3

      Poista
  3. Pepi on....noh PEPI. <3 Ihana jouluruusu olen pitkään miettinyt saisinko sen omalla pihallani viihtymään ja taidankin keväällä kokeilla nyt kun on uusi piha ja uudet kujeet. Ihanaa joulun aikaa teille koko poppoolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mirstaakkeli, osuvasti sanottu <3 No, minusta jouluruusu on ulkona helpompi kuin sisällä. Niitä oli monta valkoista ja mustanpunaista, mutta kotilot söivät: Puutarhaamme kuuluu myös lehto. Nyt on hyvin, kun istutin etupihalle mongolianvaahteroiden katveeseen ja toisessa on nuput, mutta tuskin aukeavat ennen kevättä, sillä vyöhykkeeme on IV, vaikka ehkä tällä saarella III, mutta nyt on selvästi alkanut kylmetä. Ne nuput jäävät sitten lumen alle ja aukeavat keväällä= Ihana Kukka <3

      Kiitos samoin teille <3

      Poista
  4. Muksuna kurkin tuota laivaa kappelin ikkunasta ja jostain syystä pelkäsin sitä. Kappeli on jotenkin niin yksinkertaisen kaunis, koruton. Mummu siunattiin siellä kauniina syyskuun päivänä anno joskus. Kiitos kuvasta.

    Tunnelmallista joulunaikaa sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikka L., se on huimaavan kaunis. Netistä löytyy parempiakin kuvia, sillä tämä on otettu kännykällä...Ole hyvä <3

      Pakko kai kertoa, että siinä penskana istuessa kerroin kovimmat jutut, mitä taphtuu kun pimeä putoaa ja aina joku lähti juoksemaan kotiin;) Minua ei hautuumaat pelota ollenkaan: Ne ovat rauha ja kaneus.

      Kiitos samoin sinulle&co <3

      Poista
  5. Kiitos Leena itsellesi ❤️ -niin kauniista sanoistasi kuin myös lukemisista!
    Oli todella kiva vihdoin ja viimein tavata vaikka edes näin pikaisestikin, on me sen verran kauan viestitelty milloin mitenkin ja lähetelty niin pieniä paketteja kuin korttejakin :)
    Ensi kesänä kyllä jatketaan ajan kanssa siitä mihin nyt jäätiin, Lilllassa tavataan!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepi, ole hyvä: Uskon että elät jännittäviä joulunalushetkiä ♥

      Jollain kummalla tavalla sitä kyllä tutustutaan myös virtuaalisesti, sillä ei yhtään tuntunut, että olisit ollut minulle vieras.

      Se jo luvattiinkin. Kiitos kutsusta♥ Sinusta tuli nyt puolvälin krouvi;)

      Poista
  6. Tunnelmallinen tuo Luvian kirkko ja hauskaa ja jännää tavata virtuaalinen ystävä <3 Pepillä on todella kaunis ja kodikas koti ja oi Leena äitisi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, tuo on siis siunauskappeli, joka sijaitsee hautausmaalla. Pepin kanssa heti kuin vanhat tutut <3 Pepillä on tatsia sisustamiseen ja moneen muuhunkin...niin...äiti <3

      Poista
  7. Viehättävä julunaluspostaus! <3

    Toivotan leppoisia päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, kiitos <3

      Ne ovat tavallaan alkaneet, vaikka vielä täällä touhuankin. Tähtien tuiketta!

      Poista
  8. Mukavaa joulunodotusta.
    Olen vähän laiskistunut täällä blogissani. Olen päättänyt ryhdistäytyä ainakin uuden vuoden alkaessa. Toivottavasti onnistuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena, kiitos samoin <3

      Sama täällä. Minä aion pitää muutaman viikon joululoman...Olla läsnä perheelle.

      Tuikkivaa joulukuuta sinulle!

      Poista