keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Paavo Halonen, Antti Kauppinen, Ulla Kokki: Armas aika. Intohimona joulu

Ihmiset joiden intohimona on joulu, ovat ihan omaa luokkaansa. He ymmärtävät kaltaisiaan, he nauttivat kuulla toisen huomaamatta hyräilevän joululauluja juhannusaattona, he tietävät ystävän sisäisen mielen jo alitajunnassa käsittelevän piilossa olevia joulupapereita, muistelevan vieläkö lametta jäi, he ymmärtävät, että sukulaissielu suunnittelee jo joulupöydän tarjoomuksia miettien ’mitähän uutta toisi pöytään tänä vuonna?’ Todelliset joulusielut ovat suvaitsevaisia ja he kysyvät yhteiseen jouluun osallistujien toivomuksia joulun perinnelaatikoista, jälkiruokajuustoista ja vaikka viineistä. Joulu on mielentila, ei pakkokaava. Se on lumihiutalevalssi, vähän liian paljon syömistä, paljon naurua, muistelemistakin, lahjat odottavat kuusen alla, mutta kenelläkään ei ole kiire yhtikäs mihinkään, sillä joulusielut tuntevat kaikellaan, miten vuodenaikajuhlista ihanimmassa, aika on äärettömyys tähtien sfääreihin. 

Paavo Halonen, Antti Kauppinen ja Ulla Kokki ovat tehneet unohtumattoman rennon ja kauniin joulukirjan Armas Aika. Intohimona joulu (Schildts&Söderströms 2015).  Näin kirjan yhdessä kaupassa ja kaikki ostoslistat lensivät päästäni, sillä jäin makustelemaan kirjan kuvia ja fiiliksiä. Ehkä yritin ahmia kirjan...ainakin mieheni ilmeestä päätellen. Mietin miksi en ollut löytänyt näin kauniskantista kirjaa ennen vuoden kansikisaani...Aloin tutkailla reseptejä sillä silmällä ja huomasin ylätyksekseni, että nyt puhaltelivat sekä traditioiden että muutosten tuulet. Hyvä näin, sillä meillähän nuoriso vaati muutama vuosi sitten tuunamaan koko joulun uusiksi ja sen teimme! Armas aika kirjan tekstin on kirjoittanut Antti Kauppinen, kauneudesta vastaa Paavo Halonen, joka tosin myös kommentoi mielellään ruokiin ja upeat, suorastaan syötävät valokuvat ovat Ulla Kokin taidonnäyte. Kirjan ohjeissa ovat kunniassaan voi, kerma ja täysmaito eli kuulostaa edesmenneen anoppini, mestarikokkaajan perusneuvoilta.

Näin kirjan tekjät Antti&Paavo&Ulla kirjastaan:

Jokaisella reseptillä on oma tarina. Ohje voi olla mummolta peritty tai Aurinkokuninkaan hovista lainattu hienous. Se voi olla itse keksitty tai oma versio mausta, joka on jäänyt matkalla mieleen. Tai se voi olla perinteinen ohje, onhan joulu leimallisesti perinnejuhla.

Olemme viettäneet joulua yksin, kaksin ja isommalla joukolla; Suomessa ja ulkomailla; maalla ja kaupungissa. Jokainen juhla on ollut omanlaisensa. Tässä kirjassa on muistoja meidän joulujemme varsilta. Nauttikaa.


Niin iloitsen tästä kuvasta, jossa nautitaan kuohuviiniä ja tuorehernekeittoa. Miten chic! 

Tuorehernekeitto on tuulahdus suvea ja mummolan hernemaa.

600 g pakasteherneitä
6 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
hyppysellinen salviaa
hyppysellinen meiramia
2 dl kuohukermaa

Kiehauta herneet vedessä kasvisliemikuution ja muasteiden kanssa. Älä keitä herneitä pitkään, oikeastaan vain ensimmäiset kiehumisporeet riittävät, sillä tarkoitus on pitää herneet tuoreina.
Hurauta sauvasekoittimella keitto tasaiseksi.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja kääntele vaahto kevyesti keiton joukkoon.

Tarjoa kun keitto on vielä kevyen vaahtoisaa.

Niin...jos tarjoaisinkin tuorehernekeittoa jouluaattoaterian aluksi tämän sijasta kera kuoharin...

Armas joulu kirjan sisällys on Joulu juhlista jaloin, Aattoa koko marraskuu, Ähkystä ähkyyn (ei tosikoille;), Suu makeaksi, Rääppiäset ja Kohti seuraavaa joulua.


Löytyy perinteistä riisipuuroa ja sen kera luumukiisseliä kuin myös uuniohrapuuroa, jota äitini muuten valmistaa usein.  Trenditietoinen saattaa pitää tuorepuurosta ja perinteitä vaaliva valmistaa naurispuuroa ja nauttii sen suuren voisilmän kera.

Kirja tarjoaa myös leipomista, salaatteja, kasvis-, kala- ja liharuokia sekä hieman askartelua. Dolcea ei ole unohdettu, sillä jälkiruokaosuus nousee suorastaan kuninkaalliselle tasolle. Kirjan ohjeet ovat sekä isoon nälkään, että pikkunaposteluun joulua tehdessä ja odotellessa. Matka jouluun on osa joulun hurmaa.

Saatan olla erityisen ihastunut salaatteihin, joten meillä joulupöydässä lukumäärällisesti on eniten salaatteja, erilaisia kaloja tai jälkiruokajuustoja, joihin viime mainittuihin liittyy hurja joulutarina, mikä ei ole ihan painokelpoista...kaikki johtui vain siitä, että niitä juustoja oli tusina ja sitten...Armas aika tekee just sitä, mistä minä pidän: tarinat ja ruoka kuuluvat yhteen. Niillä on samanlainen taivaassa solmittu liitto kuin vaikka tietyillä väreillä on. Rrrrakastan kirjoja, joissa ruokiin liittyy tarina ja tässä kirjassa niitä on monta!

Armas aika tarjoaa reseptit äidin rosolliin, sienisalaattiin, tillikurkkuihin, Waldrofin salaattiin, ihan mun herkkuni!, kuin myös venäläiseen punajuurisalattiin, kaukoidän rapusalaattiin, insalata verdeen ja papaijasalaattiin. Jos olette lukeneet vaikka Sinikka Piipon Puhdasta ravintoa, tiedätte, miten terveellistä papaija on ja kaiken lisäksi se on herkullista. Kasvisruokapuolella suuri heikkouteni munakoisoon saa täyttymyksensä


tässä munakoisosatsivissa. Meidän ei tarvitse aina tehdä niitä kaikkia perinteisiä laatikoita ellemme halua, tai voimme tehdä ne ja sitten koska päiviä on niin monta ainakin tänä jouluna, valmistamme myös jotain tällaista ei niin perinteistä. Mutta munakoisosatsivikin voi olla jo tulevien joulujen perinnettä yhtä hyvin kuin


tomaattinen linssipyree, josta saa Paavon neuvoilla helposti keiton

jos et valuta nesteitä vihanneksista ja linsseistä vaan soseutat ne ja jatkat keittoa vielä noin desillä vettä. 

Tämä on niin houkuttava: kirsikkatomaatteja, sipulia, grillattuja paprikoita, oliiviöljyä, punaisia linssejä, valkosipulia...Taitaa olla yhtä terveellistä kuin caprese, mutta sopii paremmin talviaikaan.

Kuten tunnettua, meillä ei isosti lihalla juhlita jouluna, mutta kaloilla senkin edestä eli länsirannikkolaiset  juuret näkyvät. Armas aika esittelee perinteiset lasimestarinsillit, sekä smetana- ja mustaviinimarjasillit, lohipastramin ja wasabilohirullan, kalasatsivin sekä herkullisen mantelikalan:


voita
400 g ruodottomia ahvenfileitä
1,5 dl mantelilastuja
1 dl korpppujauhoja
2 dl kermaa
1 kananmuna
1 tl suolaa
rouhaisu valkopippuria
2 dl silputtua korianteria

Voitele uunivuoka ja aseta ahvenfileet vuokaan.

Sekoita mantelit, korppujauho, kerma, muna, suola ja valkopippuri.

Levitä korianterisilppu ahvenille ja kaada mantelimössö päälle.

Paista uunissa 200 asteessa noin puolisen tuntia, kunnes pinta on kullanvärinen.

Tässä kannattaa muistaa, että ellei ahvenia ole saatavana muutkin kalat käyvät. Olen itse syönyt tätä muistaakseni valmistettuna siikaan tai kuhaan, mutta en muista oliko siinä korianteria ja mitä oli sen tilalla eli olkaa luovia ja rohkeita, olkaa rentoja, kun kokkaatte!


Ja nyt sen kunniaksi, että olemme vihdoinkin istuttaneet myös päärynäpuun, kuten muuten on kirjan tekstit kirjoittanut Antti tehnyt jo 15-vuotiaana, päätin tarjota kaksi päärynäohjetta dolcena.

Ensimmäinen, sitruunavaniljapäärynät siksi, että haluan puutarhailevien ystävieni tietävän mitä voivat päärynäsadollaan tehdä elleivät kaikki päärynät tule syödyiksi ja toisekseen, glögipäärynät vain kuin huimaavat!

Antin päärynät ovat kuulemma olleet kovia ja pieniä. Niin ei ollut minun lapsuudessani, vaan ne olivat järkyttävän meheviä ja makeita, ehkä eivät kovin isoja. Uudet lajikkeet lupaavat jo enemmän makeutta ja kokoa.  Oli miten oli, kaikista niistä tehdään nyt herkkua:

Sitruunavaniljapäärynät

Kuori pestyjä napakoita päärynöitä ja lado niitä puhdas lasipurkki täyteen. Kotimaisten päärynöiden siemenkodat ovat niin pieniä, että niitä ei tarvitse kuorimisen yhteydessä poistaa. Sokeriliemessä siemenkodat pehmenevät niin, että ne voi syödä muun hedelmän kanssa.

Kuori juuresveitsellä yhden sitruunan keltainen kuori per lasipurkki ja laita mukaan ruokalusikallinen vaniljasokeria.

Keitä 1:1 sokeria ja vettä kiehuvaksi ja kaada purkit täyteen sokerilientä.

Laita puhtaat kannet tiukasti kiinni. Säilytä jäähtyneet purkit kellarissa tai jääkaapissa.

Päärynät ovat maustuneet juuri sopiviksi jouluun mennessä.

Vinkki: Voi ylimääräpäärynöistä tehdä kellarissa hyvin jouluksi likööriäkin samalla systeemillä kuin vaikka kirsikoista. Purkkiin kiriskat/päärynät, sokeria, viinaa. Kallistellaan pari kertaa kuussa, valmista jouluna. Kirsikkalikööristä tuli erikoisen hyvää kun laitoin osan sokerista vaniljasokerina. Päärynään laittaisin kaneli- tai vaniljatankoa mukaan.

Ja nyt sitten glögipäärynät, joiden kanssa sopivat niin hyvin crème caramel ja munatoti, joiden ohjeet löydät kirjasta Armas aika:


4 päärynää
noin litra valmista glögiä

Kuori päärynät, älä irrota kantaa vaan jätä se koristeeksi. Laita ne pieneen kattilaan niin, että ne juuri ja juuri mahtuvat vierekkäin.

Kaada glögistä kattilaan niin paljon, että päärynät peittyvät. Keitä päärynöitä hiljaisesti poreilevassa glögissä noin 15 minuuttia. Anna jäähtyä keitinlimessä, jolloin väri tulee tummemmaksi.

Nosta päärynät varovasti keitinliemestä, leikkaa pohja tasaiseksi ja aseta ruokailulautaselle.

Paavo:

Glögipäärynöiden lisukkeena voi tarjota jäätelöä tai kermavaahtoa. Toisaalta glögipäärynä sopii myös crème caramellen tai crème brùleen seuraksi.

Ihana, ihana joulukirja, joka on osa matkaamme kohti joulua! Olen niin samaa mieltä kuin tämän joulukirjan tekijät: "Kun asiaa tarkemmin miettii, koko vuosi on yhtä piktää, nautinnollista aattoa." Hyödyllinen, kaunis, uutta ja vanhaa, mitä mainion lahja hänelle, jolle joulu on intohimo. Tästä nyt nautin, ehkä myös sovellan, jouluun asti ja silloin kun kirja ei ole kädessäni, se seisoo kauniina taidekirjatelineessäni! Haluan nähdä kannen joka virittää minua niin korkeisiin sfääreihin, että tunnen suuruudenhulluutta ja kuvittelen, että pystyisin loihtimaan sivun 171 luumuisen Charlotte Russen ihan itse.  Tietenkin pystyn siihen, jos ruoanlaitto on luovuutta, on sitä leipominenkin, Rentoutta vain mukaan ja laitan soimaan kirjan reseptien innoittamana laulavan Aino Vennan Natas e manteigan, jolloin aivan tunnen miten aikamatkustan tsaarien Pietariin Charlotte Russen myötä!


*****

Ulla, kiitos kuvista♥


*****

Tästä kirjasta on lisäkseni kirjoittanut ainakin Katja/Lumiomena


*****

27 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä yksi parhaimmista joulukirjoista ikinä. <3 Tunnelma, kuvat, tarinat, ohjeet, ulkoasu - ah!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, täysin samaa mieltä <3 Tämän kera nyt kohti joulua...

      Poista
  2. Näyttää ja kuulostaa kyllä unelmien joulukirjalta! Täytyypä heti seuraavan kerran kirjakauppaan päästessäni perehtyä siihen. Tunnelmallista joulun odotusta sinulle, ihana Leena Lumi <3 Olen ollut pitkään poissa kuvioista, nyt palannut takaisin blogimaailmaan. Vähän sellainen fiilis kuin olisi kotiin tullut <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, eräät meistä keräävät joulukirjoja ja tämä on nyt number one! Kiitos samoin ihana Tiina <3 Olenkin vähän ihmtellyt, mutta katsoin vain, että aikasi ei rittänyt kaikkeen. Tänne voi tulla ja lähteä, tänne voi palata, just ihan kuin kotiin: Tervetuloa <3

      Poista
  3. Niin, joulu ei ole vain YKSI päivä vaan kuukauden nautinto. ♥

    P.S.
    Svetlana Aleksijevitj kirjoittanut tärkeitä kirjoja sodan naisista ja lapsista, saa nyt Nobelpalkinnon - mutta ei näköjään löydy vielä suomeksi muuta kuin hänen kirja Tsernobylista nousee rukous...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, ehdottomasti niin. Tavallaan meidän joulu alkaa huomenna äidillä, jos vietämme viikonloppuna förskottijoulua. Siitä se sitten alkaa ja päättyy joskus loppiaisen ja joskus vasta nuutin jälkeen.

      Luin juuri tämän päivän Hesarista Sofi Oksasen esseen Svetlana Aleksijevitšista. Jutun on alun perin tilannut Expressen ja HS julkaisi sen nyt yksinoikeudella.

      Venäjän totuus on aina toinen.Ja kommnetti Svetlanan Nobeliin on kylmäävä...

      Poista
    2. Svetlana Aleksijevitj on asunut pari vuotta Göteborgissa, olen syönyt lounaan samassa ravintolassa... Venäjä tykkää hänen kirjat ok, mutta Valko-Venäjän presidentti Lukašenka ei tykkää.

      Poista
    3. Kiinnostavaa!

      Sitaatti Venäjän valtiovallan siunauasta nauttivan Literaturnaja gazetasta:

      "Aleksijevitš voitti Nobelin palkinnon käsityksillää, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Palkintoa käytettiin hyväksi Venäjään ja Putiniin kohdistuvassa hyökkäyksessä. Se oli poliittinen akti, jolla ei ole mitään tekemistä kirjallisuuden kanssa."

      Poista
    4. (luin tämän päivän Hesarin, Sofi Oksanen on painattanut Sodalla ei ole naisen kasvoja)

      Poista
    5. Hyvä, luimme siis saman jutun. Ihailen Sofin rohkeutta.

      Poista
  4. Ah ja oi, kylläpä joulukirja kirja minun mieleemi.

    Onneksi söin juuri, muuten olisi liiankin kova herkkunälkä.
    Mukavia jouluvalmisteluja ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, tästä se fiilistely alkaa ja toivottavasti lumi kaiken kruunaa...

      Me alamme pakata, sillä lähdemme länsiranikolle äidin luo viettämään förskottijoulua, virittelemme valoja äidin puutarhaan, juhlimme äidin lokakuista synttäriä (olimme silloin reissussa) kuin myös meidän aaton 30-vuotishääpäiväämme. Äiti haluaa hoitaa ruokapuolen, me ja sisko kaiken muun. R. leikkaa kuuset, sillä vain vävyn sallitaan koskea muotokuusiin;)

      Kiitos samoin ♥

      Poista
  5. Tulen ehkä hieman jäljessä..., mutta ehkä tämä on ensi vuoden joulukirjani. Luotan sinun ja Katjan arvioon (kävin lukemassa myös sen...) On ihanaa huomata, että näitä upeita joulukirjoja tulee. Niitä on ihana, vaikka vain hiplailla ja maistella kaiken maailman makuja ensin mielessään...hyvissä ajoin ennen joulua.

    Lämpöistä loppuviikkoa <3 p.s. lunta ehkä toiveissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoisiahiutaleita, slow life on nyt ihan trendikästä, kunpa minäkin sen oppisin. En ole ihan joka vuosi löytänyt sitä ominta Joulukirjaa,mutta tämä nyt jäi yhdeksi kokoelmaani. Ja ottaa ne esille jo marraskuulla näkyviin, muistuttamaan mitä on tulossa.

      Kiitos samoin sinulle <3 Lähdemme äidille länsiranikolle katsomaan, kukkivatko hänen puutarhassaan jouluruusut, minulla nupuilla. Kiitos lunta, kyllä, kiitos!

      Poista
  6. Vannoin etten enää osta mitään ruokakirjoja, koska niitä on jo niin paljon.
    Mutta tämä näyttää olevan ihan omaa luokkaansa. Puhtaista yksinkertaisista raaka-aneista nämä herrat näyttävät loihtivat todellisia herkkuja. Ja myös simänruokaa - asetelmat ovat oikean taiteilijan rakentamia. Olen aina pitänyt Paavo Halosen töistä. En vaan ole tiennyt, että hän osaa tehdä myös ruokaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, mutta voit ajatella, että tämä on joulukirja...;) Kerään sekä ruokakirjoja että joulukirjoja ja minusta oikein houkuttavia joulukirjoja ei ilmesty joka vuosi. Tämä jäi nyt minulle.Nyt minun täytyykin lähteä googlaaman Paavo Halosta...;)

      Poista
    2. Niinpä tietysti...Marimekon suunnittelija. Olisi pitänyt tietää, sillä olen niin marimekkolainen.

      Poista
  7. Oi, mitä ohjeita ja kuvia! Tätä kirjaa on varmasti nautinnollista selailla! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, tämä on unelmaa!<3 Mikä harmi, että tämä kansi ei ollut kansikisassani...ehkä tästä tulee esni vuoden 'musta hevonen'!

      Poista
  8. Luin tämän postauksesi junamatkalla kotiin ja minuun iski sellainen kaipuu, että olisinpa tuollainen jouluihminen... Hellästi hekumoisin hiljaa tulevasta, olevasta ja menneestä joulusta.

    Ihania kuvia ja kuten sanoit, kansikuva on niin upea!

    Minä niin haluaisin uudistaa oman joulumme, sen tarjoamiset ja tavat. Voisin aloittaa tuosta kuohuvasta ja keitosta. Riisipuuron voisin säästää kanelin kera =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, sinä olet aurinkoihminen, kesänlapsi, paljaat jalat rantahiekassa...Minä voin tehdä tuon kaiken sinunkin puolestasi;)

      Ihan oikeesti melkein söin tän kirjan Sokoksella ja sitten R. tuli tietysti väliin...

      Minä tuon joka joulu jotain uutta. Riisipuuron tuunauksesta on muuten ihana juttu siinä puurokirjassa, jonka tein vähän aikaa sitten: Katso mun oikea palkki tai Ruokakirjat Leena Lumissa

      Poista
  9. Tässä nousee taas esiin kirjablogien olemassaolon ihanuus! En ole tällaista(kaan) kirjaa kauppareissuillani huomannut ja kuinka harmi olisikaan ollut, jos kirja olisi kokonaan jäänyt löytämättä. Kuulun juuri noihin kuvailemiisi ihmisiin, joiden intohimona on joulu ja sen perusteella jo tiedän, että tämä on niin minun kirjani! Ja kauniita kuvia kerta kaikkiaan! Viikonloppuna täällä etelässäkin ripotteli kevyesti lunta (sopi muuten hyvin kuin sain päätökseeni Lumilapsi -kirjan), joten joulutunnelmointi vain tiivistyy entisestään. Ihanaa!

    Haluaisin myös toivottavaa mukavaa pientä blogilomaa sinulle, tuohon uudempaan kirjoitukseesi viitaten! Nauti näistä ihanista joulukuun päivistä! <3 -Taru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taru, se on myös tosinpäin: Minä taidan lukea sinun suosittelemaasi kirjaa jouluna. En muista enää, mihin postaukseen sen kommentit laitoit, mutta huomenna noudan kirjastosta Linnuntietä. Mulla on hyvät vibrat, vaikka en olekaaan ennen lukenut Ann-Marie MacDonaldia.

      Tämä on sellainen ihana kirja, joka on sekä fiilsitelyä että tietoa. Ja kun siihen listään kaikki joulun maunsteet nousee pähään kuin häkä. Kiva, että on noita salaattejakin kiitettävästi unohtamatta perinteisiä laatikoita, sillä eiväthän kaikki niitä osaa ja kas kummaa: Meille palaavat 15 vuoden jälkeen lanttu-ja perunalaatiko pöytään uuden vävyehdokkaan myötä;) Imellettyä perunalaatikkoa olen etehnyt aina hämäläiselle miehelleni ja itsekin siihen jo tykästynyt. Länsirannikolla ei ollut lunta, mutta huomasi eilen selvästi että alkaa viiletä ja aamulla kun noudimme siikoja Porin torilta oli jo hyvin kylmä tai sitten ei vain ole vielä tottunut.

      Lumilapsi on siitä kiinnostava, että se on fantasiaa, mutta meni päähäni sataa. Sehän eräänlainen aikuisten satu, joka kyllä vei mennessään.

      No, nyt on pitkältä viikonlopulta palattu ja kohta laitan vähän juttua, mutta pidän jouluna pitkän loman. Joku runo voi tipahtaa, mutta muuten olen perheen kanssa ja läsnä. Kiitos samoin sinulle <3

      Poista
  10. Tuo Linnuntietä oli kyllä oikein hieno romaani ja minulla on kutina, että sinäkin siitä voisit pitää, vaikkei toki varma voi ollakaan. Jään siis innolla odottamaan "tuomiota"! :)

    Minä olen tuota imellettyä perunalaatikkoa muutaman kerran harjoitellut, mutta vaikka se sinällään ei pitäisi olla vaikeaa, en jotenkin ole onnistunut saamaan siitä oikeanlaista. Vaan ehkäpä tänä jouluna, nyt uusilla opeilla, onnistuisi!

    Se Lumilapsi kuului myös itselläni näihin fantasia-saran poikkeuksiin, joista olen nauttinut!

    Ja runojen tipahtamiselle peukku! Minulla on tietokoneella tiedosto runot, jonne poimin ihania runoja kun niitä tulee vastaan. Täältä on moni runo juurikin tuohon tiedostoon päätynyt. -Taru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taru, meistä jotkut kirjabloggaajat muuten välillä väitämme tuntevamme toistemme kirjamaun: Välillä menee pahasti metsään, joskus tulee ihan hirmuisia napakymppejä. Inkvisiotiota näissä ei tunneta.

      Kuule, kokeilin 10 eri versiota, kun olin mennyt R:n kanssa yhteen. Nyt se hänelle sitten kelvannut löytyy kun googlaat Ruokareseptit Leena Lumissa Jos se vähän unohtuu vaikka ennen uuniin laittoa pöydälle, sitä parempi siitä vain tulee. Opetin tätä kerran äidille, kun olimme Luvialla jouluna ja niinpä lähdimme jouluaaton kirkkoon ja haudoille ja laatikko unohtui laittaa uuniin ja meni sinne paljon myöhemmin: Siitä tuli parasta ikinä.

      Kiva kuulla. Minä aina ihmettelen, kun joku harva fantasia uppoaa, mutta yleensä ei.

      Toivottavasti et pety, sillä toistan usein myös samoja. Siihen on eniten syynä aikapula ja sitten myös runolupien perään kysyminen. Omat suosikkini pyörivät kerta kerran jälkeen, mutta sitten löytyy aina joku uusikin.

      Poista
  11. Löysin tämän kirjan juuri yhdestä ruokablogista ja ajattelin googlata, josko joku olisi siitä kirjoittanut:)
    No sinä tietenkin! Vaikuttaa varsin hyvältä kirjalta ja nuo kuvat ovat hurmaavia. Itsekin toivon jo hieman muutosta joulupäivien ruokailuu. Tästä on hyvä aloittaa. Nyt vaan metsästämään kirjaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, tietenkin minä,joulusielu;) Kirja on ihan syötävä ja täynnään uusia vinkkejä, mutta myös prinnejuttuja, joka on hyväö nuoria ajatellen. Meillä oli muutos about 10 vuotta sitten, mutta nyt uuden vävyehdokkaan myötä laatikot palasivat joulupöytäämme. Kala on edelleen joulupöytämme kunkku ja niitä on niin monella sortilla, että R. ei ehtinyt nauttia mun valkosipuliyrttisilakoita vaan söin ne vävyn kanssa;) Kokeileppa ohjetta! Löytyy Ruokareseptit Leena Lumissa R. pyysi nyt tekemään sitä uudestaan eli maistuu niin muussin kuin uusien perunoiden kera. Ehdottomasti sitten siihen toreet yrtit, ei kuivattuja. Ainakin täällä tätä on myynyt jopa Sokos...

      Poista