keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Vuoden 2015 parhaat kirjat Leena Lumissa


Lukuvuoteni 2015 parhaat kirjat 83 luetun joukosta ovat:

1.  John Williams: Stoner (Bazar 2015)

2.  Laura Lindstedt: Oneiron (Teos 2015)

3.  Audrey Magee: Sopimus (Atena 2015)

4.  Nir Baram: Hyviä ihmisiä (Otava 2014)

5.  Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe (WSOY 2015)

Jo 28. tammikuuta kirjoitin blogiini Stonerista mm. näin:

Luin kirjan heti kun se tuli, mutta halusin hallita tultani, sillä tässä kirjassa on juuri sitä laatukirjallisuuden hehkua, joka pakottaa sanomaan jo tammikuussa, että Stoner on loppuvuodesta kuumassa ryhmässäni. Olen tällaisen menneeseen maailmaan ja mielen sisäiseen sijoittuvan, hitaan, mutta paljon tarjoavan tarinan ylistäjä. 

Koko vuoden tiesin, että Stonerin ylittäjää ei tule, eikä tullut. Sen sijaan sain kokea kakkoseni eli Oneironin kanssa riemuisan yllätyksen:

Laura Lindstedt tuli ja näytti! Nyt nousi kotimaisen kirjallisuuden rima kohinalla ja olen siitä niin iloinen, että en sanotuksi saa. Ja näin mm. kirjoitn Oneironista:

Runsaus, tieto ja tunteet tursuvat Oneironissa kuin kuuma laava, ylitsetulviva joki tai ziljoonan lumikurjen itku vuorilta alas laaksoon. Kiitän valkoisen tilan rauhasta. Karsastan anteeksipyydellen Polinan ylitsevuotavaa lörpöttelyä. Hän on ehdottomasti paras ollessan humalassa ja omassa kodissaan. Kissa sylisään, kirja kädessään, viini-, likööri- tai viinalasi ulottuvillaan. Silloin hänelle aukeavat kirjojen maailmat ja hän alkaa kukoistaa samassa suhteessa juomansa alkoholin määrään, lukemiensa kirjojen tarinoihin. Miten loistavaa humalakuvausta, jossa örvellys jalostuu kirjallisuudesta nauttimiseksi.

Oneiron on niin paljon muutakin kuin Polinan humalatilan kuvausta, että kiteyttäkäämme tähän:

"Niin kuin ei kauneutta, ei myöskään taidetta ole olemassa ilman tuskaa."

Audrey Mageen Sopimus on hyytävää kyytiä, joka sisältää loistavan kuvuksen siitä, miten silmänsä voi täysin sulkea toisten vainolta ja elää kuin mitään outoa ei tapahtuisi. Kirja sisältää myös unohtumattoman kuvauksen rintamalta, jossa Werner taistelee jäättävässä talvessa maansa puolesta. Näin Sopimuksesta:

Sopimuksessa kuka vain, sinä tai minä, ryhtyy tekoihin, sokaistuu tapahtumille, joista voisi hyvinkin sanoa etukäteen: ’En minä ikinä voisi...’ Oletko aivan varma ettet voisi? Audrey Magee huojuttaa lukijan mieltä tavalla, joka saa ymmärtämään, miksi tämä teos on Irish Timesin kymmenen myydyimmän kirjan listalla.

Nir Baramin Hyviä ihmisiä liikkuu kuten edellinenkin eli Sopimus Hitlerin ja Stalinin kuliseissa, mutta nyt pahaan ryhtyvät odottamatta kaksi juutalaista, toinen on Werner Saksassa ja toinen on Saša Neuvostoliitossa. Odottamatta pääsen kirjassa myös liki rakastamiani, vainottuja runoilijoita, heitä, joista yhdestä Riikka Pelo kirjoitti teoksessaan Jokapäiväinen elämämme:

Saša, toveri Veissberg, ei halua alistua pelossa odottamiseen ja nyt hän pelkää eniten Nadjaa, joka ei kaihda sanomasta mitään. Häntä, joka oli kirjoittanut Izvestijan päätoimittajalle, toveri Buharinille:”Kahdesta metristä kylmää lattiaa, ikkunasta likaiselle sisäpihalle ja pienestä rautasängystä, olen valmis naimaan vaikka hevosen.” 

Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe on meren valoa, joka ei estä näkemästä sodan pimeyttä. Siis edelleen jo kolmas kuuman ryhmän kirjani liikkuu toisessa maailmansodassa:

Anthony Doerrin läpimurtoteos Kaikki se valo jota emme näe on kuin meren tuhansia vuosia huuhtoma kivi: Aalto aallon jälkeen on hionut teräviä särmiä, kaivanut onkaloita, pyöristänyt kokonaisuutta, kaivanut luolan, kovertanut aukon, josta näkyy valo. Kaikellaan se on kuitenkin vaikuttava, uniikki ja lohduttava. Samanlainen kuin meren huuhtoma lohtukivi kirjastoni ikkunalaudalla. Missään ei ole toista samanlaista ja minulle se on kaunis kertoessaan valonhohtoista tarinaansa kautta vuosituhansien, kautta sotien, kautta myrskyjen, läpi pimeyden, johon on uskallettava hypätä nähdäkseen valon.


Kakkosryhmä voi olla yhtä hyvin ns. sydänryhmä kuin olla vain jatkumoa koko vuoden kuumalle ryhmälle:

 1.  Sarah Watersin Parempaa väkeä (Tammi) kirjasta totesin mm. näin:

Sarah Watersin Parempaa väkeä, ensimmäinen Watersini, yllätti minut! Miten paljon löysinkään brittikirjailijan teoksesta rakastamani Virginia Woolfin tunnelmia aina ensimmäisestä sitaatista alkaen. Tietty kaunis alakulo, hetki on mennyt ennen kuin se on tullutkaan, kaikki merkitsee taikka mikään ei merkitse mitään, sillä eikö kaikki ole jo eletty, brittiläisen yläluokan puuduttava tapamuodollisuus sekä tietenkin ne lukuisat tunnistettavat erot, muutkin kuin aksentti, joilla parempi väki erottuu ja erotetaan alaluokasta. Waters ei pistä Woolfia paremmaksi, mutta liikkuu osin niin lähellä Vuodet tunnelmia, että tunsin ihollani, maistoin kielelläni menneen maailman pölyn: verhon väreilyn, itsekäärityn savukkeen tuoksun, koiran haukun, metallirenkaiden rahinan, pitkät kävelyt Lontoon kaduilla, kello neljän hämärän, surulliset puukujanteet, jotka eivät johtaneet mihinkään, aurinkokellon joka näytti kadonnutta aikaa...

2.  Ian McEwanin Lapsen oikeus (Otava) olisi ihan hyvin voinut olla myös ensimmäisessä ryhmässä ja itse asiassa vatuloinkin pitkään Doerrin loistavan lukuromaanin ja McEwanin uutuuden välillä. Mutta ei tätä kannata ottaa niin vakavasti: Vaikka taivas tippuisi alas, minä olen McEwan-fani! 

Suosikkikirjailijani Ian McEwanin viimeisin teos Lapsen oikeus on paluuta niille juurille, joissa ihastuin Ianin teoksiin. Mukana ovat kaikki inhan elämän elementit älyllä ja ironialla maustettuina. Ei mitään haastavaa kvanttifysiikkaa, vaan liikumme jossain Rannalla, Vieraan turvan ja Ikuisen rakkauden nummilla, joilla olen niin kotonani, että luin kirjaa kiihkeästi kuin rakkauskirjettä: Antaahan tämä mitä lupaa, antaahan tämä kaiken, antaahan, vaikka mies, Jack vänkyttää, että hän ja Fiona ovat rakastelleet viimeksi seitsemän viikkoa ja yksi päivä sitten. Kaiken antoi, sillä Ian on kirjailijana tyyppiä, jolle antaudun voimattomana.


3.  Katja Ketun Yöperhonen (WSOY) on uniikkia Kettua kuten oli hänen Kätilönsäkin:

Kettu on vahvoilla juuri sillä tyylillä mitä kirjoittaa. Lukijaa hän ensin lyö, sitten sivelee unohdussalvaa:

Kesäinen villintuoksuva iltahämärä, hevoset uneksivat usvaisella pellolla.


4.  David Vannin Kylmä saari (WSOY) on jäätävä avioliittoromaani, josta kirjoitin mm.:

 Vann kirjoittaa sekä tylyn arkisesti, että samalla laajoja tunnekaaria saavuttaen. Lukija imaistuu mukaan ja huomaamattaan elää alaskalaisen tragedian yhtenä onnettomista, täydesti pohjaimulle antautuen.

Ihmiselämä ei voinut olla vain sitä mitä oli. Se olisi liian pelottavaa. Ei kukaan sellaista halunnut.

5.  Hermann Kochin Naapuri (Siltala) on mitään kaihtamatonta, älykästä tylytystä, joka jatkaa Illallisen ja Lääkärin linjoilla, mutta toistamatta itseään:

Samaa on vain hillittömyys, jolla paljastetaan ihmisluonteen pimeitä kierouksia. Tässä Herman Koch muistuttaa niin brittikirjailija Ian McEwania, että ihmekös jos olen Kochin pohjaimussa. Aiheet Naapurissa ovat rajattomat alkaen kirjailijoiden turhamaisuudesta ja kateudesta, siirtyen opettajien vaarallisen keskinkertaisuuden kautta rakkauteen ja mustasukkaisuuteen, unohtamatta ystävyyttä, sananvapautta ja mahdollista rikosta. Jälleen Koch onnistuu yllättämään ja Naapurissa monet kohtaukset kokee kuin kamera-ajona ilman ohjaajaa.



Muut Ihanat Kirjat esittelee erityisen huomattavia makupaloja vuoden varrelta. Riitta Konttisen Elämänvirrassa. Alvar ja Ragni Cavén (Siltala) on kuvataiteita rakastavalle vuoden odotetuin teos. En meinannut malttaa nahoissani pysyä tätä odottaessani ja kirja antoi kaiken, mitä odotin. Ihan puskista minut sen sijaan yllätti René Nybergin Viimeinen juna Moskovaan (Siltala):

Jos kaikki kirjoittaisivat historiasta kuten René Nyberg, me muistaisimme menneisyytemme, emmekä olisi tuomitut ikiajoiksi toistamaan virheitämme.

Eero Ojasen&Daga Ulvin Suomen myyttiset linnut (Minerva) on kiehtova ja kaunis kirja Suomen myyttisistä linnuista, niihin liittyvistä uskomuksista, joista monet elävät vieläkin sitkeinä elleivät muuten, niin sanonnoissa. Kirja on kuin taideteos upeine kuvineen ja kohderyhmä olemme me kaikki.

Antti Tuomaisen Kaivos (Like) on paras kotimainen trilleri, jonka olen eläissäni lukenut:

Pidän Kaivoksessa kaikesta. Kieli, tempo, oikea henkilömäärä, tyylikkyys, kuvauksellisuuden suhde toimintaan, se, miten kerrotaan naisista: ei vain heidän ulkonäköään kuvaillen, ylentäen ja alentaen, vaan tasavertaisesti, pelottavuus, yllätyksellisyys ja kaiken aikaa lunta, lunta, lunta...Lunta johon upotaan, lunta jota katsotaan kuin ihmettä.

Vuodet. Me joko katoamme niihin mitään käsittämättä tai otamme ne vastaan kuin lahjan. Jotakin sellaista.

Sara Kokkosen Kapina ja kaipuu. Kultaiset tyttökirjaklassikot (Avain) monista rakkaista tyttökirjojen kirjoittajista sekä faktaa että lukijoiden tunne-elämyksiä esiin tuoden. Ihana, ihana tietokirja, mutta mennäänpä tunteella ja annetaan erään lukijan muiston tiivistää kaikki näihin kirjoihin liittyvä tunnelma:

Perheemme traditioon kuului viettää koko joulupäivä yöpuvussa joululahjakirjoja lukien. Välillä käytiin kinkkua leikkaamassa ja taas luettiin. Anna -sarjassa riitti minulle luettavaa sinä jouluna yli tapaninpäivän. Lukiessa unohtui joulu, kun Anna vei minut muihin maailmoihin, kauas Prinssi Edwardin saaren kevääseen ja kesään. Tiesin tarkalleen, millaista Vihervaarassa oli. Kunpa olisin voinut ajaa sinne hevoskyydillä pitkin poppelikujaa! Vihervaara tuoksui omenoilta ja daalioilta, luumuilta ja orvokeilta.

Mitä muuta tuli sanottua:

Pärttyli Rinne Viimeinen sana (Noxboox):

’Pärttyli – tunneälykäs, lahjakas, jopa pelottava, mutta tuntee biisin Yö kanssas sun...’, ’ei yhtään turhaa sanaa Viimeisessä sanassa’, ’tiheä timantti’, ’ei yhtään myötähäpeän virkettä’, ’olen tunturipöllö ellei Rinteestä tule Kuuluisa Kirjailija!'


Peter Jamesin Kuolema merkitsee omansa (Minerva) on Peterin paras koko Roy Grace -sarjassa!

Jos haluat muistella viime vuotta tässä Vuoden 2014 parhaat kirjat Leena Lumissa


Loppusanat ovat Sarah Watersin Yövartiosta:

Meillä on muistokirjoituksen suhteen vain yksi toive, eli suuren T.E.Lawrencen sanoin me "otimme ihmisen kohtalon käsiimme ja kirjoitimme tahtomme tähdin taivaankanteen."

Love
Leena Lumi

44 kommenttia:

  1. Ooh, Stoner, Oneiron, Yöperhonen, Kaivos, Parempaa väkeä, Kapina ja kaipuu. Meillä on tänä vuonna ollut monilta osin sama kirjamaku (tai on toki muulloinkin: Irving, Oates, Shields jne...). <3

    Mietin vielä omia vuoden parhaita kirjojani, mutta sen tiedän että Mageen Sopimuksen arvo on noussut mielessäni koko ajan. Heti kirjan luettuani en ihan oivaltanut sen kirjan painoa.

    Mutta kyllä: Stoner ja Oneiron ovat minullekin vuoden kovimmat.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, niin...ja minulta on tulossa myöhemmin vielä vähän toisenlainenkin lista. Shields ei ollut nytkään huono, mutta en saanut häntä mahtumaan TÄHÄN listalle.

      Minulla Sopimus olisi ollut kakkosena ellei olisi tapahtunut Oneiron! Mietippä Katharinan luonnetta ja miten tavaliselta se saatiin tuntumaan ja sen lisäksi siinä on ikimuistoisin rintamakuvaus ikinä: Werner siellä...Me olemme R:n kanssa puhuneet tänä vuonna eniten Stonerista, Sopimuksesta, Hyvistä ihmisistä ja Kaikki se valo jota emme näe -kirjasta. Oneironia R. ei ole lukenut, mutta luin hänelle kovimmat jutut ääneet eli leikimme taas Siriä ja Paulia;) Nyt vasta R. lukee Kochin Naapuria.

      Olisin tunturipöllö ellei näin olisi eli jos sinulla ei näkyisi kuumassa ryhmässä Stoneria ja Oneironia;)

      <3

      Poista
    2. Joo, minä en sitä uusinta Shieldsiä ole edes lukenut enkä pidä kiirettä. Vaikka kyse onkin ikisuosikistani, niin tuo tuore suomennos ei vaan ole vielä houkutellut tarpeeksi. :)

      <3

      Poista
    3. Eihän se huono ole, mutta ei minulle Shieldsin kärkeä.

      <3

      Poista
  2. Stoner! Kenties on ykkönen minullakin, sen näkee sitten kuun lopulla, kun koostan vuoden parhaat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, juu, ei se tuosta minnekään minulla vuoden aikana liikkunut eli ykkönen pysyi ykkösenä;)

      Poista
  3. Yhtäkään en ole lukenut mutta kaikki niin kiinnostavia listoissasi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, sain just etiäisen, että yhden näistä olet lukenut ennen kuin vuosi vaihtuu;)

      Poista
  4. Haa, listat on aina hauskoja!
    En ole tainnut lukea tänä vuonna kovinkaan paljon samoja kirjoja kuin sinä. Tältä listalta olen lukenut neljä. Ihan huippuihin pääsisi varmaan mullakin, paitsi tuo Kylmä saari ei muhun iskenyt erikoisemmin. Ainakin neljä listaltasi olen kyllä ajatellut lukea. (Tästä varmaan huomaa sen, etten lue uutuuskirjoja niin nopsakkaan, usein vasta sitten kun ne eivät ole enää "uutuuksia".;))
    Mun tämän vuoden tietokirja ykkönen (jopa julkaistu tänä vuonna!) on ehdottomasti Bea Uusman Naperetki- Minun rakkaustarinani. Käsittämättömän lumoava kirja! Voi olla, että valinta kertoo musta ja mun viehtymyksestäni kylmiin seutuihin ja pakkomielteisiin.;)

    Hauskaa loppuviikkoa!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, joskus hiipii sellainen ajatus, että listaaminen on ihan vimma...;)

      No älä nyt: Etkö lukenut ne Rhysin kirjat, ja sinulta sain vinkin vuoden ekaan kirjaani ja olet lukenut Sopimuksen, toivottavasti olet!

      Niin, Kylmä saari ei ole kaikkien juttu, kuten muuten ei ehkä Oneironkaan. R. piti Kylmän saaren avioliittodraamaa niin kauhistuttavana, että en tiedä, onko vieläkään toipunut.

      Olet niin kranttu: Mikset lukisi Hyviä ihmisiä. Siinä sivutaan hyvin likeltä sinullekin kiinnostavia Stalinin vainoamia runoilijoita.

      Me jaamme sitten tuon Naparetki-kiinnostuksen, sillä katson kaikki dokarit, mitä naparetkistä on tehty. Ja myös olen lukenut paljon niistä ensimmäisistä hurjista..,joista osalla oli tosi onneton loppu. Vielä hullumpaa: Haluaisin matkustaa kuin Titanicilla ja nähdä ne jäävuoret...

      No, olihan Vannin kirjakin Alaskasta ja siinä oli monenlaista kylmää.

      Kiitos samoin! <3

      Poista
    2. Sopiimus on luettu. (Ja Stoner ja Yöperhonen.) Rhys on kesken tällä hetkellä. Ja jotain muutakin, kuulet varmaan siitä sitten.....:)

      Saatan lukea Hyviä ihmisiäkin, älä huoli.;) (Ajattelin lukea listaltasi Oneironin, Myyttiset kinnut, Kapinan ja kaipuun sekä viimeisen junan Moskovaan.)

      Jäävuoret! Ehkä sinunkin sitten pitäisi lukea tuo Bea Uusman kirja...?
      sydän!

      Poista
    3. Sanna, kuulostaa hyvältä. Olet taas niin salaperäinen...;) Jos luet jotain muuta tyttökirjoja likeävää kuin Kapina ja kaipuu, kerro sitten mulle, sillä...yritän kohentaa sinua noissa kirjoissa.

      Mieti nyt miten kiva olisi voida vaihtaa ajatuksia siitä jonkun muunkin kuin R:n kanssa: Me olemme puineet sitä kohta vuoden!

      Oih, aivan jo kuvittelen miten selostat minulle tuntemuksiasi Oneironista! Viimenen juna Moskovaan on eräänlainen helmi.

      En ole ennen kuullutkaan. Anna mulle sen nimi kokonaan kunnolla vaikka privana. Luen nyt muutenkin eri kirjoja kuin normaalisti eli olen tuonut kirjastosta jotain ja sitten pinossakin on joitan vanhempia. Nyt just otan vastaan kirjasusoituksia eli odottelen.

      sydän!

      Poista
    4. Sanna, naparetkikirja tilattu;)

      Kiitos <3

      Poista
  5. Ihana ja mielenkiintoinen koonti! Vieläkö minun pitää Oneironia joskus uudestaan kokeilla... Kynnys on korkea, mutta veikkaan että alkukosketukseni oli väärä, kun tästä niin kohistaan!
    Pitäisikin selailla mitä ihmettä omalle vuoden 2015 kärkilistalle tulisi- lastenkirjoilla se olisi vielä maukkaampi!
    Odotan innolla tulevaakin koontiasi. Näissä on jotakin semmoista ihanaa, joka nostattaa toisessa lukuintoilijassa äärimmäistä uteliaisuutta :D!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, kiitos! No...se ei ole kaikkien kirja. Ensin minulle tuli se fantasiaeste ja sitten se Polinan puuduttava paasaus siitä joka ei kiinostanut minua yhtään, mutta: Kun pääsin siitä yli alkoi flow ja tajusin, että nyt tehdään historiaa, luin kirjan yhtäsoittoa vatupassissa mitään muuta tekemättä. Kirjoitin sen heti ja vei pikkutunneille, mutta onneksi jätin oikoluvun myöhäiseen aamuun. Jos me oltaisiin silloin kerran siellä ravintolassa juteltu muidenkin kuin omien perheidemme kanssa,tietäsiin nyt, onko Oneiron sun kirja vai ei;) Kohina ja pöhinä ei aina tee autuaaksi. Olen melkein aina eri mieltä Finladia -raadin kanssa, nyt on sattunut vain nämä kaksi osumaan minuun eli Pelon ja Lindstedtin kirjat. Muutenkin jos on kova kohina, melkein väistän...Kyllä sinä itsesi tunet. Mitä jos yrittäisit alkaa kokeeksi lukea siitä kun kerrotaan Rosasta tai sitten kaikkein kiinnostavimmasta eli juutalaisesta anorektikosta, apua!, jonka nimeä en nyt muista kuin alun...Heihin minä jäin ja pidin kyllä myös kirjan rakenteesta ja yllättäen tempokin oli sopiva.

      Minä olen nyt lukenut niin vähän lastenkirjalisuutta, että en muista koska näin vähän.

      Se onkin vähän erilainen ja saatanpa raapaista lukemiani kirjoja hieman eri kantilta;) Minäkin luen listoja. Myönnän olevani listaihminen. Ehkä se pitää boheemin levottomuuteni joenkin aisoissa. Kiva kuulla, että joku odottaa seuraavaa listaani <3

      Poista
    2. Ihana, sydämellinen vastaus, kiitos <3! Täällä odottelen joulukuusta, ensi viikolla vielä töitä mutta muilla jo loma. Ehkäpä Oneiron odottaa minulla pöhinän laskeutumisen. Sillä oma pääni pöhisee syksyä riittämiin! Siispä tänä jouluna luen jotain helpompaa :)!

      Poista
  6. Oi Leena, mitkä valinnat! <3

    Minulla vielä mietinnässä tuo voittaja - kaksi kovaa keikkuu mielessä - minun täytyy ehkä vielä lukea hiukan 'muistiaisia' Stonerista ennen kun teen lopullisen päätöksen, mutta ykkönen tai kakkonen... Stoonerin kilpailijaan minulla on intohimoinen viha-rakkaussuhde - arvaat varmaan, mitä kirjaa tarkoitan :)

    Ja oi, os olisin tässä vaiheessa, että kaikki vuoden kirjat olisivat jo kirjoissa ja kansissa. Mutta ei, vielä monta kirjaa odottaa postaustaan. Mietin kirjablogiuntuvikkona, voinko jättää joitakin kirjoja ensi vuoteen, vaikka olenkin saanut ne arviokappaleina. Pakko yrittää painaa...

    Oli ilo lukea tätä postausta. Massamme ilmestyy vielä paljon hyvää kirjallisuutta - niin kotimaista kuin käännettyä. Kiitos ihanasta hetkestä laatukirjojen parissa! <3

    Ja Ajattele, miten ihanan päätöksen saimme Kirjan vuoteen 2015: Oneiron! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, no ykköseni on ollut tiedossa koko vuoden, olen vain odottanut kaataako joku sen, mutta ei ole Stonerin voittanutta minulle ilmestynyt. No en tiedä: Olenko minä lukneut sen? Ei, se on se Neidonhius!

      Katsos, kun en osaaq hiljentää, olen ottanut toisen kannan eli pidän lomia. Aloitin sen jo viime jouluna ja tänä vuonna on sama juttu. Hyvin on silloin hiljaista blogissa. Olen tämän vuoden kirjani lukenut ja mitä nyt luen, menee jo ensi vuodelle. Touhuan nyt näitä vuoden lopun juttuja ja sitten aion olla läsnä perheelle. Nuoretkin saapuvat koirineen moneksi päiväksi, joten...;) Tottakai voit jättää ensi vuoteen: Niinhän minullakin on. Osan olen lukenut, mutta en ole ehtinyt kirjoittaa, osa on lukematta vielä.

      Tulikin taas kerran kova sato: Oi onnea <3 Kiitos <3

      Oneiron tuli puskista: Olen vieläkin järkytynyt, että sen kannessa olevan fantasia -sanan takia olin jättää kirjan lukematta. Onneksi Katja tajusi isoin kirjaimin minulle veistittää, että kirja ei ole 'sellaista fantasiaa' kuin luulen. Onko tuo Oneiron mitään fantasiaa, vai onko nyt sitten olemassa useita eir fantasian lajeja: En tiedä. Oneiron <3

      Poista
    2. Leena, tämä sinun vastauksesi helpotti, kiitos, pääsen pikku hiljaa rauhittumaan jouluun :) Olen tällä saralla vielä kovalla opin tiellä <3

      Kyllä, Stonerin kanssa ykköspaikasta kilpaileva teos on Neidonhius. Saa nähdä, miten lopulta käy....

      Oneironin kannessa oleva viittaus fantasiaan on minustakin hieman harhaanjohtava, eihän teoksessa ole fantasiaa kuin ehkä nimeksi - alkuasetelmissa. Tai ehken minäkään ymmärrä kaikkia fantasian muotoja.

      Ihanaa viikonjatkoa sinulle! <3

      Poista
    3. Kaisa Reetta, kiva kuulla <3 Ihan jo ahdistuin kun mietin, miltä sinusta tuntui ja joulukin on tulossa;) Otetaan nyt vaan iisisti. Minä olen oppirahani maksanut ja nyt osaan ottaa lomaa. Hiljentämään kai minusta ei sitten ole...ainakaan vielä.

      Miten mää arvasin!

      Minusta se on kirjalle hiukan haitta, sillä enhän minä kai ole Suomessa ainoa, joka ei ole niin fantasian perään. Lumilapsi oli fantasiaa, mutta se oli niin selökeästi aikuisten satu ja hieno sellainen, kuin joku taru, sanottiin joskus. Otin Oneironin vähän kuin olisin ollut itse siinä mukana...minusta se oli hirveän todellista: Tavallaan toiseutta, mutta kuin manhdollista.

      Kiitos samoin sinulle!<3 Ja nyt otan muutaman lehden, jotka lkaisen, en siis kirjaa...;)

      Poista
  7. Kiitos ihanasta lukuvuoden yhteenkoonnista. Oneiron ja Stoner on mullakin korkealla, mutta niin sitten vaan kävi, että henkilökohtaisesti merkittävin kirja tuli eteeni vasta nyt ihan loppuvuodesta ja en ole vielä edes lukenut sitä loppuun, joten en nyt vielä paljasta, mikä se on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, ole hyvä <3 Ihan tosi!!! Minä odotin, että tuleeko Stonerin kaatajaa, eikä tullut, mutta Oneiron muutti Sopimuksen kolkiksi. Täytyy nyt laittaa post it -lapulle: Muista Ompun salaperäinen teos!

      Poista
  8. Kiitoa Leena listastasi vuoden parhaista kirjoista. Nyt täytyy tunnustaa, että montaakaan en noista ole lukenut tänä vuonna, mutta tuo on hyvä lista tuleville luettaville kirjoille. Ja listan aloitan ehkä vielä tänään... minulla on kädessäni Doerrin kirja Kaikki se valo jota emme näe. Ja Oneiron on joululahjalistalla.
    Kiitos mielenkiintoisista listasta 2015!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuula, ole hyvä <3 Vielä on tulossa vähän toisenkinlainen lista, jos sieltä sitten, osin samoja, osin eriä. Toivottavasti Doerr onnistuu lumoamaan sinut, kuten teki minulle. Varmaan monen listalla on tänä vuonna huikea Oneiron.

      Ole hyvä ja kiitos <3

      Poista
  9. Minusta valtava kokemuksellinen mielialaani koetteleva Oneiron, kannatti lukea ja vaikka meinas jossain kohtaan ote lopahtaa. Minulle se on vuoden paras kirja ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Sirkkis!!! Oneiron palkitsee.

      ♥♥

      Poista
  10. Vaikuttava lista! Kaikki se valo jota emme näe kuului minullakin vuoden kärkikastiin. Oneironia säästelen joululomalukemiseksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zephyr, kiitos <3 Huomasithan, että Doerrilta ilmestyy keväällä uusi kirja...Julkaiset toivottavasti parhaat kirjasi -listan, että pääsen katsomaan;) Oneiron ja Joulu= vahvaa, laatua, tunnelmia <3

      Poista
  11. Oneiron on kyllä mainio, samoin Stonerin teos, Yöperhonen odottaa vielä vuoroaan. Minun vuoden suosikkini on Kyong-sook Shinin Pidä huolta äidistä. Jos et ole ehtinyt lukea, suosittelen lämpimästi! En ole dekkareita juurikaan haikaillut mutta työn alla oleva teos vaatii niihinkin paneutumista, kiinnostuin nyt tuosta Tuomaisen teoksesta. Ehkä ehdin, ehkä en!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, jotenkin sinä tulit mieleeni kun luin Oneironia...eli 'kun aika on...' Kiitos vinkistä!

      Dekkarit rentouttavat minua. Ne ja/tai hyvät sarjat: Nyt on kastottu HBO:lta toista tuontantokautta The Affairia. Sinä pitäisit!

      Antti Tuomainen sai mut rakastumaan kirjan pahikseen;) Taidan lukea seuraavankin Tuomiasen...Hän osaa yhistää jännityksen, tunnelman ja päänsisäisyyden.

      <3

      Poista
  12. Stoner kuuluu minunkin kärkilistalle. Se kirja on puhdasta rakkautta. Muuten en olekaan vielä miettinyt listaani. Tuon Sopimuksen aion aloittaa vielä ja Oneiron on vielä kesken. Tiedän, että ihastun tuon Kaikki valo jota emme näe -kirjaan (kiitos sinun <3),mutta se jää ensi vuodelle. Sait minut kiinnostumaan tuosta Hyviä ihmisiä -kirjasta, laitanpa sen ylös. Kotimaisista kärkitohinoin omalla listallani pääsevät (Oneironin lisäksi) myös Ketun Yöperhonen ja Itärannan Kudottujen kujien kaupunki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, voisiko olla kuulumatta;) Samaa mieltä eli rakkautta kaikellaan. Sopimuksen ehdit vielä hyvin. Pitääkin sitten seurata, mitä olet kirjoista mieltä. Minäkin uskon, että pidät Doerrin kirjasta ja ole hyvä <3 Doerrilta tulee muuten keväällä uusi kirja Davidin uni. Hyviä ihmisiä on meillä ollut R:n kanssa puheenaihe siitä lähtein kun sen luimme. Se ei jätä meitä, aina löytyy joku uusi näkökulma tarinaan. Haluaisin niin huomata, kun olet siitä kirjoittanut...Laita mulle joku viesti vaikka sähköpostiin tai tuon kirjan kohdalle. Siitä on kirjoitettu niin vähän, että todellakin haluan kuulla, mitä olet mieltä. Olemme sitten kotimaisissa aika samoilla linjoilla, paitsi, että en ole vielä korkannut Itärantaa. Onneksi korkkasin Tuomaisen...Tai niin, siis jos pidät edellä mainituista tai luet ne edes, olemme siis käännöskirjallisuudessakin aika samamakuisia:)

      <3

      Poista
    2. Oi, kiitos vinkistä; minulta olisi muuten mennyt ohi, että Doerrilta ilmestyy uusi kirja.

      Varmasti laitan sinulle sitten viestiä kys. kirjan kohdalle. :-) Tuo kirja on ehdottomasti luettava.

      Meillä on kyllä varsin samantyyppinen kirjamaku! <3 (Okei, Tuomainen ehkä ei, koska en välitä trillereistä mutta muuten ;-)) Minä olen lukenut tänä vuonna todella paljon kotimaista kirjallisuutta, käännöskirjallisuus on jäänyt liian vähälle. Sitä aion paikkailla ensi vuonna. :-)

      Poista
    3. Kaisa, minäkin huomasin tuon Doerrin blogista Lukuisa eli ohi olisi mennyt ilman Lauraa.

      Kirjoitin just post it-lapulle sinut ja erään toisen, joita nyt extraseuraan;) Kaikkia noin 300 blogia ei pysty enää viikottain seruaamaan, vaikka mitä tekisi.

      No, minähän taas pidän jännityksestä mutta nyt myönnän, että en pysty enää lukemaan yhtä rankkoja kuin ennen eli siitä syystä eräitä uutuuksia ei ole blogissani nyt nähty. Tuomainen kirjoitti niin, että se tuntui kuin lumelta, unelta ja avioliittoromaanilta.

      Minulla on aina ollut elämässäni paljon käännöskirjallisuutta, mutta myös kotimaista on kirjastossani enemmän kuin blogistani voisi uskoa. Tänä vuonna olen myös lukenyt kiinnostavia kotimaisia. Minulla on se rankka kriteeri, että kirjan on oltava kiinnostava, sillä ikävystyn helposti...;)

      Poista
  13. Sinulla on ollut hieno kirjavuosi, jälleen kerran! Minulla on paljon hyviä kirjoja vielä lukematta, mutta Stoneriin ja Oneironiin luotan jahka saan ne käsiini. Yöperhonen oli myös huikea. Minulle muuten Waters ei toimi ollenkaan, olin vallan pettynyt Parempaan väkeen. Ehkäpä vielä kerran yritän tehdä tuttavuutta Watersin kanssa, kun Vieras kartanossa on lukematta.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, ihan yllättävä jälleen kerran! Jos saat jouluviikoiksi Stonerin ja Oneironin, niin siinäpä vasta kirjat! Minä en ollut lukenut yhtäkään Watersia ennen Parempaa väkeä, mutta minuun upposi. Eivät kaikki voi pitää kaikesta samasta;)

      <3

      Poista
  14. Kiitos listasta, Leena - nämä listat ovat sekä ihania että kauheita lukea, sillä näistä huomaa, miten monta hyvää ja kutkuttavaa kirjaa on jäänyt lukematta;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lady of The Mess, ole hyvä <3 Olen mahdoton listaihminen, mutta seuraavat listat ovat kauppalistoja eli sitä jouluruokapuolta pitää alkaa nyt tosissaan ajattelemaan. Ei saa olla kauheaa: Kukaan ei voi ehtiä lukea kaikkia kirjoja <3

      Poista
  15. Ihanaa, että Oneiron on näillä listoilla, olen nimittäin säästellyt sitä joululoman lukemiseksi!

    VastaaPoista
  16. Niin paljon loistavia kirjoja; Stoner, Parempaa väkeä, Naapuri, Kylmä saari jne jne... Suunnittelen oman listani viikonloppuna. Ihania ja tunnelmallisia päiviä sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, eikö vain. Erinomainen syyssato! Just noin ja kiva kuulla, että Kylmä saari kolahti sinuun: Minä haluaisin nähdä sen elokuvana, siitä loppukohtauksesta huolimatta.

      Lisään Post it-lapulle sinutkin;)

      <3

      Poista
  17. Stoner oli minullakin parhaimmistoa. Oneironkin olisi varmaan ollut, mutta se on vielä kesken... no tämän vuoden listoja katsoessa sitten ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, kirja joka ei unohdu! Kaikkea ei voi ehtiä, kuten minä nyt vasta huomasin tämän kommenttisi ja on jo lokakuu. Pidin pitkän joululoman ja se sotki heti keskittymistäni:) Juu, tätä vuotta ja listoja nyt kovasti jo mietitään.

      <3

      Poista