torstai 14. tammikuuta 2016

Ann-Marie MacDonald: Armon yö


He ovat jo kaikki kuolleet.

Katso katua, jonka varrella he asuivat. Water Street. Hyvin tallautunut kivinen kärrytie, joka johtaa kaupungin laidalle ja sieltä laajalle, merta kohti viettävälle hautausmaalle. Meri siellä vain huokailee.

Tämä talo on siis Water Street 191 New Waterfordissa, Cape Bretonin saarella, Kanadan itäisimmässä provinssissa Nova Scotiassa.

Ja tässä on Frances. Tai odota, ei hän olekaan siinä vielä. Tämä onkin elävä kuva. Se on otettu yöllä talon takana. Tuolla on puro, se virtaa mustana ja kiiltävänä...Kuvittele että kuulet puron solinan.

Tottakai on kummallista, mutta ei mitenkään yliluonnollista, että vedenpinta rikkuu ja veden alta nousee ihkaelävä, läpimärkä ja paleleva tyttö, joka tuijottaa suoraan meihin. Tai johonkuhun meidän takanamme. Frances. Mitä varten hän purossa seisoo, keskellä yötä? Ja mitä hänellä on sylissään, linnunlaihoilla käsivarsillaan? Märkä tumma mytty. Liikahtiko se? Mitä sinä teet, Frances?

Ann-Marie MacDonaldin Armon yö (Fall on Your Knees, Tammi 1999, suomennos Kaijamari Sivill) lupaa jo kaiken sen, minkä Linnuntietä sitten lunastaa. Jonkun mielestä ehkä enemmänkin, sillä esikoisessa kokonaisuus ei soi niin pakahduttavan katkeamattona, että lukija jää hapettomaan tilaan, jos vain hetkeksikin irrottaa tarinasta. Armon yö on armollisempi kertoillessaan neljän sukupolven tarinaa mukaleppoisana, kunnes iskee kerta kerran jälkeen iskun: Etkö ymmärrä? Etkö näe? Sokeako sinä olet!

Puron ympärillä pyörii tarinan tummuus, mutta ennen puroa oli James, nuori pianonvirittäjä, joka karkaa naimisiin rikkaan, katolisen libanonilaisperheen vain 12 –vuotiaan tyttären Materian kanssa. Tytön vanhemmat katkaisevat välinsä tyttäreen.  Puron varren perheeseen syntyy kolme tytärtä: Kathleen, Mercedes ja Frances, joista Kathleenista tulee isän silmäterä. Ilmeisesti Mahmoudin suvun peruja Kathleen on musikaalisesti äärettömän lahjakas ja niinpä isä James tekee kaikkensa taatakseen tyttärelleen loistavan tulevaisuuden suuressa maailmassa, jota kelttiläis-libanonilaiselle perheelle edusti New York. Kathleen pääse koulutukseen New Yorkiin, mutta kukaan ei aavista, mikä tuli hänen sisällään palaa, mitä tuntee sopraanokoulutuksessa oleva nuori tyttö, joka on niin suojeltu, hellitty ja...

Armon yötä lukiessa en turhaan kokenut samoja väristyksiä kuin lukiessani Emily Brontën Humisevaa harjua, sillä tarinan keskiöön nousee nopeasti sisarusparvesta Frances kädessään Humiseva harju, kohtalossaan Brontën tarinan synkät nummituulet. Kirjailijakaan ei kaihda tuomasta esiin ehkä huomattavinta englanninkielistä romaania, sillä Armon yö alkaa dialogilla harjukirjasta:

”Miksi et voi aina olla hyvä tyttö, Cathy?”

”Miksi sinä et voi aina olla hyvä mies, isä?”

Kirjan kapinallinen on Frances, joka soittaa itse oman elämänsä tahdit. Näkee ja kokee liian varhain liian paljon. Hänessä virtaa öisen puron vesi ja palaa tuli, joka on päättänyt polttaa. Luolamieli ja unenrihmastot kutovat verkkojaan, kunnes...Äiti Materia kuolee, Kathleen kuolee, tulee uusi lapsi Lily, jolle Frances kuiskailee arabiaksi lohduttaen sekä paljastaen, sillä Frances on päättänyt tahtonsa avulla ojentaa purosta totuuden Lilylle ja näin saada puron satamaan hänestä pois.

Armon yötä voi lukea laadukkaana lukuromaanina, jossa  voi tarkkailla paitsi Piperin perheen jäseniä myös kylän muita ihmisiä juutalaisesta Luvovitzin perheestä tummaan Teresa Tayloriin, joka on rikkaan Mahmoudin perheen palvelija. New Yorkissa tapaamme Rosen, joka toimii Kathleenin säestäjänä kohtalokkain seurauksin...James Piper on kirjan sinnikäs menestyjä, vaan kuka tietää hinnan?,  kuka arvais huomisen? Frances...

Olisin halunnut lukea ensin Armon yön ja sitten vasta Linnuntietä, mutta näin se nyt meni. Hyvä! Sain löytää polut, joilla Ann-Marie McDonald kasvoi Linnuntiehen. Sain elää Armon yön parissa maagista realismia, jota Mercedesin hurskaus ja ruusukkorukoukset vain lietsoivat. Koin puron hengen, koin hulluuden, jonka vertaista koin viimeksi Humisevassa harjussa, elin suurta draamaa ja rikosta, jossa syyllisyyden yllä soi Una voce poco fa ja Oiseau Rebelle ja Mercedes tuhkassa pannuhuoneen lattialla.

*****

Francesille♥

14 kommenttia:

  1. Oh my... Olen ihan pöllämystynyt palattuani jälleen tähän maailmaan. Muutama päivä mennyt (kipeänä) sängyssä, mutta mitä parhaassa seurassa; olen lukenut Linnuntietä... Tiedän lukevani tämänkin, jossain vaiheessa.

    Ja mikä tuo turkoosi kuva tuossa sinun kuvasi alla!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, voi poloista<3 Mitä minä sanoin: Nyt et voi enää peruuttaa:) Mietin, että voiko minulla mikään mennä Linnutien ohi tänä lukuvuonna, mutta Armon yö toi mieleeni sinut.

      Klimtin teos, jonka nimeä en ole vielä löytänyt. Voisin syödä sen!!!<3

      Poista
  2. Kuolema onkin ollut nyt päivän teema:(. Mutta olipas mielenkiintoinen kirja. Ja nyt minä voin ne vinkistäsi lukea juuri niin päin kun olisit halunnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar,otan osaa♥ Joillekin asioille ei voi mitään, ne on vain hyväksyttävä, vaikka sattuisi...

      Lue nämä molemat MacDonaldit, pidät takuulla ja saat ajatuksesi muualle.

      Poista
  3. Tämä vaikuttaa kiinnostavalta! Vaikka lumouduin Linnuntiestä, en ollut ajatellut lukea tätä. Nyt tulin vähän toisiin ajatuksiin... Sitten kun aika on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tähän minä en pakkahtunut, mutta koin raivoisia tunteita laidasta laitaan ja huomaa miten MacDonald jo haastaa itseään kohti Linnuntietä. Suvella. Hiihtolomalla. Syyskesästä...En tajua, mitem MacDonald on saanut tämän henkilön henkilöt kirjoitettua. Mietin, että onneksi hän oli kanadalainen, sillä tässä on myös paljon hyvin rohkeaa ja Frances...♥

      Poista
  4. Minullakin on menossa juuri Linnuntie, mutta lukemisaikaa on ollut niin vähän, että olen aivan alkupuolella teosta. On niin valtavasti kirjoja joita pitäisi ehtiä lukea ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, oi, ihan kateeksi käy! Keksity nyt Linnuntiehen, R. lukee sitä nyt myös, mutta kun emme ehdi ennen klo 22-23 lukemaan;)

      Poista
  5. Heipsun Leena! Minulla jäi Karvapuusti-blogini tauolle, mutta kirjoittelen uutta blogia, jossa aihepiiritkin keikkuu laajemmassa kaavassa :) Tervetuloa tutustumaan! http://hetkimajassa.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Marru! Kiitos vinkistä ja kävin jo<3

      Poista
  6. Aivan uusi kirjailija minulle. Pistänpä nimen taas mieleen, kiitos Leena tästä ja Linnuntiestä :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, niin oli minullekin! Lue molemmat. Ole hyvä<3

      Poista
  7. Minä en tätä ole lukenut - jotenkin Linnuntietä oli niin ihana, etten oikein ole uskaltanut. Hölmöä! Nyt tämän kirjoituksen myötä rohkaistuin ja aion varata tämän kirjastosta. Kiitos, Leena! :) -Taru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taru, jos olisin tiennyt, mitä linnuntie tuo, olisin lukenut ensin Armon yön. Ehdottomasti hyvä, mutta tämä kirja ei saanut minua pakahtumaan: Sen tekee vain 1-2 kirjaa vuodessa, jos sitäkään. Kiva kuulla sitten, mitä olet mieltä. Ole hyvä, Taru<3

      Poista