lauantai 16. tammikuuta 2016

Juhli kanssani tätä lumista yötä kuin...


Juhli kanssani tätä lumista yötä
kuin viimeistä vuosipäiväämme.
Katso, tänään on palannut ensimmäinen -
se timanttitalvemme.

Tsaarin talleilta nousee sumua,
Moika upposi pimeään.
Joku himmensi kuunvalon tahallaan -
mihin mahdamme mennäkään...

Kahden keisarihaudan väliin
on eksynyt puisto takkuinen,
ja vankilahoureesta nousseet lyhdyt
antavat hautajaisvalaistuksen.

Mars-kentän uhkaavat jäävuoret
ja Joutsenkanavan kristalli...
Kun sydämessä on pelko ja riemu,
mihin voisin verrata osaani?

Sinun äänesi lepattaa olallani
kuin ihmeiden lintu. Ja äkkiä
säde sytyttää eloon lumen tomun,
se hohtaa hopeista lämpöä.

- Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova Fontankan talossa (Into 2012, suomennos Marja-Leena Mikkola)
kuva Anne Hämäläinen

26 kommenttia:

  1. Kiitos Leena♥ Luin moneen kertaan ja aion lukea enemmänkin Ahmatovan tekstiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irmastiina, ole hyvä, kun olen mennyt muista tämä minun muistolleni♥ Suosittelen<3

      Poista
  2. Moi.
    Täälläkin on timanttitalvi. Puut lumen peitossa, kuorrutuksessa, koko päivä aurinkoa!! Aivan ihanaa.
    Mukavaa viikonlopun jatkoa!!
    Ystävällisin terveisin,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merja, hienoa<3 Jöin tänne harjukaupungin saarelle, koska timanttitalvia siellä oli vain muutama neljäennesvuosisadassa...Tämä on taikaa ja kiitos samoin♥

      Poista
  3. Nyt on luonto niin lumisen kaunis, että se kutsuu lähes juhlimaan. Kävin päivällä hieman metsässä lenkillä ja joka kerta se lumisten puiden, pakkassumun utu lumoaa minut sanattomaksi. Ja lumen valkeus. Puhtaus, hohto! Hymyilen kuin pikkutyttö ensilunta ihaillessaan. Ihanaa pakkaslauantai-iltaa teille <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, tämä tässä on nyt kaikki! Kiitos kaikkea samoin sinulle Bleue!<3

      Poista
  4. Mä haluaisin juhlia tänään tätä lumista yötä, mutta en millä tavalla tahansa, joten... Ehkä runo ja kynttilät riittänevät sitten tänään kuitenkin... (ja ruoka! Mulla on nälkä ja pakko vielä syödä jotain.)

    Timanttitalvea, kristallia ja kuunvaloa Snegurotskalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, Vaativuuden Kuningattereni, minä sinunkin puolestasi...kaikkea. Muista minut tästä Ahmatovan runosta!!!

      Täällä on kaikki...Sitä samaa toivoo sinulle♥ Snegurotshka

      Poista
    2. Hah, osaan kirjoittaa venäjää, mutta en litteroida. ;)

      (Mun "eilisistä juhlista" puuttui jotain, jokin mikä ei vaan nyt ollut eilen saatavilla, ei mitään hirmu vaativaa kuitenkaan.... Toivottavasti sulla oli eilen kaikkea mitä tarvitsitkin juhliisi!:))

      ("Muista minut..." -> ei kai tämä postaus ole nyt jotkut huomaamattomat ja salaperäiset jäähyväiset?)

      Onpas kamalasti sulkuja tänään.
      Ihan kohta lähden jäälle ulkoilemaan! Hyvää talvisunnuntaita!

      Poista
    3. Minä poimin venäjän lumisia sanoja sinulta ystävältäni, joka kääntää venäjästä;)

      Timanttijuhlan tuntu oli. Meillä ei vedetä verhoja ikkunoihin alakerrassa ollenkaan, joten jo maisema, nyt lumimen ja pensaat kuurassa, säesti. No voi, sinulla oli varmaan joku korkea odotus...Se kirja ei ole vieläkään löytynyt: Viihan just tällaisia selvittämättömiä asioita. Mutta toisaalta tämä on vasta toinen kerta, kun minulla ei joku kirja löydy. Se toinen oli Hiljainen kylä ja en usko, että se on enää talossa, mutta Pat on.

      (Ei tienkään;) Tuo tulee tavallaan siitä, että haluan korostaa, miten paljon tästä runosta pidän ja sitten kun teimme joskus niitä kuuden sanan runoja, minulle oli se: Tästä muistat minut tms.)

      Tartutit sen minuun!

      Upeaa, timanttista talvisunnuntaita!<3

      Poista
  5. Ahmatovaa olen minäkin lueskellut viime päivinä, uusia suomennoksia. Jotenkin tuo Mikkolan ääni on kuitenkin niin vahva ja olen siihen oppinut elämäkerran myötä. Saapa nähdä, kuinka uutuus kolahtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, Mikkola on mun dolit, jolt anyt odotan jotain...että hän mun eräät unet todeksi tekee: Se jälkneen...

      Mikä uutuus?

      Poista
    2. Kyseessä on uusia suomennoksia, Anneli Heliön suomentamana koko tuotanto, Kirjokannen julkaisema jättiteos: http://kirjokansi.omaverkkokauppa.fi/Anna-Ahmatova-Olen-aeaenenne-Kootut-runot-1904-1966

      Aiheesta on kirjoitus myös Taidetta, tarinoita, journalismia -blogissa: http://taidetarkkailija.blogspot.fi/2015/12/joensuulainen-anneli-helio-suomensi.html

      Sain teoksen arvosteltavaksi, mutta huomasin jo heti, että tässä kestää aikaa. Kirjassa on myös lyhyehkö Ahmatovan elämäntarina ja paljon kuvai. Aion ruveta esittelemään kirjan kokoelma kerrallaan, siis osissa. Lähdetkö mukaan? <3

      Poista
    3. Elina, en ole tätä ennen kuullutkaan!

      Kiitos linkistä!

      Tutustun hieman asiaan. Olin aikeissa lähteä Joenpelto -haasteeseen, mutta enää en ole varma ehdinkö, vaikka otin kirjoja tosi, tosi varovasti. Mietitään, mutta katso mun oikeaan palkkiin 'tulossa' ja tuo on vasta alkua. Olen luvannut aloittaa tavoitteellisen liikkunnan, joka ainakin hiihtoaikana vie päivästä tunteja, eikä silloin jaksa yöllä lukea. Katsotaan<3 Ainakin seuraan sinua haukkana: Voi olla, että pitää saada tuo teos omaksi.

      Tuo mitä ylempänä on odotan, on erään toisen, hyvin tunnetun venäläisen runoilijan eli Marina Tsvetajevan suomennokset. Joseph Brodsky on sanonut, että 'Marina T. on 1900-luvun intohimoisin runoilija.'

      <3

      Poista
  6. Kaunista, juuri tällaista slaavilaisuutta rakastan ja minussa on. Tästä olemmekin joskus kirjoitelleet.
    Ja tuo kaunis käsine tuo mieleen äidin, jolla oli laatikossa pikkutytön silmissä aivan ihania silkki- ja samettikäsineitä. Niitä sai ihan varovasti kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, sama täällä ja ripaus sitä on minussakin. Sitä on mielestäni myös joissain runoissasi. Oi, muistan miltä tuntui saada vetää ne käsiin...Olkapäähän ulottuivat:)

      Poista
  7. Vaikuttava runo, niin kuin Ahmatovalla yleensä. Silti suosikkini on se, joka loppuu "ei hän anna minulle keväistä sireeninoksaa, ei rukousta, ei sormustaan - hän tuo minulle tuhon tullessaan". Itse runoja kirjoittavana sitä uneksii joskus kirjoittavansa jotain noin voimakasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anki, ehdottomasti. Sinulla ja minulla on pimeän maku. Monet tuntuvat pitävän sitä runoa, Kolmas ja viimeinen jopa pelottavana, ainakin synkänä. Minä en pidä iloisesta. No, just ja just Ahmatovan 'iloisesta': Hänen runonsa Ilta saa minut soimaan. Siinä kolme suosikkiani tämä, Kolmas ja viimeinen ja Ilta, jossa 'Musiikki helisi puutarhassa/ sanomattoman surusllissti./ Jäämurskassa tuoreet osterit...' (suom. M-L Mikkola) ja sitten on vielä yksi tärkeä, neljäs, mutta en nyt löytänyt sitä just tähän...Yodellakin: Ei mitään lempeää, ei löysää, vaan jotain mikä tuntuu ja viiltää.

      <3

      Poista
  8. Tämä on toden totta timattitalvi: silmän kantamattomiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoisiahiutaleita, saimme mitä kaipasimme!

      Poista
  9. Aivan ihastuttava runo, voi miten nautin sen lukemisesta. <3 Nyt viime aikoina elämä onkin ollut niin hullua (kun teen täyttä työaikaa ja opiskelen siinä ohessa, ja tarvitsisin koko ajan vuorokausiini muutaman tunnin lisää), etten ole moneen viikkoon (vai jopa kuukauteen?) ennättänyt ihan kunnolla pysähtyä runojen äärelle. Runot vaativat rauhaa ja tilaa ja keskittymistä, ja niitä minulla ei nyt oikein ole, nyyh.

    Mutta tämä oli ihana hetki, kiitos Leena! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, yksi parhaista<3 Minäkin luen tämän ja toki muutamia muitakin Ahmatovan runoja aina uudelleen ja uudelleen. Eihän sinulle voi tuossa enää montaakaan vapaa-ajan rakosta jäädä. Kumpa vuorokausi olisikin vaikka 28 tuntia;) Runosta tulee väistämättä päivän keidas, joka pysäyttää ja saa muun katoamaan. Toivon sinulle enemmän aikaa<3

      Ole hyvä Sara<3

      Poista
  10. Leena, pojantyttäreni sanoo tätä talvea Frozen-maisemaksi, Elsa ja Anna, pikkutytön ihmeellisyyksiä. Ja totta on maisema. Meille kaikille: Jokaisen talven sydämessä on väräjävä kevät ja jokaisen yön hunnun takana on hymyilevä päivän koitto (Kahlil Gibran)

    Hiihtokelejä saarelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reijo, viisasti sanottu. Kirjoitin juuri äsken seinän Memo-ttaululle kylmänsinisellä liiidulla: Frost! Oli pakko lähteä aamulla aikaisin kaupungille ja nyt olen ihan hyytynt. Oi, minä tunnen Gibranin tekstit...: "Kevään kukat ovat talven unelmia, joita enekelit kertovat aamiaispöydässä."

      Kiitos Reija, mutta minä en lähde suksille ennen kuin pakkanen on alle -10. Edellisyönä oli -28! Pidään talvesta ja lumesta, mutta en pakkasesta. Aurinkoa <3

      Poista