perjantai 15. huhtikuuta 2016

Laiska töitään luettelee, uteliaisuudesta ja viikonloppua!


Juuri kun olin saanut itseni melkein seisovaksi lammikoksi tuli kevät ja vei menneessään. Kaikki tulvii yli. Tässä kohtaa piti olla kirja, mutta en vaan ehdi, en. Päivät menevät puutarhassa kuten arvaattekin ja jo yksi päivä, eilinen, poissa saareltamme, tuntuu kaatavan kaiken. Orvokit, jotka eilen ostin, ovat edelleen kassissaan, mutta tunnin päästä ne ovat laakeassa ruukussa. Tyhjennän ruukkuja narsisseista eli istutan tetet maahan. Kaikkiin ruukkuihin ei tule orvokkeja tietenkään, vaan jotain mitä näin eilen Viherlandiassa, jotain joka on väriltään täydellisesti vatkattua vispipuuroa, jotain jota ei myyty vielä, jotain jonka noudan vasta äitienpäivän jälkeen...samalla kun noudan ainakin yhden atsalean, Northern Hi-Lights.

En ole saanut tänään mitään aikaiseksi, sillä Hesari ja Robertsin suklaakahvi ottavat aikansa. No, koneellinen on pyörinyt pyykkiä, mutta pyykit ovat vieläkin koneessa, erään kirjan kuvat on saatu, ensi viikolla saapuvalle Itävallan vieraallemme on vastattu, pieni plastiikkakirurginen operaatio on varattu, luottopuutarhurin kanssa sovittu kasveista, hernekeittoa on tehty kahdeksan litran kattilallinen, sillä kiireaikana on oltava jotain mitä nopeasti napata pakastimesta, tyttären kanssa on vaihdettu kuulumiset samoin ädin kanssa, pikaiseen haastatteluun vastattu. Viikon aikana olen liukastunut yhdessä monista puutarhamme rinteistä ja nyt lonkka kiukuttelee, mutta minä vaan jatkan just kohta siirtoja eli yksi mustaherukka toisaalle, raparperi muualle, siperianpihta jonnekin ja sitten havupuubalsamia lännenhemlokille.

Olen ehtinyt katsella punarintaa, kuunnella puron solinaa, ihailla sinivuokkoja ja scilloja, mutta ainoa puutarhakuvamme tältä suvelta on ruskeaksi mennyt hemlokki. Se julkaistaan vain, jos tuo havupuubalsami toimii. Eli kuvat ennen ja jälkeen.


Sitten ihan pikkuinen muu asia: Mitä mieltä te olette uteliaisuudesta yksityiselämäänne kohtaan? Lähtisittekö te jonkun toisen blogiin anonyyminä kysymään, että:

Muistini on tehnyt näemmä tepposet. Muistin jostain syystä, että sinulla olisi Merin lisäksi myös poika. Mukava kirjoitus sinulla ja hyvää viikonloppua.


Tämä kysymys tuli nyt Sieluni hymyt -haasteeseen ja tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Joku on kautta blogin kysellyt nimenomaan perheestämme ja aina anonyyminä. Tässä sentään oli jotain toivotusta ja kiitostakin, mutta onko blogielämäni tehnyt minut yliherkäksi sille, mitä voi kysellä anonyymiyden suojista? Minä itse en ole yhtään utelias toisten ihmisten henkilökohtaisten asioiden suhteen. Joku voi luulla, että se on välinpitämättömyyttä, mutta sitä se ei ole! Minusta muiden perheasiat eivät kuulu minulle. 

Kaiken huipuksi olen erilaisissa haasteissa kyllä tuonut esille molemmat lapseni, mutta ei ole oikein tuoda esiin aikuisia lapsiaan tavantakaa elleivät he sitä itse määräänsä enemmän halua. Tai minä en halua. Minä määritän oman yksityisyyteni rajat! Yllä oleva kuvakin on ollut blogissani pariinkin kertaan ja siinä sisko ja sen veli eli Meri ja Jaakko.Toivottavasti anonyymi nyt huomaa kuvan, sillä sitä ei koskaan tiedä, milloin lakkaan jakamasta perheemme kuvia...

Perhepiirissämme on nyt myös menossa hvyin vakava asia, parantumaton sairaus, joka voi vaikuttaa jopa blogiini, mutta en aio rääpiä sitä täällä. Olen satakuntalainen sekä karjalainen. Satakuntalainen helposti vaikenee ykstyisasioistaan ja avaa nitä vain läheisilleen. Mielestäni olen jopa ylirunsaasti tuonut perhettäni esille äitiäni myöten ottaen huomioon, että olen kirjabloggaaja.


Hetkituhansia muistoissa -jutussa minä olen esikoiseni kanssa merenrannalla. Ja toukokuussa olen Jaakon luona synttäreillä, sillä olemme syntyneet samalla viikolla, vain eri vuosikymmenillä.

Nyt iltapäivätee armaani kanssa ja sitten taas ihanasti pihalla!

Lumoavaa viikonloppua kaikille tasapuolisesti!

Liebe Grüsse
Leena Lumi

29 kommenttia:

  1. Yksityiselämää olen jonkin verran yrittänyt varjella, blogiin en ole laittanut lapsista oikeastaan juuri mitään kuvia ja lapsenlapsesta vain käsien tai jalkojen kuvia. Aika avoimesti muuten kerron kaikkea.
    Nyt olen yhdentoista päivän mittaisella lomalla Turussa. Toinen päivä vasta menossa. Kiireetöntä oleilua. Huomenna kalamarkkinoille, sunnuntaina yhteen konserttiin ja ensi viikko vielä ihan avoinna...


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arekilija, no tuollaista kaikkea voi omista menoistaan kertoa, jos haluaa ja saahan siitä blogiin sisältöä. Meidän kuopus ei ole mitenkään arka yksityisyydestään, joten ainakin vielä olen saanut kuvaiaan käyttää, mutta en laittaisi kuvia lapsenlapsista, jos sellaisia olisi. Tässä täytyy opetellen rajansa oppia ja omakin mieli muuttuu ajan kanssa.

      <3

      Poista
  2. Keväällä tulvii. Niin tulvii täälläkin. Olen nimennyt huhtikuun
    Hulluksi Huhtikuuksi. Se tekee joka vuosi nämä temput. Siskokin soitti Espoosta, että on nyt ihan pakko päästä haravoimaan. Tuli sitten meille. Kaksi naista ei ihan hetkessä tätä tonttia haravoi. Johonkin ulkotoimeen tämä kiihkeä kevätenergia on saatava purettua.
    Luulenpa, että juuri nyt somessa joku/jotkut anonyymit kunnostautuvat. Jos minulla jossakin kuvassa vilahtaa lapsi, niin siitä kirjoitetaan niin rumasti, että sitä ei voi julkaista. Olen huomannut samantyyppiset kommentit muutamassa muussakin blogissa. Nekin ovat suuntautuneet jälkikasvuun jotenkin. Anonymiteetin turvin voi kirjoittaa vaikka kuinka rumasti. Itse en oikein tunne tätä teknologiaa, mutta pystyykö anonyymin henkilön jäljittämään? Tuli vaan mieleen. Suututtaa vähän.
    Minunkin vanhimman pojan nimi on Jaakko! Hänkään ei mielellään esiinny äitinsä blogissa - ainakaan tiuhaan. Tytär ei ole niin tiukka. Jokaisella on oikeus vetää omat rajansa ja jokaisella ne ovat vähän erilaiset.
    Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, juu, huh-huh. Huhtikuu aina lupaa vaikka mitä ja sitten alkaakin pihdata: Viime yö oli kylmä!

      Haravointi on kuin jotain rauhoittavaa ja sitä riittää.

      Kauheaa kuulla! Ja hän on aivan eritysisen suloinen<3 Anonyymin pystyy jäljittämään! Ei olisi tullut juuri tämän uteliaan kohdalla mieleenkään, mutta oli yksi toisenlainen tapaus ja otettiin poliisiin yhteyttä. Poliisi voi jäljittää henkilön, mutta ei sitä tyhjästä tehdä, voi itse päättää sitten kun on keskustellut virkavallan kanssa. Lueppa uusi Anna ja Krista Kiurun Junamies...Ihan pahaa teki.

      Minä en ymmärrä, miksi ei kirjoiteta omalla nimellä. Jos on kanttia sanoa, pitää olla kanttia seisoa sanojensa takana.

      Ihan tosi! No, Jaakko on jo aikuinen, esikoiseni, suhtautuu eri tavalla kuin Meri julkisuuteen, mutta kyllä on ollut useammin kuin pari kertaa, joten ei pitäisi uteliaiden valittaa. Meillä tytär tykkää olla esillä:) Juuri niin!

      Kiitos samoin sinulle!<3

      Poista
  3. Mukavaa viikonloppua sinulle. Älä välitä anonyymien kyselyistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unelma, kiitos samoin sinulle<3

      No tämä nyt harmittaa tietysti, kun kyse on mun 'pennuista'.

      Poista
  4. Somen helppouden myötä tuntuu myös ihmisten käyttäytymissäännöt muuttuneen. Kuvitellaan, että ihan mitä vain voi kirjoittaa ihan minne vain. Aiheestahan on paljon keskusteltu myös julkisuudessa ja analysoitu, mikä saa ihmiset somessa "vapautumaan" yli normaalin sallivuuden. Yleisintä lienee anonyyminä kirjoittelu, mutta paljon on niitä, jotka kirjoittavat omalla nimellään, mitä sylki suuhun tuo. Se näkyy esimerkiksi erilaisten uutisten kommentointina. Huomaan suorastaan ahdistuvani lukiessani negatiivisia kommentteja monien meitä kaikkia koskevien uutisten perästä. Etenkin facebookissa ihmiset tuntuvat unohtavan kaikkie estonsa. Somesta näyttää tulleen koko kansan Seiska-lehti sillä erotuksella, että julkisuuden kohteeksi voi joutua ihan kuka tahansa.

    Viime aikoina on kerran jos toisenkin joutunut miettimään sananvapauden merkitystä. Johtaako kaikki tämä negatiivisesti sävyttynyt vapaus somessa siihen, että monet ihmiset ryhtyvät entistä enemmän rajoittamaan sanomisiaan?

    Omalla kohdallani olen ajatellut, että somessa/netissä täytyy hiukan suojata itseään. Täältä kun on niin äärettömän vaikea saada jo julkaistuja asioita pois. Olemme perheen kanssa sopineet, etten julkaise heidän kuviaan, eikä se minun blogissani ole tarpeenkaan. Pääosassa on kasvit ja puutarha.

    Anonyymien sanomiset kannattaa jättää omaan arvoonsa. Tietenkin ikävistä sanoista tulee paha mieli.

    Hyvää viikonloppua sinulle Leena. Vielä tätä hullua huhtikuuta on melkein toinen mokoma jäljellä. Nautitaan siitä!

    VastaaPoista
  5. Between, etenkään anonyymeillä ei ole enää mitään tajua käytöstavoista. Hyvä käytös on ollut somessa ja Suomessa nyt kortilla jonkin aikaa. Kuka vain luulee voivansa sanaoa kenelle vain mitä vain.

    Takuulla se johtaa siihen. Onkohan minullakin alitajunta alkanut toimia....

    Takuulla pitää. Alussa sitä ei tajunnut, mutta nyt on jo paljon vettä virrannut ja rajat ovat tällä puolella tiedossa.No, minä olen halunnut raottaa vähän enemmän niiden osalta, joille se on sopinut. Ajattelen aina, että lukijat tykkäävät tietää, 'mistä tuo Leena Lumi tulee, millaiset taustajoukot hänellä on etc.' Mutta minä määrään rajat ja ne perheenjäsenistä, jotka eivät halua olla esillä.

    No näinhän olen jo kauan tehnytkin ja Luojalle kiitoskommenttivalvonnan. Jotenkin vain tänään tuli tuo asia nyt mieleeni ja ajattelitn putsata pöydän. En tee tätä usein, sillä anonyymit eivät minulla helpostikaan saa tilaa.

    Kiitos samoin sinulle Between<3 Oi, onko niin paljon:) Minä rauhoitun vasta toukokuussa...Nautitaan!

    VastaaPoista
  6. Mukavaa viikonloppua ja hyvää vointia sekä Sinulle että läheisillesi. Kaikkea ei toisten todellakaan tarvitse tietää, tai siis ei tarvitse edes kysyä ja täytyy pitää mielessä mitä kohteliaisuus oikeasti on. Minulle työssä kerrotaan usein sellaisia asioita, jotka eivät kuulu minulle enkä halua niitä tietää. Ne myös kuormittavat aivan turhaan minua. Kertomalla halutaan usein selittää sitä, miksi jokin työ (kirjoitustyö) ei valmistu ajoissa tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helena, kiitos samoin<3 Suomessa ei enää muuisteta, mitä on kohteliaisuus.

      Ymmärrän, mitä tarkoitat: Energiasyöpöt tai oikeasti apua tarvitsevat. Minä teen eron noiden kahden välille. Toiseen ryhmään olen tehnyt pesäeron, sillä oma jaksaminenkin merkkaa, mutta sitten ne omat läheiset, jotka kokee niin, niille jaksan olla. Ai, tarkoitit tuossa vain työhön liittyvää kuormitusta, tai ei mitään 'vain', sillä se voi olla tosi, tosi rasittavaa.M.O.T.

      <3

      Poista
    2. Puhuin tuossa vain työstä, mutta toki kuormittavuus ja jaksaminen muillakin aloilla kulkevat käsi kädessä. Nyt ajattelin jättää työasiat pois mielestä viikonlopuksi, sillä kuluneella viikolla olin joka yö työasioissa poissa kotoa!

      Poista
    3. Helena, juu, niin ymmärsin, mutta voi solveltaa sekä että.

      Hurjaa! Nyt sitten vain rentoutumisiin<3

      Poista
  7. Höh uteliaille ja hirveä tuo anonyymihomma, missä poliisit jouduit ottamaan mukaan. Ihmeellinen on maailma ja ilmeisesti hei kaikki kiinnostaa.

    Upeaa viikonloppua suklaakahvin kera ja voimia teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, juu Höh niille! Juu, se oli se yksi muu, jonka tiedätkin.En tiedä, mitä niin kiinnostavaa minussa nyt olisikaan. Tai meidän perheessä. Jos olisi, sekin olisi vain meidän privaattielämää.

      Kiitos samoin sinulle ja kiitos<3

      Poista
  8. (joku anonyyminä kommentoinut miten kirjoitan! joku kielipoliisi... olen herkkä anonyymeille. Oikeassa elämässä olen jopa tavannut monta blogaaja, sekä puutarha- että kirjamaailmasta)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, jos on asiaa, miksi eivät kirjoita omalla nimellä.

      Sama täällä. Henkilökohtianen tapaaminen edes kerran, voi aloittaa ystävyyden.

      Poista
  9. Mullekin on tullut pari pahaa kommenttia, tietenkin anonyymeiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, onneksi niitä ei tarvitse päästää läpi!

      <3

      Poista
  10. Oi hortensioita! Ne ovat yksi lumoavimmista kukista - niin ruukussa kuin syyskesällä (ja talvellakin) pihan pensaissa. <3

    Uteliaisuus on inhimillistä, mutta jos se ylittää tietyt rajat, kuten nyt sinun saamassasi kommentissa, siitä tulee epäasiallista - jopa ilkeilyä. Sellainen surettaa. Minusta sinä osaat tasapainoilla hyvin yksityisen ja julkisen rajalla - kerrot sen, mitä haluat. Juuri niin on hyvä! <3

    Ihanaa lauantaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, niinpä...ihmettelen, miten tämän onnistuin pokkarillani ottamaan:) Hortensiat ovat aina, aina ihania<3

      Terve uteliaisuus, sellainen kiinnostus asioihin, on eri asia kuin toisten privaattielämän utelu. Tämä oli siistimpi kommentti kuin se edllinen, epäilen tosin samaa anonyymia, mutta en muistanut enää, missä jutussa se oli, joten antaa olla. Mietinkin, että en julkasisi enää anonyymejä kommentteja...Kiitos<3 Energiaa se vähän viem, mutta ei voi mitään.

      Kiitos samon sinulle!

      Poista
  11. Vai laiska se töitään luettelee ;-)
    Ei tuo nyt laiskalta kuullosta. Ihanaa, että puutarha vetää puoleensa ja saat suunnitella sinne uusia kasvipaikkoja. Kuten joka kevät, minullekin iskee himo puutarhaan ja hyötypuutarhaan, mutta sitten tunnustan tosiasiat ja yritän pärjätä parvekkeellani. Raparperi ja herukkapensas olisi tervetulleita, mutta täytyy vain pärjätä ilman.

    Tänä kesänä kun olen kotosalla paljon, niin ajattelin suunnitella valtavan tomaatti- ja mansikka-amppeliviidakon, runsaasti salaatteja ja yrittejä ja tietysti kukkasia =).

    Minäkin olen taiteillut kotiväen esiintuonnissa, ja mielestäni sinä olet saanut tämän puolen todella hyvin haltuun. Eihän täällä ole tarkoitus kaikkea elämästään kertoa. Mehän emme ole fiktiivisiä tv-sarjahenkilöitä, joiden salaisuudet ja elämä on täysin avointa.

    Ihana lauantai on vasta aluillaan. Otetaan tästä päivästä ja illasta kaikki irti. Nauttikaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, se on vanha sanonta, jonka mukaan se on laiska, joka alaa luetella mitä on tehnyt:) Tuo kaatuminen muuten vaivaa vieläkin. En jaksa laittaa jalkaan Ice Bugeja, kun lähden jo lumettomaan puutarhaan...Parvekkeella voi viljellä monenlaista, kuten olemme usein todenneet.

      Oih, kuulostaa hurmaavalta: tuollaisesta hyötyviljelystä minäkin pidiän.

      Kiva kuulla, että olet sitä mieltä<3 Kun alkaa jotain tekstiä viedä ja kuvia hakea, sitä ei aina niin keskity niihin rajoihin, joita on päättänyt noudattaa. Minusta ei täällä todellakaan kannata kaikkea kertoa. Tuntuu vain että oelmukseni taas hämää ja minua pidetään avoimempana kuin olenkaan. Luojalle kiitos emme ole: Saatoimme jopa sinun kanssasi kilistellä kuoharit livesti<3

      Tämä on taas niin ihana lauantai, että alta pois. Emme kokkaa, vaan löysin yhden einesherkun, jota nautimme, kun saavumme puutarhatöistä sisälle eli ei me sitä hernekeittoa tänään syödä:) Illalla saunaa, leffaa ja herkkuja. Missä me olisimmekaan ellei meillä olisi löauntai-päiviä! Kiitos samoin<3

      Poista
  12. Voi että. Jotenkin tuntuu kuin bloggaajat olisivat niiiiin yhteistä omaisuutta että ihan kaikki pitäisi kertoa ja useaan kertaan. Anonyyminä kyselevät jääkööt omaan arvoonsa, sillä kenenkään yksityiset asiat eivät toisille kuulu. Minusta sinä olet ollut varsin avoin kirjoittaessasi blogiin. Kyllä sen pitäisi uteliaimmallekin riittää. Mutta elämä on. Ei anonyymiuden takaa kyselevistä tarvitse piitata.
    Ihana kun on kevät. Pihalla pääsee jo vähän kuopsuttamaan multaa ja tarkistelemaan, nouseeko talven jäljiltä mitään. Magnoliakin näyttäisi selvinneen uuteen kesään. Leppoisia kevätpäiviä sinulle & co sinne saarelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja, kai se on sitten niin, että kun itsensä esiin laittaa, on yhteistä omaisuutta. Minä en kanssa ymmärrä, miksei voi esiintyä omalla nimellään.Tosi paljon olen kirjoittanut meidän perheestä ja jopa perheen juhlista ja jouluista etc.Mieitin just, että taidan lakata julkaisemasta anonyymien kommentteja.

      Eikä vain ja tänään ensimmäinen suvisade meillä! Suurin ihme, että meidän magnolia on selvinnyt niistä kolmesta järkyttävästä pakkasviikosta, jolloin ei ollut edes lumen suojaa.

      Kiitos samoin teille<3

      Poista
  13. Hei,

    todellakin, bloggaaja itse määrittää rajansa siitä, mitä haluaa ja ei halua jakaa. Tuntuu, että joskus tämä unohtuu ihmisiltä. Hyvä siis, että nostit tämän tärkeän aiheen esille ja pahoittelut, että olet joutunut tuollaista kommentointia saamaan. Internetissä, anonyymiteetin turvin, on liian helppo päästää sammakoita suustaan. Olen samaa mieltä kanssasi, että pitäisi olla kanttia sanoa omalla nimellään mielipiteensä. Ajattelen sen myös olevan tasavertoista - jos nautin blogista, johon bloggaaja on laittanut aikaansa ja vaivaansa ja jossa on avannut myös omaa elämäänsä, vähintä, mitä voin kommentoijana tehdä, on esittää siitä kiitos ja kommentti yhtä lailla omalla nimelläni - eli avoimuutta puolin ja toisin.

    Ja kiitos siitä, mitä olet kirjoittanut elämästäsi ja perheestäsi - olen nauttinut kuulumistenne lukemisesta ja jakanut iloja. Ja silti, ehdottomasti, kaikki ei kuulukaan, eikä tarvitsekaan kuulua, blogissa jaettavaksi. <3

    -Taru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Taru!

      Niin sen pitäisi mennä, mutta tulee sellainenkin mieleen, että osa varmaan ajattelee, että 'ken itsensä esille laittaa, liekin kestäköön.' Olen aivan eri mieltä tuosta, sinun kanssa samaa mieltä. Ei tämä ollut pahinta, mutta minua jotenkin vaivaa privaattielämääni kutsumatta tunkevat ja kun ei ole kyse vain minusta, vaan perheestä. Nettietiketti puhidtuisi heti, kun saataisiin laki, että anonyymi kirjoittelu kiellettäisiin tyystin. Just niin: Avoimuutta puolin ja toisin!

      Ole hyvä<3 Ei kaikki ole ollut vain iloa eli jaoin Olgan menetyksenkin: http://leenalumi.blogspot.fi/2013/01/viikonloppuun-sinisin-savyin.html , mutta päätin jo hyvin alussa, että en aio pitää valivalivali -blogia eli olen mieluummin valo pimeän tunnelin päässä kuin pimeys. Kiitos sinulle tästä sydäntä koskettavasta viestistä<3

      Poista