sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Linda Peltola: Rakas puolivilli puutarha. Kesähetkiä ja kukkakuumetta


Melkein yhtä malttamattoman kuin odotan ensilunta, odotan ensimmäistä suvisadetta ja se on täällä tänään! Kävelin äsken läpi puutarhan ja lehtomme. Tunsin miten eilinen routa oli antanut periksi, näin miten scillat olivat avanneet nuppujaan ja miten valtaisia olivat esikkojen lehtiruusukkeet ja talvikkien lehdet jo ihan valmiina. Punarinta teki seuraa ja yhdessä ihailimme herkän Leonard Messelin mahtavia nuppuja sekä tietysti huomasimme alppikärhöjen jo aloittaneen ja köynnöshortensiat ovat täynnä pullukoita silmuja. Oi autuuden autuus! Tällaisena sunnuntaina, kuussa, jossa ponit pudottavat karvansa, haluan jakaa kanssanne hurmostani ja niinpä tänään nautimme kaltaistemme seurasta palvoen puutarhafiiilistelyä sekä villin puutarhan lumoa!

Linda Peltolan Rakas puolivilli puutarha. Kesähetkiä ja kukkakuumetta (Docendo 2016) on juuri sellainen kuvaus puutarhasta, jota olen kaivannut: Puutarhahullun maagista unelmaa! Etenkin kun kokemusta isosta puutarahasta on jo yli kolmeltakymmeneltä vuodelta, katson, että nyt on aika nauttia lumosta. Puolivillin puutarhan teksti ja kuvat ovat Linda Peltolan. Kuvat ovat täydellisen houkuttavia ja teksti juoksee kukkien väleissä kuin kevätpuro. Löysin paljon kukkia, joista en ollut kuullutkaan tai rakkaita kukkia väreissä, joissa en tiennyt niitä olevan olemassakaan. Sain siis myös yllättyä, mutta suurimman osan annoin mennä nautinnon puolelle ja niinpä aloitamme Lindan kanssa teehetkellä puutarhassa ja kuuntelen miten hän kertoo:


Eräänä kauniina päivänä kesäkuussa, vuotena jolloin kevät on ollut viileän pitkä ja keskikesä myöhässä, huomaan että tuuli kuljettaa mukanaan kevyttä valkeutta...Kirsikkapuiden tuhansien kukkien terälehdet tempautuvat  puista ja laskeutuvat ilmavirran mukana eteeni valkeaksi peitteeksi tuoreelle vihreälle nurmikolle. Se on samalla kevään viimeinen päivä, jolloin vaaleanpunaista balettitanssijaa muistuttava pionitulppaani Angelique pyöräyttää runsaita helmojaan auringolle viimeisen kerran. Kesken viettelevän taivutuksen sen terälehdet kääntyvät ääriasentoon, ja roikkuvat vain muutaman säikeen varassa antautuessaan lopulta väistämättömälle kohtalolle. Kevätkukkijoiden ja sipulikukkien oli aika kumartaa vihreän teatterin lavallaan viimeisen kerran ja käpertyä piiloon uusien esiintyjien alta. Estradille nousisivat kesän myötä uudet draamakuningattaret kuten syreenit, pionit, ruusut ja daaliat. Sormustinkukkien lehtiruusukkeet kasvaisivat kilpaa kuunliljakujalla jättäen muut kasvit varjoonsa ja puolivillissä puutarhassa musisoisivat kurjenkellot heinäkuun helinässä...

Auringon liike taivaalla kuljettaa kuvaa Lindan puutarhasta kuin filmiä ja näen syreenitulppaaneita, pionitulppaaneita, sinitähtihyasintteja, tuoksumiekkaliljoja, kellohyasintteja, joiden ertyinen viehkous tuo mieleeni kesälumipisarat.


Ja sitten liljat...ne juuri, joita en voinut ennen sietää, ne saavat sydämeni lyömään nopeammin, sillä unieni varjoliljat peittävät kerran puutarhani kokonaan. Kuvassa hurmaava varjolilja, ’Lilium Martagon’. Tietenkin mukana ovat myös isoäitien pihojen tiikerinliljat sekä keisarinkruununakin tunnetut ruskoliljat, joita on perimätiedon mukaan kasvatettu pohjoismaissa jo 1600-luvulta lähtien. Elo-syyskuussa päihdymme kerrattukukkaisista orientalliljoista, joita myös ruusuliljoiksi kutsutaan niiden hurmaavan tuoksun tähden.

Katseen vangitsee persianpikarilija, Fritillaria persica, ’Adiyman’, jonka tummanpuhuva mystisyys saa miettimään, että kuupuutarhan vastapainona goottilainen puutarhaosa olisi tasapainottava.

Kesäkukkien kuussa Linda palvoo pientä perhoskukkaansa, Schizanthus wiswtonensis’, jota myös köyhänmiehen orkideaksi sanotaan. Tällä hän täyttää kukkaryhmien aukkopaikat. Krasseja harrastamme kumpikin ja keräämme siemenet kukinnan jälkeen talteen. Näin tehden voi saada aikaan mutantteja, kun vain jaksaa riittävän kauan. Kerran kukki krassi joka oli kuin haalistunutta maissia cappuccino- raidoilla eli puutarhurilla ei ole ikinä tylsää.

Ruusunnuppupelargoni Prince Gustav valloittaa ja vaihdamme kokemuksiamme pelakuiden talvehdittamisesta. Linda toteaa kokeneensa, että pelakuut talvehtivat parhaiten viileässä ja valoisassa paikassa kohtuullisesti kasteltuna. 


Isokonnantatar on yksi monista cottage garden –puutarhan kasveista. Meistähän osa vaalii romanttisluonnonmukaista vaan ei luonnonvaraista puutarhaansa, jossa sormustinkukka saa kasvaa, missä se haluaa, koska tietää, missä kaunehin on. Erittäin sopiva kasvi cottage gardeniin on lehtosinilatva, jota saa myös valkoisena. Se on kukka, jota isoäitimme kutsuivat hunajakukaksi sen hunajaisen tuoksun tähden. Kukka on ihana leviäjä ja taitaa olla yksi parhaita apureitani nyt kun kadotan nurmikkoja ja muutan ne villikukkaniityiksi. Siperiankurjenmiekat ovat puolestaan tehokkaita vaikka polkujen reunakasveina ja vaativat tuskin muuta hoitoa kuin jakamisen muutaman vuoden välein. Lindalla kasvaa myös upeaa sysikurjenmiekkaa, jonka kukat ovat kuin kuninkaallista samettia! Mitenkään ei villistä putarhasta voi puuttua lehtoakileija, sillä kuten L.M.Montgomerykin tiesi, akileija tuo keijut puutarhaan. Puutarhan villiyttä korostavat hyvin erilaiset kärhöt, joista Lindalla on ainakin tummanpunaista loistokärhöä ’Warszwska nike’. Paljon parjatusta  jalopähkämöstä olin vähän aikaa sitten keskustelemassa facebookin puutarharyhmässä ja olemmekin Lindan kanssa yhtä mieltä, että annetaan vain kaikkien kukkien kukkia, sillä jalopähkämö on ainakin ison ja rinteellisen puutarhan pelastus. Kaksikymmentä vuotta sitä yritin hävittää, kunnes tajusin, että kun annan sen levitä jyrkkiin rinteisiin, voin pelastaa elämäni! Nyt tämä vaatimattomuuden Lilatar saa kasvaa jokaikisessä vaikeassa paikassa, ei pyydä mitään hoitoa ja kukkii kaksi kuukautta!


Käymme ihastelemassa Lindan mäntyä syleilevää köynnöshortensiaa, jolloin pääsen kertomaan hänelle, että se on yksi kuumista suosikeistani ja kotimme taitaa peittyä tähän helppoon ja jo huhtikuulla aloittavaan kasviin. Tästä pääsemme puihin, sillä olemme varjojen tarhassa ja kerron hänelle, miten eräässä kapungissa ystäväni talon ympäriltä oli kaadettu kaikki kauniit, terveet suojapuut. Missä muualla tehdään tällaista kuin Suomessa! Puut antavat näkö- ja melusuojaa, ne ovat kauniita, ne parantavat ilman laaatua ja pienilmastoa, ne suojaavat helteiltä...Valituskierros on menossa ja syystä. Linda toteaakin:

Vanhojen puiden kunnioitus lähtee varmasti aina omista kasvtuskokemuksista. Kun lapsesta lähtien näkee luonnossa itse istuttamansa puun kasvuvauhdin hitauden, vanhaa puuta katsellessa osaa suhteuttaa aikajanalla, kauanko se on paikallaan elänyt. Ehkä jo lähemmäs sata vuotta, ehkä se syntyi samaan aikaan kuin mummi tai vaari? Silloin alkaa miettiä, että vaikka nyt istuttaisin uuden puun, en omana elinaikanani tule sitä näkemään tuon kokoisena ja tuon eriskummallisen luonteen omaavana koskaan. Juuri siksi vanha puu voi olla aarre ja perintö jälkipolville.

Varjopuutarha muodostuu kuin luonnostaan puita arvostaville ja siitä tulee ihan oma puutarhailulajinsa. On monia kasveja, jotka viihtyvät puolivarjossa aina mustialanhortensioista alppiruusuihin. Kesäkukista puolivarjossa viihtyvät mm. särkynytsydän, begonia, lobelia ja ahkeraliisa.

Kukkia voi käyttää myös herkkujen koristeina, kunhan tuntee myrkyttömät ja syötävät lajit. Linda luettelee niitä ison joukon samalla kun tuo tarjolle Mansikka-raparperi-Pavlovan:


4 valkuaista
2,5 dl erikosihienoa sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tl peruna- tai maissijauhoja
1 tl etikkaa

Pinnalle:

2,5 dl kuohukermaa
kotitekoista mansikka-rapareperihilloa
tuoreita mansikoita
(ja halutessasi pieniksi kuutioituja kypsennettyjä raparperinpaloja)

Vatkaa sähkövatkaimella huolellisesti erotellut kananmunavalkuaiset täysin kovaksi vaahdoksi teräs- tai lasikulhossa. Sekoita vaniljasokeri muun sokerin joukkoon. Sekoita lasissa etikka ja perunajauho. Lisää kovaan valkuaisvaahtoon sokeri hiljalleen vatkausta jatkaen, noin 1 rkl kerrallaan ja lopuksi etikkaperunajauhoseos. Marenkivaahdosta muodostuu sokerin kanssa vaahtokarkkimaisen sitkeä ja pinnalta kiiltävä napakka vaahto. Levitä marenki leivinpaperille pyöreäksi pohjaksi, jossa on keskellä sopiva syvennys täytteille. Paista uunissa 140 asteessa 1,5 tuntia, marenki ei saa tummua pinnalta. Sammuta uuni ja anna marengin kuivua uunissa vielä 3 tuntia tai yön yli. Juuri ennen tarjoilua nostele vaahdotettu kerma nokareina sekä maun mukaan hilloa ja mansikoita.


Syreenien lumoissa Linda vie minut ja kirjansa lukijat kreikkalaiseen mytologiaan, jossa keskushahmona on kaunis nymfi nimeltään Syringa...Onko puutarhaa ilman syreeneitä? Yritämme muistella kaikkia mahdollisa syreeneitä aina pihasyreeneistä Tammelan kaunottareen. Itselläni on tosi monta Isabellansyreeniä ’Holger’. Kokemuksesta myös samalla vyöhykkeellä asuvina voimme kertoa, että nuokkusyreeni pärjää hyvin vielä ainakin IV-vyöhykeellä. Hieman haastavampaa on ollut vaateliaan ja oikukkaan Moskovan kaunottaren kanssa...

Pionit, köynnösruusut, jaloruusut, pilariruusut, rappioromantiikka ja ritarinkannukset saattelevat meidät Lindan sydämen valtiattareen...Tiedättehän sen hetken, kun näette jonkun oikein ihanan kukan, henkeä salpaa, vatsasta ottaa ja tietää, että ’tässä se nyt on’. Minulle niin kävi kesälumipisaran kanssa ja se oli heti ’match made in heaven’. Lindalle niin kävi kun...:


Ritarinkannus Delphinium Highlander Moonlightin keskusta avautuu raikkaan vihreänä ruusukkeena, liukuen aavistuksenomaisesti kalpeaan laventelilaan ja huipentuen uloimpien terälehtien kärjissä oleviin pieniin sinisiin häivähdyksiin. Ilta-auringon lämmittävien säteiden siivilöityessä terälehtien läpi, luovat ne kukkaan lämpimän vaaleanpunertavan hehkun ja suorastaan kristallisoivat kukan kimmeltämään. Aivan kuin puutarhan keijut olisivat ripotelleet sen pinnalle taikahippusia.

Puutarhakirjassa, josta nyt tuli sydämeni puutarhakirja, Linda Peltola jatkaa kertomustaan elämänsä kukasta jutussa Kuunsäde ja menninkäinen niin, että tunnen miten olen läsnä samassa hetkessä, jossa keijut, yökaste ja jokin maaginen...

Puutarhan kauneus avautuu illasta yöhön. Niitä hetkiä ei kannata nukkua! Mikä sääli, että puutarhalehtien jutut kuvataan kirkkaalla päivänapaisteella. Juhlin yötä ja syyskesää, joten viimeinen kuva olkoon tämä ja loppusanat tietenkin hurmaavan puutarhakirjan sydämellä tehneen Lindan:


Vain tähtitaivas on kattona uusille villeille kukkaisunelmille, ja sinä hetkenä mieleen nousee väistämättä Audrey Hepburnin viisas sanoma: ”To plant to garden, is to believe in tomorrow.”

Miksikö me puutarhaihmiset olemme aina niin onnellisia?

Ehkä juuri siksi, että opimme tekemistämme virheistä, ja huolimatta kaikesta, mitä maailmassa ympärillä tapahtuu, puutarhanhoidon sekä kaikkien istuttamiemme taimien kautta odotamme innolla tulevaa – ja uskomme aina huomiseen.

*****

28 kommenttia:

  1. Aah, Linda Peltolan uusin kirja! Se on minulla tilauksessa ja perjantaina ovat sen postittaneet. Saan sen käsiini ensi viikolla.
    Hurmaavan oloinen - en tule pettymään.
    Hurahdin viime vuonna noihin varjoliljoihin. Vai pitäisikö sanoa marhanliljoihin. Niitä on nykyisin niin herkullisissa ja vahvoissa väreissä. Päätin, että muutan pikkuisen mansikkamaani nyt niityksi. Sinne istutan myös liljoja - mustia liljoja. Ne ovat sykähdyttävän näköisiä vaaleiden sarjakukkaisten kanssa.
    Sinulla on magnoliassa jo nuput - upeaa!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, minulle uusi, mutta ihana tuttavuus! Tulet haltioitumaan<3

      Et pety, lupaan sen.

      Minä pari vuotta sitten. Nyt mikään ei pidättele. Minäkin hävitin hyödyllisen mansikkamaan:) Mustat liljat kuulostavat inanan dramaattisilta! Minä tilasin niitä valkoisen varjoliljan juurakoita suuriruhtinattaren haudalle. Seuraavana kesänä kävikin ilmi, että ne ovat punaisia. Meinaisn repiä pois, mutta tajusin, että koska firma lupasi hyvin korvata, voi näyttää kivalta kun siinä on punaista ja valkoista yhdessä. Sitten muualla on pelkkää valkoista ja tuota mustaa voisin nyt alkaa suunnitella. Joku sanoi, että hyvässä lykyssä ne voivat alkaa tosissaan levitä! Otappa kuvia niistä mustista liljoista vaaleiden kukkien kera, kun aika on.

      On, ja nyt totisesti toivon, että takatavli ei saavu, muuten heitän hallaharson koko komeuden ylle.

      Poista
  2. Tuo on ihana kirja ja Linda on ihana persoona!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila, hyvin lumoava kirja ja mitkä kuvat! Katselen tässä vieläkin sivua 42, jossa kaunis haalean vaaleanpunainen ruusunuppupelargoni.

      Ah, muistan aina sen sun kuvan begoniasta sekä muutkin upeat kuvat kirjassa Kukkia sipuleista.

      Lindan kanssa oli helppo totetuttaa tämä juttu!

      Poista
  3. Tämä kyllä menee ostoslistalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pioni, luota minuun: Yllätyt iloisesti<3

      Poista
  4. Miten ihana postaus!! Tämä saa kevätinspiraatiot valloilleen:) Ainut siipeä maahan vetävä kurjuus nyt ja pidättelee pääsyä puutarhaan on ankara katupöly, mikä salpaa meikätytön keuhkoja. Tämä taas ammattitaudin seuraamuksia, melkoisen riesan sitä onkin saanut. Odotan hartaasti vihertyvää aikaa, sitten helpottaa.

    Ihania puutarhahetkiä ja kevätlumoa Leena♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannah, kiitos<3 Nimenomaan tällaiset kirjat inspiroivat ja vievät niihin tunelmiin, joista olemme talven vain unta nähneet. Me asutaan täällä saaressa, joten ei onneksi sitä. Viime viikolla kaupungilla huomasin, että sitä oli ja sanoinkin R:lle, että 'luultavasti emme voi asua kaupungissa'. R:llä on astma ja tyttärellä myös.

      Kiitos samoin sinulle Hannah<3

      Poista
  5. Minä sain tuon kirjan arvontavoittona pari viikkoa sitten ja aina vaan selailen sitä... Todella valloittavat kuvat ja runolliset tekstit. Olisi ihanaa nähdä Lindan puutarha ihan luonnossa, varmasti kaunista joka puolella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eeviregina, sinä onnellinen! Tämä on niin ihana...Puutarhailu on myös fiilistelyä, vaikka nyt olenkin lähtemässä sateeseen tekemään paria isompaa siirtoa eli lapio käteen vie!

      Eikö Lindalla pitäisi olla myös blogi: Mikähän se blogin nimi on, en löydä kirjasta...

      Poista
  6. Voimiten ihana postaus ja kirja! Tuohon täytyy tutustua tarkemmin:) Kuvatkin näyttävät niin kauniilta. Puutarha uinuu vielä ruususenunta, mutta orastavaa heräämistä on siellä täällä havaittavissa. Toivon hartaasti hidasta lämpenemistä, ei mitään hyökyaaltoa, sillä silloin pystyy nauttimaan kaikesta kasvusta rauhassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, kiitos<3 Minusta tuntuu, että tämä olisi kirja juuri sinulle! Me olemme nyt lähdössä vesisateeseen siirtämään vähän isompia taimia, sillä kun oruta on just sulanut, ne eivät ehdi edes tajuta vielä siirtoa. Minäkin toivon maltillista lämpöä niin itseni kuin puutarhan tähden. Sitten jaksaa nauttia!

      Poista
  7. Näyttää niin ihanalta tuo Pavlova. Nyt alkoi ihan himona tekemään mieli sitä näin yötä vasten ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maiju, olen kerännyt varmaan kaikki Pavlova-resetit mitä olen löytänyt, mutta yhtä en vain löydä, jollakin oli niin helppo Pavlova, että kaikki aseteltiin kerrsoksittain kirkkaaseen lasikulhoon. Se näytti hyvältä ja varmaan maistui taivallliseslta. Jotenkin tuntuu, että se olisi ollut joku Ilonan juttu...

      Poista
  8. Sormet jo syyhyäisi päästä pistelemään kukkia maahan. Mutta ei auta kuin malttaa. Vielä on niin harmaata ja ankeaa, mutta ei aikaakaan, kun kasvun ihmettä pukkaa joka lootasta. Taimikasvattelut jätin kyllä nyt ihan suosiolla. Ostan sitten valmiina. Ja aina se anoppikin tänne jotakin kiikuttelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, minä laitoin jo ruukuista osan narsisseista maahan. Tänään huomasin miten paljon jo kukkii scilloja ja jopa muscarit nostavat piikkejään kylmästä maasta.

      Minä en ole neää innokas kasvattaman simenistä, mutta persiljan kyllä, krassia, ruusupapua, ehkä tuoksuhernettä ja villikukkaniitylle lisään silkkiunikoita, mutta vasta kun terminen kasvukausi on alkanut.

      Valmiista taimista saa helpolla kivaa. Tilasin atsalean ja aivan järkyttävän kaunista yhtä vaaleanpunaista kukkaa, jota ei myydä vielä, koska taimet ovat liian pieniä.

      On luvattu lisää sadetta ja siitä pidän, kunhan se ei vain enää tulisi lumena...

      Mun ededsmennyt anoppi toi aina vastaleivottuja korvapuuseteja, tiikerikakkua ja itsetehtyjä hilloja sekä mehuja. Hänellä saimme taas monet juhlapäivälliset sekä aina oli tyrnikiisseliä. Osasin arvostaa.

      Poista
  9. Puolivilli puutarha, viehättävä nimi kirjalle.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, eikö vain ja onhan tuollainen toteutettunakin ihana.

      <3

      Poista
  10. Voi mikä ihanuus -tämäkin menee ostoslistalle, vaikka 'luonnonvoimat' taitaa olla nyt kukkaunelmia vastaan: kuulin just K.nummelta, että peuat ovat tehneet inventaariota kevään tarjoiluun -taas! Sipulikukkien alut oli peitelty jo hyvissä ajoin harsoin ja 'langoitettu', mutta eipä vaan, yhtenä aamuna harsot oli kaavittu irti ja versot noukittu parempin suihin. Peuranjäljet johtivat sylttytehtaalle. Ei enää edes itketä, tämä on niin surkuhupaisaa :)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, tämä on ihan puutarhamaanikon must. Ei voi olla totta! Mites magnolia? Minä jätän siihen nyt vielä suojaverkot, muista otettiin eilen pois. Nupuja on kiitettävästi. Miten herkkä Leonoard saattoi slevitä tammikuun kolmesta -30 astetta pakkasta viikoista ilman lunta ja muuta suojaa! No, ehkäpä jänikset syövät tänä vuonna taas muscarein nuput: Niissä täytyy olla jotain erittäin herkullista pitkäkorville, sillä haavan rangat eivät kelpaa, vaikka niiden pitäis olla jänisten herkkua. Voitteko mitenkään miettiä sitä vihreää jänisverkkoa, ellei alue ole liian suuri...

      <3

      Poista
    2. (Palaan uusimpaan kirjajuttuusi myöhemmin, tulin kertomaan 'magnolia-uutisia')...

      Kuten ehkä muistat, se meidän magnolia ei ollutkaan sitten Susan vaan jokin ihan muu, hyvin vaatimaton ja vaaleakukkainen lajike. Kukintakin osuu jonnekin heinäkuuhun. Tällä hetkellä se on vielä täysin elottoman näköinen; jätettiin se syksyllä peittelemättä, ympärillä vain verkkoaitaa. No, peurat on jättäneet sen ainakin sen raukan rauhaan...

      Ollaan päätetty antaa luonnolle periksi ainakin tulppaaneissa. Kaivetaan sipulit ylös ja istutetaan ne jonnekin uuteen paikkaan + ruukkuihin kellarissa talvetettavaksi. Hankalaa sekin, koska sipuleita on niin paljon. Alueet ovat suht laajoja (polkujen varsilla jne). Narsissit eivät tee peuroille kauppaansa, joten niitä stten tilalle.

      Jotenkin ei enää jaksa taistella väistämätöntä vastaan, peurat pitää pihaa omanaan, niitä liikkuu siellä oikeasti päivittäin, vaikka aitaakin on... Tänä keväänä huomattiin, että osa syyshortensioista oli syöty melkein juuriin saakka: eli jos jokin kasvi maistuu heistä erityisen hyvältä, ei verkkokaan pidätä. Tällaista on puutarha-arki peura-alueilla :)
      <3

      Poista
    3. Muistan. Se Susan olikin aika vaativan tuntuinen.

      Meilläkin vain jänsiverkko ympärillä, emmekä ota tuosta verkkoa pois ennen kuin äitienpäivän jälkeen: Ei vara venettä kaada. Yhtään en ole peitellyt ja kukkanuppuja on tulossa jo.

      Minäkin annnoin tulppaaneissa periksi,olin 20 vuotta tyystin ilman niitä, koska aina ne joku vei. Sitten istutin sitä Orcaa ja jotain muuta ja nyt ne kukkivat ainakin silloin tällöin. Tosin upea oranssi Orca ei kaikellaan. Minäkin olen innostunut narsisseista, sillä niihin eivät jänkiset koske. Viime vuonna söivät muscarien kukat...

      Itselleen pitää olla armollinen puutarhassakin. Minä taistelen enää hurjasti vain magnoliasta ja valkoisista varjoliljoista ja tietnekin joka suvipäivä kotilojahti. Poimininen voitta Mesurolin, jota käytän enää vain jouluruusujen, särkyneen sydämen ja varjoliljojen ympärillä.

      Herranen aika: syövätkö ne teillä hortensoitakin! Onneksi jänikset eivät ole niihin vielä koskeneet, mutta atsaleat on pidettävä myös verkoissa yli äiteinpäivän. Meillä ei tuota peuraongelmaa, vain jänikset ja suvella kotilot, onhan puoelet tontistamme lehtoa.

      <3

      Poista
  11. Voi mikä ihana kirja tämäkin! Mutta puutarhan kukintoja odotellessa, tilasin Supersmoothiet -kirjan. Maltamme tuskin odottaa, että pääsemme kokeilemaan niitä herkkuja!

    Kukkia kyllä tulee vielä. Ihanaa päivää sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoisiahiutaleita, eikö vain! Ja minä niin toivon, että joku kertoisi, että siihen riitäisi tehosekoitin:) Haluan pitää nyt keittiössä väljyyttä yllä ja jo nyt osa erikoiskattiloista on kellarin hyllyillä...

      On satanut jo pari päivää, joten kulkiessani satessa näin scilloista monien jo kukkivan, kohta aloittavat esikot ja sinivuokot tietty jo kukkivat. Kiitos samoin sinulle<3

      Poista
  12. Tämä on todella kaunis kirja. Noita kuvia jaksaisi ihailla vaikka kuinka kauan.
    Nyt kukkapenkki on täynnä scilloja ja kesäpaikan piha on täynnä niitä. Valitettavasti tuli tuo kylmä sää ja pelottaa hieman kasvun lähdön paleltuminen, sillä pensaissa on jo silmut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, erittäin.

      Scillat eivät kylmästä pelästy, mutta ehkä magnolian silmut tms. Köynnöshortensia on joka vuosi selvinnyt kylmistäkin jaksoista eli kohta ne ovat lehdessä!

      Poista