lauantai 16. huhtikuuta 2016

Sinä istut siinä ja ompelet. On lähelläs...


Sinä istut siinä ja ompelet.
On lähelläs ikkuna avoin.
Sen takana vaiheemme entiset
ja raskaat monella tavoin.

Syvä rauha yllä on maiseman,
tien yli käy sumujen sillat.
Minä suljen varoen ikkunan:
- Rakas, vielä on hallaiset illat.

- Oiva Paloheimo -
Tämän runon haluaisin kuulla (Tammi 2014, toimittanut Satu Koskimies)
kuva Iines

6 kommenttia:

  1. Oi Leena, tämä on ihana. Liikuttavan ihana. Tuttukin, muistelen olevan tallessa rakkaissa raapustuksissani.

    Mieli on juossut nyt maailmoja, kiitos tästä runoläikystä♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannah, minustakin tässä on taikaa! Minullakin on tämä ollut täällä ennen. Parhaat saavat uusintoja.

      Minun mieli puutarhassa. Ole hyvä<3

      Poista
  2. Oi miten hieno runo! En itse juurikaan harrasta runojen lukemista, pitäisi kyllä, paljosta jää paitsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eila, eikö vain. Minä taidan lukea vähintäin runon päivässä. Sitä löytää joskus kuin uuden polun jostain joka oikein kolahtaa. Kokeile<3

      Poista
  3. Tämä on ihana! Hieno esimerkki siitä, miten vähällä voi sanoa joskus niin paljon. Runot. <3

    Ja huomasin, että sinulla on tulossa Nora Websterin arvio! Ihanaa! Olen tuota kirjaa harkinnut lukevani, taidan siis odottaa ensin sinun juttusi ennen kuin päätöksen teen. :)

    -Taru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taru, eikö! Runo on kirjallisuuden timanttia<3

      Kiinnostavaa, sain Noran just kirjoitettua wordille ja nyt mietin, että joko julkaisen vai en:)

      Poista