lauantai 9. heinäkuuta 2016

En näe sinua...


En näe sinua
Olen
tällä puolen
   keskellä vaaleanpunaisten ruusujen
                                konvehtien
                     lähettämättömien korttien
                          Toivotuksia,
                                          valoa -


Hitaasti
pimeän terälehdet
sulkeutuvat

- Heidi Liehu -
Luumupuu kukkii, se muistelee sinua (WSOY 2011)

20 kommenttia:

  1. Valoa ja aurinkoa päivääsi Leena. Olet mielessäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maiju, kiitos! Tänään grilllailua ja chillailua. Niin sateista ja kaikki kuin uitettua, että lauantai on edelleen leffaillan huumaa,

      Poista
  2. Kiitos, kauniita sanoja Liehulta. Hyvää koleaa kesää aina tuo sää oikuttelee. Nauttikaamme siitä 😚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Sirkkis♥ Suomen suvi silti ihanin...♥

      Poista
  3. Kaunista viikonloppua Leena,Toivottavasti sateet pian lakkaavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, nyt paistaa. Kiitos samoin sinulle♥

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Marietta, kiitos♥ Ruusuhan on ristinummiruusu ja tuo heijastus on totta eli emme osaa kuvankäsittelyä...

      Poista
  5. Niin monisäikeinen runo - niin kuin runo vain parhaimmillaan voi olla. Tuohon jää kiinni - on pakko välillä palata tarkistamaan, ymmärsinkö sittenkään oikein. Ja kuitenkin tietää, että yhtä oikeaa tapaa ymmärtää ei ole. Kiitos runosta - jälleen kerran, Leena <3
    Olet ajatuksissani - sinä ja Lumimiehesi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lady of The Mess, itseasiassa kirjanen, josta Liehun runo on, on täyttä timanttia: Paljon riippuu, millä hetkellä tai tilassa sitä lukee. Tai tilanteessa.

      Ole hyvä ja kiitos<3

      Poista
  6. <3

    Tiedätkö, tuntuu, että olen tänä kesänä löytänyt tieni runouden pariin, kiitos Ahmatovan. Nuorempana luin 'paljonkin', kirjoitin jotakin pientä itsekin, mutta sitten yhteys runoon katkesi. Mutta Ahmatova - Vain sekunteja ennen kuin avasin facebookin ja löysin tänne Liehu-postaukseesi, mietin, kuinka kiitollinen olen Ahmatovalle: hänen ansiostaan sellainen aito, kokemuksellinen yhteys runouteen on jälleen viriämässä <3

    Mietin jo, kenen runouteen sukellan seuraavaksi. Ahmatovaa riittää vielä, mutta sen jälkeen... Jotakin suomalaista ehkä.

    Miksi juuri Ahmatovaan tartuin? Suuri vaikutus oli Riikka Pelon Jokapäiväisellä ja Marina T:llä: hänen kauttaan venäläisrunoilijattaret alkoivat kiinnostaa - ja niin, sinäkin olet pitänyt Ahmatovaa esillä täällä blogissasi... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, minä taas aloitin runojen lukemisen jo varhain. Sitä myöten opettajani keksivät, että olen paitsi lahjakas kirjoittaja, myös lausuja (en totisesti!), mutta kyllä tuli Leino opeteltua ulkoa. Vanhat päiväkrijani sekä teinikanlterit ovat nekin runoudelle pyhitettyjä. Ennen heräsin yölläkin kirjoittamaan runoja, mutta nyt ei ole se hetki. Södergran ja Neruda avasivat minulle runotuvan teininä ja sen jälkeen kaikki rakkaat muut Sirkka Seljasta Aila Meriluotoon. Ahmatova-herätys tuli myöhemmin, mutta on ollut sitäkin vahvempi. Usko minua: Lue runo päivässä, pysyt kasassa♥

      Yrjö Kaijärvi on käsittämättömän unohdettu runoilija. Katri Vala, Kaarlo Sarkia, Sirkka Selja...Elina Vaara oli ihmisenä kiinnostava, mutta minulle runoilijana liian kesy. Ellet ole lukenut Satu Koskimiehen kirjaa Hurmion tyttäret, lue ihmeessä se. Veikkaan, että sen jälkeen tiedät kenelle antaudut seuraavaksi.

      Just niin. Marinan ja Annan välillä oli eriytinen yhteys. Marina T. oli ennsutaja ja osui oikeaan. Lopulta hän teki itsemurhan. Hän ei kestänyt. Anna oli todistaja, joka ihailikin Marinaa ja oli tämän ystävä, mutta hän katsoi, että hänellä on missio saattaa ystävänsä.. Eniten kaikista, terveyden jälkeen, odotan nyt, että M-L.M. saa suururakkansa Tsvetajevan runoista valmiiksi. Ahmatovalla on muutama runo, joita pidän parhaina kaikista ikinä. Ja niitä muitakin luen melkein hengittämättä. Annan hopeinen lumen tomu saa polvilleen.

      <3

      Poista
    2. Tsvetajevan runoja siis tulossa uusina suomennoksina? Ihanaa! <3 Jonkin hänen hänen käännetyn kokoelmansa tiedän, mutta se taitaa olla aika suppea? Södergrania luin viime talvena, mutta en edes haaveillut kirjoittavani kokoelmasta blogiin kun tuntui, etten pysty enkä kykene. Pitäisi vain uskaltaa...

      Etsin Satu Koskimiehen teoksen käsiini! <3

      Poista
    3. Kaisa Reetta, työn alla ovat. En tiedä aikataulua, enkä tohdi häiritä, mutta odotan, odotan...<3 On joitain suomennoksia, mutta en yhtään nyt muista, mistä niitä itse luin, ei ollut paljoa. Minullekin on vaikeaa kirjoittaa runoista, vaikka luen runon per päivä, vähintäin. Mutta toki kai luit Rahikaisen Edithin, en nyt muista...ellet: lue! Rnoista pitäisi vain uskaltaa. Mitä niistä mitään pitkää proosaa tarvitsee vääntää, kertoo vain miltä tuntuu ja miten joku runo on kolahtanut etc.

      Se taisi olla ilmestymisvuonnaan minulla paras kotimainen...joten: Kiva kuulla!<3

      Poista
  7. Luin runon monta kertaa ennen kuin se avautui. Vai lienenkö sittenkään ymmärtänyt oikein Heidi Liuhun ajatuksia.
    Vointeja sinulle ja hyvää pyhää molemmille mökkimaisemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, olen huomannut, että jokainen kokoo runon omasta itsestään kuin kukan, joka aukeaa aina uutena.

      Kiitos samoin ja sinne samoin saaren auringosta!

      Poista
  8. Ihana runokirjan nimi ja kaunis runo.
    Rentouttavaa sunnuntaita.
    Kun istahdan selkä alkaa valittaa, mutta se valittaa sitä, että olen koonnut neljä säkillistä pensaista leikattua roskaa. Ajattelin jatkaa illalla, kun on viileämpi sää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, eikö vain.

      Kiitos samoin<3

      Minä tein ensimmäisen puutarhatilaukseni koskien ensi kevättä eli positiivinen päivä tänään:)

      Minä raastoin käsin kuivuneita ja simentäneitä kukkia niityltämme. Ei voi ajaa vieläkään, sillä lehtosinilatvat jatkavat ja silkkiunikot vielä hidastelevat kasvuaan, mutta voivat kukkia sitten jopa lokakuulla.

      Poista