keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Hard day's night....oodi mun säärille!


Vähän oli rankka päivä tänään. Olimme sairaalassa keskustelemassa leikkaavaan lääkärin kanssa ja mikään ei ole tulevan operaation jälkeen entisellään. Ei ainakaan vasen sääreni polven yläpuolelta. Toisaalta se on vielä pientä, jos vain leikkauksella selvitään, mutta luotan nyt puukkoon enkä mieti yhtään mitään muuta. Minä vain olen aina ollut niin sääri!!!! Nyyyyhhh.....Äitini täyttää ensi vuonna 90 vuotta ja näkisittepä, miten upeat sääret hänellä on vieläkin!


Se on kuitenkin oletettavaa, että elämäni minihameissa on ohi oman pihapiirin ulkopuolella. Tai siis sääret paljaina. Olen aina ollut intohimoisesti lyhyiden hameiden perään eli joko farkut tai lyhyt kotelomekko tms. Arvesta tullenee niin suuri, että on pakko ottaa muotiin uusi asento, jossa oikea jalka menee vasemman päälle:


Tämä kuva on muuten elokuulta 2015 ja mitään luomea tuossa vasemmassa jalassa ei silloin vielä ollut. Nyt toimittiin ripeästi kiitos gynekologini, joka luomen huomasi ja siitä huolestui. Tunnen hänet niin pitkältä ajalta, että tiesin hänen huolestuvan vain syystä, joten tilasin pikana luomen poiston tunnnetuin seurauksin, joista kerroin täällä jutussa Sydänsuven hetkellä


Tämä kuva taisi olla käyntikortissanikin....


Tässä lehdissäkin olleessa kuvassa näkyy vasen yläolkavarteni, jonka pienestä luomesta löytyi melanooma marraskuussa 1983. Se leikattiin Turussa ja riittävästi, joten kaikki meni jälkeenpäin ajatellen kuitenkin helposti. Ja oli marraskuu, ei hautovan kuuma kesä...


Pikkusiskoni, joka istuu sohvalla on fiftari, mutta minä olen rock tai kotelomekko. Ehkä nyt laihdun tuohon Marimekon vihreämustaan kotelomekkoon, jonka helma seistessä peittäisi haavan...Oi, olin aivan unohtanut nuo ihanat kengät!


Tässä rockminä Slovakian Nitrassa niittejä laukussa sekä mustissa korkeakorkoisissa bootseissa, joita saatan ihme kyllä vielä voidakin käyttää, sillä elämä tasaa: Löysin uuden luontaistuotteen ja nyt on oikean polven särky lakannut ja jopa se v......mainen leposärky.

Hyvästi tämä jääköön


ja tämä, mutta vain julkisuudesta!


Ja ainahan sitä voi sitten alkaa naurattaa muita laittamalla kuvia kuten tämä elämäni eka ja ainoa selfie alakerran vierasmakkarissa otettuna, hah-hah. Lumimies pakotti laittamaan! Hän yrittää pyyhkiä kyyneleeni pois ja saada mut taas nauramaan.


Tai pyytää Lumimiestä kuvaamaan minua vain takaapäin, jos on yllä liian lyhyt hame, mitä tämä onneksi ei muuten ole.


Sitten tulee syksy ja saa vetää sukat jalkoihin tai


on suvi ja saa olla lemmikeissä oma farkkuminä.


Ja sitten tulee ihana talvi, jolloin lumi sytyttää kaikki maailman tähdet...


ja saa peuhata koirien kanssa lumessa, olla elossa, olla elossa!

On Itävalta.


On perhe ja joulu. Ehkä sittenkin isompi sohva, sillä unelmissa on viettää lähitulevaisuudessa joulu isommalla porukalla...


Nämä mun pennut Meri ja Jaakko ja....


On Celle ja Apfelstrudel. Monta Apfelstrudelia!


Ja sitkeä äiti, joka jaksaa vaikka mitä. Yrittää ensi vuonna karata risteilylle, just kun me siskon kanssa hänelle juhlia...


Sekä sisko, jonka kainalossa on milloin karhu, millon hänen idolinsa Tapani Kansa.


Sisko joka ihan oikeesti oli jo pienenä niin asennetta täynnä!


On myös uskomatonta, että on ystävä, joka on seissyt rinnalla myrskyt ja tyvenet. Joka elokuu me mennään Siihen Yhteen Paikkaan ja aina, aina Bessulla ja mulla on kaikki kuin vain parhailla tyttöystävillä voi olla: "Kasa CD -levyjä. Espressokahvia. Paljaat jalat ja ikivanhat farkut. Perunalastuja ja popcornia. Asiasta toiseen hyppelehtivä keskustelun virta. Sade hakkaa ikkunaan. Ystävyys.♥♥♥" "Tyttöjen ilta ulkona - rosvoliiga, jolle ei yksikään isä, poika, puoliso tai suurmies voi mitään.♥♥♥ (Pam Brown)


Onneksi en myöskään ole malli, vaikka minulla onkin ulkonäkööni liittyvä salaisuus, jonka tietävät vain läheisimmät. Olen nainen, jolle osui huono kortti, tai hyvä, jos olin liikkeellä riittävän ajoissa. Olen myös kirjabloggaja, mutta nyt luen vain itselleni. Postaan vain jos jaksan ja nyt taitaa olla, että nyt on levättävä.


Tärkein ihmiseni on luvannut 'håller mig fast' ja uskon siihen. Hän ei päästä minua putoamaan.


Suukko teille eikä nyt mitään surunvalitteluja♥

Love
Leena Lumi

96 kommenttia:

  1. Mahtavia elämänmakuisia kuvia, paljon rivien välissä ja turkasen kauniit sääret. Leena olet ajatuksissa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, kiitos<3 Sitä voi periä vaikka sääret:)

      Tiedän, aavistan, kiitos<3

      Poista
  2. Ihana postaus! Leena, oot rotunainen ja sinulla on rotusääret jatkossakin ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marietta, kiitos♥ Olisihan se kiva, mutta jos yritän vain tuota toista:)

      Poista
  3. En suruvalita, vaikka hyppäsin tämän tajuamiseen vasta nyt. Sen sijaan tiedän sinun selviävän. Vielä me yhdessä nauretaan, otetaan skumpat, ja sinä huomaat, miten houkuttelevilta vähän pitemmän hameen alta vilkahtelevat nilkkasi näyttävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raili, ihan tosi...No, sulla on ollut Jekaterinbutgia ja Volgaa. Toivottavasti ja sitten kyllä juodaan sitä skumppaa liikaa ja naurateaan ihan hulluina. Niin, nilkat, niitä ei ole kukaan vielä uhannut!

      Poista
  4. Leena, olet ollut ajatuksissani tässä samanlaisessa mutta erilaisessa tilanteessamme. Mitä arpiin tulee, tuputin kuusivuotiaalleni, jonka päässä on parikymmensenttinen, hevosenkengän muotoinen mokoma, taannoin lippalakkia päähän, kun lähdemme kauppaan, jotta arpi pysyisi piilossa. "Mutta äiti, miksi sen pitää olla piilossa, kun siitä kaikki näkee, että mä olen rohkea ja reipas?" (Äiti ajatteli lähinnä kaupan monia kymmeniä kanssashoppailijoita ja sitä pöpömäärää, mutta lätsättä lähdettiin lopulta!)

    Niin että rohkeutta, reippautta ja voimia! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, tomerassa kuusivuoitiaassasi on minulle esimerkkiä. Olen hauras, vaikka näytän vahvalta. Lapset ovat niin sisukkaita, että itkettää! Tiedät, että olen nyt seurannut sinua ja poikaasi Isolla Tunteella. Lapsilla on jotenkin luonnollisempi ote näihin asioihin...

      Kiitos, parhaani yritän♥

      Poista
    2. Heippa Sisko,
      Arvaapas keneltä sen asenteen opin.... kiitos siitä. Oli todella hienoja kuvia ja tarina!!!! Näitä on aina tosi mukava katsella ja mennä ajassa taakse päin. Oikealla asenteella nytkin menet. Hienoa, että R on koko ajan vierelläsi. Lämpöisin terveisin, se oinas-sisko

      Poista
    3. Hei Merja!

      No sittenhän minä onnistuin! Ole hyvä<3 Pinnalta iloinen, syvältä melankolinen, vähän kuten minä. R:n nouseva merkki on härkä, joten nyt kun tämä härkä ei jaksa, tulee R:n itsepäisyys tarpeeseen. Se mitä sinä ja minä olemme niin usein nauraneet. Kiitos samoin toivottaa härkä-sisko.

      Poista
  5. Tisskin ottaa koville, mutta miksei ei vaikka sääri, olen omani menettänyt, mutta...tsemppiä, pääasia että jää vielä jalka:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Plaza de Mustis, takuulla. Yllättäen eteeni on nyt tullut juttuja, joissa naiset poistavat rintansa varmuuden vuoksi, jos suvussa on rintasyöpägeeni.

      Niin...ei kai se jalka mene, mutta leikkaus mätäkuussa ei kuulosta hyvältä, vaan nyt en voi valita.

      Kiitos♥

      Poista
  6. Tsemppiä tulevaan Leena, kaikki menee hyvin. Hieno postaus ja kuvat🌸🌸

    VastaaPoista
  7. Ihania ja kauniita elämänmakuisia kuvia❤️ Arvet ovat merkkejä eletystä elämästä, kivikkoisista, kiertoteistä, siitä ettei aina päässytkään sinne mihin halusi. Kaikkea hyvää leikkaukseen, kun sen aika koittaa. Elämä odottaa.

    Ihanaa ja kaunista viikkoa❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. p.s. kävin eilen hakemassa Bargumia kesälukemiseksi: mm. Syyskesän :)

      Poista
    2. Valkoisiahiutaleita, kiitos♥ Olen kuin vanha intiaanisoturi, mutta vielä hengissä. Se on ensi viikolla, mutta en kerro päivää, sillä silloin keskityn aidosti vain selviämään. En ota iPadiakaan mukaan, mutta jonkun kirjan kyllä. Yritän suunnnistaa kohti elämää.

      Kiitos samoin♥

      Poista
  8. 😘😘😘❤️❤️❤️
    Sulle muuten sopii otsatukka! Tuo viimeinen kuva on hurmaava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepi, no juu, silloin sopi. Olihan mulla kasvokuvia, jotka olivat hyviä ilman otsista, mutta kun niissä ei näkynyt sääriä...

      Se oli yksi hurmaava toukokuun päivä ja tuo kuva on ihan lukijoilleni. Kiitos♥

      Poista
  9. Leena, oi mikä postaus!
    Malja kauniille säärille ja hyvälle tulevaisuudelle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tuo viestini olikin tullut vahingossa toisen google-tilini kautta.

      Ihanaa muuten, että korkkarit ovat nyt oikeastaan out. Voimme siis olla chic ja rock tänä kesänä ja tulevana syksynä matalakantaisissa (urheilu)kengissäkin! <3

      Vielä kerran: aivan mahtava kuvakavalkadi! <3

      Poista
    2. En tunnistanut...sinä salaperäinen nainen!

      Ovatko ne? Katso lehtien kuvia. Plarisn just uutta annaa eilen ja siellä niitä vaan näkyi vaikka kuinka ja paljon. Mutta kuvittele, että Victoria Beckenhamilta lääkäri on selkävaivojen takia kieltänyt korkeat korot, Hän voi olla niissä yhden kuvuaksen ajan ja sitten matalakorkoisiin vaihto. Hänhän oli oikein kuuluisa järisyttävän korkeista koroistaan. Viime lokakuussa siellä Nitran linnassa oli pakko kesken illallisen vaihtaa korkkarit pinkkeihin tennareihin....

      Kiitos♥♥

      Poista
  10. Sinä olet Leena todellinen sääri-ihminen. Kodin samoilla linjoilla, että pitää pyrkiä siihen, että ei murehdi etukäteen. Pienin askelin eteenpäin. Tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maiju, juu, niin olen, yhtä säärtä koko nainen. Ei pitäisi hypätä ojan yli ennen kuin oja on vastassa, mutta kun olen Murehtija. Nyt tosin en jaksa ajatellea viikkoa kauemmas.

      Kiitos♥

      Poista
  11. Kauniit kuvat elämästä. Uskoa huomiseen on helppo toivottaa, kuin sinulla on rinnallasi mies, joka jaksaa kannatella niin hyvässä kuin pahassa. Perhe, jonka rakkauden saat tuntea. Toivon kaikki maailman enkelit mukaasi matkalle terveyteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, kiitos♥ Sen hän tekee, on herkkä ja vahva eli hyvä yhdistelmä. Kiitos♥

      Poista
  12. Ihana, valoisa ja elämäniloinen postaus tämä. Sinulla on upeat sääret ja olen aivan varma, että ne ovat upeat vielä arvenkin jälkeen. Toivon sinulle toiveikasta ja iloista mieltä, on tavattoman hyvä juttu, että pääset nyt ajoissa leikkaukseen. Kaikkea hyvää ja voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, kiitos♥ Valosta en ole niin varma, mutta elämänjano on minulla ollut aina kova. En olisi niinkään varma kun kuuntelin eilen faktoja ilman pehmennystä. Kyllä tämä kaikki on mennyt kuin nopeutettu filmi, joten ainakaan aikaa ei ole hukattu. Kiitos♥

      Poista
  13. Sinulla on kyllä kauniit sääret! Polvipituisia mekkoja, nyt on ihania juuri siinä mitassa, syksyllä lyhyitä hameita ja sukkia - ja aina tuollainen rockin ja klassisuuden yhdistelmä. Toimii etenkin sulla! <3

    Muuten voimia ja aina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kiitos♥ Ainakin Peter Hahnin kuvastossa oli syksylle nyt paljon polvipituisia tai just se hiukan polven yllä päättyvä. Rock ja klassikko on varma juttu. Ainakin mulle.

      Kiitos samoin♥♥

      Poista
  14. Halaus ❤️, ihania elämältä tuntuvia ja maistuvia kuvia! 4-ever ��

    VastaaPoista
  15. Ystäväni, myötäelän kuitenkin mukanasi.<3 Ilon kautta, ja kaikkea hyvää teille molemmille.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ookke, uskon sen, ja ilon kautta vikka kyynelehtien. Kiitos♥

      Poista
  16. Mitä noista arvista. Rva Sääri olet tulevaisuudessakin! Nyt toivotankin sinulle kaikkea hyvää ja enkeleitä. Sitten KUN tulet Irlantiin voidaan pitää kilpailut kummalla on komeammat arvet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saara, arvet olkoot elettyä elämää. Toivottavasti, toivottavasti:) Kiitos, mikään määrä enekleitä ei tässä nyt ole liikaa. Voipi toteutuakin, sillä R. aikoo täyttää seuraavat pyöreänsä Irlannissa.

      Poista
  17. Tsemppiä Leena!

    Vuodet tuovat muutoksia, joista osa on vastuksia. Polveni tekonivelleikkaus on tulossa syksyllä. Kävely on ajoittain hankalaa. On suositeltu rollaattorin käyttöä ja se onkin lainassa terveyskeskuksesta. Tähän asti käyttö on ollut vähäistä. Omat kävely- tai kyynärsauvat tuntuvat luontevimmilta.

    Kesäiset terveiset molemmille Hauholta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, kiitos♥

      Oih, minullakin on kaksi ystävää, toinen Itävallassa, jotka ovat menossa syksyllä polvileikkaukseen. On iso harmi, jos kävely vaikeutuu. Minullekin tuli tähän nyt jotain fysioterapiaa, jos oikein ymmärsin. Pitää opetella siis vähäksi aikaa kävelysauvat.

      Kiitos samoin täältä Suomen Tahitilta♥

      Poista
  18. Olet ollut paljon ajatuksissani kultaseni <3. Kun katson näitä kuviasi niin en yhtään ihmettele mikä upea virta sisälläsi elää. Myöhemmin, kun leikkauksesta on vähän aikaa voit ehkä jo ajatella, että sinulla on selviytyjän arpi jalassa. Voisihan siihen piirtää kesäaamuisin kukkaköynnöksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, kiitos♥ ...tai ylitse tulviva kevätjoki:) Toivotaan, toivotaan...Kunpa nukkuisin kesäaamut, sillä valvon nyt sudenhetket.

      Poista
  19. Vastaukset
    1. Hannele, naista sanasta ja kyllä turkuliaset tietää:)

      Poista
  20. Vastaukset
    1. Hannele, katsotaan, miten mun pokka pitää. Ainakin kotona!

      Poista
  21. Rohkeus on hyvää, kotona ja läheisissä paras tuki sekä turva.💖

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirkkis, rohkeus on nyt aikalailla hakusessa, mutta rakas tuki ja turva pitää kii♥

      Poista
  22. Ihania kuvia, elämää ja rakkautta>3 Ja ne jatkuvat leikkauksen jälkeenkin - ja sääret haavojen parannuttua Vichyn Dermablend, jota saa apteekeista! sillä peittää vaikka millaiset arvet ja sävyjäkin on useampi - kokeiltu on 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lady of The Mess, kiitos♥ Ihan tosi: Kiitos vinkistä, laitan heti ylös!

      Poista
  23. Upeat kuvat ihanasta rotunaisesta jota ei pienet arvet haittaa!
    Voimia teille molemmille!☺ Elämä jatkuu, tarkkaavaiset lääkärit ovat ihania.
    💜💜💜

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, kiitos♥ Nyt on pieni arpi, josta kohta tulee iso arpi...

      Kiitos♥ Mieti, että oma gynekologini tajusi tuon, en minä, joka sentään seuraan luomiani, sillä eihän tämä ole eka kerta tätä.

      Poista
  24. Sinä olet Leena niin ihana ja kaunis nainen, että kyllä sinä voit vilauttaa sääriäsi leikkauksen jälkeenkin! Sinun säteilysi ei minnekään katoa. Hyviä ja lempeitä ajatuksia lähettelen täältä sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuula, kyllä tämä meno niin hirvittää, että annas katsoa, millaisena tästä myllytyksestä selviän. Niin, säteilyä ei myydä purkissa, se tulee hyvästä olosta ja elämänjanosta. Kiitos sinulle Upea Nainen♥

      Poista
  25. Voi Leena, olet ajatuksissani kyllä jatkuvasti <3

    Arvista täytyy sanoa, että sain omani teininä, kymmenen vuotta sitten. Halkaisee melkein koko selän, kulkee selkärankaa pitkin. Näkyy aina, jos vaate on selästä edes aavistuksen avonainen. Yleensä ei ole, koska no avonaiset vaatteet ovat harvinaisia kaapissani ylipäänsä, mutta viikonloppuna oli ja taas joku hätkähti arpeani. Minusta se ei edes näytä miltään enää, kymmenessä vuodessa on ehtinyt haalistua. Mutta muut saavat hätkähtää, minä en jaksa välittää. Uimaranalla saavat tuijotella, jos mieli tekee :D Mutta helppohan se toki on sanoa, kun itse arpea en näe, enkä muista.

    Mutta kuten useammat jo sanoneetkin, arvet kertovat elämästä. Mitä niitä liikaa peittelemään. En olisi tässä ilman arpeani, jos se vilahtaa, sitten vilahtaa. Samaa sanoisin sinulle...

    Voimia ja tsemppiä! Eiköhän sinulta itseluottamusta löydy minihameeseenkin vielä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, kiitos♥

      Minunkin iso käsivarsiarpeni on haalistunut, ei sitä ihan helposti tuosta hortensiakuvasta huomaa, vaikka se on tosi pitkä ja jotenkin leveäkin. En piilottele sitä enää. Uimistahan minäkin olen tässä miettinyt...Onneksi saarellamme on kuitenkin rantoja, joissa ei tarvitse tavata ketään ja etelän aurinkolomia emme harrasta.

      Intiaanisoturin meriittejä! Ja tietenkin voi ajatella, että joka on oikea ystävä, hän rakastaa arpineen päivineen.

      Kiitos♥ Seison aika ajoin piemän kuilun reunalla edelleenkin, mutta sitten on pakko keksiä jotain touhua tai ellen itse keksi, R. tekee sen. Katson nyt kauhua suoraan kohti!

      Toivotaan, toivotaan...

      ♥♥♥

      Poista
  26. Sääresi ovat kauniit. Elämä piirtää niille omat merkkinsä. Se vaatii rohkeaa kohtaamista. Onneksi rakkaasi tukee ja kannattelee, kun tulee suru tai uskonpuute.
    Voimia ja uskoa huomiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, kiitos. Elämä haluaa nyt taiteilla. Kunhan ei veisi minulta elämänhalua, sitä janoa, joka on aina saanut minut nousemaan kaikkiin juniin ja niihinkin, jotka eivät ole lähteneet. Luojalle kiitos R:sta! Ja perheestä ja ystävistä ja teistä kaikista♥

      Kiitos♥

      Poista
  27. Sulla on kyllä upeat sääret!!!
    Ja samputirallaa muuhun! Ytimekkäästi vaan: <3!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, kiitos! Olisihan se ollut kiva jatkaa niillä loppuun asti.

      No, odotan sitä hetkeä, että alkaa löytyä asennetta:)

      Kiitos♥

      Poista
  28. Tsemppiä Leena ♡ Sinulla on ympärilläsi lrakastavat äheiset ja paljon kaunista esim. puutarhassasi... Jos öiden sudenhetkinä valvot etkä jaksa lukea, kurkkaapa vaikka tänne:
    http://intoetvimma.blogspot.fi/2016/07/flower-wednesday-linkup-7.html
    Kukkaterapiaa ei liene koskaan liikaa!

    Itse olin pienessä tissileikkauksessa viime elokuussa. Älä huoli mätäkuusta, minä en usko siihen!
    Hyviä komedioita ja naurua suosittelen sinulle miehesi kainalossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, kiitos♥ Onneksi en ole yksin...ja puuutarha, sillä leikkausken jälkeen kun ja jos kävely alkaa sujua, puutarha saa vähäksi aikaa riittää. Minulla on jo se lepakkohotelikin laitettu niin, että näen sen sekä yläterasille, jonne tulee kansituoli patjoineen, että olkkarin sohvalle. Kurkkasin ja oli upeaa. Arvaappa mitä: Yritin nyt liittyä sinnekin lukijaksi kuin myös toiseen blogiisi, mutta ei onnistu. En tajua tätä...Katsos, käyn mielelläni myös putarhablogeissa, mutta enhän muista niitä elleivät ne pysy blogilistallani. Mahdottoman hienoja kuvia sinulla!

      Sitä on liikkeellä...tissileikkauksia. Äiti on takonut minulle tuon mätäkuun ja isä kuoli sairaalassa erittäin kuumana heinäkuun päivänä...

      Itseasiassa saan R:n nauramaan joka päivä. Se alkaa siitä kun luen Hesaria sängyssä kuten hänkin eli lehti on jaettuna ja kummallakin on sitä suklaakkahvia iso mukillinen. Sitten on jotain niin hirväen kiinnostavaa, että alan kiihtyneenä lukemaan, en huomaa, että painotan vimmaisesti vaikka lukisessani Trumpista tms. ja sitten lisäilen omia välihuomautuksiani hyvin nopeasti ja jatkan taas...Arvasa vaan, onko eräätkin kahvit lentäneet R:n suusta, kun ei ole pystynyt nielaisemaan ennen kuin nauru tulee. Mää aina ihmettelen, että mikä nyt naurattaa ja sitten hän nauraa vieläkin enemmän. Minä olen tämän kodin komedia!

      Meillä olisi samoja kiinnostuksen kohteita: Kuka voisi auttaa nyt tässä teknisessä asiassa...

      Kiitos♥

      Poista
    2. Puolison kanssa nauraminen on vaan niin parasta! Me nauretaan joskus massut kippuralla eikä loppua meinaa tulla :) Uskon että rentoutumisen lisäksi nauru vapauttaa jotain parantavaa endorfiinia!

      Outo juttu bloggerin kanssa, en ymmärrä... Mutta nimi on helppo juuri sinun muistaa, koska sinulta löytyy sekä intoa että vimmaa :)

      Poista
    3. Riitta, se on ihan hillitöntä ja R. väittää, että kun hän alkaa nauraa mun jutuille, minä alan nauraa sitten häntä. Mutta kyllä meillä sattuukin: Pyysin R:aa tuomaan kerran kaupasta tähtianiksia ja hän toi nomparelleja:) Onneksi meillä on talossa alakerran viileä fenf shui huone eli vierasmakkari, Yhtä vierasta lukuunottamatta kukaan ei herää siellä ennen klo 10:tä! Nauru tekee niin hyvää. Sitä varten meillä on myös muutama takuuleffa.

      Tiedätkö, R. myös alkoi sitä eilen kokeilla ja se ei vain hyväksy. R. jopa mietti ääneen, että voisiko olla joku muukin jolle käy samoin...Tosin myöskään R. ei tajunnut syytä. Olisihan sun kiva saada lisää lukijoita. Kummatkin sun blogit olisivat minulle tärkeitä, sillä mitä sitä ihminen muuta tarvitsee kuin kukkia ja kirjoja. Jos sinulla olisi wordpress, ymmärtäisin, mutta kun sulla on ihan sama blogger kuin minulla...

      <3

      Poista
  29. Olet upean näköinen nainen ja inspiroiva esikuva meille nuoremmille. Laserilla pystytään nykyään hoitamaan kaikenlaisia arpia onnistuneesti, kannattaa tutkia sitäkin mahdollisuutta jos arvesta tulee häiritsevä. Lämpöä ja valoa päivääsi! t. Elisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elisa, mistä päättelet, että en ole nuori:) Luen pikkutunneille, pidän isoa puutarhaa, kiihkeää blogia, kokkaan, matkustan, rokkaan...ja vähän muutakin. Kiitos♥

      Oih, olin unohtanut kokonaan täällä kuilun reunalla seisoessa, että senhän voi korjata sitten myöhemmin vaikka just laserilla. Nyt pitää vain ensin jäädä henkiin, että pääsee korjausleikkaukseen! Tai siis ei perinteiseen leikkaukseen, niistä olen saanut jo kylläkseni. Laser on taikasana.

      Kiitos samoin Elisa♥

      Poista
    2. PS. Kai tajusit, etten voinut vastustaa kiusausta, sillä ikäni on tarkoin varjeltu salaisuus. Minusta ikä on vain numeroita ja se ratkaisee, miten sen elämän elää. Kuinka janoinen sille on. Minulla on ollut tätä ennen yksi melanooma-, kaksi endrometrioosileikkausta ja kuopuskin syntyi keisarilla ja sitten pari muuta, joten olisi saanut riittää, mutta kaikki välit olen elänyt sataa unohtaen olla arvokas ja hillitty aikuinen:)

      Poista
  30. Juu tajusin:) Iästä viis - olet sisäisesti ja ulkoisesti nuori ja hyvännäköinen - siksi siinäkin loistava esimerkki hyvästä naiseudesta. Ja jos ja kun olet kaikista em. operaatioista selvinnyt niin selviät satavarmasti tästäkin! t. Elisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Elisa! Kun menee lujaa, ei huomaa aikaa:)No tuskin sitä arpea jään itkemään, kun nyt saadaan vain kaikki pelottava ohi ensin.

      Poista
  31. Leena, ihana Leena ja mahtavat sääret!

    Tulee syksy ja talvi ja aika jolloin on syytäkin pitää mekkojen kanssa sukkia - ja tosiaan, nykyään on ihania, hieman pidempiä hameita, jotka varmasti sopisivat myös sinulle! <3

    Arvista vielä: tänään meikatessani huomasin otsassani arven, muiston taannoisesta sairaskohtauksestani, joka tulee ilmeisesti siihen jäämään. Arvet ovat omalla tavallaan muisto eletystä elämästä, asioista jotka haluaisi unohtaa. Mutta ne ovat silti muistoja siitä, että olet ollut vahva ja selvinnyt siitä. Voimia Leena, olet ajatuksissa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krista Ihana, kiitos♥

      Oih, jo syksy kuulostaa hyvältä. Ei ole kiva joutua leikkaukseen heinäkuussa...Ja ainahan on farkut ja erilaisilla yläosilla ja kengillä niistä saa mitä vain.

      En tiedä, mitä sinulle silloin tapahtui, mutta ehkä kaaduit. Näin kävi sisarelleni ja liippasi likeltä silmää, mutta en näe siinä enää arpea. R. sai koriksessa 7 tikkiä vaatineen haavan silmäkulmaansa, ja se arpi on nyt kadonnut! Me arvelliset voisimme vertailla ylpeänä arpiamme, kuin muianiset intiaanisoturit, joille ne olivat vain kunniaksi. Kiitos♥

      Poista
  32. Olet Leena niin upea nainen, ettei arpi sääressä sitä miksikään muuta. Voit rohkeasti paljastaa kauniit sääresi leikkauksenkin jälkeen. Minullekin joskus sanottiin säärteni kauneudesta, mutta kun tipahdin Tallinnassa sadevesikaivoon kannen kipatessa astuttuani sen päälle, en hetkeen uskonut koipeni olevan edes siedettävän näköinen. Polven alta huiskahti osa lihaksista sen siliän tien ja jalka turposi jalkapallon kokoiseksi. Ei koskaan tullut entiselleen tietenkään. Vaan ei se haittaa. Eräs työkaverini kommentoi silloin, ettei sääristä väliä sillä nehän heitetään aina sivuun. Silloin ei naurattanut. Mutta nyt sille vitsinpoikaselle voin jo hykerrellä. Elämässä tärkeintä on pysyä hengissä ja vasta sen jälkeen tulee kaikki muu. Uskon vakaasti, että sinulla kaikki menee hyvin ja todella arpikudostahan voi korjata jälkikäteen sileäksi. Kaikkea hyvää sinulle täältä Porvoon mitalla. Toivon ettet pahastu kommentistani, tunnethan minut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja, kun kaikesta on selvitty, toivottavasti, varmaan tuo arpi haalistuu sekä käytännnössä että kvuaannollisesti. Hurjaa, mitä olet Tallinnassa kokenut! Meidän yksi tuttu putosi siellä kadun likaviemäriin niin, että roikkui vain käsiensä varassa...Hänen kaveri, joka oli alainen, alkoi nauraa, eikä meinannut saada loppumaan, kunnes tajusi, että 'nyt on suuri tulehdusvaara'. Voit arvata millä sitten desinfioivat:) Vakuutan, että R. ei ollut mukana:) Lihaksia minultakin voi nyt mennä, jos tulee ihosiirre...Ei ne taida tullakaan...,mutta minä en huomannut sinussa mitään, kun kävitte meillä, joten unohda sinäkin se. Juu, tuo säärivitsi ei nyt just naurata minuakaan. Ehkä kuukauden päästä tms. Pahin on kohdattava ennen kuin edes alan miettiä mitään korjauksia. Kiitos samoin sinulle Tahitin mitalla. R. on mustikassa. Onneksi ostimme mansikkamme ennen järkyttävää hinnanousua. Miten minä pahastuisin sinulle, joka olet elänyt jo monta kanssani ja toisinpäin, saat mut sekä uskomaan elämään, että olet aurinkoni♥

      Poista
  33. Hommahan on niin, että upeat sääresi säihkyvät jatkossakin. Alkuun vaikka sitten just polven peitävissä mekkosissa. Ja mistä sen tietää miten arpi paranee ja vaalenee ja miten ylpeästi kannat sota-arpesi.:) Juu ja elokuullehan sopii täydellisesti joku sellanen, jo puhumamme, ihana, keveä, muodikas maksimekko.
    Hommahan on myös niin, että puukko riittää. Ja mätäkuu, mitä lie hömpötystä. Tsemppiä leikkaukseen, kaikki menee varmasti hyvin. Olen hengessä mukana.<3

    Pus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, no säihkysääreksi minusta ei kyllä ole tämän jälkeen, mutta jos edes ihmiseksi, joka on edellen elämänjanonen ja vähän hulvaton, se olisi jo paljon se. Juu,se ryhti. Ruhti kaiken jälkeen ratkaisee lopputuleman. Minä elin ensin minihamevuodet, sitten ne maksihameet. Toiseen jäin, toisen hylkäsin, mutta ehkä nyt on pakko alkaa muuttaa mieltä. Tai sitten jään siihen ladylike pituuteen, jota äitini minulle aina tarjoaa, kun näkee minut edelleen minimekoissa:)

      Kiitos lupauksesta. Alat kuulostaa gynekologiltani. Sepä olisikin hyvä. Sopii silti toivoa, että ei tulisi kovia helteitä, sillä Suomen Tahitilla ei silloin käy tuulen värekään viikkoihin, toisin olisi merenrannalla. Kiitos♥

      Pus, pus!

      Poista
  34. Vastaukset
    1. Plaza de mustis, luotan lupaukseesi kuin kallioon ja tähtiin taivaan♥

      Poista
  35. Tsemppiä ja aurinkoa sinne! Ihana kuvakavalkadi, sinulla on arvot kohdallaan :) Veikkaan myös, että helman pituus pysyy sinulla samana, riippumatta mistään arvista tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sannabanana, kiitos♥ Aurinkoa vähemmän, sillä jos on melanooma toisen kerran, ymmärtää varjon arvon, eli vain kuvaannollisesti aurinkoa minulle. Olen kaiken lisäksi luomublondi, joten...

      Hah-hah, saatoit osua oikeaan:)

      Poista
  36. Kosketti ihanasti tuo postaus! Olet mielessäni Leena <3

    VastaaPoista
  37. Toivotaan oikein nättiä leikkaushaavaa ja paranemista sinulle <3
    Minun vasen polveni leikattiin muutama vuosi sitten ja siinä on sellainen viiden sentin leikkausarpi, enkä ole koskaan ajatellut, että se haittaa mitään. Sortsit, minihameet ja sääret paljaina ;) Älä sinäkään anna arpien hidastaa matkaasi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, lääkäri ei luvannut siitä nättiä. Ehkä se voidaan korjata myöhemmin. Pelkään hulluna sairaalabalteeria ja leikkausta tähän aikaan vuodesta.

      Viiden seentin haava ei ole paljoa, jos se on suht tasainen. Me ihmiset olemme niin erilaisia, mikä toista ei haittaa, voi toiselle olla kauhistus. Nyt kauhistuttaa kyllä eniten mätäkuu ja sairaalabakteerit.

      <3

      Poista
  38. Arvet ovat merkki koetusta mutta myös siitä, että selvisi. Upeat sääresi saat verhoiltua vaikka kivoihin sukkiksiin jos niikseen tulee. Tästäkin selviät kyllä!
    Voimia, lepoa, valoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, niin ellei ole pahemmin, mutta gyenni reagointi oli nopea ja tuota luomea ei ollut esim. jouluna. No, sitten päättyy yksi aikakausi: Meillä on Bessun kanssa sääntö, että kesäkuuun ekasta oli keli mikä vain elokuun loppuun paljailla säärillä kaikki paitsi hautajaiset. Joskus elämässä tulee päättymsiä, loppumisia ja sitten taaa uusia, erilaisia alkuja.

      Kiitos♥

      Poista
  39. Kiitos Leena ja et todella ole murehtia luonne. Kaikesta selviää ja on selvitty ennenkin. Arpia tulee niin kehoon kuin mieleen mutta kummasti ne paranevat ajan myötä ja sen jälkeen ei kun vaan menoksi, kuten minun räväkkä serkkulikka tuumaa. Minä en ikimaailmassa olisi uskonut, mitä voimavaroja minusta löytyi kovan paikan tullen. Oma oikea lonkka oireili keväällä, kun pidin kivenkeruusavottaa mutta se meni ohi ja lääkäriin ei minua saa ennen kuin on ihan pakko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Beate, ole hyvä♥ Sitä sanotaan, että ihmiselle ei anneta enempää kuin hän kestää, mutta en taida tuohon enää uskoa.

      Minäkin kaaduin pari vuotta sitten meidän kalliolla sateen jälkeen ja siitäa alkoi 6 viikon lonkkasärky, mutta se meni ohi. Minä menen aina mieluusti 'omille lääkäreilleni' vuosisyyniin, mutta en menisi mistään hinnasta sairaalaan. Siellä ihmistä riisutuaan, riisutaan identiteetti, itsemääräämisoikeus, mahdollisuus olla rauhassa, viedään oma rytmi ja tilalle tulee laitoksen tempo...

      Kai me kaikki käymme vuosittain hammaslääkräissä, gynellä tms. Joku näistä käynneistä voi paljastaa enemmän kuin kestäisi tietää.

      Poista
  40. Oi sua ihanaa ja säkenöivää naista!! Vaikka arpi jääkin, kertoo se eletystä ja selviytymisestä ja sitä jos mitä kelpaa häpeilemättä näyttää.
    Meikäläisen vasurinilkka on muotopuoli erään talvisen hokkarihaaverin jäljiltä, se reissu päättyi päivystysleikkaukseen. Enpä olisi arvannut, mikä taival tuli kuntoutuksesta ja mitkä ränkät se jätti. Mutta näillä porskutetaan ja perkules periksi ei anneta. Eihän Lumikuningatar!
    Liekkisydämeltä täältä valtavasti halauksia, sisua ja lämmintä myötäelämistä. ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja oi sinua Liekkisydän, kiitos! Nyt odotan sitä selviytymistä, tämä odottaminen vie syvälle.

      Olen nyt sattumalta kevätalvella seurannut kahta jalkansa pahasti telonutta, joista toinen vielä lääkäri ja kumpikin sanoi, että 'kuntoutus oli raskainta ikinä!' Molemmat kyllä pääsivät aikanaan normaaliin kävelyyn, mutta taisi vähän meno rauhoittua. Tuo perkules on oikein hyvä, yritänkinnyt löytää erilaisia voimasanoja, että en putoaisi. Jos Liekkisydän sanoo 'perkules', se on sitten Lumikunigattaren selvittävä!♥

      Kiitos ja haleja♥♥♥

      Poista
  41. Tosiaankin, mitkä sääret, mikä nainen! Ja kuten monet muut yllä jo ovat maininneet, varmasti osaat leikkauksen jälkeenkin kantaa hametta. Sinun kauneutesi on sellaista sisältä päin säteilevää karismaa, että yksi arpi ei sitä mihinkään vie. Aurinkoa päiviinne! <3 -Taru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taru, kiitos! Katsotaan nyt...ja toivotaan, että elämänjano ei sammu, sillä siitä syntyy hohde, jota ei myydä purkeissa. Se on sitten jo ties monesko arpi, mutta ei lasketa enää:) Kiitos Taru♥ Me olemme saaneet sadetta enemmän kuin ikinä ja se jatkuu vieläkin...

      Poista
  42. Lämpöisiä halauksia ja elämänmakuisia hetkiä sinne. <3

    VastaaPoista