torstai 25. elokuuta 2016

Lyhtykoisoja lisää, omenapiirakkaa ja -sosetta, lehtivinkit ja...


Eilen oli ihan pakko lähteä hakemaan lisää lyhtykoisoja. Ajelimme samalla Terraan ja kävimme katsomassa, miten niin paljon minua ja Bessua ilahduttanut kauppakeskus kuin Kodin Ykkönen katoaa. Koko Kodin Ykkösen olemassaolon ajan meidän tyttöpäivät olivat kuin neljä vuodenaikaa, joihin aina liittyivät käynnit Kodin Ykkösessä ja se yksi tietty panini. Those were the days!


Kiihkeä säilöntäaika on käsillä, luumut kypsyvät kohta yli ja omenoista valmistamme kahta herkkua: piirakkaa ja sosetta. Kummatkin ovat niin herkulliset ja helpot, että tulee tehtyä melkein silmät kiinni.


Tähän helposti uunissa valmistuvaan soseeseen käyvät pihapuiden pudokkaatkin. Kuvassa olen kuorinut omenat, mutta enää en kuori. Kuorten kera saa enemmän makua, väriä ja terveellisyyttäkin. Ohje löytyy täältä  Sosetta kauniisiin purkkeihin ja siitä vaikka tuliaisiksi. Itselle pakastamme ja laitan jokaiseen rasiaan vielä mukaan oman kanelitangon.


Omenapiirakka on syyskesän ja syksyn herkkujen herkku kera vanhanajan vaniljakastikkeen tai vaikka vaniljajäätelöllä. Tämän helpommaksi ei resepti voi enää tulla!


Kirjabloggajana tietenkin suosittelen mieluiten kirjoja, mutta toki luen myös lehtiä. Kotiin tulee Hesari, Anna ja Oma Aika, satunnaisesti ostan mielihalun mukaan irtonumeroita, mutta hallitusti. Uusimmassa Oma Aika -lehdessä, no 9, on ihanan päätoimittaja Anna-Liisa Hämäläisen haastattelu Hilkka Olkinuorasta eli samalla iskulla kaksi ihanaa naista! Jutun nimi on Katkeruus takaa yksinäisen vanhuuden. Upeat kuvat ovat Fabian Björkin. Koko haastattelu henkii käsittämätöntä selviytymistä, rauhaa, suorastaan onnea. Hilkka Olkinuoran meriitit lehtialalla ovat tunnetut, mutta hän on myös pappi ja kouluttaja. Hän kertoo, miten selvisi miehensä menetyksestä ja käsittelee sitäkin hyvin suoraan, mutta kauniisti.  Eräs jutun väliotsikoista on "Ihminen katuu, ettei ole elänyt elämäänsä". Olen täysin samaa mieltä: Mikään ei voisi olla pahempaa kuin elämä, joka on ollut elämätön. Kokonaisuudessa on tärkeässä roolissa myös Hilkan Jerri-koira. Suosittelen!


Oma Aika -lehden lisäksi luen tulevana viikonloppuna Hesarin Teemaa, jossa nyt pääaihe USA. Olen aina ollut hyvin kiinnostunut Yhdysvaltain politiikasta ja sitä myöten presidentin vaaleista. Marraskuusta tulee kuuma kuukausi.

Sami Hilvon vahvan teoksen Pyhä peto jälkeen, pystynkin nyt lukemaan vain Håkan Nesserin Van Veeteren -sarjaa. Ei oikeastaan mitään 'vain', sillä Håkan Nesser on yllättänyt minut täysin. Etenkin Barbarotti -sarja on ihan kultaa, mikä osoittaa vain Nesserin olevan kuin laatuviini eli hän paranee vuosien myötä! Siis nyt luen vain sellaista, mistä en postaa. Muu olisi väärin uusia teoksia kohtaan, sillä kaikki joutuisivat väistämättä verratuksi Hilvon kirjaan, joten annan myrskyn vähän laantua. Ikinä se ei kuitenkaan unohdu: Pyhän pedon maku.

torstaikuulumisin
Leena Lumi

24 kommenttia:

  1. Jos joskus saataisiin Yhdysvaltoihin sellainen presidentti, kuin oli Franklin Delano Roosevelt, voisi maailmanrauha olla hyvin lähellä. Synkän lamakauden aikana, -30 luvulla, hän loi tuhansia työpaikkoja luonnonpuistojen ym. rakentamisessa, kunnioituksella muistan hänen tekojaan. Häneen jälkeensä olleet ovat olleet enemmän tai vähemmän sotaisia. Paljon tunnen myös kiinnostusta kyseisen maan politiikkaan, koska on paljon sukulaisia siellä.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ookke, Roosevelt oli aikanaan hyvä presidentti, mutta nyt on tämä päivä. Mitä vikaa on Obamassa. Kun hänet valittiin, eräs unelmani toeutui ja se tapahtui kahdesti! Olen mysö tuonut blogiini kirjan Michelle Obamasta, ja siinä vasta nainen!

      USA ei ole yhtään unelmamaani enkä sinne hinkua, mutta sieltä tulee eräitä tosi loistavia kirjailijoita, musiikkiakin, leffoja...tv-sarjoista seuraan mieluiten brittläisiä, paitsi HBO:n The Affair toistaiseksi. Mullan alla oli myös hyvä. Mutta USAsta ei voi vain olla kiinnostumatta, sillä sinne mahtuu niin moennlaista. Meillä sukua Kanadassa, joka minusta näyttää monessa niin amerikkalaiselta. Valitettavasti siellä hurrataan Palineille ja kumppaneille, joten...

      <3

      Poista
  2. Teema + sitruunamarenkijäätelö odottavat jo iltaa, ensin on saatava kirjoitettua yksi blogijuttu huomiseksi...

    Itselleni ei tule nykyisin yhtäkään aikakauslehteä (jos Teemaa ei oteta huomioon). Hesarin hinta hipoo sekin jo pilviä, mutta siitä en suostu luopumaan. Lehti on kuulunut elämääni aina, opin lukemaankin sen äärellä...

    Ihanaa torstai-iltaa, Leena! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, minulla on Teema ja Magnum Classic (taas!). Oma aika -lehteä luin eilen ja tänään, niin paljon kiinnostavaa. Mun ei nyt tartte kirjoittaa yhtikäs mitään, välttämättä. Olen aloittanut tässä välisarjan kesän ohessa stressin positamisen elämästäni.

      Minä en tilaa Teemaa, R. nouti sen R:ltä. Haluan lukea sitä aiheen mukaan. Minä kuolen ennen kuin luovun Hesarista! Jos paperilehti häipyy, sitten luouvn lehdestä ennen kuin kuolen. Me luemme aamuisin Hesaria etenkin to, la ja su parisen tuntia sängyssä kera Robertsin suklaakahvin: Sitä ennen ei tapahdu mitään:) Kolmesta en luovu: Hesari, Robertsin suklaakahvi ja...:) Minulla vähän sama, sillä meilel tuli aina kotiin Hesari. Muistan miten istuin olkkarin lattialla sunnuntaisin lukemassa Hesaria. Oikeasti opin lukemaan Aku Ankoista, joita meillä on jättikokoelmat.

      Kiitos samoin sinulle Kaisa Reetta!<3

      Poista
    2. Robertsin suklaakahvi! En pidä kahvista, mutta opettelen juomaan sitä ja ilman maitoa tai sokeria. Kahvin tuoksusta pidän. Voisiko tuo suklaakahvi olla hyvää? Käytätkö, Leena, sen kanssa maitoa tai kermaa?

      Poista
    3. Anna, minkään en pidä mistään muusta kahvista, kuin Robertsin suklaakahvista ja yksi iso mukillinen aamulla riittää. Jos joskus otain ulkona kahvin, se on capuccino. Juomme litroittain teetä. Aina teetä, myös matkoilla. Minä pidän siitä, pääni vaatii sitä eli heräämiseni ja se sopii myös vatsalleni. Juon mustana!

      Poista
  3. Virkistipä torstaikuulumisesi kivasti, kiitos Leena <3
    Mielenkiintoinen marraskuu todella tulossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, kiitos ja ole hyvä<3

      Sanoppa muuta!

      Poista
  4. Amerikka on kovin suuri, ja siellä on sekä Yhdysvalloissa että Kanadassa edelleen monenlaisia mielipiteitä historiasta ja nykyajan tapahtumista. Roosevelt on monissa asioissa ihailtava, mutta hän oli valitettavasti naiivi luottaessaan Jaltalla Itä-Euroopan Stalinille, joka oli yhä paha kuin Hitler. New Dealistäkin kiistellään: oliko se hyväksi USA:lle vai pahensiko se lamaa?
    P.S. Toivon kovasti, että Clinton voittaa vaalit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, olet oikeassa, edes kloriitti ei muuttaisi sitä, että Hitler ja Stalin olivat saatanasta.

      Minä fanitan Clintonia tietysti ja silloin USAlla on ensmmäistä kertaa naispresidentti. Myönnän suoraan, että Trump on minulle syvä kauhistus.

      Poista
    2. Kerroin miehelleni tästä keskustelusta ja hän- joka ei ihaile kumpaakaan yllä mainituista diktaattoreista- sanoi, että pakkohan venäläisiä oli palkita hyvästä työstä eli natsien voittamisesta. Ei voitu vain sanoa: Menkää nyt kotiin tsajua juomaan. Oli Stalinin vika, mitä sen jälkeen tapahtui.

      Poista
    3. Anna, niinpä, sekin vielä. Nyt palkitaan Turkin itsevaltiasta ja Putinin ystävää, että pitää rajat kiinni pakolaisilta...Elämä on.

      Sairaalassa oli huonekaverinani Anna, joka on kotoisin Sortavalasta. Suomalais-valkovenäläiset juuret etc., mutta hän kertoi hurjia Stalinin touhuista isovanhempiaan ja muuta perhettään kohtaan. Mm. yksikin suomen sana saattoi johtaa Siperiaan, jos joku ilmiantoi.

      Poista
  5. Anna on laadukas lehti! Luen aina Suomessa käydessäni lehtiä(kin) ja Anna oli positiivinen ylläri. Hesarin teemalehti on mennyt minulta ihan ohi eli huonosti olen seurannut (Suomen) aikaa. Toisaalta tutkin monissa paikoissa lehtihyllyjä, mutta enpä muista Teemaan törmänneeni.

    Hyvännäköisiä herkkuja on syntynyt sadosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, kyllä on. Anna on tullut minulle vuosikymmeniä. Viimeksi pidin vuoden tai parin paussin, kun julkaisivat turkismainoksia, niitä en tilaamissani lehdissä siedä. Nyt on saanut lukea Annaa hyvällä mielellä.

      En minäkään tilaa Teemaa, mutta Hesarista näen aina sen aiheen ja ostan sitten irtonumerona, jos aihe kiinnostaa.

      Suomen syyskesä on niin palkitseva ja herkullinen. Vielä pitäisi laittaa kirsikkaliköörit muhimaan jouluksi ja ostaa puolukoita, että saa vispipuuroa! Mustikat R. poimi kaikki. Toinen pakastin on niistä täynnä.

      Poista
  6. Kyllä lyhtykoisot osaavat olla kauniit!
    Omenasatoa riittää nyt herkutteluhetkiin ja säilöntään. Juuri tuota helppoa piirakkaa tulee usein tehtyä, nam. Uuniomenatkin on aivan ihania, niitä viikonlopun jälkiruoaksi taikka vispipuuroa tuoreista puolukoista.

    Politiikkaa seurataan meilläkin ahkerasti. Marraskuu, saa nähdä miten hulluksi meno yltyy tuolla rapakon takana. Elämme mielenkiintoisia aikoja monessa mielessä.

    Hyvää viikonloppua Leena ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, ne ovat ja tuo vahva väri on kuin lääkettä!

      Se onkin minulla niitä harvoja mitä leivon tiikerikakun ohella,mutta se ihana piirakkakirja odottaa hyllyssä. Uuniomenat ovat herkkua! Nyt kaipaan kyllä jo vispipuuroa.

      Sen on pakko mennä parhain päin, sillä eihän kukaan voi edes kuvitella, että...Äitikin seuraa niin kiivaasti, että aikoo maakuntalehtensä lisäksi tilata vielä Hesarin loppuvuodeksi!

      Kiitos samoin Minttuli♥♥♥

      Poista
  7. Kiitos mukavista uutisista! Tuo Silvon teos on minullakin lukulistalla; nyt tosin on pakko lukea työhön liittyvää aika paljon, mutta jos viikonloppuisin lukisi romaaneja... Ja lyhtykoisoja on mullakin; en edes muistanut niiden nimeä! Mukavaa viikonloppua ja hyviä syyssäitä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helena, ole hyvä! Hyvä, että on. Siis Hilvon, minultakin se tuli muutaman kerran Silvona:) Lue ihmeessä: Yllätyt. Tämän kirjan näkisin mieluusti vaikka siinä yhdessä salzburgilaisessa kirjakaupassa, jossa en ikinä voi olla käymättä. Ehkä muistit, että ne ovat lyhtykukkia. Kiitos samoin molempia myös sinne!

      Poista
  8. Omenat ja luumut muuttuvat täällä meidän saaressakin hilloksi. Omenahyve on todella hyvää ja suosittelen sitä, jos et vielä ole maistanut. Ohjeita löytyy netistä. Tietysti teen myös omenapiirakkaa. Syyskuu on jälleen sokeriton ja vehnätön kuukausi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, tein kerran luumuhilloa ja se onnistui todella hyvin. Nyt syödään tuoreina luumut, mutta omenien kanssa touhutaan. Olen kuullut siitä ja saatan olla sitä syönytkin, sillä eräs ystäväni on superinnokas leipoja. Niinkö meinaat:) Minuakin on alkanut vähän pyörittää taas tuo sokeri, mutta just tässä välisarjan kesässä en olisi selvinnyt ilman Magnum Classicia! Katsotaan, miten alkaa mennä, että kestääkö pää alkaa jo itseä kiusata. se on tosin kiusa vain aluksi ja sokerin himo menee ohitse. Olen kokeillut!

      Poista
  9. Omenapiirakkaa meilläkin tänään leivottiin.

    Lyhtykoisot jäivät vanhaan paikkaan, muutama juuri tuli mukaan, mutta ei ole täällä viihtynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unelma, se on vain niin ihanaa!

      Ne ovat oikullisia. Sanotaan riehaantuvan: kun näkis vaan!

      Poista
  10. Nuo koisot ovat kyllä niin upean värisiä.Ja ihana omenapiirakka,nam:) Tuliko iso omenasaalis tänä vuonna?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, niitä oli ihan pakko saada lisää:) Omenapiirakkaa kanelilla ja sitten vaniljakastiketta: Aavistus Apfeldtrudelista. Hvyin on tullut puna- ja keltakanelia. Talviomppuja tulee myös paljon, mutta niistä emme tee mitään, vaan jätämme osan puutarhan eläimille ja pudokkaat menevät kaikki tallille.

      Poista