lauantai 13. elokuuta 2016

minä rakastan sinua niin kuin...


minä rakastan sinua
niin kuin vierasta maata
kalliota ja siltaa
niin kuin yksinäistä iltaa joka tuoksuu kirjoilta

minä kävelen sinua kohti maailmassa
ilmakehien alla
kahden valon välistä
minun ajatukseni joka on veistetty ja sinua

- Pentti Saarikoski -

40 kommenttia:

  1. Tämä vaan on niin ihana.

    (Ja light my fire kans!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, kolahtavat ja kovaa, molemmat, sekä Saarikoski että Doors.

      Poista
  2. niin tuo göteborgilainen kauniisti kirjoittaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, yksi Suomen merkittävimpiä kirjailijoita.

      Poista
    2. asui vaimonsa Mian kanssa monta vuotta Göteborgissa.

      Poista
    3. Hannele, tiedän. Oi niitä Göteborgin herkkuja merestä...<3

      Poista
  3. Ja heti alkoi mielessä soida Muksut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arkeilija, minäkin kuulten tämän lauluna, mutta en muistanut esittäjää.

      Poista
  4. Tämän runon jälkeen jäljelle jää vain hiljaisuus. Yksi suosikeistani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoisiahiutaleita, hiljaisuus, sillä tässä on kaikki.

      Poista
  5. Niin nostalgista. Tätä on kuunneltu ja laulettu.

    VastaaPoista
  6. Tämä runo on myös sävelletty ja lauluyhtye Muksut esittää sen...heti alkoi soimaan. Kokoomalevyltä näkyy löytyvän myös ihana Marie A:n muistolle..."syyskuussa kerran sinen kultaamassa ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Beate56, muistinkin heti lauluna, mutta en yhtyeen nimeä.

      Oi, tuo syyskuun laulu onkin minulle ihan tuntematon, mutta mites olisi tämä: "Do you remeber once in September..."

      Poista
  7. (Saarikoski käänsi esimerkiksi James Joycen - jonka juuri lukenut. Hänen romaaneista ei oikein tullut mitään, mutta hänen kirja Mis vaimolla on hieno)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, tunnen Saarikosken eniten runoilijana ja sitten suomentajana.

      Poista
  8. Kaunis runo ja tästä tosiaan on myös Muksujen levyttämä laulu.

    VastaaPoista
  9. Huh, mikä tunnelataus... Kiitos tästä ;) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, eikö vain. Ole hyvä♥

      (Vuoroin vieraissa: Muistathan sen Maaria Leinosen runon...)

      Poista
  10. Jos pitäisi valita maailmasta vain yksi (!) runo, se olisi juuri tämä. Aah! <3

    Sydämiä sinulle, Leena! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, et olisi varmaankaan ainoa<3

      Kiitos samoin sinulle Sara!<3

      Poista
    2. Leena, on pakko tulla keskellä yötä vinkkaamaan sinulle eräästä kirjasta, jonka juuri luin, sillä lukiessani ajattelin koko ajan sinua - ja sitä, että se kirja oli niin sinua, että se olisi voinut olla sinun kirjoittamasi. Se on sekoitus proosaa ja runoa, siinä on matkoja, kirjoja, rakkautta, lunta ja Ahmatovaa. Ennen kaikkea se on kirjailijan omaelämäkerraliinen selviytymiskertomus syöpään sairastumisesta. Lue tämä joskus, kun siltä tuntuu: Marjo Kirjavaisen Varovasti, ovet sulkeutuvat (Palladium Kirjat, 2015).

      ❤️❤️❤️

      Poista
    3. Sara, onhan siinä onnellinen loppu? Kirja kuulostaa hyvin minulta, kaikki nuo mitä luettelet, joten varmaan otan tämän lukuun, mutta vasta sitten kun saan tietää, että tämä ei ollut viimeinen kesä. Ymmärrän nyt, miksi ystäväni ei halunnut lukea Pala palalta pois ja Edelleen Alice, kun hänen äitinsä sairastui Alzheimeriin.Kun täyspäinen ja rakas äiti alkaa kadottaa palasiaan, se on läheisillekin julmaa.

      Juuri nyt nautin, että olen pois sairaalasta. Tein ison kattilallisen papusoppaa (hernekeittoa:) ja toisen mokoman pienemmän kuningatarsoppaa huomiselle haudutetulle riisipurolla.

      Kun on myrskyn silmässä, arjesta tuleekin juhlaa!<3

      Kiitos vinkistä, jonka laitan nyt johonkin salarakaskuukauteni eli marraskuun sivulle muistiin♥♥♥

      Poista
    4. Leena, on! Kirja on rehellinen ja kaunistelematon, mutta samalla hyvin kaunis ja valoisa. Ja se päättyy hoitojen päättymiseen ja selviytymiseen. Ja tuokin kommentti, jonka kirjoitit ("Kun on myrskyn silmässä, arjesta tuleekin juhlaa!") voisi olla suoraan Kirjavaisen teoksesta. Olette ainakin ulkopuolisen silmin aivan samalla taajuudella. <3

      Ja tuo Alzheimer-asia on vähän liiankin tuttua: äidilläni on vaikea Alzheimer, ja vaikka nuo molemmat mainitsemasi kirjat kiinnostavat ihan hulluna, huomaan lykkääväni niiden lukemista koko ajan eteenpäin. Niin että ymmärrän oikein hyvin. <3

      Jos luet Kirjavaisen kirjan, huikkaa minulle ellen itse huomaa (käyn kyllä blogissasi melkein joka päivä, mutta siltikin). :)

      <3 <3 <3

      Poista
    5. Sara, hyvä! Nyt en kestä surullisia loppuja...Tuskin pystyn muuta lukemaan kuin dekkareita ja ruokakirjoja:) Ihan tosi: Ehkä löydän sielusiskon, kirjallisen sellaisen<3

      Minä en tajunut ja tuputin jopa sitä filmiä Away from her, lainaksi. Leffa on hyvä ja tekee kunniaa kirjalle. Älä lue niitä NYT: Alan ymmärtää mistä on kysymys eli sitten vasta...myöhemmin <3 Jaksamista sinulle♥ Olen hyvinkin läheltä saanut seurata, mitä tuo sairaus pitää sisällään ja miten se vie omaisilta voimia, vaikka sairastunut olisikin jo hoitokodissa, kun kotona ei enää selvitty.

      Luen, ja varmasti muistan sinua silloin. Luen sen sitten, kun tiedän missä mennään: Nyt ollaan vasta alussa eli toipumassa isosta leikkauksesta, hyvä etten joutunut uudellen opettelemaan kävelyä. Marraskuulla olen takuulla viisaampi. Otin tuosta, entisestä kauhukuukaudestani, nykyisestä armonkuukaudestani mittarin, eli silloin mun on oltava polulla, jossa tieädn, mitä sen päässä odottaa. Silloin on aika noutaa Kirjavaisen kirja lainastosta <3

      (Ei täällä nyt paljoa tapahdu, kun saan istua niin rajoitetusti tuon isomin leikatun kohdan takia ja toisaalta ainakn vielä mennään dekkareilla, joista vain murto-osan olen jaksanut postata. Joku poliitikko, nainen, en muista nimeä, sanoi, että kun hän sai kuulla syöpädiagnoosinsa niin vain dekkarit kantoivat yli synkän virran.)

      <3<3<3

      Poista
    6. Dekkarit ovatkin just hyvä, parasta mahdollista lukemista juuri nyt. <3

      Kiitos paljon! <3 <3 <3 Meillä tätä on kestänyt jo kymmenkunta vuotta, ja äiti on ollut hoitolaitoksessakin jo kauan, mutta silti tämä on vuodesta toiseen melkoista tunteiden vuoristorataa: huolta, pelkoa, syyllisyyttä ja rakkautta.

      Marraskuu on Kirjavaisen kirjalle varmasti oikein hyvä aika. Nyt vain hurjasti voimia ja tsemppiä ja rohkeutta sinne sillalle yli synkän virran. Toivottavasti ranta alkaa pian näkyä! <3 <3 <3

      Poista
    7. Sara, ehdottomasti. R. nouti minulle eilen viimeiset Nesserin Van Veeterin -sarjan dekkarit omasta kirjastostamme, joka on vihdoinkin auki, mutta tosin nyt osin remontissa.

      Ole hyvä<3<3<3 Sama ystävälläni: Hän käy siellä tosi usein ja kertoo sitten sekä tummat että kirkkaammat hetket. Se on juuri sitä. Vieraisiin on alkuun vaikea luottaa hoitajina ja joskus käy niinkin, että pitää vaihtaa hoitolaitosta, ennen kuin asiat menevät asiakkaan eli sairaan parhaaksi.

      Marraskuu sen sitten näyttää. Kiitos, sitä tarvitaan. Ei näy vielä ranta, mutta askel askeleelta jotain kohti kuitenkin<3<3<3

      Poista
  11. Oi! <3 En ihan automaattisesti muistanut tuota laulettuna, mutta kyllä, kyllä tämä kuultu on!

    Hieno postaus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, sieluun kirjoitettu.

      Kiitos<3

      Poista