lauantai 26. marraskuuta 2016

Unelmia


Tiedätkö - hiljaa hiipien 
jätän joukon meluisan,
kun yllä tammien
näen kalpeiden tähtien 
kukkivan.

Tiet haluan silottaa,
harvoin kulkee kukaan
iltaniittyä kalpeaa!
Hellin yhtä unelmaa:
Tulet mukaan.

Illalla puutarhan hämyssä
mielimme kaukaisuuksiin.
"Ovat kätesi valkeaa silkkiä..."
Hän hämmästyy: "Sanot sen niin..."

On jokin astunut puutarhaan
veräjän narahtamatta.
Läheisyydessä sen eivät ruusutkaan
voi olla vapisematta.

- Rainer Maria Rilke -
suomennos Eve Rehn

16 kommenttia:

  1. Niin kaunista ja suorastaan intensiviisen tihkuvaa. <3 Rakkautta parhaimmillaan. <<3 Ihanaa viikonloppua Leena <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, tämä on<3 Valitsin tämän runon Even muistolle ja julkaisin päivänä, jona hän nukkui sairauden uuvuttamana pois 28.12.2010. Eve oli kaikkea mitä sanotaan kirkkaimmasta liekistä...

      Unelmia on monitulkintainen, hienovireinen, kuten niin monet Rilken runot ovat.

      Kiitos samoin sinulle Tiia<3

      Poista
  2. Ihana runo ja kuva, kiitos Leena ♥

    Kaunista ja lumista viikonloppua!

    VastaaPoista
  3. Unelmia tarvitaan - ja Rilkeä myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, mitä meillä olisi ilman unelmia...tai Rilkeä.

      Poista
  4. Tämä on niin kaunis, etten sanotuksi saa. Mutta mielestäni tämä onkin sellaisella hiljaisella äänellä sanottu hämärässä tai pimeässä, joten jääköön mietteeni sinne hiljaiseen hämärään.... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, tämä on: Jos pitäisi valita kolme eniten pitämääni Rilkeltä, tämä olisi niistä yksi.

      <3

      Poista
  5. Taitaa olla kaksi runoa, tosin molemmat Advent-sarjasta. Rilke<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, en ala inttämään: Sain tämän suometajalta eli Eveltä juri näin ja erikseen sain tämän Rilken runon Adventti: http://leenalumi.blogspot.fi/2011/11/adventti.html

      Nyt ei ole Eveä keneltä kysyä, kenelle soittaa...

      <3

      Poista
  6. Kirjoitin kommentin mutta jotain töhelsin koska se hävisi (kai). Siis: hurjan kaunis runo ja voi kun osaisikin kirjoittaa noin. Kiitos tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keltainen vihko, tämä on ihan suosikkini Rilkeltä. Ole hyvä<3

      Poista
  7. Oppisinpa jälleen unelmoimaan niin kuin ennen...
    ehkä alan harjoitella sitä, vielä ei ole liian myöhäistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, minäkin sitä yritän taas: Kun matto vedetään alta, sen unohtaa ja lakkaa luottamasta elämään. Nyt on vain alettava unelmoida, sillä koskaan ei ole liian myöhäistä<3

      Poista