perjantai 30. joulukuuta 2016

Toivotan teille kaikille lumen timantteja, tähtisadetta, puuterilunta ja kaikkea toivomaamme todeksi vuodelle 2017!


Tässä kohtaa piti olla juttu viime vuoden tyyliin, mutta olen ihan voimaton/saamaton. Ensin oli Lumimies flunssassa ja sitten se tuli minuun. Se alkoi jo jouluviikolla ja annoimme nuorillemme varoituksen, josta he viis veisasivat. Jotenkin selvisimme joulusta, mutta nyt olen vain väsynyt. Neljä vuotta olen elänyt vilustumatta kiitos mm. runsaan D:n syömisen, mutta nyt ei auta. Takana on myös vuosi, jota en jää kaipaamaan, sillä kuten tiedätte, liikaa on tapahtunut ja sitten on jotain kertomattakin. Kaikki aikanaan. Päätin nyt sitten olla terveesti itsekäs ja vain levätä. Miettikää nyt, että tämä nainen ei jaksa edes lukea...En usko itsekään tätä todeksi.


Ja suunniteltu yllätykseni teille meni pilalle. Odotin niin kiihkeästi paljon lunta. Olisin antanut Lumimiehen kuvata tämän kuvan uusiksi! Miettikää nyt vähän: vuosia välissä, ei enää Olgaa, ei enää otsatukkaa, mutta muuten olisi yritetty samaa. Eri korvikset, eri meikki, sama lumen leikki...Lumikeijutkaan eivät olleet puolellani: Vain ohut jäinen, valkoinen kalvo peittää kaiken. Tämä kuva on otettu eräänä jouluna, joten tuskin jaksan tähän enää keväällä innostua. Aion nukkua kuin Ruusunen kunnes alkaa sataa kevään uusia kirjoja. Joukossa on muuten eräs, jonka takia jatkoin blogiani silloin kun olin jo lopettaa...En paljasta, en paljasta! Minä vain vartosin ja sitten sain tietää, että tulevana keväänä se ilmestyy...Vain kustantaja ja kirjan tekijä tietävät, mikä kuume minulla nyt on.


Vaikka yskittää ja uuvuttaa, niin naisista, jotka lukevat ei ikinä tiedä. He voivat yllättää tavalla jos toisella. Lähiyllätykseni on se, että aion raahautua R:n kanssa katsomaan niitä lukuisia elokuvia, joita meillä on näkemättä ja jäihän meiltä tänä jouluna katsomatta joululeffojen klassikko


Eräs joulutarina, joka on yksi parhaista. Kun toiset katsovat joka vuosi Lumiukon, me katsomme Eräs joulutarina. Matka leffateatteriimme on vain raput alas ja huomenna se alkaa. Herkkujakin on koossa ja hiukan alkaa jo tuntua siltä, että voisi maistua. Leffoja tuli myös lahjaksi, joten katsottavaa riittää.


Kummikoiruutemme perhe muisti meitä tällä kortilla, jossa Lunamme istuu oikealla. Sitten on hänen äitinsä Ninni, isänsä Easy ja siskonsa Lulu. Kiitos Lunan hoviväelle monesta ja hyvää uutta vuotta♥


Kiitos 'lapset', että halusitte tulla tänne kotisaarelle, vaikka tautivaroitus annettiin. Joulu ilman teitä olisi kuin se tylsä pihapolku ilman ehtoista emäntää. Ihana vävy, ihanin tytär ja hauskat koiruudet♥ Ja rakas oma mussukkani, joka hollasi sen illan, kun tämän naisen kaatoi flunssa♥


Ihana vävymme Sami♥ Ainoa joulukuva, jossa näkyy kuusikin ja valkoinen, kukkiva joulukaktus. 


Kiitos siskolle vuoden naurusta♥ On lupa kertoa! Muistattehan, että äiti ja Merja olivat täällä syyskuussa. Päätimme sitten mennä sunnuntaina Viherlandiaan sekä kasveja 'katsomaan' että syömään. Siskoni raahaa usein olkapäällään sellaista valtavaa laukkua. Minä ja Merja olimme menossa katsomaan luumupuita ja äiti vävynsä kanssa hortensioihin. Minä kuljin edellä ja yhtäkkiä kuulin kaamean kiljunnan ja samanaikaisesti tunsin, miten koko takapuoleni eli farkut kastuivat. En tajunnut ottaa jalkoja alleni vaan käännyin katsomaan, mitä pikkusisko kiljuu....mikä virhe! Valtava vesisuihku kasteli kashmirponchoni! No, Merjan laukku oli onnistunut avaamaan kasvien kasteluhanan täysille ja siinä me seisoimme kuin toopet paitsi minä aloin kiertää hanaa kiinni. Merja yritti vaatia hakemaan hänelle kuivia vaatteita, mutta äiti, joka tuskin naurultaan pystyi puhumaan, laittoi kuopuksen vessaan täyttämään housut käsipaperilla ja antoi vielä muovipussinkin....Minä puristelin liikoja vesiä ponchostani ja mietin, miten turhaa on edes yrittää olla lady tässä seurassa. Söimme herkullisesta noutopöydästä ja keskityimme nauttimaan. Jotenkin Lumimies alkoi pitää outoja ääniä ja sitten hän totesi, että 'katsokaa Merjaa'. Siellä siskoni käveli tyynesti ottamaan lisää ruokaa samalla kun lahkeesta tippui maahan käsipyyhkeitä ja farkun vyön yläpuolelle alkoi nousta muovipussi. Yritimme vaieta, mutta emme kauaa voineet, sillä tilannekomiikka oli niin vahva. Onneksi siskon pokka piti kaikkien katseet ja etenkin meidän naurumme!


Kiitos teille kaikille kuluneesta vuodesta♥ Kiitollisuutta ymmärrän tuntea, sillä niin paljon olen saanut teiltä välisarjan kesäni aikana ja sen jälkeenkin. Kiitos, että olette innoittuneet kirjoista ja kiitos monista innoittavista palautteista♥


Toivotan teille kaikille tähtisadetta, lumen timantteja ja puuterilunta vuoden vaihteeseen ja kaikkea toivomaanne todeksi vuodelle 2017♥

Leena Lumi

Happy New Year

urpiaiskuva Pekka Mäkinen

torstai 29. joulukuuta 2016

Meri, Meri....eli kun meidän aurinko, kuu ja tähdet täyttää 30 vee!


Tänään äiti ja isä elävät tunnemyrskyssä, kun kuopuksemme täyttää pyöreitä. Sehän oli vasta eilen, kun Meri syntyi...olihan se. Jouluna vietimme paitsi joulua, myös hääpäiväämme sekä esijuhlimme kuopustamme. Tyttären isä oli toipumassa flunssasta ja sitten se iski tyttären äitiin, joten joulukuvia ei jaksettu ottaa. Sen sijaan eilen kuvasimme albumeista vanhoja kuvia ja rakentelimme kollaaseja. Albumeita plaratessa sitten tietty suuria tunteita ja ihmettelyä ajasta, että minne se aika oikein rientää...



Tässä nyyttimme, jonka saaminen ei ollut mikään itsestäänselvyys. Oli ollut leikkausta, keskenmenoa ja vaikka mitä, kunnes sitten kaikki pelko oli poissa ja kävimme kohden meriseikkailuamme...Ensimmäisen matkansa neiti teki kuitenkin äidin kohdun suojassa ja lääkärin luvalla Irlantiin suvella 1986.  Laskettu aika oli tammikuussa 1987, mutta neiti tuli maailmaan tasan kaksi viikkoa etuajassa kuten oli tehnyt esikoinenkin.


Tiitiäinen metsäläinen...


Äitionnea!



Isoveikan kanssa Korpilahden mökillä.



Meri oli ja on aurinkoinen, mutta tässä rahtilaivan kannella matkalla Saksaan nähtiin myös tulevan temperamentin merkit eli kun neidin alahuuli rullautuu isin viedessä kohti kameraa, kun toinen suunta olisi ollut niin paljon kiinnostavampi....


Vuonna x St. Moritzissa.



Se suvi kun sensitiivinen, mutta tervetahtoinen suuriruhtinatar Olga tuli taloon...Olgan suuri hupi oli roikkua helmoissa.


Ensimmäinen joulu.


Joulumuisto....


Joulumuisto...


Uimasta tultua.



Meri jossain päin Saksaa pellolla...


Meri hienona!


Neiti kesäheinä...


Meri ja Olga Paljaspäällä.


Jouluaattona joskus Meri ja Olga lumen ihmemaassa...



Neito peilin kautta Füssenissä.



Meri Espanjassa...


Meri heittää palloa...



Meri veneilee.



Meri Turun saaristossa Samin kanssa. Jotenkin aika hippityylinen kuva...






Meri&Dina.



Meri&Taika.


Isä ja tytär.

Suloinen soittajamme....



ja edelleen vain suloisuutemme on suloisin. Ei hän soita enää pianoa, mutta on uskontotieteen kandi, joka aloittelee graduaan, jonka toivomme valmistuvan erääseen juhlapäivään mennessä eli xx. Vaan ei paineita...



tärkeintä on elää omatahtistaan ja hyvää elämää. Sitä voi tehdä vaikka mitä suunnitelmia ja sitten kaikki heittääkin kuperkeikkaa. Kuvia olisi todella, todella paljon, sillä olen tehnyt Merin jokaisesta vuodesta oman albumin, mutta kun emme ole toimeentuneet kuvaamaan niistä kuin murto-osan digille. 



Party time Sunshine♥

Love
äiti&isi

Gimme!Gimme!Gimme!

Dancing Queen

Rosanna

torstai 22. joulukuuta 2016

Joulu meidän kaikkien: elämämme valonkantaja!


Kohta joulu saapuu luoksemme. Saapuu luokse rikkaan ja köyhän, luokse maahanmuuttajan ja luokse alkuasukkaan. Se saapuu luokse pikkukauriiden, joiden jäljet puutarhamme lumessa. Se saapuu kolossaan nukkuvalle ketulle ja supikoiralle. Se saapuu luokse lapsen, joka saa kaiken mitä on toivonut kuin luokse lapsen, jolle joulu ei ole koskaan tuonut mitään, mistä kertoa koulussa joululoman jälkeen. Joulu saapuu luokse vanhan  ja väsyneen, kuin myös oravanpyörässä loputtomassa kilpavarustelussa pyörivän suorittajan. Se ei kysy kieltä, ei rotua, ei kansallisuutta. Se on rajaton lahja kaikille maan ihmisille ja eläimille. Se ei tarvitse kystä kyllin, sillä sille riittää matalakin porstua ja riisipuuro. Se saapuu navetoille ja henkii joulun henkeään lempeiden lehmien sieluun. Se rapsuttaa possuja ja silittää hevosen kaulaa, suukottaa lempeää samettia. Matkallaan se murustelee siemeniä lintujen syödä ja osalle pääsevät lumiset hiiretkin.


Lapset joulu huomaa aivan erityisesti. Se tulee luokse tulitikkutytön, joka seisoo megamarketin välikössä hiukset likaisina ja näyttää osattomalta. Vaatteet ovat likaiset ja kuluneet, mutta satuttavinta on lapsen kysymys silmissä: "Tätäkö on elämä ja tältäkö tuntuu se, kun joulu tulee?"

Lasten eriarvoisuus maassamme on tosi. Siinä, missä toinen lapsi näplää älypuhelintaan ja kantaa laukussaan iPadia sekä kertoo Lapin tai etelän saarten joulustaan, toinen vaikenee, sillä hänellä ei ole mitään kerrottavaa, ei mitään hämmästyttävää näytettävää. Aikuisten varustelukilpailu on heittänyt jo osan lapsistakin elämän ulkokehälle, josta matka putoamiseen on silmänräpäys.



Joulu vaeltaa läpi metsien ja yli tunturien, Sen henki koskettaa kiepillä nukkuvaa kettua, sen henki suojaa supikoiria. Joulu ei tunne vieraslajeja, vaan sille kaikki ovat tuntevia ja elämän suojatteja. Joulu hyväilee maahanmuuttajalapsen poskea ja ripottelee hänen ylleen suojeluksen taikapölyä. Unipölyä lentää metsästäjien ylle ja niille, jotka vouhkaavat vieraslajeista. Unohtaneille muistinkirkastuspölyä, että emme unohtaisi itse olleemme monissa maissa vieraslajeja. Tulevaisuttaamme emme tiedä, joten annetaan kaikkien kukkien kukkia, eläinten ja ihmisten elää rauhassa. Korskeus ja pöyhkeys pois, sillä saatamme olla itse huomisen vieraslajeja. Kohdelkaamme kaikkia elollisia siten kuin toivoisimme itseämme kohdeltavan, jos joutuisimme vieraille vesille, outoihin kyliin juurissamme vieras multa.



Onneksi joulu on kuin rakkaus. Se ei kysy lupaa. Se menee sinnekin, missä sitä ei osata odottaa. Se hipaisee kaikkia vauvasta vaariin. Se menee luo sairaan ja uupuneen. Se menee luo vauraan ja varattoman. Se leijuu sukujoulujen henkenä, mutta istuu myös yksinäisen pirttiin puurolle. Se silittää ryppyistä kättä, se lohduttaa leskiä. Se ei pelkää pimeitä katuja eikä tyhjien asemahuoneiden yksinäisiä miehiä. Se kaihtaa riitaa ja rähinää. Se tuo pilkkeen silmiin ja toivon valosta. Se vaeltaa haudoilla ja muistoissamme. Se rakentaa sillan rakkaisiin poisnukkuneisiimme. Se saa lasten silmät säihkymään tähtinä. Se tuo mummon silmään kyyneleen. Se saa vanhatkin koiruudet leikkimään ja pennut ihan villeiksi. Se puhaltaa lämpimästi jouluruusunnuppuihin, jotka hämmästyneinä alkavat avautua kylmissä puutarhoissamme.


Joulun henki koskettaa yön kulkijoita. Se laastaroi niin ihmisten kuin eläinten kivut. Yksinäisyyteen käpertyneen se avaa rauhaan ja iloon. Se vaeltaa sairaaloiden käytävillä, suukottaa niin vastasyntyneet kuin jouluna poisnukkuvat. Joulun henki kulkee mukana hautuumaan kynttilämeressä. Se ottaa koirat sisälle perhelaumansa pariin. Se täyttää lintu- ja oravalaudat. Metsäpeuran kostea katse kuin metsälampi...Pienet eläimet nukkuvat jouluyön untaan: punaturkki kiepillä, pikkuhiiret koloissaan, tupuskorvat naavapesissään. Uneton koiranulkoiluttaja tähtitaivaan alla. Joulupöydissä mummot ja papat kertovat tarinoitaan ja kaikkihan kuuntelevat, sillä tarinat ovat sukupolvien viestikapula, vanhempamme ovat kokeneet, mitä me emme, heillä on avain tarinoiden taikaan:

"Kerro se tarina, kokoa tapahtumat, kertaa niitä. Sillä lailla ne pysyvät hengissä...Toista, tai tarina hajoaa, eikä miehet kuninkaan, ei kuninkaamme ratsutkaan...Toista, ja pitele palasia varovasti, muuten tapahtumat leviävät kuin marmorikuulat lattialle..." (Ann-Marie MacDonald, Linnuntietä, suomennos Kaijamari Sivill)

Tarinoiden taika on yhtä lumova kuin on Joulu♥


Toivotan hyvää joulua lukijoilleni. Toivotan hyvää joulua laivoille merillä. Toivotan hyvää joulua heille, jotka viettävät ensimmäistä jouluaan maassamme kaukana kotoaan. Toivotan hyvää joulua yksinäisille ja unohdetuille. Toivotan hyvää joulua kaikille maailman ihmisille. Toivotan hyvää joulua kaikille maailman eläimille. Toivotan hyvää joulua heille, jotka tekevät pyyteetöntä työtä eläinten hyväksi. Toivotan hyvää joulua vaivaishiirille ja maailman kuninkaille. Toivotan hyvää joulua sairaille. Toivotan hyvää joulua meille kaikille, että joulun rauha saisi laskeutua yllemme kuin lumen valo ja tähtihuimaus...

"Lumi: pimeän maan ainoa valo."

"Viivy, odota, näe näkevin silmin tähtien puhkeaminen, tähtihuimaus."


- Bo Carpelan -
suomennos Caj Westerberg

rakkaudesta jouluun
Leena Lumi

Oi Jouluyö

Chestnuts Roasting On An Open Fire

Home For Christmas

Ave Maria

O Holy Night

Walking In The Air

jutun kaikki kuvat Hannele Salmela

tiistai 20. joulukuuta 2016

Joulu on kuusenneulastan ja sammuvien kynttilöiden...


Joulu on kuusenneulasten ja
sammuvien kynttilöiden tuoksua,
ja hiljaista, onnellisen sykähdyttävää
rakkautta,
ja lahjoja, ja unta, jossa kasvoja hipovat
enkelin siivet.

Me katselemme valaistuja ikkunoita
ja laskemme kynttilöiden liekkejä
ja avaamme hitaasti kirjoja,
jotka luetaan ja unohdetaan.

Ja jossain ajatusten keskellä nukkuu lapsi,
joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa
pienissä käsissään,
ja lempeitten juhtien huuruinen hengitys
lämmittää häntä pimeässä.

- Mika Waltari -
kuva Talven taikaa, Ilona Pietiläinen

lauantai 17. joulukuuta 2016

Joulun herkkuja, kuvamuistoja sekä lahjoja vai ei?


Yksi joulun ikuisuuskysymys on monille, että onko ja saako joulu olla tavarajuhlaa vai ei? Näin aseteltuna, varmaan useimmat vastaisivat, että 'ei mitään tavarajoulua, vaan tärkeintä on istua heidän kanssaan, joita harvoin näemme, yhteiseen joulupöytään'. Asiaa voi tarkastella toisinkin, olen mieltä minä, joka olen elänyt sekä lahja- että lahjattomat joulut. Edelleen jouluista kirkkain tuntuu olevan se ensimmäinen joulumme R:n kanssa ilman yhtäkään lahjaa. Toisaalta, eivätkö vain olleet kivoja nekin joulut, jolloin kuopus oli vielä pieni ja olimme koko uudisperhe yhdessä ja lahjoja tuntui olevan röykkiöittäin, mutta lapsille! Toisiamme emme mieheni kanssa lahjo kuin harvoin ja se onkin sitten jo erityinen juttu ja liittyy siihen, että joulu on myös hääpäivämme. Useimmiten 'kuittaamme' toisemme suunnittelemalla jotain isompaa tulevaan vuoteen ja nyt se on jälleen pidempi reissu. Mutta minä rrrrakastan antaa lahjoja, joten nuoret saavat monenlaista hyödyllistä, jossa on kysytty myös heidän makuaan, mutta on vähän yllätystäkin. En usko, että joulun henki karkaa, vaikka kuusen alla olisikin lahjoja...

Torstaina 15. joulukuuta Helsingin Sanomissa Tanja Vasaman jutussa Laitteiden erottamat kulutustutkija Terhi-Anna Wilska toteaa jutussa, jossa pohditaan lasten ja nuorten eriarvoistumista teknologian tähden, että:

"Se, minkä tasoinen vehje sinulla on, määrittää sitä, millaisissa sosiaalisissa yhteisöissä voit olla mukana."

"Vähävaraisuudesta muodostuu nyt tietyllä tavalla jopa isompi sosiaalinen ongelma kuin aikaisemmin."

Kuitenkaan Wilskakaan ei täysin katso lahjojen uhkaavan joulun sanomaa ja perhekeskeistä yhdessäoloa:

"Miksi ihmeessä sen pitäisi olla niin ristiriidassa? Eikö lahjan antaminen ole lähimmäisenrakkautta?"


En osaa kuvitella joulua, jossa en antaisi lapsilleni jotain mitä he tarvitsevat, kun toiveet ovat olleet ihan järjen rajoissa ja villasukistakin iloitaan. Meri oikein odottaa villasukkia, mutta vähän myös Taika -astiastoa ja yllätystä. On kiva, kun tietää, mitä nuoret keräävät, mitä tarvitsevat. Kuopus painaa kahta työtä ja tekee graduaan, joten pieni rahalahja joulun synttärinäkin on sopiva. Ja jotain kaunista turhuutta. Siitäkin huolimatta vävy niin kauniisti totesi, kun yritin kysellä, että mitä hän toivoo joulun tontulta: 'Leena, minulle kaikkein tärkeintä on se kun saamme yhdessä istua joulupöytään, nauttia herkuista ja yhdessäolosta kauan." Niin...olen hyvin samaa mieltä, se riittää minullekin omassa jouluolossani, mutta haluan muistaa myös äitiä ja siskoa. Toiselle lehti, toiselle Wrendalen mukeja...ja esikoinen saa kirjoja samoin kuin monet ystäväni.


Aloitamme tarjoamalla jokaiselle graavisiikatartaria mätismetanalla ja mummonkurkuilla. Ystäväni leipoo meille joka joulu saaristolaisleivän tätä varten. Ja kuten olen niin monta kertaa kertonut, meillä kala on joulupödän kunkku eli merisiikaa graavina on runsaasti, mutta samoin lohta ja

mätiä sekä takuuvarmasti


valkosipulisilakat yrteillä


Olohuoneessa syödään ja nouto on keittiön pöydästä. Perinteisestä aikanaan yhdessä aloitettiin, sitten tulivat uudet tuulet ja laatikot saivat kyytiä, mutta nyt jopa


lanttulaatikko eli lanttuloora edesmenneen anopin ohjeella löytyy pöydästä ja hyvää on!


Pateeta on joka joulu, mutta nyt vain viherpippuripateeta, joka on kaikkien suosikki.


Imelletty perunalaatikko on joulun must, jos aviopuoliso on Hämeestä. Tästä on tullut sellainen menestys, että kun vietämme joulua äidillä, teen sitä sielläkin. Noutopöydästä löytyy myös vähän kinkkua, punajuuripiparjuurisalaattia sekä joka vuosi joku tuoresalaatti tai kaksi. Sitähän luulisi, että tämän jälkeen ei mitään enää jaksaisi, mutta jouluilta on rajaton ja ajaton eli jälkiruokana on juustoja ja mukana on jokaisen suosikkijuustot, rypäleitä, päärynöitä, viikunoita...Dolce on yhteisellä sopimuksella ollut jo kauan Aino Samettinen nougat jäätelö, mutta se nautitaan vasta myöhään.


Koiruuksille on omat herkkunsa sekä lahjansa. Taikan peti on sijoitettu yläkerrassa niin, että hän tavoittaa kaiken menon eikä jää mistään paitsi:)


Koti on monta viikkoa jouluinen...


Suloiset Tuike -astiatkin pääsevät käyttöön ja Aarikan tontut ilahduttavat paitsi hyllyillä myös kohta kuusessa.

Traakit tulevat ja menevät, mutta


jouluruusut pysyvät niin sisällä kuin


kuin ulkona.


Vain jouluun kuuluu meillä omista kirsikoista kellarissa kuukausia tekeytynyt

kirsikkalikööri.


Talvinen joulupöytä ulkona ja

sisällä.


Suuri valkoinen joulutähti kuin valaisee kodin...


mutta muistakaa sen myrkyllisyys.


Valkoiset amaryllikset tuovat kotiin juhlan tuntua, ripauksen ylellisyyttä suorastaan.


Koti on miehitetty erilaisilla ledpalloilla yms. Mikä hieno keksintö ledit ovatkaan!


Ulkona orava kookoshasselpähkinäkakulla:)


Joulun parhautta♥


Ja vain yksi harras toivomus: Lunta, paljon kuivaa puuterilunta, kiitos!

Jos jotain uuvuttaa, tämä voi auttaa: Hyvästi täydelliset joulut!: Finaali ja kooste  Turha stressata, sillä jouluun voi kuulua myös suloinen epätäydellisyys. Se hermo menee kaupoissa, ei kotona! Jos nyt vielä jotain meiltä puuttuu paitsi tuoreet yrtit ja hedelmät yms. minä luovutan ja meille tulee tosi rento elokuvajoulu ja kukaan ei pukeudu joulupöytään vaan asu on villasukat ja sitten jotain sen kanssa sopivaa...


Nyt kuville putoilee lunta,
nyt tauluissa on alkanut sataa.
      ...siellä täällä leijui
hopeisia kiteitä.
      ...lumiset kirsikkatarhat...

- Saila Susiluoto -

puuterilumitoivotuksin
Leena Lumi

Walking in the Air