torstai 5. tammikuuta 2017

En halua pelkooni kohmettua, paras kutsua...


En halua pelkooni kohmettua,
    paras kutsua Bachin Chaconnea
         ja muuatta miestä sen mukana.
Ei hänestä tule puolisoa,
         mutta kahdeskymmenes vuosisata
              hämmentyy meistä kahdesta.
Satuin luulemaan häntä siksi,
       jolle salaisuus oli lahjoitettu
            ja katkera kohtalo säädetty.
Yö on sumuinen, hän on myöhässä
          matkalla luokseni Fontankan taloon
                  juomaan uuden vuoden viiniä.
Ja siitä loppiaisillasta
               hän muistaa kynttilänvalon
                      ja vaahteran ikkunan takana,
                            runoelmani kuolemanlennon...
Ei hän anna keväistä sireeninoksaa,
         ei rukousta, ei sormustakaan -
               hän tuo minulle tuhon tullessaan.

- Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova - Valitut runot (Tammi 2008, toimittanut ja suomentanut Marja-Leena Mikkola)   

12 kommenttia:

  1. Ahmatova tuli esiin, kun kävimme Ateneumissa katsomassa mielenkiintoisen näyttelyn Modiglianilta. Ahmatovan kanssa olivat ystävystyneet jossakin ja Modigliani luki Annan runoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, Annalla oli niitä kuvia. Ja niitä on näissä kirjoissa, jotka esittelin vähän aikaa sitten. Minulla ei vain niihin kuvalupia...Olen lukenut heistä muistaakseni Heliön kirjasta.

      Poista
  2. Miten kaunis on tämäkin. Surullinen, voimakas, loppiaiseen sopiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, parempi myöhään kuin ei ollenkaan, huomata loppiaisilta: Tämä sama runo joka loppainen.

      Poista
  3. Todella sopiva, kun huomenna on loppiainen. Ihme, että se on vielä pyhäpäivä Suomessa. Katsoin, että kaupat taitavat olla auki huomenna. Aika muuttuu ja pyhäpäivien tarkoitus häviää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, tajusin sen vasta iltapäivästä...Kiva, että työssäkäyvätkin saavat miniloman. Minusta nämä vanhat arkipyhät tuovat elämään jotain vanhanaikaisen muuttumatonta. Niin...kaupat ovat auki kuin aina, mutta kaikkea emme voi pysäyttää, kuten emme ajan virtaakaan.

      <3

      Poista
  4. Kaunis runo, vaan ei kovin toiveikas. Kiinnostuin kovasti Anna Ahmatovasta kesäisen Pietarin käynnin jälkeen. Näin talon, jossa hän oli asunut.
    Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuula, kovin toiveikasta ei Neuvostoliitossa ollut, eikä ole toisinajattelijoilla. Hirveän kiinnostavaa, sekä Ahmatovan jäljillä että vielä Romonovien jäljillä. Nyt minulla olisi täysin venäjäntaitoinen opas, joka tuntee Pietarin täysin, mutta en lähde enää. Hyvästi myös Viipuri!

      Kiitos samoin!<3 Meillä on vallaton lumipyry ja pakkanen on paennut.

      Poista
  5. Hienoja Viipuri-dokumentteja on tullut loppiaisviikonloppuna. Meillä on fiilistelty joulua vielä tämäkin viikko, kun työt alkavat vasta tulevalla viikolla. Kuusesta ei malttaisi luopua, vaikka jo varisteleekin. Vielä on aikaa Nuutin päivään. Jos siihen asti kelluisi joulun ihmemaassa pikkuhiljaa arjen rantaan lipuen. Taivaallakin jokin planeetta loistaa kirkkaana kuin joulun tähti. ✨

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jouluinen, Oi, en ole edes huomannut. Meillä ei ole katsottu kuin omia elokuvia ja sitten vanhoja tallenteita ajalta, jolloin tuli mahtavia sarjoja. Äiti on ehkä katsonut nuo Viipuri -dokumentit, mutta unohtanut muistuttaa minua:)

      Meillä ei kuusi varissut yhtään, mutta R. halusi siivota kuusen ulos loppiasiaattona samalla kun hän muutenkin imuroi: Minun ei tarvitse enää imuroida! Pelkäsin viikkosiivouksen jäävän ellen suostu:) Meillä on jo kolme vuotta ollut jalokuusi, ne eivät varistele. Muuten on menossa hitaat viikot ja ne ovat ihmiselle vain hyväksi.

      Poista
    2. Voimaa ja herkkyyttä samaan aikaan. Mikä sekoitus! <3

      Poista
    3. Kaisa Reetta, varmaan just siksi pidän niin Ahmatovasta.

      <3

      Poista