lauantai 6. toukokuuta 2017

Arka aihe...ja viikonloppua!


Tiedän puuttuvani arkaan aiheeseen, mutta nyt on aika. Kuinka monta kertaa olen näiden vuosien aikana sanonut, että jätän kalenterin kesäksi puutarhalle, uimiselle ja perheelle, mutta onko se ikinä toteutunut. Ei. Kalenteri täyttyy täyttymistään, vaikka minä en ehdota kenellekään mitään. Käsitykseni suvesta ei ole istua peltikotterossoa reissaamassa kuumalla pitkin Suomen teitä, mutta ei myöskään kokata puolituntemattomille ja yövyttää heitä. Päätin opetella sanomaan tässä asiassa 'ei kiitos, ei sovi' 35 vuoden jälkeen, mutta taidan olla vasta puolessa välissä matkaa...Silti, olen siirtänyt parikin visiittiä seuraavalle suvelle ihan vain halusta nauttia rennosta kesästä ilman passaamista. Perhe ja vanhat ystävät asettuvat saumattomasti keittiöön kokkaamaan ja nukkuvat alakerran vierasmakkarissa hyvin ja pitkään, sillä minusta ei ole aamulla mihinkään. Herään hitaasti ja myöhään, sitten Robert'sin suklaakahvi ja Hesari. En halua olla laittamassa aamiaista aamulla kello viisi! Ja en etenkään siksikään, että on istuttu iltaa terassilla, kun vieras on viimein mennyt nukkumaan, me alamme siivota astioita terassilta keittiöön ja laitamme niitä tiskikoneeseen, katamme aamiaispöydän etc. Näin ollen isäntäväkenä aamuvirkulle, saamme itse unitunteja jotain 3-4. Juu, tosi tämä on. Eräs kaukana asuva ihminen saapui meille vuosikausia suvella ja vietti mieluusti viikonkin. Hän heräsi joka aamu klo 5! Viimeisellä kerralla päätimme, että nyt tämä on todellakin viimeinen kerta ja silläkin kerralla tein hänelle alakerran apukeittiöön ensiaamupalan eli vein sinne kahvinkeittimen, latasin sen valmiiksi ja keksejä. Vasta kello 10 tarjosimme kunnon aamiaisen. Mikään ei mennyt perille, sillä nyt hän olisi tulemassa yhden sukulaisensa kanssa, johon sain kauniisti 'in English' vastattua, että 'ei kiitos, ei käy, suvi on perheelle'. Viime suvi minulta meni myös ohi vakavan sairauden takia, joten haluan nauttia nyt tästä puutarhastamme, uimisesta ja perheestä! No, yövymmekö me sitten muilla? Emme, vaan otamme hotellin, sillä tiedän mitä räähkiä on pyykätä viikko vieraiden jälkeen.


Sain eilen kirjeen ystävältäni, joka on myös taas kerran ihan ilman mitään oma-aloitteisuutta joutunut samaan tilaan eli kalenteri on täpötäynnä tulijoita, jotka eivät edes lähiystäviä. Näin ystäväni 'purkaus' lyhennettynä:

Rakas ystävä,

olen ollut sellaisessa pyörityksessä, että...Tämä kaikki, siis osapuilleen kuukauden kestänyt odottamaton sosiaalisen elämän hyöky, on uuvuttanut vanhan introvertin eremiitin aika kunnolla. Ja kun se kaikki on tapahtunut minusta riippumatta!!!Tahtoo sanoa, että vieraita eli ystäviä on kutsumatta tullut - toki ilmoittaen etukäteen. Itse olen käynyt kutsuttuna kylässä ystävien luona. Nyt haluaisin olla ihan yksin ja muun muassa vastata kirjeisiin, olen ehtinyt vastata vain tytöille, mutta...sano mulle, Leena, sano missä kulkee tahdikkuuden raja? Nimittäin kaksi naista ovat ilmoittaneet tulevansa vielä tämän kuun aikana, kumpikaan ei kuulu lähiläheisiini vaikka toki pidän heistä, kumpaakaan en ole kutsunut...mistä mä löydän tarpeeksi hienotunteiset sanat ilmoittaakseni, että EN HALUA? Kun en viitsisi valehdella enkä keksiä tekosyitä.

P.

Tämä on osa pitkästä kirjeestä, sillä ystäväni ilahduttaa minua non kerran kahdessa viikossa kirjeellä ja minä vastaan heti kun minulle sopii. Tapaamme kerran vuodessa, emmekä ole toisillemme rasitteeksi, sillä molemmilla on jotain, joka vie ajan varsin tarkkaan. Me olemme molemmat perheihmisiä, mutta kummallakin on myös muutama hyvin hyvä ystävä. Lisäksi luemme paljon, pidämme puutarhaa ja kummankin lapset asuvat kaukana, hänen ulkomailla, jonne on nytkin lähtemässä. Kun hän palaa, hänkin haluaa 'toipua'. Hengähtää. Se ei vain tunnu olevan mahdollista, kun oma koti on kuin hollitupa, jonne kävijät tulevat vain ilmoittamalla...


Tiedän, että tästä ollaan eri mieltä. Tiedän, että mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle. Tiedän, että on omaa syytä, jos näyttää naiselta, joka rakastaa istua pöytään hyvän ruoan ääreen hyvän keskustelun maustaessa hetkeä. Tämä nainen vain haluaa ympärilleen perheensä!!! Ja sitten ne muutamat tosiystävät, joiden kanssa on menty tyynet ja myrskyt.

Olen introvertti kuten muuten kaikki ystäväni ja myös perheeni:) Se on nyt testattu. Pääsin eroon kaiken maailman kissanristiäisistä, kun uskalsin hypätä ja muutin ystäväpiiriäini kirjoitettuani jutun Saatko sinä olla sinä? Saanko minä olla minä? Keitä me oikeastaan edes olemme? Kaikkeen se on auttanut, mutta suvivierasilmoitukset eivät lopu ennen kuin sateenkaaren tuolla puolen....Se on kiveen hakattu!

Te, minun ja meidän tosiystävät, te tiedätte, että olette tervetulleita, kuten sovittu on. Myös sinä rakas ystävä, jonka siirsin seuraavaan suveen, tämä ei ole sinulle ollenkaan. Pelkäänkin, että tätä eivät lue ketkään heistä, jotka vain pitävät tapanaan ilmoittaa tulevansa. He, joita ei ole kutsuttu, kun on muuta ohjelmaa tai halutaan itse päättää omasta kesän vietosta. Kirjailija Aksel Sandemose on sanonut jossain teoksessaan, että on kohtuullista saada vieraat ulos talosta ennen puoliyötä. Meille kaikki jäävät ihan kuin ei olisi hotelleja ja takseja...Onko liikaa pyydetty saada viettää omanoloisensa suvi!

Kaunista viikonloppua!

terveisin
Leena Lumi

61 kommenttia:

  1. Hyvä Leena! Eikö voi sanoa, tänä kesänä en jaksa/halua kestitä vieraita, vaan vietän sen perheeni kanssa. Voin suositella mukavaa hotellia, jossa voitte yöpyä ja kahvilaa, jossa voimme tavata. Jos suuttuvat, se on heidän ongelmansa.
    Vietä hyvällä omatunnolla omannäköinen kesä. Se antaa voimia. Aurinkoista kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mimon mami, näin olen sanonut, mutta ystäväni ei tohdi. Hyvä pointti just tuo kaupungilla tapaaminen: Sitä olen käyttänyt lahjakkaasti.

      Niin aion tehdä ja elän tänä kesänä kahden suven edestä! Kiitos samoin sinulle<3

      Poista
    2. PS. Tuo hotelliin vihjaaminen voi tosin aiheuttaa vaikka mitä. Kun sitä yritimme kerran, sanottiin, että 'haluan matkustaa ilman yökustannuksia!'

      Poista
    3. Tavallaan ymmärrettävää, ettei haluta yökustannuksia, eikä aina ehkä ole varaakaan. Mutta ei vieraisillekaan ihan täyshoitoon voi mennä. Olisit sanonut, että telttayöpyminen omilla eväillä ei maksa mitään.

      Poista
    4. Between, jos ei itsellä ole varaa, voisi miettiä myös, että onko isäntäväellä varaa.

      Tuohon en pystyisi:)

      Poista
  2. Hyvä teksti. Juurikin näin...pitäisi olla oikeus viettää omanoloisensa kesä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu V., kiitos<3Suvi on suomalaisille niin kiihkeä asia, että siinä tuppaavat joskus tietyt asiat unohtumaan...Otaksun näin.

      Poista
  3. (vieraat on valittava huolella - minun vieraat laittavat ruuat minullekin ❤️)

    VastaaPoista
  4. Niin täyttä asiaa - ainakin tälle ladylle, jolle koti on pyhä paikka ja vain perhettä ja lähimpiä ystäviä varten aina auki. Mutta muille vain kutsuttuina. Itse mieluummin aina reissatessa yövyn hotellissa - en halua rasittaa ketään enkä myöskään itse häiryyntyä siitä, että tiedän jonkun joutuvan passaamaan ja aamuisin varomaan askeliaan, kun vierashuoneesta kuuluu tasainen kuorsaus;)
    Suurin ongelmahan tässä tietenkin on se, että kutsumatta tulevat eivät tästäkään jutusta tunnista itseään! On joukko ihmisiä, joihin ei tehoa se Ei - ja vaikka oviin riippulukon ripustaisi, ne valloittavat pihan tai löytävät avonaisen ikkunan. On ikävää, jos joutuu omasta kodistaan lähtemään karkuun, jotta saisi olla rauhassa läheistensä kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, minä olen aika samanlainen. Jo horoskooppini on härkä ja härälle on omistettu 'kotini on linnani' -sitaatti.Tuon takia myös mekin otamme mieluummin hotellin. Tässä täytyy olla joku vanhaperäinen myytti, että suvena voi tulla ja mennä miten huvittaa, tai minä en ainakaan keksi muuta. Näin sosiaalinen en ole. He eivät itse tiedosta tätä ongelmaa. Sekin on kauheaa, että joutuisi sanomaan niin kovan 'ein', että se ylittäisi käytösrajat. No, minulla on ollut jo kauan puhelin äänettömällä ja... :)

      <3

      Poista
  5. Ruattis laitetaan usein ruuat yhdessä ja SIIVOTAAN yhdessä - jopa intialaiset ystävämme korjaavat pois tiskit ja muut ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, niin täälläkin hyvien ystävien ja oman perheen kanssa♥

      Poista
  6. Huh, kuulostaa rankalta! Itsekin olen introvertti enkä jaksaisi tuollaista, mutta meille ei onneksi ole kovin paljon yövieraita kesäisinkään pyrkimässä. Emme onneksemme asu niin jännässä paikassa että tänne kannattaisi tulla muun kuin meidän itsemme takia :) Ja jos joskus harvoin tulee yövieraita, he ovat yleensä niitä tosiystäviä.

    Toivon, että sinä ja ystäväsikin saatte alkaa viettää rauhallisempia kesiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksyn lehti, se on tämä saarisijainti ja kaiken huipuksi meidän portilta näkyy järven yli laskettelurinne. Siellä on kyllä majoitustiloja, mutta kun ne maksavat...Meidän suosio siis perustuu tähän sijaintiimme, en katso, että me itse olisimme niin houkuttavia. Tosiystävät ja perhe saavatkin olla yötä. Ei niitä tarvitse passata.

      Kiitos ja ihanaa toukokuun jatkoa sinulle♥

      Poista
  7. Ymmärrän täysin. Aihe, josta pitäisi kirjoittaa enemmän. Omalla kohdallani olen tähän saakka ollut huono sanomaan ei kaikenlaisille kutsuille tulla puhumaan sinne tai tänne. Nyt yritän saada elämääni aikalisän, vahdin kalenteriani ettei se salakavalasti taas täyttyisi kaikenlaisista menemisistä. Tarvitsen enemmän aikaa paneutua omiin töihini ja tietysti perheelle on hyvä olla myös aikaa.
    Rohkeutta ja huikean ihanaa kesää Sinulle Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämän krestomatia, kyllä tästä joskus suvella löytyy juttu tai kaksi, lähinnä koskien toisten mökeille menoa, mutta nekin ovat kuin pintaraapaisua. Selitetään vain mitä viedä, miten siellä olla etc.,mutta ei sanota, että ehkä perhe haluaakin olla rauhassa. Minä olen vieläkin jossain kohtaa liian heikko sanomaan 'ei', vaikka aloitin tuon mainitun blogijuttuni aikana ja siinä elämä kivasti rauhoittui. Mutta kaikilla ei ole siäslukutaitoa tai luetun ymmärtäminen yhtä korkea tai ei vain nähdä omassa olemisessa mitään outoa, kun ollaan viikkokin lyhyestä suvesta toisten passattavana. Minäkin vahdin kalenteriani haukkana, mutta on sinne jotain taas lipsunut, mutta ei niin pahasti kuin ennen. Yhden hyvä ystävän kun siirsin seuraavalle suvelle, kerroin syyn ja hän ymmärsi heti. Parhe on parasta ja etenkin kun on pieni perhe ja kaikki asumme toisistamme kaukana.

      Kiitos samoin sinulle!♥

      Poista
  8. eihän sinulla ole hotellia... Kylään mennessä minulla on omat lakanat ja itse petaan sänkyni.

    Minä olin Amerikassa 1976 ja jo silloin autettiin isäntäväkeä, asuttiin siellä muutma päivä, Washington D.C:n lähellä. Minulla on vielä valokuva jossa kaksi ruotsalaista miestä tiskaa amerikkalaisessa keittiössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, ei ole, mutta toiset luulee, että tämä on hotelli! Niin minullakin.

      Kuulostaa hyvältä<3

      Poista
  9. Asiasta otit, samoilla linjoilla itsekin. Itse määrään ajankäyttöni enkä kovin buukaa tapahtumia viikoille. Nuorempana koki syyllisyyttä, kun ei niin ”velvollisuuksiin” jaksanut. Nyt on onneksi sellaisesta vapautunut. Hotellissa reissulla, ehdottomasti! Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, olla ylibuukattuna on stressaavaa.

      Nyt kun ei olla enää niin nuoria eli ollaan enempi oma itsemme ja ajatellaan myös omaa mukavuuttamme.

      Kiitos samoin!<3

      Poista
  10. Asiaa! Mun sympatiat on niin sun puolella Leena. Sen verran tämäkin tulisielu introverttiyteen kallellaan, että tarvitsee vapaalla ja lomalla kosolti omaa tilaa ja rauhaa, en jaksaisi millään jatkuvaa sosiaalista piiriä ja vuorovaikuttamista. Tunnistan myös ein sanomisen vaikeuden vallan hyvin, mutta tuossa on vain pitänyt jämäköityä. Meillä arki on sen verran hurlumia vuorotöineen, jotta kesälomaviikkojen merkitys on tavattoman arvokas oman perheen ja läheisimpien yhdessäolon mahdollistumiselle ja sitä on todellakin syytä vaalia ja kunnioittaa.
    Kyllähän jokaisen tulisi saada viettää omanoloistaan suvea ilman selittelyjä ja syyllisyyksiä! On röyhkeää ja rajatonta ilmoittaa tulevansa lomailemaan kysymättä ja sopimatta saati osoittamalla mieltään, jos ja kun saakin kielteisen vastauksen. Vaan mielenpahoitusten uhallakin kutsumattomat kuriin, se on meikätytön kanta;)

    Toukokuun lumoa ja lempeitä hetkiä kohti kesää♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannah, kiva kuulla. Elämä itse pakottaa jämäköitymään. Jaksamisen kannalta myös oma rauha on tärkeää.

      Suomalaiset elävät suvikuukausina kuin koko vuoden edestä ja siitä sitten syntyy kaikenlaisia lieveilmiöitä. Syksyllä rauhoittuu. Oikeat ystävät eivät loukkaannu, jos joskus ei sovi.

      Kiitos samoin sinulle Liekkisydän♥

      Poista
  11. Leena, hyvällä kodin sijainnilla on todellakin joskus haittansa.
    Meille iki-ihanaan Kuhmoon piti kaikkien tulla aina ajan kanssa, luontoretkille ja kamarimusiikkifestareille. Nyt tapaan samoja ihmisiä lyhyemmin, kun asumme lyhyemmän matkan päässä.

    Ystävien kanssa pidämme mottona helppoja tapaamisia, ja olen ottanut lasten perheiden kanssakin sellaisen tyylin, että käymme ainakin kerran heidän vierailunsa aikana ulkona syömässä.
    Itse kääräisemme mukaan yökyläilyihin autolla kulkiessa omat peitot ja tyynyt, (Jyskillä on myynnissä oikein pusseja tätä varten), ja viimeksi lapsetkin tekivät ilokseni samoin meille tullessa, kun tiesivät, että minulla on olkavarsikipuja.

    Jos vierailupaikassa on ahdasta, esim. perhejuhlien yhteydessä niin menemme hotelliin. Ei tässä iässä voi enää olla missään olkkarin sohvalla tai siskonpetissä. :)

    Minä en jaksa muita kuin "omia" viikonloppua pitempään eivätkä meidän ystävätkään varmaan jaksa meitä. Yhden tai kahden yön vierailu riittää hyvin päivittämään kuulumiset, sitten pitää päästä omaan rauhaan. Vain lapsenlapset ovat meillä jopa viikon, mutta se onkin ihan eri juttu.

    Ei se varmaan enää yleistä Suomessa ole, että ollaan noin pitkään ja tuodaan mukana ulkopuolisia henkilöitä. Vai onko?
    Meille tuli kerran eräs venäläsiperhe Kuhmoon kolmeksi viikoksi. Siinä opin totisesti rajani.

    Voisiko olla niinkin, että jotkut kyläilijät luulevat olevansa harvinaisia ja ainoita "ilahduttajia"?
    Valkoiset valheet ovat joskus käyttökelpoisia. Remontti, toisia vieraita, itse muualla. ;)

    Pidä vain Leena pääsi ja vietä omaehtoinen, ihana kesä kesäparatiisissasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, tämä on vähän huvittavaakin, sillä kun muutimme tänne, tajusin tuon laskettelurinteen vasta yhtäkkisestä kevättalven vierailusumasta:)

      Ystävät ovat tervetulleita ja mekin käymme tällaisen visiitin aikana kerran vähintäin ulkona syömässä, parhaana kaksi.

      Äiti ei anna tuoda lakanoita, mutta muualle vien ja omat tyynyt kanssa.

      Meille on tulossa länsirannikolla nyt sellainen tilanne loppuvuodesta. Äidin pyöreät..

      Siihen on Suomessa yksi sanontakin, joka viittaa, että kaksi yötä on maksimi, mutta en nyt viitsi sitä tähän laittaa, vaikka kuulin sen eräältä hyvältä emännältä. Hän noudattaa sitä omiin vieraisiinsa. Lapsenlapset ovat ydinperhettä.

      No, meillä on nyt kokemusta, sekä Suomen vieraista että ulkomaalaisista tässä, ja kukaan näistä ei ole meidän lähilähiystäviä. Ollaan tässä koettu, että kaukaa tullut venytti viikkoon ja yhdeksi yöksi sovitut eivät meinanneet lähteä edes kolmen yön jälkeen. Ei tämä siis niin tuulesta temmattua, mutta nyt onneksi R. on mysö herännyt asialle.

      Hah-hah, mahtoi olla kokemus! Juu, se slaavilainen vieraanvaraisuus, se ei laske päiviä:)

      Onhan se mahdollista, mutta kun me ei edes soiteta kenellekään muille kuin äidille, siskoille ja lapsille ns. kuulumissoittoja ja puhelimet ovat äänettömällä. Luulin, että meistä paistaa tämä kahdenolonkin viihtymys:)

      No, meillä nyt ihan oikeasti, tuli yhden ystävän peruutus ja siirto seuraavalle kesälle pikkurempna takia. Olimme kuvitelleet sen vasta vuodelle 2018, mutta toisin menee.

      Parhaani tässä yritän ja kyllä nautin tästä suvesta eli otan takaisin viime kesän, jolloin en päässyt edes uimaan ja lähin ystävä sudenhetkellä oli pelko. You know!

      <3

      Poista
  12. Niin totta ovat sanasi! Ymmärrän, jos poiketaan päiväkseltään, kahvitellaan ja lähdetään kotiin, mutta sitä en ymmärrä, että viivytään päiviä passattavana.
    Onneksi osaat sanoa, ettei nyt käy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, se on ihan eri asia, mutta kun ollaan päiviä, jopa viikko, se on jo aikamoista 'puuhaamista'.

      Nyt jotenkin on ollut pakko opetella.

      <3

      Poista
  13. Mitä "viehkommassa" paikassa elät, sitä useammat ihmiset muistavat sinut... Olemme miehemme kanssa tehneet päätöksen, että vain ihmiset, joiden kanssa olemme tekemisissä ja joiden kanssa toteutuu vastavuoroisuus majoittuvat meillä. Ja aina talo elää tavallaan. Muut halukkaat saavat hyviä hotelli-ideoita ja tapaamisehdotuksia kaupingilla. Me suosimme hotelleita, kun matkustamme. Täytyy todeta, että se vaatii lujaa luonnetta, mutta onneksi mieheltä löytyy sitä enemmän.
    Pidä kiinni omasta kesästäsi ja nautinnollista suvea ilman hotellipalvelutyötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, niinhän sen täytyy olla, se ei ole minun, vaan tämän saaren vetovoimaa. Hyvä sana tuo vastavoroisuus, mutta kun kaikki eivät tunne sitäkään sanaa.Äitikin aina sanoo, että talo elää tavallaan. Lähilähiystävät saavat tulla milloin vain. Niin meilläkin nyt eli R. huolehtii:)

      Kiitos ja kiitos samoin sinulle Leena<3

      Poista
  14. Ymmärrän minäkin täysin kantasi ja kyllä, pitää olla oikeus omanlaiseen suveen! Minä olen todella huono sanomaan mihinkään ei enkä haluaisi aiheuttaa muille mielipahaa, mutta onneksi olen siinä vähän parantunut vaikka ei se vieläkään helppoa ole. Hyvä, että myös sinä olet! Ja erityisesti tosiaan rankan viime kesän jälkeen minusta sinun kuuluukin ottaa tästä tulevasta suvesta kaikki irti - juuri itsellesi ja perheellesi parhaaksi katsomallasi tavalla! Introverttinä samaistuin muutenkin tekstiin. Ihmiset ja yhteiset illat ovat ihania, mutta niiden jälkeen kaipaa kunnolla huilia ihan itsekseen. Että jos kotona ravaa vieraita toistensa perään, niin eihän siinä oikein lepoa saa. Ihan oikein siis minusta, että ovi auki vain lähimmäisille ja muita tapaa sitten vaikka kaupungilla. :) Hyvä ja ajankohtainen aihe! t. Taru (, joka myös meinaa ihan vain olla tulevan kesän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taru, toivotan kaikille aina omanoloistaan suvea, joulua, vappua, mitä se sitten onkin. Paras vain katsoa suoraan silmiin ja sanoa asia niin kauniisti, mutta topakasti kuin vain voi.Itse asiassa, minulle sanottiin, että 'ei stressiä', vaan nauttimista. Ehdoton monille nykyään, että mennään kaupungille syömään, siinä ei kukaan rasitu, on tasapuolista ja voidaan pitää seuraa.Kiitos, kiva kuulla ja sitä sinulle toivotan!<3

      Poista
  15. Me ollaan saaressa ja sinne on kaikki tervetulleita, mikä kyllä rajaa tulijoita, koska sinne ei pääse ilman venettä. Olen sosiaalinen ja tykkään vieraista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, toivotna sinulle omanoloistasi saarikesää<3

      Poista
  16. Nykyisin tuntuu, että pitää potea huonoa omaatuntoa, jos viihtyy omissa oloissaan, eikä kaipaa jatkuvasti ihmisparvea ympärilleen. Varsinkaan kesällä, kun se on Suomessa niin lyhyt. Itse ainakin tarvitsen paljon omaa aikaa ilman seurallisuuden vaatimuksia ja sehän ei tämän ajan pirtaan sovi. Onneksi siippa on samanlainen. Ja kun on työn puolesta päivät pitkät tekemisissä ihmisten kanssa, kaipaa lomalla ja vapaalla aikaa ja tilaa omille ajatuksille. Jos ihmispaljous ei anna vaan vie voimia, siitä on pysyttävä kaukana. Kukin tavallaan tätä elämää elellään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulevi, se on sellaista keskinäistä viihtymystä, että siitä tulee varmaan vielä rangaistus:) Kesä on lyhyt,lyhyt! Se on ohi ennen kuin huomaakaan. Mieheni on rapu ja hämläinen, joten ei niin seurallinen. Minä olen seurallinen hetkittäin kovastikin, mutta se on korkea ja lyhyt piikki, sitten on saatava olla rauhassa. Tuossa se mittari just menee eli jos seurustelu vie energiat eikä anna sitä, jotian on pielessä. Jokainen just tavallaan.

      <3

      Poista
  17. Leena,ymmärrän niin sinua sillä olenhan kuullut tuosta vieraasta,joten toivottavasti hän ei tosiaankin tule sen sukulaisihmisen kanssa. Mehän taisimme nauraakin sille kerran luonasi. Itse tykkään vieraista tiettyyn pisteeseen saakka,mutta minulla ei ole tarpeeksi vieraita! Minä kyllä osaan sanoa jos ei sovi,sillä luokseni oli haluamassa pariskunta jonka kanssa minulla ei ole oikeastaan mitään yhteistä,ja sanoin ettei sovi. Halitsempit ihanainen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, no juu...:) Tiedän, että sinulla ei ole, mutta sinä olet tervetullut meille. Sinä vuonna kun ei sopinut, sanoin sen sulle ja viime vuonna kaipasin, kun et tullut Suomeen ollenkaan. Nyt vain odotan, että tapaamme<3

      Halit♥♥

      Poista
  18. Hyvä ja ajankohtainen kirjoitus. Varsinkin kesämökin omistajat ovat helisemässä vierastulvan kanssa. Tullaan ja ollaan, kuin kotonaan kenties kahvipaketti tuomisinaan. Palvelun pitää olla, kuin viiden tähden hotellissa ja vielä kehdataan arvostella sisustusta ja laiturin huonoa kuntoa. Ja loukkaannutaan, kun seuraavana kesänä isäntäväki ilmoittaa lomailevansa koko kesän jossain muualla. Näin kärjistetysti. Ystävät ovat ihania, mutta hyvät ystävät ymmärtävät sinunkin tarpeesi eli sano vaan rohkeasti ei. Se, joka siitä loukkaantuu, ei ole oikea ystävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Between, siitä kesämökkijutusta kirjoitetaan kyllä joka vuosi, mutta tällainen valkoinen kivitalo Päijänteen rannalla saaressa muuttuu suvella villaksi, sille ei mitään voi.

      Kuten eräs facebook-kaverin kirjoitti, milloin sitä omannäköistään elämää ehtii elää ellei nyt! Aila loppuu kesken...

      Minä olen nyt paremmalla puolella kuin ystäväni, joka kirjessään kyseli apujani. Hänkin haluaisi olla rauhassa, kun lukee paljon ja on muutakin kiinnostavaa, joka ei kaipaa seuraa, ei varsinkaan puolituttujen.

      <3

      Poista
  19. Mä olen lukenut tästä ongelmasta muualtakin kuin täältä Lumista. Siinä on jotain erikoista, sillä en äkkiseltään tiedä ketään ystävä-tai tuttavapiiristäni joka menisi vieraisille kutsumatta, ainakaan yöksi. Toisaalta moni on sanonut, että kukaan ei tule kylään vaikka kuinka kutsuisi! (Siis tylsiä ihmisiä, tylsillä paikkakunnilla;)) Itse ajattelen, että jos vierailu on pidempi kuin esim. kahvittelu, sitten osallistun pöydän kattamiseen ja siivoamiseen tms. (Ja ystävillä voin kahvitellessakin viedä itse oman kuppini pois tai hakea kahvimaidon jääkaapista tms., vieraammilla ei aina kehtaa.) Ja muutoinkin vierailla eletään enemmän vieraiden rytmin mukaan. Jos emäntä/isäntä tajoilee aamupalaa kymmeneltä, en sitä vaadi viideltä. (Hah hah, minä heräämässä viideltä!!) Käyn aika harvoin vieraisilla, mutta kyllä sitä aika helposti tuntee, jos on toisille häiriö ja taakka (eikä sitten palaa..). Mutta ehkä nämä tottakai-te-meidät-majoitatte-tyypit ei sitten semmoista huomaa. Tai välitä.
    Toivottavasti ystävällisesti ja jämäkästi sanomasi ei ymmärretään. Toivotan jo nyt mahtavaa kesää, kesää kahden kesän edestä! <3


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, minä tiedän, mutta nyt se o jo imperfektissä: Huraa! Mun muutamat hyvät ystävät hakevat jääkaapista kahvimaitonsa ja jos ovat yötä, eivät odota mitään aamupassausta. Se painaa kahvinappulan päälle, joka ensin herää ja jääkaapistö löytyy mitä tarvitaan.

      No kuvittele minua aamulla klo 5!!!

      Me yövyttään perheen luona, muutoin otamme hotellin jostain likeltä. Mökkikutsuja emme ota enää vastaan kuin omilta nuoriltamme, sillä meillä on tässä sekä koti&mökki.

      Sille ei sitten mitään voi, ellei ymmärretä eli oijoi.

      Kiitos ja ihanaa kesää myös sinulle<3 Luen nyt tosi hitaasti, sillä luen tietokirjaa ja olen jälleen taas Venäjällä:)Tunnit puutarhassa nostavat nyt kuntoa, mutta iltain fyysisesti raskaan päivän jälkeen maittaa myös uni.

      <3

      Poista
  20. Olet kyllä tavallaan rohkea, kun puutut tähän aiheeseen.
    Muistan maaseudun lapsuuskodistani tämän vierastulvan. Olen monesti ajatellut, ettei kesällä tainnut olla ainuttakaan viikkoa, ettei meillä olisi ollut yövieraita. Suurin osa sukulaisista asui kaupungeissa, heistä oli mukava tulla maalle. Osa auttoi tavalla tai toisella, joitakin viehätti uimaranta enemmin. Äiti oli loistava ruoanlaittaja ja hyvin sosiaalinen karjalaisnainen. Miksei meillä olisi viihtynyt! Hän ei missään vaiheessa näyttänyt kiukkuaan, todennäköisesti hän nautti tästä.
    En oikein tiedä missä vaiheessa päätin toimia toisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vikki, sille jos joku loukkaantuu ei sitten voi mitään...

      Meillä oli niin mammalassa, maatilan töissä toki oltiin kaikki apuna heinäaikaan etc.,mutta olen usein miettinyt, miten mamma jaksoi kaikkien aikuisten lastensa perheet. Meillä serkuillakin oli monenmoista työtä, mutta kuka laittoi leipoi tuosta vain piirakat, kakut, leivät....mamma. Mamma oli niin täyskarjalainen kuin vain voi olla ja se tarkoitti, että kaikki olivat tervetulleita, mutta kyllä minä varhaisteiniä ja vähän myöhemmin aloin sen väsymyksen myös hänessä huomata. Mamma on ollut minulle kuin esimerkki, että 'toimi toisin'. Sitä tiivimmin sitten ollaan perheen ja lähilähiystävien kanssa.En halunnut ryhtyä yliauliiksi passariksi, mutta kai sitä jossain vaiheessa olin, sillä jotkut sanoivat, että meillä on ei viiden, vaan seitsemän tähden hotelli. Heräsinkö siitä...

      <3

      Poista
  21. Otit tärkeän asian esille. Nykyään Suomessa on niin paljon hienoja lomakeitaita melkein joka pitäjässä. Valinnan varaa on laavuista luksukseen. Kenenkään ei enää tarvitse tunkea pesuettaan ilman kutsua toisten koteihin.

    Ihanaa vapauttavaa ja voimaannuttavaa kesä sinulle ja Lumimiehelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unelma, kiitos<3 Monet haluavat säästää kuluissa, mutta joku ne kuitenkin sitten maksaa eli isäntäperhe. Ja tuomisia ei kaivata, sillä tavaraa on nurkat täynnä. No, eivät huoneet, sillä haluan elää isossa tilassa, mutta esim. autotalliin ei mahdu autoa:)

      Kiitos ja kiitos samoin teille♥♥

      Poista
  22. Hyvä ja arka aihe. Seurasin ystäväni vuosien taistoa kesävieraiden kanssa. Hänen lomapalkkansa hupeni sukulaisten ruokalaskuun ja vaikka hän kävi töissä, eivät vieraat raivanneet edes aamiaisastioita pöydästä jne. Sukulaiset viettivät kaikki lomansa ilmaisessa ylöspidossa maalaistalossa. Sukupolvenvaihdos katkaisi kierteen. Uusi isäntä jutteli vain pihalla vieraaksi tulleiden kanssa. Ei pyytänyt sisälle.

    Meillä yritetään rakentaa mökkiä kuumeisesti lomilla. Sepä kiinnostaa ystäviä ja sukulaisia. Rakenna siinä sitten, kun pitää olla viihdyttäjänä. Miten nämä asiat saisi perille läheisille ja kaukaisemmillekin ystäville.
    Kevennys: eräässä lehdessä oli juttu siitä, kuinka vältät mökille tulevat vieraat. Ei sitten kannata käydä lattialle ikkunan alle makaamaan ainakaan niin, että jalat näkyvät. Kyseinen mummeli säikäytettiin paikalle kutsutun ambulanssin piipaalla.

    Koetetaan ryhdistäytyä ja pitää puolemme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, tuttu juttu eli likeltä seurattu ja kyse on ollut viikoista! Tuollainen on joskus päässyt alkuun ja sitten siitä tulee kuin talon tapa. Vasta uusi isäntäväki voi sen pysäyttää.

      Ei käy kateeksi. Sinäkin varmasti haluaisit osallistua rakentamiseen ja kaikki välit olisivat tarpeen lepoon.

      Voi:) Lumimieheltä syntyy vaikka mitä ideoita, mutta minä en ole niin kovaksikeitetty...

      Juuri niin: koti on koti, sellainen onnela, rauhan tyyssija.

      <3

      Poista
  23. Leena, otitpa rohkeasti esiin aika aran ja äärettömän tärkeän aiheen!

    Vaikka vieraista pitäisikin, jossakin kohtaa menee raja - joskus tuntuu, että ihmiset eivät vain tajua toistensa erilaisia elämisen tapoja, tarvetta hiljaisuuteen ja omaan rauhaan...

    Toivottelen paratiisisaareen ihanaa, omanlaista kesää! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, sain inspiraation ystäväni kirjeestä. Tavallaan sitä kautta muistin, miten joka toukokuu alan ihmtellä, miksi kesän kalenteri on täynnä kun haluaisimme vain olla tällä saarella ja nauttia suvesta.

      Se on just tuo, missä toinen kaipaa pausseja, toinen haluaa jatkaa seurustelua. Minä uuuvun sellaisesta, jos sitä on paljon ja sitten onkin pakko saada paljon tilaa ja hiljaisuutta.

      Kiitos ja omanoloistasi suvea myös sinulle!<3

      Poista
  24. Niinpäs. Jotkut ihmiset ovat vain niin ... etteivät ymmärrä miksi eivät voi tunkea yökylään toisen kotiin. Minä ainakin saan hepulin jos minun rauhallista elämisenrytmiäni heiluttaisi vieras alakerran makkarissa heti aamutuimaan. No, kaikki eivät ymmärrä sitäkään, että emäntä voisi olla nokka solmussa aamupalapöydässä vierasta vastapäätä. Minusta kyllä sen näkisi taatusti, jos tuntuisi epämiellyttävältä. Pokeri pettäisi ja aamuilme näkyisi päälle päin.

    Tietysti lähimmät ihmiset ovat asia erikseen, siskonpedin voi laittaa tarvittaessa. Ja laittaa aamupuurokattilaan vähän enemmän vettä ja hiutaleita.Mut silti.

    Jokaisella on oma elämä. Ja oikeus siihen. Itse olen aina mieluimmin hotellimajoituksessa jossa itsekin saan olla niin vapaasti kuin haluan. Saimme Saksasta hääkutsun ja totta kai sinne lennähdämme. Itsestään selvää on, että varasin hotellin kolmeksi yöksi, vaikka sisareni tytär piti sitä tarpeettomana ja olisi majoittanut meidät mielellään kotiinsa. On ihana nähdä sukulaisia siellä ja osallistua häihin, mutta yösija on ehdottomasti hotelli.
    No, kyllä minä tosi läheisiä ystäviä majoitan mökilläkin mielelläni, mutta se onkin sellaista osallistuvaa elämää - enkä pane pahakseni sitä, että heistä joillakin on oma "majapaikkansa" mukanaan.

    Otit todella aiheellisen ja ajankohtaisen asian esiin. Eikä siitä pidä kenenkään naamaansa näkkärille vääntää, vaan kunnioittaa yksityisyyttä. Ja miten antoisia ovatkaan kahvitteluhetket ja lounastapaamiset kaupungilla. My home is my castle - vai miten se olikaan... Hyvä Leena. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja, sellainen varhainen aamusosiaalisuus on rankkaa...

      He ovat eri asia. Ja he ottavat itsekin sen kattilan kaapista ja alkavat laittaa aamiaista tai tekevätä munakasta tms.

      Ja kun se elämä on kuitenkin niin lyhyt, vain ajan katoava virta. Hääriemun jälkeen pääsee sitten kunnolla lepäämään. Meillä ne oman majapaikan omistajat juuttuivat juurilleen...Se vasta olikin:)

      Minä en tajua, mikä siinä kaupungilla tapaamisessa on niin vaikeaa...Jyväskylässä on suhteessa väkilukuun todella paljon hyviä ruokapaikkoja ja löytyy kaikista hintaluokista. Siinä ehtii kyllä asiat päivittää.

      Härän motto se kuulemma on, että 'My home is my castle', mutta en omi, en omi:)

      Ole hyvä ja riemukkaita häitä♥♥

      Poista
  25. Vielä yksi pointti tähän keskusteluun. Miksiköhän ne on yleensä naiset, jotka väsyy tähän?

    Meillä oli sellainen työnjako, kun lapset olivat pieniä ja tuli (kesä)vieraita, että mies vei porukkaa, vanhempia sukulaisia ja lapsettomia ystäväpariskuntia, sightseeingille ja retkille ja minä jäin kotiin lasten kanssa ja valmistelemaan päivällistä. Kumpikin teimme tietysti, mitä osasimme. Minulla ei ole ajokorttia, mutta pystyin väsäämään jotain pöytään siinä lasten hoidon ohessa. Tilanne tuntui kyllä tosi epäreilulta, toiset rennosti metsässä minun pakkaamien eväiden kanssa ja minä kotona, jossa hektinen meno, aina sivussa keskusteluista. Jälkeenpäin sitten kyselin mieheltä, mitä oli puhuttu.
    Kerran kun meillä taas oli vanhempi sukulaispari, lapset jo isoja, ja minäkin pystyin lähtemään mukaan puolukkaretkelle, niin vieras kysyi totisena:"Lähteekö Marjattaki? Kuka sitten laittaa meille ruuan?"
    No, minua uuvutti niin tuo oma roolini, että otin tavakseni ampaista oamlle hyvin ansaitulle Välimeren lomalle jossain vaiheessa keälomaaa, jolloin elvyin ja sain rentoutua.

    Ystävyyskoulujen vieraat, joita majoitettiin viikoksi opettajien koteihin, olivat sekä ilo että rasitus. Miten sitä silloin jaksoikin niin paljon. Järjestin vielä joskus meille koko porukan lähtöillanvieton. Nuorena jaksaa.

    Lasten kasvettua ei ole ollut enää mitään ongelmaa. Laitamme yhdessä miehen kanssa ruuat ja lähdemme koko porukalla teatteriin tai metsäpoiluille tai milloin mihinkin. Jotkut visiteeraajat ovat enemmän miehen, jotkut minun ystäviäni, eikä toisen tarvitse siinä koko aikaa olla mukana.

    Parhaita vieraita lapsiperheille ovat toiset lapsiperheet tai sellaiset kärsivälliset sinkut, jotka osaavat olla lapsiperheen elämässä. Onneksi minulla oli silloin ruuhkavuosina myös näitä ystäviä, ja mikä ilo vierailla yksin, omana itsenäni, heidän rauhallisemmassa elämässään.
    Ja ilohan vieraat ovat. Pääsääntöisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, meillä tuo ei päde, sillä R. on ihan ensimmäinen joka sanoo minulle kun uupuneena viimein pääsemme vuoteeseen, että 'tätä ei sitten ikinä enää.' Olenkin pytänyt häntä olemaan myös näiden 'ei-viestien' viejänä ettei kaikki kaadu mun päälle.

      Olemme nyt katsoneet, että voimme elpyä omassa kodissamme. Haluamme nyt nostaa mun kuntoa ja jaksamista pitkän paussin jälkeen, sillä syysalpit odottavat. En aio olla jo lähtiessä niin väsynyt, että innostus katoaa. Käymme suvella vain pikimiltään isäni jäljillä Säkylässä kutsuttuina hänen syntymäkotiinsa, mutta sieltäkin lähdemme yöksi äidille. Sen on tämän suven ainao reissu ellei tyttärellä Aurinkolahdessa käyntiä tässä kuussa lasketa.

      Nuorempana jaksoi! Meri, kuopuksemme, kasvoi kuin ainoana lapsena, joten hänellä oli käytännössä kaikki lomat täällä joku kaveri aina viikkoon asti.

      Parhaita vieraita meille ovat ne läheiset, joiden kanssa on aina saanut olla oma itsensä ilman mitään selittelyjä. Meillä ei ole kenelläkään nyt enää lapsia eikä edes lapsenlapsia vielä, joten koiruudet tulevat ja menevät mukana ja minulla on aina koiria varten kahdet pedit, tietty myös johtuen Merin koiruuksista:)

      Perhe on parasta! En sanoutksi saa, miltä tuntuu, kun saan pöytään hajallaan asuvan perheemme♥

      (Emmanuel Macron♥ Järki ja sydän voittivat!)

      Poista
    2. Jess! Järki ja sydän. ♥ Olen niin iloissani ranskalaisten puolesta ja samalla meidän sekä koko Euroopan puolesta. Pelkäsin jo, että joudumme eurooppalaisina johonkin kauheaan dystopiaan. Sitä nämä uus-mitä-lienee yrittävät, puhuvat nationalismista, mutta kokoavat pahuuden voimiaan yli valtioiden rajojen.

      Joo, omat rakkaat eivät väsytä, vaan antavat voimaa.

      Äsken kirjoitin, miten sitä jaksoikin, mutta enhän minä jaksanutkaan!
      Kun ystävyyskoulutoiminta oli kuumimmillaan siinä oli ihan huvittavia piirteitä. Kerrankin U. oli luvannut majoittaa kaksi venäläispoikaa viikonloppuna, eikä muistanut, että itse perheen ainoana venäjää osaavana oli lupautunut muualle. Me omien poikien kanssa kuljetettiin vieraita poitsuja ympäriinsä, venäläispojat halusivat kulkea käsi meidän poikien kaulalla ja nämä irrottelivat itseään ärtyneinä. :) Eräältä venäläisperheeltä tuli jopa sellainen ehdotus, painostus, että meille oman katraan joukoksi muuttaisi heidän tytär asumaan ja käymään lukion, "ystävyyden" nimissä. Siinä ymmärsin pitää pääni. Innokas touhuamiseni sai aikaan ilkeyttä niiltä, jotka eivät olleet mukana, ja se lopulta väsytti minut, niin että olin kaksi viikkoa uupumislomalla, jonka psykologi nimesi akkujen lataamiseksi. Se oli ihana, ihana loma. Siitä alkoi minulla eri aika, joka johti lopulta poismuuttoon paikkakunnalta ja vähemmän kunnianhimoiseen asennoitumiseen uudessa työpaikassa.

      Oma äitini väsytti itseään maatilan töiden ohella kaupunkivieraiden kanssa, ja oli perfektionistinen emäntä. Tällainen malli siirtyy helposti.

      Poista
    3. Marjatta, aivan tunsi miten pahuuden paino väistyi...

      Juuri niin<3

      'Ystävyyden nimissä'...Minulle tätä on yritetty monen kauniin, raadetun kesäviikon jälkeen 'kaukaisen sukulaisuuden nimissä'. Selvitin, että ei mitään sukua enää ja ei ollut myöskään vastavuoroisuutta. Tuo uupumus tulee, jos on kunnianhimoinen ja vielä perfektinonisti. Yritin pitää seitsemän tähden hotellia ja se kostautui sillä, että tuli avointen ovien talo ja minä uuvuin. Meille tervetuloa kutsutut ja he, jotka asettuvat osaksi 'laumaa'. Puutarhajulkisuus teki aikanaan privaattielämälle hallaa, mutta olin niin innokas, että en osannut asettaa rajoja.

      Niin minun mammanikin. Hänen tyttärensä eli äitini on samanalainen ja osin sain siitä 'esimerkkiä', joka ei minulle sopinutkaan. Tykkään kokata, mutta haluan valita kenelle kokkaan. Kyllä pitää saada valita ketä kestitsee ja antaa asettua kotiinsa. Tämä on tervettä itsekkyyttä ja multahan onkologi kielsi stressin. Tässä on siis viimeinen hetki olla 'uusi minä'.

      Meillähän on kaukana äitini, 89 vee, R:n veli kaukana ja vakavasti sairas, Meri, kuopuksemme asuu Hesassa ja sinne nyt sitten seuraavaksi ja sitten R. lähtee veljelleen ja sen jälkeen äidille...

      On suuri voitto saada itsestään pois perfektionismi. Osin osaan jo, joskus se sitten taas pilkistää jostain.

      <3

      Poista
  26. Huh huh. En kyllä edes osaisi kuvitellakaan odottavani kenenkään passaavan minua kukonlaulun aikaan ja siitä aina yömyöhäiseen asti. Pari ystäväperhettä ovat kutsuneet usein kylään ja yövyttäneetkin, mutta silloinkin aina olemme saaneet kutsun ja yöpyminen on ollut lähinnä silloisten lasten yhdessäolon vaalimista sekä aikuisten "saadaan kerrankin jutella kunnolla" aikaa. Muuten olemme kyllä aina osanneet hankkia itse majapaikan, se ei Suomessa ole kovin vaikeaa ;-).

    Luulenpa, että sinulla on ollut aivan liian hyvä palvelu siellä, ja osa "vieraistasi" on oivaltanut, että nyt saadaan paljon kerralla ja vieläpä aivan ilmaiseksi. Onneksi olet pistänyt stoppia ja järjestät tänä kesänä itsellesi ja rakkaillesi juuri sellaisen kesän kuin haluat.

    Vaikka minäkin olen välin kovin supliikki ja vetävä, niin olen myös vetäytyvä. Sisällä on vahva oman ajan vaalimisen halu. Jollen pysty järjestämään lepoaikaa, niin siinä kärsii pahiten oma itse ja jälkilöylyjä sitten ne lähellä olevat. Sinulla on varmaan samanlaisia tunteita.

    Nyt vaan pidetään itsestämme huolta. Otat kotiisi vain ne joita oikeasti haluat ja vain silloin kun se teille sopii. Voihan sitä nähdä ystäviä muulloinkin kuin kesällä -joka on muutenkin vähän liian lyhyt ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, et sinä, mutta varmaan jossain on joku, jonka mielestä isäntäväen pitää olla niin vieraaanvarainen kutsumattomallekin tulijalle, että nousee aamuneljältä jo aamiaista valmistamaan:)

      Sitä R. aina sanookin, että minä olen überpassannut. Monta vuotta sainkin kuulla olevani seitsemän tähden hotelli. Pakko laittaa kun ei jaksa enää, ei huvita enää. Haluan keskittyä ympäristöni 'helmiin', joiden kanssa seurustelu ei syö energiaani vaan antaa sitä. By the way: Kiitos tämän vuoden parhaista nauruista:)

      Tiedän, että sulla ja mulla on toi sama eli korkea piikki ja sitten pudotus. Voidaan olla ihan yltiösosiaalisia ja sitten tarvitaankin jo luolanainen aikaa. Juuri noin on. Ja tosi paha, jos en saa nukuttua riittävästi. Minähän olen illanvirkku kuten R., ja nyt se ei mitään haittaakaan, vaan voimme sitä vapaasti ollakin eli nyt on hitaiden aamujen aika ja Rober'sin suklaakahvi ja Hesari kaikessa rauhassa sängyssä ja sitten vasta myöhemmin aamiainen.

      Diili♥ Juuri niin. Sehän siinä, kun suomalaiset haluavat elää suvella koko vuoden edestä ja silloin syntyy ruuhkailmiöitä.

      Idän pikajunan toivossa♥

      Poista
  27. Hei,
    Nostitpa esille herkullisen ja niin ajankohtaisen aiheen. Tästä on kirjoitettu paljon myös expat-blogeissa. Asumme ulkomailla. Aika ajoin on ollut kiva kestitä hyviä ystäviä. Valitettavasti usein olemme joutuneet majoittamaan myös meille itse itsensä kutsuneet vieraat. Vasta jälkeenpäin olen tajunnut, että itse asiassa olemme kustantaneet monen perheen lomanvieton. Näillä rahoilla olisimme voineet tehdä vaikka maailmanympärysmatkan tai ostaa auton.

    Nyt olen jo karaistunut ja uskallan sanoa, että "ei, ette voi lainata meidän autoa, vaan teidän täytyy vuokrata oma auto", "emme ole hotelli, voitte olla meillä vain viikonlopun ja mennä loppuajaksi hotelliin", "emme kokkaa teille viikonloppu dinneriä, vaan menemme ravintolaan, niin kuin perheellä on tapana ja te maksatte oman ruuan itse" jne. Näiden sääntöjen myötä, vieraat ovat vähentyneet huimasti. Suomalaiset taitaa olla maailman pihien kansa:)

    Yksi ryhmä on vieraat, jotka sanovat, että ei heistä ole vaivaa. He taitavat todella luulla niin. He tuovat omat lakanat ja kokkaavat omat sapuskat. EI, meidän koti ei ole hostelli. Meidän koti meille pyhä paikka ja meidän omaa reviiriä. Kun avaan oman kotini vieraille, se on kunnianosoitus hyville ystäville. Heille haluan olla vieraanvarainen, mutta tuppautujia en en enää salli kotiini.

    Expatti

    Ps. Kokonaan eri asia perheen nuorison ystävät. He ovat aina tervetulleita reppureissuillaan. Opiskejan budjetttimatkat ymmärrän täysin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! No, kun on käynyt tätä rallia kymmeniä vuosia, oli aika herätä. Mekin menemme tapaamaan ystäviämme Itäavaltaan ja Slovakiaan, kummassakin maassa tietenkin asumme hotellissa. Slovakiassa ihan linnassa!

      Sen sata kertaa olen sanonut, että voisimme lähteä kirtämään vaikka rahtilaivoilla maailmaa tai ostaa pienen asunnon Itävallasta, jos olisimme olleet ilman kestityksiä. Jutussa on vielä jätetty kertomatta, että eräs näistä meillä vuosia viikkoja olleista, ehdotti, että hän voisi tulla meille talonpitäjäksi reissujemme ajaksi, eikä hän velkoisi siitä mitään. Ihan putosimme ällistyksestä, sillä kiitos ei, ei kiitos! Hän asuisi ilmaiseksi taloamme, mutta kaikki talon kulut juoksisivat. Lisäksi, koska hän tulee kaukaa, jossa kaikki teknologia hänelle ei ole sama kuin meillä ihan tavallisilla ihmisillä, hänelle on mm. keraamisen levyn käyttä täyttä mysteeriä ja siinähän voi tapahtua mitä vain, jos luulee sammuttaneens levyn ja siinä päällä onkin jotain. Samoin on hetivalmis saunamme, jonka Saunatonttua minäkään en aina osaa laittaa päälle takaisin, jos on ollut vaikka sähkökatkos ja monta, monta muuta asiaa.

      Kaikki kappaleesi kolahtivat suoraan, mutta etenkin kolmannen mielessäni vedän stabilolla että se oikein korostuu. Juu, kyllähän he voivat ne uudet perunat pestä pihalla, mutta se kaikki muu...

      Meillä on aina ollut avoimet ovet lasten ystäville eli edelleen olen onnellinen, että on kaksikerroksinen ok-talo:)

      Mukavaa ja omavalintaista suvea sinulle<3

      Poista
  28. Loistava kirjoitus ja sinun puolella. Kaikki on nähty eli kaikenlaiset vieraat asuessamme 5v Latviassa. Myös ne, jotka toivat yllättäen kaverinkin mukanaan ja ne jotka tulivat hotelliin ja toivat peräti korvapuustit tuliaisiksi. Odottivat meidän maksavan ravintolaskunkin ja ikinä kutsua ei heille tullut syömään ja eipä olisi kyllä kiinnostanutkaan.

    Mitä vanhemmaksi olen tullut, sen enemmän olen yksityisempi henkilö ja majoitan vain ihmisiä, joiden kanssa voin olla vapaasti oma itseni ja jotka ovat omatoimisia ja käyvät vaikka jääkaapilla itse. Faktaa on myös, että kyläilijä alkaa tuoksahtamaan kolmantena vuorokautena. En myöskään vieraile ulkomailla käydessä ystävillä tai muissa kaupungeissa Suomessa, vaan otan hotellin, koska kaipaan yksityisyyttä lomallani ja myöskään ei vaan ole kivaa pyöriä toisten nurkissa.

    Hyvää kun kirjoitit aiheesta, toivottavasti jollain viikon "hotelliin" tulevalla täyshoidolla kyläilijällä lamppu syttyisi. Jos siis jos menen yökylään maksan puolet ruokakuluista ja vien vielä läjän tuliaisia ja siis kunnolla. :)

    Ihanaa viikonloppua Leena ystäväin ja me vaan ajatellaan niin samoin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, niin koettu tuo eka kappale.

      Privaattiutta alkaa arvostaa. On kiva kun kotona on kävijöitä, jotka osaavat mennä jääkaapille ja ovat kauniisti kuin kotonaan. Se on se vanha sananlasku: Vieraat ja kalat alkavat haista kolmantena päivänä. Me tapaamme meidän ystäviä ulkomailla, mutta haluamme yöpyä heidän likellä hotellissa, viimeksi linnassa. Emma taida olla yötä Suomessa kuin äidillä ja tyttärellä. Siellä saa kutenkin olla oma itsensä. Muuten kaipaankin introverttina juuri rauhaa ja yksityisyyttä.

      Viikon 'hotellit' meillä eivät onnistu enää kuin omalta perheeltä ja hekin usein vain ehkä 3-4 päivää. Tänä vuonna voi kuopuksen perheen kanssa tulla kiva poikkeus eli piiiitkä juhannus yhdessä.

      Koska en halua mitään tavaraa enää tai kukaan ei tiedä, mitä voisi tuoda, olisi parempi käydä ulkona syömässä ja jokainen maksaisi kulunsa. Me olemme maksaneet myös meidän vieraat, mutta ei enää.

      Kiitos samoin sinulle ja näinhän me tehdään<3

      Poista