keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Kukkia keskiviikolle!


Sateessa ovat auenneet vihdoin keltakurjenmiekatkin. Nämä kasvit asustavat suuren kalliomme kosteikossa, joten niitä ei ole tarvinnut ikinä kastella, mutta ehkä kahden kuukauden rankka kuivuus oli kosteikkokasveillekin liikaa.


Japanilaisen rinteen eli pohjoisrinteen ovat vallanneet ihastuttavat sormustinkukat. Kamerani ei tee näille oikeutta!


Tämä suuri yksilö kasvaa Vanille Fraisen keskeltä niin korkeana, että ei kameraan mahtunut. Linkitys on Vanillen siirtoon etupihalta kaarisiltamme likelle eli lehdon alaosaan...


Tämä punainen nousee suuriruhtinatar Olgan haudalta. Kannattaa muistaa, että jos haluaa sormustinkukkia, niitä ei todellakaan kannata siirrellä, sillä sormustinkukka tietää itse, missä hän kaunehin on.


Tältä näyttää nyt ja todella runsaasti alapuutarhasta keskipihalle kuvattuna.


Ja toisinpäin eli alapuutarhaan, jossa pääasiassa luumu- ja kirsikkapuita sekä marjapensaita. Kun tilasin joltain kauppapuutarhalta ensimmäiset varjoliljan sipulit, niiden piti olla valkoisia kaikkien, niin pakkauskin ilmoitti. Seuraava kesä sitten paljasti totuuden ja tein reklamaation. Sain korvauksena tuplat valkoiset, mutta valkoisia on silti vain murto-osa kaikista varjoliljoista. Uskon nyt kyllä, kun katson miten runsaasti näitä on kahdessa eri penkissä, että voivat vielä alkaa lisääntyä ja levitä itsestään vaikka lehtoon. Loppujen lopuksi olen alkanut pitää punaisten ja valkoisten varjoliljojen yhdistelmästä, joka on piristävän raikas.


Sissinghurstin valkoisen puutarhan tunnelmissa kera valkoisten maitohorsmien. Sain juurakot Hannelelta ja nämä kukkivat kalliomme reunalla keskipihan ainoassa tosi aurinkoisessa paikassa. Katso punaisten varjoliljojen kuvaa niin takana nämä näkyvät ylempää tasoa kohti. Ensin tässä kukkivat valkovuokot, sitten siniset ja valkoiset scillat ja sydänsuvella valkoiset maitohorsmat. Nämä hurmaavat ja niinpä eilen pakkasin eräälle puutarhamaanikolle huolellisesti muutamia juurakoita. Seuraavat on luvattu siskolle.


Sade on saanut köynnöshortensioiden kukat näin suuriksi.


Minulle sinänsä eivät tämän kasvin kukat ole kaikkein tärkeimmät. Rakastan sen varhaisuutta eli alkaa tunkea lehteä jo huhtikuulla ja saa syksyllä erikoisen sävyisiä ruskavärejä, kerran jopa limen ennen keltaista väriä!


Unelma köynnöshortensioiden syleilemästä kodista, valkoisesta kivitalosta järven rannalla, alkaa kuitenkin toteutua ja tähän aiheeseen palaamme vielä tänä kesänä eli seuraamme kasvin uutta aluevaltausta.

Olen lukenut! Yksi kirja hyvä ja odottaa wordilla, yksi kantoi kahteen kolmasosaan, sitten piti jättää kesken ja nyt luen minulle uutta ruotsalaista dekkaristia, jonka parissa olen viihtynyt varsin hyvin. Tämä siis heinäkuun uutuuskirjoja odotellessa. Pääkirjasatohan ilmestyy vasta syksyllä....Katsoimme myös laatuleffan eli Håkan Nesserin samannimiseen romaaniin perustuvan Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä, ohjaus Martin Asphaug. Muut Nesserin teokset olenkin pääosin lukenut ja kyllä, kyllä vain, hän on hyvä♥

keskiviikkoterveisin
Leena Lumi

PS. En varsinaisesti ole kivikkokasvityyppiä, tässä on Lumimiehen jostain ottama kuva. Koska valkoiset särkyneet sydämeni pettivät tänä vuonna, joten tässä sitten jossain kuvattua punaista.


Kivi on upea kontrasti monille kasveille.


Näitä ei siis tänä vuonna, mutta yksi on aloittanut pari viikkoa sitten...

18 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Hannele, se ON! Ihanin puutarhajuttu ikinä oli eräältä taiteilijan puutarhasta ja se aivan tulvi sormustinkukkia. Sieltä luin, miten hän sanoi, että 'sormustinkukka tietää itse missä on kaunehin."

      Poista
  2. Upeita kukkia. Olen yrittänyt kasvattaa särkynyttä sydäntä, mutta meillä on liian kuumaa ja kuivaa.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, kiitos<3 Minulla se menestyi tosi hyvin, ja isona, muutamia vuosia, mutta jotain meni talvella tai keväällä pieleen. Nyt huomasin, että Olgan haudalta nousee yksi ja aika terhakasti. Siinä on hyvä muheva maa ja kaikkein erikoisimmat kasvit, kuten mm. kerrottu valkovuokko, valkoinen sinivuokko ja minulle rakkain kuunlilja eli pieni hosta halcyon. Mutta tietysti myös akileijaa, sinivuokkoja, varjoliljaa valkoisena ja punaisena sekä nyt myös pari sormustinkukkaa.

      <3

      Poista
  3. Ihanaa että saitte sadetta:) Tuo puutarhanne, aina yhtä kaunis, ja täynnä upeita kasveja.
    Kurre:) Kaunista keskiviikkoiltaa Leena:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, muuten ei olisi tullut mistään mitään. Nyt on kaikki pihalla kunnossa ja tietysti kurret ja monta siiliä iltaisin. Kiitos samoin sinulle Jael<3

      Poista
  4. Huumaavan kauniita kukkia sinulla! Keltaiset liljat alkoivat avautua tänä aamuna omassa pihassani, niitä on tänä vuonna valtava määrä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämän krestomatia, kiitos<3 Meilläkin niitä on nyt etenkin kallion kosteikon toisella puolella eli siitä muodostuu se keltainen polku: päivänliljat ja keltakurjenmiekat. Kaunista heinäkuun jatkoa sinulle<3

      Poista
  5. Sinun hortensiat on kuin suoraan Japanista. Kauniit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, kiitos<3 Valitettavasti puutarhamme tila on isompi kuin monen japanilaisen...

      Poista
  6. Niin kukkaisaa ja kaunista, kesää parhaimmillaan. Ihanaa viikon jatkoa Leena <3

    VastaaPoista
  7. Ihania keskiviikkokuvia. Onneksi tuli ne sateet, jotta luonto sai vähän virkistystä :) Sun kukat on niin upeita. Olet siellä hyvässä ympäristössä.

    Hauskaa iltaa teille molemmille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, kiitos<3 Älä muuta sano ja nytkin sataa.Kukat, kirjat, koirat, rakkaus, mitä muuta sitä tarvitsee. Arvaappa mitä saan vaihtarina valkoisista horsmista! Pinkkejä ritarinkannuksia. Nautin just nyt mansikoista ja kohta dekkarista: You too!

      Kiitos samoin teille<3

      Poista
  8. Mekin ollaan käyty nyt kaksi kertaa poimimassa mansikoita ja huomenna mennään taas. Mikään ei voita niiden makua :)

    Jään odottamaan kuvia uusista ritarinkannuksista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, suomalaista mansikkaa pidetään parhaimpana kaikista. Samaa mieltä.

      Voi ja voi, pitkä voi olla odotus. Kun sain kerran siemeniä varjoliljoihin, lahjoittaja sanoi, että 'voi siinä mennä viisikin vuotta...'

      <3

      Poista
  9. Sormustinkukat tuovat mieleeni lapsuuden, jolloin jossain satukirjassa ne mainittiin ja vain mielikuvitus antoi niille ulkonäön. Hienoja ovat kuvissasi, samoin varjoliljat. Viikko sitten etsin puutarhaliikkeestä varjoliljoja remontin jäljiltä rempallaan räytyvälle etupihallni, vaan oli tarjolla vain yksi rääpäle. Ensi keväänä saan niitä ystävältäni, niin hän on luvannut. Inspiroivia puutarhakuvia, Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, voithan ostaa kokeeksi vaikka uhden pussin varjoliljan sipuleita syksyllä...

      En tajua, miksen muista sormustinkukkia lapsuudesta. Olin aikamoinen botanisti, mutta sormustinkukkaa en muista edes kotipitäjäni satupuutarhasta, jonne pääsin käymään milloin halusin.

      Kiitos<3

      Poista