tiistai 28. elokuuta 2018

Peter James: Kuolema sanelee ehdot



Kipp Brownista tuntui, kuin suunnaton näkymätön käsi olisi ilmestynyt jostakin ja puristanut hänet tiukasti nyrkkiinsä. Hän ei ensin nähnytkään kunnolla, aivan kuin hänellä olisi jonkun toisen silmälasit päässä.

Tämä ei voinut tapahtua hänelle.

Ei voinut.

Kuinka poika oli voitu siepata 30 000 katsojan silmien edessä?

Menestysdekkaristi Peter Jamesin uusin Roy Grace -sarjan jännitysromaani Kuolema sanelee ehdot (Dead if You Don’t, MinervaCrime 2018, suomennos Maikki Soro) kertoo vanhempien pahimmasta painajaisesta eli lapsi katoaa. Erityisen kammottavaksi tragedian tekee vanhemmille se, että neljä vuotta aikaisemmin he menettivät perheen kaksitoista vuotiaan tyttären liikenneonnettomuudessa. Kipp ei voi kuvitellakaan, millä sanoilla hän kertoo vaimolleen Staceylle nyt teini-ikäisen Mungon katoamisesta jalkapallo-ottelussa. Miten se oli mahdollista? Missä hänen huomionsa oli ollut? Hän on myös salannut pelaamiseen liittyvän ongelmansa, joten vaimo hyvässä uskossa luottaa Kippin olevan edelleen kaupungin äveriäimpiä liikemiehiä. Tosiasiassa Kipp pelaa nyt koulumaksuista, asuntolainasta ja auton osamaksusta eikä hän osannut viimeksi hävitessään edes aavistaa joutuvansa tavalla tai toisella saamaan kokoon Mungon sieppaajien vaatimat lunnaat. Jopa heidän kaunis kotinsa oli pelattu...

Jamesin kirjan aikajana on lyhyt, mutta tiheä: Kaikki alkaa torstaina 10. elokuuta ja päättyy maanantaina 14. elokuuta. Mungo on ollut sulkeutunut poika, joka on kotona pääasiassa vetäytynyt omaan huoneeseensa. Hänen paras ystävänsä on Aleksander Dervish, jonka isän Jorgjin nimi on hyvinkin tuttu Brightonissa eikä aivan miellyttävissä yhteyksissä.

Jo yli 19 miljoonaa myytyä Roy Grace –dekkaria kirjoittanut Peter James parantaa tahtia kirja kirjalta. Tässä viimeisessä suomennetussa eräs asia tuo mieleeni ensimmäisen Roy Grace –trillerin eli Kuoleman kanssa ei kujeilla (Dead Simple), jota tuskin kukaan sen lukenut voi unohtaa. Enempää en voi avata spoilaamatta juonta. Sen sijaan kiinnostavaa on huomata miten armolliseksi alan itse tulla puisevana ja hieman omahyväisenä pitämälleni ylikomisario Roy Gracelle. Nyt hän antaa tilaa muillekin, osaa pelätä kollegoidensa kyydissä, poliisien toimia ei turhaan koristella ylioperatiiviseksi ja saamme kokea myös Royn nopean, suorastaan James Bondin tyyliseksi itsensä likoon laittajaksi kun tiukin paikka koittaa. Melkein jo Daniel Graig...

Brightonissa tapahtuu lyhyessä ajassa useampi henkirikos kuin yleensä vuodessa. Kipp saa uhkaavia tekstiviestejä ellei lunnaita ala kuulua ajoissa. Jossain sinnittelee vielä elossa Mungo Brown elleivät rikolliset huijaa. Nyt vuoksi ja luode ovat muutakin kuin sanoja koulukirjasta. Kotona Stacey

”Minä en kestä enää”, hän sanoi. ”Minä en kestä, en kestä, en kestä. Hanki Mungo takaisin, ole kiltti, pelasta minun pikkuiseni. Pelasta hänet.”

Kipp tunsi sydämensä kouristuvan, repivän kudoksia, jotka pitivät sitä paikoillaan. ”Stace, hän on minulle yhtä rakas kuin sinullekin.”

”Todista se sitten, todista nyt heti.”

Kipp katsoi vaimoaan. ”Haluatko, että olen varovainen vai että pelastan Mungon?”

”Sekä että.”

”Minun täytyy valita jompikumpi.”

*****



10 kommenttia:

  1. Mää tykkään näistä Roy Grace- kirjoista tosi paljon. Harmittaa jo etukäteen se hetki, ku on lukenu kaikki.

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkistä ja esittelystä. Olen joskus noita kirjoja lukenutkin mutta jostain syystä en saanut niihin sen kummempaa kipinää, jospa yrittelen uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esther, ole hyvä. Nämä ovat niitä makuasioita.Minulla on eräs, joka vie kirjan aina omakseen vaikka mikä olisi.

      (Lueppa kokeeksi sitten vaikka Minette Waltersin Kuvanveistäjä.)

      Poista
  3. Tämä on varmasti hyvää lukemista syksyn pimeneviin iltoihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, ehdottomasti! Nyt meillä ovat 'Italian illat'♥

      Poista
    2. Aah. Voisinkohan mä tulla teille vaikka terassitontuksi loppuvuodeksi. Mä kaipaisin niin ihan täydellistä irtiottoa kaikesta mahdollisesta. Voisin olla ihan hiljaa jossain nurkassa ja heilua kynttilän liekin kanssa samaan tahtiin, niin ette huomaisi lainkaan. Lainaisin pari kirjaa silloin tällöin ja keittäisin omalla trangialla kuumaa kaakaota :)

      Poista
    3. Birgitta, samat halut täälläkin! Oi, kynttilän liekin kera tanssiva puutarhatonttu kuulostaa hyvältä. Minä liityn aina kaakaoseuraan<3

      Poista
    4. Pitäisköhän meidän kahden karata jonnekin?

      Poista
    5. Birgitta, se olisikin timanttista!

      ♥♥

      Poista