lauantai 20. lokakuuta 2018

Älä puhu pelottavasta kohtalosta, älä pohjoisen...


Älä puhu pelottavasta kohtalosta,
älä pohjoisen ikävästä suunnattomasta.
Nyt juhlimme ensi kertaa yhdessä,
ja ero on tämän juhlamme nimenä.
Mitä siitä, jos emme kohtaa aamua,
jos kuu ei päittemme yllä vaella;
tänään tahdon sinulle ojentaa
lahjat, joista ei kuunaan kuultukaan:
kuvajaiseni illalla veden kalvossa,
ennen kun virta on nukahtanut,
väsyneen katseen, joka ei nostanut
pudonnutta tähteä taivaalle,
kaiun äänestä, joka on nuutunut,
mutta on joskus ollut tuoreen kesäinen -
niin että voisit värisemättä kuulla 
varisten juoruilun ympäri Moskovaa,
ja sateesta kostea päivä lokakuulla
olisi ihanampi toukokuun kastetta.
Muistathan minut, kalleimpani,
ainakin ensilumen tuloon asti.

- Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova - Valitut runot (Tammi 2009, suomennos Marja-Leena Mikkola)

6 kommenttia:

  1. Ahmatova on sielua koskettava... Kaikkea hyvää viikonloppuun ja tulevaan viikkoon sinulle - enemmän kuin ensilumeen asti! :)

    VastaaPoista
  2. Nyt jos on kaikki onnen merkit kohdallaan, olen iltapäivällä Annan luona Fontankan talossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, juu huomasin facesta, että se olisi mahdollista...Huippua!

      Poista