perjantai 15. maaliskuuta 2019

Kera luontosöpöilyn kohti viikonloppua!


Siinä hän on Unelman ikkunan kautta kuvaamana ja selvästi tietää olevansa kamerassa.Nämä metsäpeurat ovat niin uskomattoman suloisia, mutta kuinka moni tietää, että niiden sorkat ovat niin hentoiset etteivät kovilla pakkasilla saa kovin pohjoisessa kaivettua ruokaansa lumen ja jään alta kuten saa jo valkohäntäpeura. Omenoille ovat kovin persoja eli me näimme ensimmäiset metsäkauriimme syömässä pudokkaita kylmällä ja siitä se sitten repesi. Meidän kuvat ikkunan kautta eivät vain yllä Unelman otoksiin.



Myös meillä tulevat lintujen ruokintapaikkojen alle, johon heitetään siemeniä maastasyöville linnuille. Näihin kun alkaa, se on tosi, tosi kivaa, mutta kannattaa sitten muistaa verkottaa käytännössä kaikki kasvit eli meillä nyt jokaikinen atsaleakin on kauris/jänisverkotettu.



Siinä hän katsoo kohti Unelmaa kuin todeten 'eikös ruokaa tule lisää.' Otin oikein biologilta selvää mitä näille voi tarjota ja kylmillä kauriitkin kaipaavat rasvaa. Meillä siis menneet myös mustarastaille sulina tarjotut talipötköstä leikatut siivut, mutta auringonkukkaseokset vaikka pähkinärouheella ja halaistut omenat, ne ovat herkkua. Ja olipa joku antanut  viinirypäleitäkin...Näille voi tarjota myös riistaherkkua, jota saa ilmeisesti Agrimarketeista yms. Kiitos ihanista kuvista Unelma♥



Muistattehan facebookiin perustetun Lumikelloryhmän! Sinne saa laittaa omia lumikellokuviaan ja muuta aiheeseen liittyvää. Suvipihan Leena on saanut minutkin, jolle myyrät eivät lumikelloja suo, tajuamaan, miten monipuolinen on lumikellojen maailma. Niitä on moneen makuun ja unelmaan♥



Facebookissa on myös Mustarastasryhmä, johon on kiehtovia kuvia ja tarinoita tuonut ainakin Matti Lavi. Tässä Osku -poika, jonka morsmaikku taitaa olla Unni ellei kevään tulo ole sekoittanut mieltä. Kaikki innokkaat voivat liittyä.



Olettehan kuulleet aamuisin? Se ei ole aina se titityy, vaan joskus pienet helikellot...En tiedä kumpi on silloin äänessä sini- vai hömötiainen. Tiaisten äänistä viehkoin minulle on kuusitiaisen ääni, mutta niitä ei ole pihalla näkynyt. Yhdessä luontopolun kuusikossa kyllä niitä pääsee kuulemaan. Sinitainen on lankoni Pekka Mäkisen kuvaama samoin kaksi seuraavaa kuvaa. 



Tähän kuvaan en kyllästy. Tundraurpiainen♥



Olen lukemassa uudelleen yhtä kauan sitten blogiini tuomaa kirja. Se on se 'kirja, jota ihana kirjastotäti ei voi unohtaa.' Olihan se kuin taikaa, että hän mainitsi ekana teoksen, jonka olisin sanonut seuraavaksi, kun aloin luetella unohtumattomia...Kiuru ja Termiitti kuuluvat samaan timanttisten kirjojen unohtumattomiin.

Lumoavaa viikonloppua kaikille tasapuolisesti♥

Love
Leena Lumi


14 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Allu, eikö vain ja teillä näitä riittä. 2013 keväällä ensimmäinen luontonäky kun aloimme aamulla ajaa laivalta Itävallan suuntaan, oli vasaa imettävä kaurisemo. Kuanista! Näimme näitä paljon, koska oli kevätmatka.

      ♥♥

      Poista
  2. Olipas kaunis postaus, kiitos tästä. Erityisesti nuo kauriskuvat viehättävät. Kiva kun voi seurata niiden elämää noin läheltä. Onko kauris ystävällisempi eläin kuin peura eli että kaunir ei tuhoa puutarhaa syömällä kaikkea mahdollista? Tyttäreni asuu Raumalla ja siellä peurat syövät puutarhassa kaikkea mahdollista. Kaunista viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli, kiitos♥ Unelman kauriit olivatkin tämän viikonlopputervehdyksen pääasia: Kaurishan selvästi poseeraa ja näyttää hyväkuntoiselta. Ne syövät kaiken mitä voivat! Siksi pidämme niille haavikkoa, nuorta haavikkoa, mutta jos tarjoilu loppuu, hyvin maistuvat etenkin atsaleoiden kevätalut, nuoret hedelmäpuut, eivät haavikot!, ja nuoret hortensiat. Ihan mikä vain, siksi tuplasimme verkkosuojaukset ja pidämme aika pitkään...Voi sitä joku ihmetellä, mutta sille ei sitten voi mitään. Minä olen likeltä Raumaa ja tunnen Rauman hyvin, en tiennytkään että...Äidin puutarhassa jänikset pääasiassa tekevät tuhojaan, mutta hän on nyt laittanut ison puutarhan pois ja pienessä on paljon havuja, muuten perennoja ja kesäkukkia. Kiitos samoin sinulle!

      ♥♥

      Poista
  3. Ihanaa söpöilyä, Unelmalla on kyllä mahtavia eläinvieraita siellä ikkunansa edessä:)
    Oikein hyvää viikonloppua Leena:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, meilläkin on lumikosta metsäkauriisiin, mutta minä en saa yhtä hyviä kuvia kuin Unelma: Hänelle tästä siis kiitos♥

      Kiitos samoin sinulle Jael♥

      Poista
  4. Ihania, söpöjä kuvia! Tuosta edellisen postauksen kirjasta vielä, sain sen tilattua divarista edullisesti, joten sitä odotellaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sesse, kiitos! Hieno juttu: Kiinnostava, pakahduttava lukuelämys odottaa sinua.

      Poista
  5. Ihania kuvia!❤️
    Olen nähnyt lenkkeillessä melko usein kauriita. :)
    (Jos löydän laitan sulle yhden aiheeseen liittyvän kuvan.)
    Leppoisaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, kiitos psta♥

      Kuin satumaailmaa...Kiva, jään odottamaan♥

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  6. Ihana postaus! Metsäkauriin tapaaminen on aina tapaus. Valkohäntikset on tuttuakin tutumpia (ja söpöjä tietty nekin), mutta nämä söpöläiset ovat harvinaisempi näky...

    Mukavaa keväistä viikonjatkoa! <3 <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, kiitos! Se on, se on. Valkohäntiksiä oli paljon Luvialla, mutta nyt sinnekin on tullut kuulemma myös metsäkauriita. Unelma on saanut hienot kuvat.

      Kiitos samoin sinulle!♥♥♥

      Poista
  7. Näin tänään pitkästä aikaa kauriita ja voin kuinka kauniita ne olivatkaan. Meillä oitää lähteä pois kotoa, että näitä kaunottaria näkee :).

    Aivan ihania ovat nämä kaikki valikuvasi. Oikei hyvää pääsiäisen aikaa teille ❤️❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, ne ovat, ne ovat. Lähteminen on niiden väärti.

      Kiitos ja kiitos samoin teille♥♥

      Poista