tiistai 28. toukokuuta 2019

Vakiopaine, Jyväskylä, huomenna klo 20, Antti Nylén ja Baudelairen ennen suomentamattomia...


Runo on villilintu. Se on kuin rakkaus. Se ei kysy lupaa. Se tulee silloin kun et sitä kutsu, mutta kun kutsut sitä, se ei tule. Se tekee pesänsä minne haluaa. Se ei tunnusta rotua, ei maiden rajoja, ei kansallisuutta, ei sukupuolta, ei sosiaaliluokkaa, ei uskontoa. Se kaihtaa pikkusielusia ja muita alentavia, mutta uskaltaa lähestyä siipirikkoja. Se on kotonaan niin linnoissa kreivien kuin mummon mökissä. Runo tulee iholle ja halutessaan jää luoksesi. Toisinaan runo vie menneisiin tuuliin ja saa kyynelehtimään. Yksinäisenä iltana se sytyttää sinut tuleen ja saa ulvomaan kuulle. Halun ajamina iltoina se heittää verkot silmiesi valtamereen. Se lähettää hätämerkkejä yönä, jolloin kirjoitat surullisimpia säkeitäsi, mutta yö vain laukkaa varjotammallaan lintujen nokkiessa aamutähtiä. Sylisi on täynnä meren tuoksua ja sateen riisuutuessa rakastelet nerudaksi...vaikka tämä olisi viimeinen kerta ja hyvästi.

*****

Huomenna 29.5. klo 20 Vakiopaineessa mm. Antti Nylén ja uudet Baudelaire -suomennokset! Minäkin luen jossain jotain, mutta onneksi on Lumimies ja Partamies turvana♥ Kamera käy...

rakkaudesta runoon
Leena Lumi

PS. Jo kauan, 11 vuotta,  olette saaneet seurata naista, joka ei osaa sanoa 'ei, kiitos ei' , naista, joka nousee kaikkiin juniin ja niihinkin, jotka jäävät asemalle. Toivon, että olette viihtyneet♥

11 kommenttia:

  1. Olen viihtynyt.:)
    Tulisin, jos asuisin lähellä.
    Antti Nylen, Baudelaire, jotain salaperäistä lumista...❤️

    Ihastuttava kirjoitus! Runous!❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, kiva kuulla. Tiedän, että tulisit♥

      Antti Nyl+en, Baudelaire ja uudet runot, ennen suomentamattomat...♥

      Kiitos♥ Ja runoudelle♥

      Poista
  2. Kiitos, olen viihtynyt♥ Onnea jatkoon ja hyvää helatorstaita huomiselle♥

    VastaaPoista
  3. Olen viihtynyt minäkin. ♥

    Kiinnostava ilta! Nylén, Baudelaire... ja Vakiopainehan on ihan legendaarinen paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, Vakiopaineessa?

      Erittäin! Ja kun Nylén vielä myös ranskaksi. Se on, se on ja varmaan minun varjoni olisi tarttunut sinne seiniin, jos olisin silloin vuonna koivu ja tähti päässyt lukemaan historiaa just Jyväskylän yliopistoon. Mutta tiedäthän vanhat hipit, he voivat yllättää:) Me toisella tapaa ja Carolin hipit toisella tapaa: Minne perhoset pakenevat sateella? Minne päätyvät vanhenevat hipit? He muuttuvat nuhjuisemmiksi, karkeammiksi, totisemmiksi, tai naurettavimmiksi niin kuin Savaget, he näyttävät entintä hupsuimmilta helyissään ja pitkissä kutreissan, he puhuvat epätoivoisen kunnioittavasti asiastaan, esiintyvät lähes kimeä-äänisen suvaitsevaisina ja oikeamielisinä...

      Carol Shields Kivipäiväkirjat

      Poista
  4. ilman hyviä kääntäjiä olisi elämä tylsempää, ja vanhana ensimmäisenä Turun Palloseuran naisjäsenenä iloitsen jääkiekko kulllasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, ei se edes olisi elämää. Olen niin kiitollinen suomentajista!

      Kyllä mekin!

      Poista
  5. Oi, pidän tästä suuresti. :)

    VastaaPoista