sunnuntai 21. kesäkuuta 2020

Luontopihan pidossa on omat juttunsa eli naurua kyynelten läpi!


Uskon tämän tarinan palvelevan niin oravia kuin puutarhureita. Lähdimme viikoksi pois ja koska puutarhamme on luontopiha eli villieläimet tervetuloa, se on silti myös vaativa eräiltä kasveiltaan ja liian iso. No. minä pyysin kauniisti, että josko naapurin Eeva kastelisi tietyt vaativat ja uudet istutukset. Kaikista oli jo kaurisverkot poistettu paitsi ei atsaleoista, joissa laskin kussakin yli 30 tulevaa kukkaa eli nuput olivat juuri aukeamaisillaan. En millään voinut pyytää ruokkimaan oraviamme ensin aamulla klo 5, sitten klo 10 seuraava sarja ja taas klo 16 ja illalla klo 20 viimeiset tai uudelleen syömään tulevat pikkuisimmat. Vettä toki jätin paljon ja onhan meillä kalliossamme pihalammikot, mutta yläterassillamme on oravien turva ja oma syöttöpöytä. Jätin ruokaa, pähkinöitä, sen verran, että olin varma niiden riittämisestä korkeintaan pariksi päiväksi. Puolustelin itseäni sillä, että nyt nuorimmatkin oppivat sitten hankkimaan luonnosta ruokansa etc.etc. Kun palasimme kotiin ryntäsin ennen mitään muuta vetämään verkkoja irti atsaleoista ja mikä järkytys: Niissä oli kussakin jäljellä 3-5 kukintoa! Vähän tuli kyynelehtimistäkin, sillä olen yli-innostunut juuri nyt valkoisten ihanasti tuoksuvien atsaleoiden kanssa. Tajusin heti missä mätti: Oravat olivat pitäneet niitä herkkuina ja nehän pääsivät kiipeämään verkkoja helposti. Tämä oli oravien opetus. Metsäkauriit taas opettivat meidät pitämään verkot kunnes kukat aukenevat, joten siksi niissä verkot. Kerran söivät kaiken ja ne uusittiin täysin ja silloin vaihdoin myös lajiketta. Kaikesta huolimatta, nytkin istuimme omassa pöydässämme syömässä yläterassilla ja oravat terassin toisessa päädyssä omalla pöydällään, olihan klo kun aloitimme noin 16! No, kun näitä kahta kuvaa katsoo eli oravanpoikasta viime vuodelta, hän on niin pieni, että se ei tästä ihan erotu, mutta varmaan just pesästä ulos laitettu, niin valitsen oravat ja ihailen viime vuotisen atsalean kukintaa toivossa nähdä se kerran huikeassa runsaudessaan. Pienisilmäinen verkko katoksi ratkaisee asian tai sitten minua ei saa kukaan täältä minnekään ennen kuin atsaleat ovat puhjenneet täyteen kukintaan.

Noin 100 atsalean kukan kaipuussa, mutta eläimet ennen kaikkea♥

Suvifiiliksin
Leena Lumi

PS. Biologin vinkki: Syötä oravia vähintäin kunnes linnut ovat selvinneet pesistään lentoon. Kylläinen orava ei mene linnunpesille!



PPS. Atsalea Ruususen uni suuriruhtinatar Olgan haudalla taitaa olla ainoa oravilta säästynyt, mutta siinä olikin alun alkaen vain kolmem kukinnon lupaus. Tässä niistä yksi. 

4 kommenttia:

  1. Meillä oravat istuttaa saksanpähkinäpuita joka puolelle, viime viikolla kiskoin maasta varmaan lähes 20 alkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, meillä tarjotaan tavallista maapähkinää. Sehän ei oikeasti ole edes pähkinä vaan hernekasvi, mutta joskus hasseleita ja saksanpähkinöitä. Ei ituja sillä saksanpähkinätarjoilu on talviaikaista, jolloin istutus oravillakin vaikeampaa ja ruoan tarve kovempaa. Me kiskotaan joka paikasta vaahteran alkuja. Joitakin isoja vaahteroita saa olla, mutta vain joitakin. Vaahteroiden ja tammien lehdet pitää haravoida pois monista syistä.

      ♥♥

      Poista
  2. Voi ei , tuhmat oravat, mutta ovathan ne niin suloiset, ja ihana sinä joka pidät niistä huolen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, mut ei tuollaiselle ressukalle voi olla vihainen:) Kiitos♥

      Poista