sunnuntai 10. tammikuuta 2021

Emma Rous: Täydelliset vieraat

Vanhat suvut ja vanhat talot kantavat salaisuuksia, jonne ulkopuolisilla ei ole asiaa, mutta he voivat yrittää niihin väkisin tunkeutua...tuhoisin seurauksin. Muiden katseilta suojassa eristyjät viettävät omaa elämäänsä sukupolvesta toiseen kenenkään tietämättä, miten onnettomia tai onnellisia ovat perhesalaisuuksiin sidotut ja myös ne suvun jäsenet, jotka ovat tapahtumissa olleet mukana. Ei ole tavatonta, että vintin yläkerrassa rukki alkaa pyörähtää, ovet natisevat, askelia... Raven Hall Itä-Englannissa hengittää monien erimielisten tahtiin, mutta yksi on varmaa: Eräs rakastaa taloa liikaa. Siitä lankeaa tapahtumien varjo, jota tuhatkaunojen suloisuuskaan ei voi peittää.

Emma Rousin Täydelliset vieraat (Perfect Guests, Minerva 2021, suomennos Maikki Soro) vetää hyvin vertoja Rousin maailmanmaineeseen nousseelle Au Pairille. Kirjoissa on paljon samaa, mutta nyt suvi- ja talvisyntyisten kaksosten tilalla on juonittelu vailla vertaa. Viherluumujen sijasta maistamme erään henkilön despotismia saamatta sitä kuitenkaan mitenkään selvitettyä ennen finaalia. Yritin kaikkeni, sillä muistin miten luin aikanaan Agatha Christietä ja yritin löytää sen pienen paljastavan vinkin, yhden henkäyksen tai hiuksen...Ei onnistunut!

Tässäkin kuten Au Pairissa on kaksi aikakerrosta eli liikumme alusta alkaen joko Bethin kertomuksessa alkaen heinäkuulta 1988, jolloin hänet adoptoidaan Raven Halliin yksinäisen Nina -tyttären seuraksi. Toista aikaa, nykyisyyttä, kuljettaa mysteerijuhlien vetäjäksi palkattu näyttelijä Sadie Langton tammikuusta 2019. Eikä tässä vielä kaikki, sillä joukossa on salattu henkilö, joka paljastuu vasta jossain tarinan keskellä. Hänen mielensä on kerrottu kursiivilla.

Tapahtumat saavat alkunsa seitsemän ihmiset saatua kutsun : "Tervetuloa pelaamaan Mysteeripeliä Raven Hallin kartanoon." Jokainen saa myös tietää nimensä pelissä. kun se vihdoin käynnistyy.

Sadie esittele mm. professori Owl, Lamb, Nightingale, eversti Otter...

"No, oletko tullut kaukaakin?" Sadie kysyy täyttääkseen kiusallisen hiljaisuuden. Hieman härski Everett Owl tunkee väliin ja alkaa selittää miten hyvin hän tulekaan toimeen Mousen eli Hiiren kanssa. Nuoren naisen katse tihkuu inhotusta. Sadie alkaa katua nimivalintojaan. Samppanjaa tarjoillaan ja illallisella viinejä. Kutsuvieraiden onkin tarkoitus rentoutua vastaamaan rehellisesti vaikeisiinkin kysymyksiin ja yrittää arvata kuka lopulta murhasi ja kenet. Illan aikana todellakin joku saattoi kadota vai katosiko? Menikö ehkä vain laiturille savukkeelle?

Kurjenmiekat kahisevat 'Kursiivin' rantakävelyllä Raven Hallissa. Hetkeksi hänen ahdistuksensa helpottuu. Silti suuta kuivaa kostonjano.

Kun Beth on adoptoitu Ninalle siskoksi, on aivan selvä sääntö, että kylälle he eivät saa mennä. Ei edes kouluun. Tytöt ystävystyvät aidosti ja Markus -isä tuo heille työmatkalta tuliaisina amulettirannekorut. Kummallekin täysin samanlaiset. Leonora on onnessaan, sillä näin sen pitää mennä. Jokainen kuitenkin aavistaa, että hän kulkee ajoittain varjoissa, joihin muilla ei ole asiaa. 

Emma Rous kuljettaa kartanoromaaniaan  raikkaasti ja uudistavasti tuottamatta kuitenkaan pettymystä Jalna-sarjan lukijoille tai heille, jotka rakastuivat Kate Mortonin kirjaan Paluu Rivertoniin. Ellet usko vanhan talon voimaan ja henkeen,  vakuutan, että se on olemassa. Olimme kerran hyvin vanhassa ystäväni sukutalossa vintillä, jossa vielä ikiaikaiset huonekalut vain kuin väkeään odottamassa. Pöly siivilöityi hämärissä huoneissa. Sitten se kuului: Rukkia käytti joku, kylmä viima hipaisi meitä emmekä uskaltaneet enää mennä sinne viimeiseen huoneeseen..., sillä selvästi joku esiäideistä oli aloittanut kehruun.

Kartanoromaanit eivät ole ikinä poissa meistä. Ne ovat osa rinnakkaista todellisuuttamme. Eilisen nykyisyyttä rinnan nykyisyytemme kanssa.

Täydelliset vieraat kehrää usvaa vaarallisesta pakkomielteestä ja kateudesta kehrääjän tahtomattaan kehrätessä loimiin mukaan ripauksen heltymystä Raven Hallin nimiin.

Rannalla kahisee. Kaksi tyttöä vaeltaa vesirajassa käsi kädessä, Beth ja Nina, kummallakin ranteessaan samanlaiset amulettirannekorut. Kurjenmiekka. Merihanhi. Rytikerttunen.

11 kommenttia:

  1. Kartanoromaanit ovat aina mukana. Joskus jossain kaukana ja piilossa, joskus mielessäni voimakkaina. Tämä vaikuttaa kiinnostavalta! Laitan mieleen.

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, ajattelin lukiessani, että tämä olisi sinun kirjasi♥ Peribrittiläinen ja tuo kartanomiljöö.

      ♥♥

      Poista
  2. Tämän bongasinkin jo Bookbeatissa, on tulossa sinne ensi viikolla. Menee varmaan lukulistan ykköseksi. Tykkäsin Au Pairista ja Paluu Rivertonista:)

    VastaaPoista
  3. Tämä menee kyllä lukulistalle, ihan on minun kirjani. Kiitos lukuvinkistä Leena. Ja vielä niin viehättävä kansi. - Kauniita talvisia sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli, ihan sinun kirjasi! Ole hyvä♥ Todella hieno kansi. Kiitos samoin sinulle♥

      Poista
  4. Ja lukulistani vain pitenee. Tämä on luettava, onneksi toukukuussa oma elo vähän helpottuu, kun kirjoituskurssi loppuu ja ehdin lukemaan muutakin kuin kurssiin liittyviä kirjoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, ooh, en tiennytkään; Hyvä sinä♥

      Kirjat odottavat.

      ♥♥

      Poista
  5. Alkoi todella ahmittavasti, mutta sitten tarina kääntyi sellaiseen suuntaan, että olin vähän pettynyt. Ihan luettava silti kuten Au pairkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piritta, niin...olen aina jankuttanut, että finaaliin on panostettava. Joskus tulee sellainen tunne, että onkohan kirjoittajalle tullut liian kiire lopussa...Tässä ei huippufinaalia, mutta pidin silti enemmän kuin Au Pairista.

      ♥♥

      Poista
    2. PS. Piritta, en löydä postaustasi tästä....

      Poista