sunnuntai 15. elokuuta 2021

Linka Neumann: Norjalaisia villapaitoja 2



Tiedän lukijoissani olevan intohimoisia käsityöihmisiä. Heistä monet kutovat/neulovat vaikka televisiota katsoessa tuosta vain upeakuvioisia villasukkia tai neulepuseroita, joissa kettuja, karhuja, lunta…Heidän joulupakettinsa ovat pehmeitä ja odotettuja. Minä kudon edelleen vain niitä pitkiä kaulaliinoja ja kerran valmistin issikalle talviloimen Teddy-langasta, joka oli ihanan pehmeää ja kestävää. Yksi oranssi Teddy -kaulaliina vielä valmistuu…Sen sijaan aktivoin nyt innokkaita kutovia vieläkin innokkaimmiksi, sillä käsityökirjoista löytyy huojuttavan kauniita malleja.

Linka Neumannin Norjalaisia villapaitoja 2 (Villmarksgensere 2, WSOY 2021, suomennos Heli Mäntyranta) tarjoaa upeita malleja niin lapsille kuin aikuisille arktisiin seikkailuihin kaikkina vuodenaikoina, sillä käsite arktinen kesä on olemassa!

Kukapa arvaisi, että tuo luonnonvalkoinen, Léttlopi, on minulle kuusen alle odotetuin joululahja. ”Niin sinua” sanoi tyttärenikin. Ja Lumimies tykkäsi myös. Käytän villaneuleiden alla erilaisia pooloja, sillä ihoni on herkkä villalle. Näin saan vanhatkin poolot kulutettua loppuun ja ulkona kiedon yhden omista kaulaliinoistani, siitä pehmeästä Teddystä kudotusta, kaulan ympärille.

Kirja on kuviensa puolesta kuin ahmittava herkkukirja. Se on värikylläinen ja täynnä lumen tuoksua sekä metsää. Esipuheessaan Linka hämmästelee kirjan Norjalaisia villapaitoja 1 saamaa suosiota Instagramissa ja jatkaa:

Sanouduin irti vakituisesta työstäni ja keskityin pelkästään käsityöhön. Palkkatyöstä luopuminen vähän pelotti, mutta en ole katunut päätöstä. Nyt minulla on mahdollisuus oleskella enemmän tunturimökissämme. Siellä ei ole sähköä tai vesijohtoa, ja siellä olen voinut rauhassa paneutua luovaan työhön.

Mallin suunnittelu on pitkä prosessi. Mieluiten piirrän mallin paperille ennen kuin laadin kaaviot. Monet ovat ehdottaneet suunnitteluohjelmien käyttöä, mutta pidän enemmän vanhoista menetelmistä: kynästä ja paperista! Kun kaavio on valmis alan neuloa versiota, jota kutsutaan prototyypiksi.

Esipuheen jälkeen tuleekin juttu langoista. Tuotteiden on kestettävä pyryt ja tuulet, myrskyt ja räntäkelitkin. Linka kertoo tarkkaan mitä lankoja käyttää ja lohduttaa herkkäihoisia sillä, että mitä enemmän villaneuletta pesee, sen pehmeämmäksi se tulee. Neuleissa on käytetty sekä norjalaisia että islantilaisia lankoja. Mukana seuraa sitten myös tarkka pesuohje…

Neulemalleihin Linka antaa hyviä ohjeita jutussa Ennen kuin aloitat. On haku malliin, mittoja, neuletiheyttä, hyödyllisiä välineitä ja vinkkejä.

Tässä sitten arktisia kesämalleja perheen yllä. Naisella on himoitsemani Léttlopi, luonnonvalkoinen. Miehellä on Arktinen kesä, Léttlopi, laivastonsininen.

Neulekirjassa on tietenkin paljon kuvia ja useita kuvaajia, jotka kaikki löytyvät kirjan alusta. Myös eettisyys on otettu huomioon eli esiin tulee luonto- ja eläinrakkaus. Elää sopusoinnussa luonnon kanssa. Kirjan lopussa, josta löytyy paljon pipo- lapasmalleja, mainitaan useimpien kuvien olevan Norjan tuntureilta, Folldalin lähistöltä. Kuvatekstissä mainitaan valokuvaaja Marte Stansland Jorgensen, koulutettu lehtikuvaaja valjakkoajaja.

Norjalaisia villapaitoja 2 sisältää myös useita lastenmalleja Yhteensä neulemalleja on kaksikymmentä neulottavaksi niin norjalaisista kuin islantilaisistakin malleista. Lasten koot ovat 1-10 -vuotiaille ja aikuisten koot S-XXL.

Kuvassa pojalla yllään Arktinen kesä.

Tässä taas Musta susi, joka voidaan neuloa puoliksi lampaan- ja alpakan villasta.

Tämä kirja on teille kaikille innokkaille, taitaville neulojille. Sille ei vain voi mitään, että toiset tekevät mitä tahtovat, toiset vain mitä osaavat. Olen koko ikäni haaveillut neulepuseroiden kutomisesta/neulomisesta, mutta tullut siihen tulokseen, että tämä taito on toisenlaisessa taidossa, ehkä jopa geeneissä. Onneksi on heitä ystäväpiirissä, jotka todella osaavat♥ Tämä  inspiroiva teos sytyttää heidän ehkä kesän uinuneen neulomiskuumeensa♥

*****


Edellinen Linka Neumannin Norjalaisia villapaitoja.

11 kommenttia:

  1. Ihania villapaitoja! Jotkut tosiaan tekevät mitä tahtovat, toiset sitä mitä sattuvat osaamaan. Ja kun itse tekee niin saa sellaista kuin sattuu tulemaan, luonnehtisin tässä tapauksessa omaa tekemistäni melkein asiassa kuin asiassa. Kyllä kunnioitan ihmisiä, jotka osaavat itse tehdä näin upeita asioita ja vielä suunnitellakin ne. "Onneksi" omat olkapäät ja olkavarret eivät enää kestäisi neulomista. Eikä perskannikat, kun muutenkin teen istumatyötä. No, sähköpöytää voi aina tietysti muuttaa eri asentoon. Tuli käytyä Oslossa muutama vuosi sitten ja siellä pääsin ihan hiplaamaan tällaisia. Mutta oli niillä hintaakin. Satoja euroja. Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erikoiset Asiantuntijat, täysin samaa mieltä! No, minä voisin tämän istumisen tässä vaihtaa kutomiseen, jos vain osaisin. Tuli käytyä Irlannissa ja piti lähteä Galwaysta Aransaarille ostamaan upeat ja ylityyriit Aransaaren villapaidat. Myrsky oli liian kova, eikä paatti suostunut lähtemään. Oltiin oltu jo melkein kaksi viikkoa ja sitten lähdön aattona muistettiin mitä jäi hankkimatta. Juu, ne ovat satoja euroja, mutta 'kerran elämässä.' Kiitos samoin teille!♥

      Poista
  2. Oi, kun olisikin taitoa neuloa itselle tuollainen villapaita tai useampikin. Kyllä jotkut ovat taitavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, älä muuta virka ja kun on niin ihania värejä langoissa ja neulominen rentouttaa. Minä en enää taida yrittää villapaitaa. Joulupukki tuo sellaisen joka kestää kolmanteen sukupolveen. Lapsuudenystäväni on sellainen neuloja, että ei toista!

      ♥♥

      Poista
  3. Syksyllä se aina iskee - käsityöinto. Sekin voi muuten olla perimässämme tai sinakin perintönä saatu tapa. Kun syksyisin maatiloilla saatiin sato korjattua ja viljat puitua ja illatkin alkoivat hämärtyä, oli enemmän aikaa käsitöihin ja muihin askareisiin.
    Norjalaiset villapaidat ovat minulla ylipääsemätön haaste. Tiedän, että hermostuisin viimeistään ensimmäisen kuvion kohdalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erikooiset Asiantuntijat, sitähän se voi olla. Silloinhan meistä tulee muutenkin erilaisia, olemme kuin hamsterit ja joskus menen kellariin vain katsoakseni, millaisilta jouluksi valmistuvat kirsikkaliköörit näyttävät. Annetaan lahjaksi, mutta itselle yksi. Ennen valmistin 20 kiloa kurkkuja ja viipaleina vielä...

      Minä olen kouluaikana ylimitoittanut omat kutomisen kykyni. Kun muut tekivät tavalliset villasukat, minä ilmloitin kutovani polvisukat ja valitsin tosi vaikean kuvion. Opettaja ilmoitti sitten toukokuun alussa kenen työt lähtevät näyttelyyn ja mun polvisukat siellä eikä ne olleet vasta kuin alussa. Erittäin ikävä toukokuu, sillä kun muut menivät saunasta mereen eli porukan traditio, niin meikä istui kotona neulomassa...Juu, jos on joku kuvio ja se menee väärin. Antaa niiden tehdä, jotka osaavat.

      ♥♥

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Hannele, olen henkisesti. Minulla on aina menossa joku kaulaliina tms. Oikeasti en osaa kutoa mitään hienoa ja nyt on saa lapsuudenystäväni yllättää minut♥

      ♥♥

      Poista
  5. Voi kun osaisikin tuollaista! Itse olen neulonut vain peruslapasta ja -sukkaa. Ehkä tänä syksynä voisi repäistä ja yrittää jotain todella yksinkertaista kuviota. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anki, mikä olisikaan ihanampaa! Itseasiassa tuli outo asia mieleeni, että meikäläinen tarvitsisi SELKOKIELISEN KÄSITYÖKIRJAN silti laatutason yhtään putoamatta. Mietit ehkä jo neulepuseroa...Olen nujertunut.

      ♥♥

      Poista
  6. Ihania villapaitoja! Tuo aiempi kirja on tuttu, mutta uuden ei vielä ollut. Villaisen lämmin kiitos vinkistä <3

    VastaaPoista