maanantai 1. marraskuuta 2021

Hjorth&Rosenfeldt: Vihan jäljet


On pelottavaa koukuttua sekopäiseen rikosprofiloijaan, joka hoitaa omaa traagista traumaansa vaihtamalla naista kuin paitaa ja hän vaihtoi paidan joka päivä. Kuka sellaista kestäisi. Vain hullu rakkaus pitää sisällään tuollaista. Naurua ja itkua sekaisin Bergmanin ollessa vauhdissa. Eikä vähiten silloin kun hän tajuaa olevansa aikuisen naisen isä ja tästä tulee vielä hänen pomonsa! Vanja on enemmän isän tytär kuin uskoisikaan, mutta ei ole traumaa hoidettavana ainakaan tuohon tyyliin. Sen sijaan hän on rakentanut hyvän parisuhteen ja siitä on tytär Amanda. Oi, meidän Sebastianimme on aivan myyty ja kesytetty. Hän etsii Amandalle parhaat liukumäet, pitää tarkan vaarin, että noudattaa Amandan vanhempien neuvoja ettei vain saa tapaamiskieltoa tyttärentyttäreensä. Hän viis veisaa siitä, että on kuin armosta terapeuttina asiakkaille, mutta ei murharyhmän sisällä. Häntä ei edes kiinnosta muu kuin Amandan juoksu hänen syliinsä, lapsen iloinen nauru ja se odottamaton rooli, jonka joku jossain on katsonut kuitenkin hänen ansaitsevan. Kaikki olisi ollut niin täydellistä ellei Karlshamnissa olisi alkanut uskomattomia sarjamurhia. Eikä sekään mitään vielä, mutta kun käärme alkaa liikehtiä, sitä ei voi tietää ja tajuta kukaan muu kuin Sebastian.

Hjorth&Rosenfeldtin Vihan jäljet (Som man sår, Otava 2021, suomennos Elina Lustig) jatkaa Sebastian Bergman -sarjaa ollen jo seitsemäs Bergmanista kertova teos. Olen lukenut Mies joka ei ollut murhaaja, Oppipoika, Tunturihauta, Mykkä tyttö, Hylätyt, mutta ellei paras ole Oppipoika, se paras on tässä nyt! Jos luette vain yhden dekkarin kuukaudessa, kesässä, vuodessa, lukekaa tämä! En yleensä jaksa kovasti kiinnostua pelkästään poliisin operatiivisista toimista kertovista sarjoista, mutta Sillan ja Wallanderin tekijät kirjoittavat kaiken niin kiinnostavasti. Arvatkaapa vain, olenko katsonut pariinkin kertaan molemmat. Voisinpa tähän täräyttää yhden esimerkin, mutta dekkareissa etenkin juonipaljastelija on sama kuin kuollut. Yritän välttää ennenaikaista juonipaljastuskuolemaa jopa tuomalla joskus joukkoon ripauksen harhautusta. Voisiko Vanjalla olla joku liian likeinen ystävä, vai vai pettääkö Billyn kaksosia odottava My miestään? Ja onko totta, että Sebastian ei enää vaihda uutta paitaa vaan käyttää samaa koko ajan ja on hirveän tyytyväinen parisuhteeseensa murharyhmän Ursulan kanssa. Unissa edelleen hyökyaalto tulee ja hänen otteensa tyttärestään irtoaa, mutta nyt hänellä on Vanja, Amanda ja Ursula. Kerran hän saa asiakkaakseen miehen, jolta katosi saman ikäinen tytär tsunamin uhrina...Hänestä tuleekin tavallaan Sebastianin terapeutti eli roolit kääntyvät, sillä ensimmäistä kertaa, Sebastian voi kertoa jollekin saman kokeneelle. Tähän asti hän on kärsinyt vaieten ja paitoja vaihtamalla.

Joku tai jotkut ampuvat nyt ihmisiä eikä yhteistä nimittäjää löydy. On vain lista nimiä ja niissä vedetty yli jo ammutut. Mikä näitä aivan erilaisia ihmisiä voi yhdistää. Mitä he ovat tehneet väärin ja ketä kohtaan, sillä selvästi kyse on kostosta. Jossain on vuosia muhinut niin suuri viha, että mikään ei sitä ole voinut estää nyt räjähtämästä. Joku tai jotkut ovat tarttuneet oman käden oikeuteen: He ovat tuomio, koska yhteiskunta ei tee mitään.

Millaisen mahdollisuuden oli saanut.

Mahdollisuuden täydelliseen rikokseen.

Käärme kuiskasi, että kyllä se kävisi päinsä, kyllä se onnistuisi. Houkutteli, kiihotti. Hänen oli tietenkin pakko pohtia sitä hieman, mutta nopeasti. Kaiken piti sujua nopeasti.

Käärme oli täysin hereillä. 

Kiemurteli, kuiski, hallitsi, vaati.

Käärme heittelehti edestakaisin. Valta täytti hänet.

Näemme Sebastianin heräävän ihanan isoisyyden tunnelmistaan. Hän vaistoaa, että se, mitä hän kerran näki, on kasvanut ja kasvanut ja sitä on tullut suuri, nälkäinen käärme. Näemme hänen vastentahtoisesti jättävän keittiön ikkunalaudalle hopeisen pikkutytön perhossormuksen. Hänen on pakko, sillä se mitä hän oli kerran vain aavistellut olikin tullut todeksi, eikä hän ollut kertonut kenellekään. Eihän hän voisi olla syyllinen aivan toisenlaiseen murha-aaltoon, kun yhdessäkin on jo tullut niin paljon uhreja vailla muuta nimittäjää kuin kosto. Tämä onkin ihan eri asia ja sille ei uskalla antautua kukaan muu kuin Sebastian Bergman. Hän myös tietää riskit, mutta erehtyykö hän? Laskeeko jotain väärin? Onko tämä kaste Sebastianimme kyyneleitä?

*****

*****

Dekkarit Leena Lumissa

6 kommenttia:

  1. Kuulostaapa varmalta lukuvinkiltä. Kiitos Leena <3

    Marraskuu on alkanut aurinkoisissa merkeissä. Jotain puutarhahommia olen tehnyt, mutta käsi on vielä arka maaliskuisen rannemurtuman jälkeen. Kukkasipulit odottavat vielä istuttamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, ole hyvä♥En usko, että jätät väliin.

      Meillä ei ole ollut aurinkoa ja huomiseksi luvataan sadetta. Puutarha alkaa olla kunnossa muutamia huonekalujen varastointeja lukuun ottamatta.Ihan tosi, minä jo aikaa sitten.

      ♥♥

      Poista
  2. Luulen, että meillä on tuo sähkökirjana saimme ison määrän uusia kirjoja, pitääpä lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, tässä on etuna, jos olet lukenut kronologisesti. Olen satavarma, että Sebastian saa sinut nauramaan tai hän vaihtuvien 'paitojen' uhrina:)

      ♥♥

      ♥♥

      Poista
  3. Kuulostaa mielenkiintoiselta dekkarilta, kiitos esittelystä Leena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, tämä koko Sebastian Bergman -sarja on huikea♥ Ole hyvä ja kiitos♥

      Poista