perjantai 10. elokuuta 2012

YLI ESTEIDEN, SINTTU

Nyt kun kukaan ei ole näkemässä, kyyneleet valuvat hänen poskilleen. Kaikki on niin surullista ja kamalaa. Kun Elina ajattelee tulevaisuutta, hän kokee olevansa maailman yksinäisin tyttö. Hän joutuu seisomaan yksinään tallin käytävällä ilman hoitohevosta. Hän joutuu istumaan yksinään penkillä ulkosalla, kun Roosa häipyy muiden hoitajien matkaan. Elisa laskee ääneti itsekseen, että kestää vielä ikuisuuden, ennen kuin hän täyttää kymmenen vuotta, ja vielä toisen ikuisuuden, ennen kuin Jossu luopuu Sintusta.

Lin Hallbergin tekstittämässä ja Margareta Nordqvistin kuvittamassa Yli esteiden, Sinttu (Hoppa högt, Sigge, Otava 2012, suomennos Marvi Jalo) ollaan jälleen lumoavassa ponihullujen tyttöjen maailmassa ja kirjan päähenkilöhän on yhdeksänvuotias Elina, joka niin kovasti kaipaa päästä hoitajaksi suosikkiponilleen Sintulle. Hoitajaksi pääsee kuitenkin vasta kymmenen vuotta täytettyään ja Elinalla on siihen aikaa vielä ikuisuus eli tasan satakuusikymmentäviisi päivää. Asiaa pahentaa Sintun nykyisen hoitajan Jossun itsevarmuus, jolla hän ilmoittaa hoitavansa Sinttua vielä sen jälkeenkin kun saa ratsastuskoululla hoidettavakseen Korintin:

- Mä en lopeta Sintun hoitamista koskaan, Jossu sanoo päättäväisesti ja näyttää taas happamalta.
- Et kai sä kahta hevosta voi hoitaa? Roosa sanoo.
- Kyllä voin.

Onneksi on Roosa, joka aina puolustaa Elinaa isoja tyttöjä ja etenkin Jossua vastaan. Mutta mikä harmi, että Roosa täyttää kymmenen niin paljon ennen Elinaa…

Uusimmassa Sintussa ollaan edelleen Elinan ’ikäkriisissä’, mutta kun Siltakylän heppakerholaiset eli SIS-kerho, joka tarkoittaa Siltakylän Shettiksiä, lähtee eräänä päivänä kohti isoa ratsastuskoulua ja siellä olevaa maneesia, tulee Elinalle kasvun paikka, jossa tyttö näyttää vahvuutensa. Välillä toki käydään Sintun pilttuussa keräämässä henkistä kanttia, mutta pääote on positiivinen ja reipas. Onneksi Elinan äiti on ollut itse heppatyttö, joten hän ymmärtää, mistä ’kavio’ puristaa.

Kirjan kuvat ovat Margareta Nordqvistin mukavatunnelmaista jälkeä ja kulkevat ponikirjan hengessä ja ihanasti tallitunnelmaisina. Lin Hallberg puolestaan taikoo kirjaan yllätysratkaisun, jota minä en tokikaan voi tässä teille paljastaa, etten pilaa nykyisten ja entisten ponityttöjen jännitystä.

Kirjan lopussa on kirje, joka on osoitettu Hei kaikki Sinttu-fanit! ja allekirjoittajina ovat Lin, Sinttu ja Sami. Kirje loppuu näin:

Nyt Sinttu on 23- ja Sami 24-vuotias. Ne käyskentelevät tarhassa ikkunani alla. On talvi, lunta on paljon, ja joka kerta kun katson ulos, näen niiden pureksivan heinää jättikokoisesta paalista. Sisuveljekset joutuvat laihdutuskuurille, kunhan kevät alkaa lämmittää!

Isot halit!


Yli esteiden, Sinttu on jo yhdeksäs Sinttu-kirja. Sarjassa ovat aikaisemmin ilmestyneet:

Maailman ihanin, Sinttu
Torstaina nähdään, Sinttu
Hieno hyppy, Sinttu
Aprillia, Sinttu
Kiva leiri, Sinttu
Sinttu on paras!
Suuri seikkailu, Sinttu
Älä pelkää, Sinttu!

Kohta löydät kaikki lukemani Sintut oikeasta palkistani saman kuvan alta ja sitten vain: Klick!

Luen näitä Sinttuja suurella tunteella, sillä vietin itse suuren osan lapsuuttani ja nuoruuttani ponitallilla. Niistä muistoista jää ikuinen ikävä tallin tuoksuihin ja hevosen silkkiturpaan, johon voi huulensa painaa niin ilossa kuin surussa. Kuvassa on Elämäni Käsityö, sillä en ole yhtään kädentaitaja, vaan puskin puhtaasta issikkaintohimosta kuvan värikkään lämpöloimen;-) Hevoset vain ovat niin...♥

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Sisustuskirjat Leena Lumissa


Olen koonnut tähän juttuun, joka muuten on kolmastuhannes postaukseni, yli kolmen vuoden aikana tekemäni sisustuskirjat. Sisustuskirjojen tekemisessä on aivan omat juttunsa. Kun esittelee sisustus-, puutarha-, ruoka- tai taidekirjoja, olisi tärkeää saada lupa lisäkuviin. Näitä kirjoja myydään KUVILLA. Helpointa on ollut Ilonan kanssa, jolta olen saanut kuvia käyttööni juuri niin paljon kuin olen halunnut. Myös muut kotimaiset sisustuskirjojen tekijät ovat aika hyvin oivaltaneet, millä kirja löytää asiakkaansa. Vaikeinta on yrittää tavoittaa ulkomaisia kuvaajia, jossa hommassa minulta on palanut aikaa, rahaa ja hermoja!


1.  Arja Paasio: Unelmien huvimajat

2.  Anu Harkki: Unelmien kesäkoti

3.  Ilona Pietiläinen: 112 ruutuikkunaa

4.  Ilona Pietiläinen: Willa Sukka

5.  Andrew Weaving: Kauneimmat klassikot

5.  Ellen Dyrop, Hanna Kristinsdottir: Ajan patinaa - Vanhojen tavaroiden uudet mahdollisuudet  Jo 1 281 on ollut kiinnostunut tästä kirjasta!  9/2015

6.  Jenni Peltonen: Koristellaan koti talveen

7.  Taina Vuohelainen, Marja Samuli, Arto Vuohelainen: Meillä on joulu  Jo 1 058 on ollut kiinnostunut tästä kirjasta!  9/2015


8.  Ilona Pietiläinen: Elämää valkoisessa puutalossa  Jo 1 928 on ollut kiinnostunut tästä kirjasta! 9/2015

9.  Nauti kodistasi

10. Sara Norrman: 20 valoisaa ja viihtyisää kotia Skandinaviasta

11. Riitta Tiitu: Wanilla Country Chic  Jo 2 055 on ollut kiinnostunut tästä kirjasta!  9/2015

12. Katja Rinkinen: Vintagen viemää - 50 sisustusprojektia Parolan asemalta  Jo 1 273 on ollut kiinnostunut tästä kirjasta!  9/2015

13. Sari Sirkiä-Jarva, Ilpo Kuparinen: Romuromanttinen sisustuskirja

14. Ilona Pietiläinen: Villa Charme - Tuunaa ja kaunista kotiasi

15. Ann Örnberg: Maalaisunelmia - Sisällä ja ulkona

16. Selina Lake, Sara Norrman: Romanttiset kodit  Jo 1 292 on ollut kiinnostunut tästä kirjasta!  9/2015

17. Atlanta Bartteli & Dave Coote: Hillittyä kauneutta - Huurteen ja pastellin sävyjä sisustukseen


18. Ilona Pietiläinen: Koti lehvistön varjossa - Rintamamiestalon uusi elämä  Jo 2 757 on ollut kiinnostunut tästä kirjasta!  9/2015// 2 945  14.11.2019



19. Katja Rinkinen: Sormustin ja sorkkarauta - 40 käsityö ja ekohenkistä projektia Parolan asemalta


20. Ilona Pietiläinen: Talven taikaa - 100 ideaa valkoisesta rintamamiestalosta  Jo 1 441 on ollut kiinnostunut tästä kirjasta!  9/2015  // 2 945   14.11.2019


21. Riitta Tiitu: Wanilla Brocante Chic


22. Clare Nolan: Sydämellä sisustettu



23. Ilona Pietiläinen: Unelmien piilopaikka - Sisustus- ja rakennusideoita kesäasumiseen  
Jo 1 441 on ollut kiinnostunut tästä kirjasta!  9/2015


24. Ilona Pietiläinen&Hanne Manelius: Hulivilin Onnenhetket - Juhlia&Sisustusta Lapsille


25. Ilona Pietiläinen: Lumoava Joulu - Ideoita tunnelmalliseen jouluun  Jo 1 263 on ollut kiinnostunut tästä kirjasta!  9/2015


26. Ilona Pietiläinen: Hurmaava huvila


27. Anna Örnberg: Rouhea maalaistyyli - Ideoi ja sisusta


28. Johanna Lehtinen&Tanja Hakala: Laiturilla - Kesäkoteja rannikolla ja saaristossa



29.  Pinja Niemi, Mari Muikka, Marjo Koivumäki: Sisusta, somista ja tee itse kaunista kotiin (Minerva 2015)


30.  Ilona Pietiläinen: Kaunein joulu - Ideoita&sisustusvinkkejä joulukotiin (Docendo 2016)



31.  Tanja Hakala&Johanna Lehtinen: Järvien kesäkodit (Docendo 2017)



32.  Ilona Pietiläinen: Talossa ja taivasalla Tuo kesä kotiin, puutarhaan ja parvekkeelle (Docendon 2017)



 33.  Linda Peltola: Puutarhan syksy Kodin lämmin joulu (Docendo 2017)



34.  Ilona Pietiläinen: Satumainen joulu Kauneimmat sisustukset ja herkullisimmat reseptit (Docendo 2017)



35.  Ilona Pietiläinen: Tervetuloa jouluun! Säteilevät kodit, satumaiset ideat ja lempeät tarinat (Docendo 2018)



36.  Ilona Pietiläinen: Olisipa aina joulu (Docendo 2019)


37.  Ilona Pietiläinen: Talven henki Anna joulun tulla (Docendo 2020)


38. Ilona Pietiläinen: Tummuvien iltojen taikaa (Docendo 2021)



Tässä teille siis jo aikamoinen kokoelma tyyliltään hyvinkin erilaisia kirjoja. Linkitän kaikki heti kun ehdin. Kuka mistäkin pitää, on makukysymys ja omakin maku vaihtuu kerran kahdessakymmenessä vuodessa. Ja nyt kerron mistä minä pidän ja mistä en pidä: Pidän englantilaisesta, ranskalaisesta ja tanskalaisesta countrysta, mutta luen eniten ruotsalaisia sisustuslehtiä. En pidä siitä, jos kaikki paikat ovat täynnä tavaraa, vaan kaipaan tilaa, joka rauhoittaa. Sellainen on meidän vierasmakuuhuone, jossa on vain tarivttava ja Laura Ashleyn turkoosi/luonnonvalkoinen tapetti. Pidän siitä, että kun kaikki natsaa, se myös pysyy. Koti voi olla levollinen olematta tylsä. Levoton tuhkimo kaipaa puutarhan ja kodin tarjoamaa rauhaa. Pidän vanhoista huonekaluista, mutta niitä voi olla vaikka vain muutamia. Suvun vanha ryijy valkoista kiviseinää vasten voi olla koko kodin juju. Pidän kivestä ja valkoisista pitkistä verhoista. Myös kukat ovat minulla usein valkoisia. En kuitenkaan pidä siitä, että kaikki on valkoista, vaan kaipaan värejä. Värit voivat vaihdella vuodenaikojen mukaan, eivät huonekalut. Suvella limeä, turkoosia, vaaleanpunaista, talvella vanhaa roosaa, ripaus viininpunaista, vanhaa vihreää ja kaikkien näiden värien kanssa sopii aina luonnonvalkoinen. Minulle! Kodin tärkein ominaisuus on olla kodikas, ei huonekaluhallin myymälätila. Olen tyyppiä country&cosy ja se ei siitä mihinkään muutu! Oman kotini rakastetuimmat esineet ovat kolmijalkainen kahvipöytä, jonka poimin äitini roskalavalta osina, jugend-piironki, jota en entisöi, hyvin vanha kirjahyllykkö, jonka tyylisuunta on minulle epäselvä, äitini käsin solmima iso ryijy, takkahuoneen sininen sivustavedettävä sänky, eräät Itävallasta tuodut valaisimet...Se, mitä nyt kaipaan, ei liity tavaroihin, vaan valoon. Kaipaan katosta lattiaan ikkunaa olohuoneeseemme seinälle, josta on näkymä puutarhaamme sekä järvelle. Kun se tulee, iso ruokapöytä siirtyy sen eteen, sillä meillä istutaan hyvän ruoan ääressä kauan ja hartaasti. Näen jo miten kynttilät syttyvät, ruoka tuoksuu, asetumme pöytään...kuin kaukaa kuulen tyttäreni ääneen, mieheni vastaa, naurua, Taika haukkuu, Dina vastaa, ulkona sataa lunta...Tuntuu kodilta!

Love
Leena Lumi

PS. Ja tästä näette, miten suomalainen sisustus kulkee vaikkapa Chileen!
Mia Chilen Peikkokukkulalta lukemassa blogiarpajaisissani voittamaansa sisustuskirjaa, joka oli Ilona Pietiläisen 112 ruutuikkunaa Huomatkaa chihu, olisiko ihanainen Yoda...

*****

Teemakirjastot Leena Lumissa

tiistai 7. elokuuta 2012

OLEN, VAIKKA EN OLEKAAN...

Olen, vaikka en olekaan blogissa. Kivaa ryntäilyä, joka on yhtä ominaista elokuulle kuin pysähtyneet lumohetketkin. Tänään sain lounaskutsun ystävälle ja juuri vasta palasin. Hyvin kostea lounas, sillä uimme Päijänteessä laajoja kaaria;-) Yllä olevan kuvan Dinasta ristinummiruusun, jo kuihtumassa olevan, edessä, lisäsin ko. ruusun juttuun. Saattaa olla, että pyörrän päätökseni ja tuon kohta vielä yhden kukan, aika tavallisen, mutta minulla siihen liittyy tarina, Leena Lumi's Flower Power -arkistooni.

Ottakaa esille viime vuoden parhaaksi ruokakirjaksi valittu Suomalaista voimaruokaa (Minerva 2011) ja katsokaa sieltä karpalohyytelöohjeesta, miten testataan, että hyytelö on oikeanlaista. Ellet omista kirjaa, löydät ohjeen arviostani. Kerrankin asia on kerrottu, eikä jätetty salatieteeksi! Siis sovellan tätä nyt mustaviinimarjahyytelöön. Virpi Kurjenlennon kirja on huippu ja Sami Revon kuvat ainutlaatuiset.
Huomenna listaan lukemani sisustuskirjat, ellen saa yllättäviä kutsuja. Se oma sisustusongelmani on ratkennut sillä, että liian pieni yöpöytä menee vierasmakkariin, jonka Laura Ashley -tapettiin se hyvin sopiikin ja minulle tulee Ikeasta kaksi Lack -hyllyä, joista toinen palvelee runsaissa luvun alla olevissa kirjoissa ja toinen yöpöytänä. Noilla mainioilla hyllyillä olen ratkaissut jo sisustusjuttuja sekä olkkarissa että tässä omassa kirjasto/toimistossani. R. rauhoittui suuresti, sillä minulta katoaa nyt kaunis korituoli, jonne olen voinut laskea tarvittaessa erilaisia 'juttuja'. Jos olisin häijy luonne, olisin kuvannut tänään hänen yöpöytäkirjahyllykkönsä vieressä olevan tuolin, mutta minähän olen sulaa hyvyyttä;-)

Bis Morgen!

Leena Lumi

PS. Yöt muuten menevät nyt lujaa erään psykolgisen profiloijan kanssa, joka itse käy terapiassa, mutta huonolla menestyksellä, sillä... En tiedä, kumpaa teen enemmän, nauran vai pelkään tai sitten molempia.

sunnuntai 5. elokuuta 2012

CHARLES BAUDELAIRE: PAHAN KUKAT


Runoholistille voi tapahtua ihan mitä vain. Viimeisin oudoille poluille eksyminen tapahtui, kun ihan tahattomana osuin Tahattoman lueskelijan blogiin ja aloin lukea sieltä juttua, jonka nimi oli Pahan kukkia. Jouduin aivan outoon taikaan jo jutun kuvasta, mutta sitten tekstistä nousivat esiin helvetti, rakkaus, intohimo, paha, tuho ja mies nimeltä Charles Baudelaire. Esiin tuli myös toinen mies, johon minulla on ollut jo vuosikausia intohimoinen runosuhde eli Yrjö Kaijärvi. Alkoi myrskytä ja ikkunaluukut lensivät auki, pimeä hiipi sisään, mutta silti näin, miten aloin saada yhteyksiä, joista en ollut haaveillutkaan. ..ja tähdet syttyivät pahan kukkien puutarhaan.

Charles Baudelairen runoteos Pahan kukat (Les Fleurs du mal, Sammakko 2012, suomeksi tulkinnut Antti Nylén) on varmaankin yksi maailman ristiriitaisimpia runoteoksia. Ilmestyessään ensimmäisen kerran 1857 runoilija ja kustantaja joutuivat saman tien oikeuteen ”julkisen moraalin ja hyvien tapojen loukkaamisesta”. Kuusi runoa pantiin julkaisukieltoon, mutta tästä vielä tietämättömänä Baudelaire kirjoittaa äidilleen:

Kuten tiedät, olen aina ollut sitä mieltä, ettei kirjallisuuden ja taiteen päämääränä voi olla moraalinen hyvä ja että muoto ja tyyli ovat kaikki kaikessa. Mutta tämä kirja – sen nimi, Pahan kukat, kertoo jo kaiken! – on täynnä pahaenteistä, kylmää kauneutta. Tulet huomaamaan. Sitä on kirjoitettu kiihkeästi ja kärsivällisesti. Ja kaikki mitä sitä vastaan tullaan sanomaan, todistaa sen arvosta. Tämä kirja saa ihmiset raivoihinsa. Mutta vähät minä imbesillien puheista, koska tiedän, että kaikkine ansioineen ja heikkouksineen, kirjani tulee raivaamaan tiensä lukevan yleisön muistiin.


Baudelairen ennustus osui oikeaan, sillä sen jälkeen kun kohu oli noussut ja tuomiot annettu, Baudelaire koko loppuelämänsä valmisteli toista Kukkien laitosta, joka ilmestyi 1861. Kaikkien myöhempien käännösten pohjana on tämä viimeinen Baudelairelta lähtenyt teksti. Baudelairen runojen käännöshistoria suomeksi on kiinnostava. Kaikkein kiinnostavin on tietenkin tämä täydellinen Antti Nylénin suomeksi tulkitsema, joka on varustettu hyvin antavalla Jälkilauseella. Sieltä Baudelairea tuntematon voi ammentaa tietoa ja huomaa samalla, että jos on jäänyt jo kirjan runojen onnelliseksi vangiksi, niin lienee käynyt myös suomentajan! Ja näin Nylén omasta työstään:

Kävi niin, että löysin käännöstyön aikana Baudelairen sydämen, hellyyden, uskon ja vihan ja tyydyin niihin. Yritin kirjoittaa ne uudelleen suomeksi oikeanpuoleiselle sivulle.


Tietysti se oli varsin kovakourainen tulkintatyö.


Ja kuten jo totesin, en myöskään halunnut tehdä tutkimusta Pahan kukista vaan Pahan kukat. Kirja on teksti, joka kuuluu lukea alusta loppuun, jotta sen sisällä oleva erityinen mieli, sen sydän, identiteetti, paljastuisi lukijalle.

Nylén myös kertoo, miten loi runoille uuden muodon suomen ilmaisuvarojen ja vapaan säemuodon ehdoilla. Sidotun mitan hylkääminen ei ole hänelle muodon hylkäämistä ja tässä kohtaa minä yhdyn täysin Nylénin kantaan. En myöskään nyt halua ollenkaan alentaa aiempia suomentajia, jotka sattuvat vielä suurin osa olemaan ’minun runoilijoitani’(Kaijärvi, Kailas, Sarkia, Onerva!), tuomalla esiin runon Rakastavaisten viini (Le Vin des amants) ensin Sarkian ja sitten Nylénin tulkintaan, vaan näyttää, miten runon henki on kiinni sen tulkitsijasta:

Tänä päivänä ihmeellinen
on kirkkaus ilmojen sinen!
Hepo viinin meillä nyt on,
hepo suitseton, satulaton!

Kuin enkelit, joissa palaa
iankaikkinen kuume salaa,
läpi ilmojen sinertäväin
me lennämme ihmettä päin!


Utupyörteen siivittäminä,
ajatuksen vauhdilla näin,
unenhoureessa, päihtyvinä,


sisar, liidämme vierekkäin,
levähdyksettä maltittomasti,
paratiisini portille asti!


Kaarlo Sarkian Kootut runot (WSOY 1976)

***

Ja sitten Antti Nylénin tulkinta:


On päivä korkea, kuulas!
Kuolaimet, kannukset, suitset pois,
on ratsunamme viini,
matkamme päänä
jumalten, satujen taivas!


Aamun kristallisinessä
me kuljemme kohti
kaukaista kangastusta
kuin enkelit houreissaan,
armottomassa aavikkoauringossa!


Pehmeästi keinumme
siivillä
viisaan tuulispään, mielettöminä
molemmat,
minä
ja tyttöni
       kiinni toisissamme
    liitelemme
levähtämättä, hengähtämättä, livahdamme
unieni paratiisiin!

Kumpikin on varmasti aivan Baudelairen henkeen, mutta oman aikakautensa suitsilla. Osaan antaa suuren arvon jokaiselle runoteokselle, joka on julkaistu sisältäen myös alkukielisen rinnakkaistekstin ja näinhän Pahan kukat nyt kokonaisuutena on tarjolla. Edellinen suuri rinnakkaistekstinen runonautintoni oli Kirsti Simonsuuren William Shakespearen sonetit, josta ammennan kai hautaani asti. Elämäni ensimmäinen oli Eve Rehnin suomennos Rainer Maria Rilken runoista Tahto tahtojen/Der Grosse Wille. Mitä vielä unelmoin, olisi ilo saada vastaava suomennos Emily Dickinsonin Kootuista runoista (The Complite Poems Of Emily Dickinson), sillä omistan ne nyt alkukielellä, joka on osin muinaisenglantia sekä - sitten tietysti Rilken kootut. Eveltä loppui aika…

Nyt kuitenkin takaisin Baudelaireen, joka vetää minua liian moneen suuntaan. Pääasia ovat tietenkin hänen runonsa ja miten ne koin, elin, tunsin, mutta ensin vielä vähän muuta. Huomattavin Baudelairen suomentaja ennen Nyléniä on ollut Yrjö Kaijärvi, joka on kuitenkin kääntänyt vain alle puolet alkuperäteoksesta. Mikä minua tässä eniten hämmentää on se, että olen ollut jo vuosia täysin Kaijärven pauloissa. Kaikki alkoi pienestä nahkakantisesta kirjasesta Yrjö Kaijärven Kauneimmat runot, jonka sain kauan sitten isoäidiltäni. Hämmästyin Kaijärven runojen intohimoa, niiden polttavaa rohkeutta, mutta nyt minä tiedän, kuka Kaijärven on sytyttänyt naisten lisäksi: Baudelaire!

Kun luen tätä Baudelairen runoa:


Kuin yön holvia
jumaloin sinua,
oi murheen astia, oi sanaton suuri.


Mitä kauemmas
käsistäni karkaat
sitä enemmän sinua rakastan.


Kaunis olet, öitteni koristus!


Ja kun ikuisuuden sini
penikulma
penikulmalta
vetäytyy silmistäni
     ironisesti
sinä kaunistut vain.


Julma, armoton peto!


Vaanin sinua, käyn kimppuusi
kuin lierokööri
vainajan lihaan,
nautin sinusta,
jopa kovuudestasi, josta entisestään kaunistut!


Kun tämän jälkeen lukee vaikka Kaijärven runot Malja tai Rakkauden viha, tietää, mistä Yrjö on eniten syttynyt tuleen, kuka antoi hänelle tuon uskalluksen kirjoittaa eroottista paloa paljastaen kuten hän on tehnyt.


Ja mikä sai sitten lopullisesti Nylénin uskaltamaan hylätä Baudelairen runon mitan, oli ajatus siitä, miksi Baudelairea luetaan vuosisadasta toiseen. Onko se runon mitta vai onko se kuitenkin Baudelairen runojen kantama melankolia, raju aistillisuus, joku outo, jota kavahdamme, vaikka himoammekin, se outo, joka saa meidät kiihottumaan runoilijasta, joka ylisti jopa rakastettunsa sylkeä!

Kirjoitan jokaiseen runokirja-arviooni, että ’runo on tunnetila: miten arvioida tunnetilaa?’ Nyt voisin lisätä, että runo on intiimi tunnetila, miten riisua itsensä alasti julkisesti ja kertoa, miten koki Baudelairen runot ja/tai miksi koki niin.

Mika Waltarikin löysi nuorena lohtua Baudelairesta eli pieni ote kirjasta Mika Waltarin mietteitä:

Kun nuorukaisena väsyin Baudelairen kielen vaikeuteen, kävelin Montparnassen hautausmaalle ja nukuin tunnin tai pari hänen hautapatsaansa äärellä nuoruuden ja anisjuomien säpsähtelevää unta. Se oli mielestäni kunnianosoitus suurelle runoilijalle.

Minulle Baudelairen runot ovat täynnä outoa kauneutta. Ehkä jopa paljastan, että niitä lukiessasi kuolee ’janoon’ ellei lähdettä ole liki. Voin ihmetellä, miten Baudelaire, joka eli 1821-1867, on uskaltanut kirjoittaa kuten hän kirjoitti. Toisaalta, Baudelaire osasi upeassa muodossa tarjota ikiaikaisen elämän janon ja nälän, intohimon raivoisan myrskyn äärestä ääreen ja rajan ylitsekin. Hän kuljettaa lukijaansa Pahan kukkien pimeään aistillisuuteen, sinne syvimpään yöhön, mutta hän ei ikinä, ikinä unohda sytyttää tähtiä!


Tanssiva käärme

Ihanasti, tunnoton rakkaani, väikkyy
valo ihollasi, johon
vartalosi kauneus
kuin harsoihin verhoutuu!

Pohjattoman kuontalosi pistävissä tuoksuissa,
vellovalla hajujen aavalla,
siniruskeassa aallokossa
haaveissaan uinuva
henkeni herää
kuin laiva
tuuliseen aamuun, purjeensa nostaa ja taivaanääriin lähtee.

Ei hellyyden, katkeruuden merkkiä näy
silmissäsi, elottomissa
koruissa; niissä kaikki on vain
kultaa ja rautaa!
Ja kun tahdissa sulavasti
edestakaisin keinut
näytät käärmeeltä, joka tanssien seuraa
näkymättömän
lumoojan sauvaa.

Raukeutesi raskaan taakan alla
lapsenpääsi hiljaa
huojuu, jähmeästi kuin norsunpoikasen pää.
Vartalosi keikkuu
ja edemmäs kurottaa
kuin siro laiva, joka aallokossa
vaappuu kaarnan lailla
niin, että raa'atkin meressä käyvät.

Ja kun jäävuoret
jylisten sulavat
     ja laineet
suussasi lyövät
hampaittesi rantaan
tuntuu minusta kuin maistaisin Böömin viiniä,
kitkerää, valloittavaa
sulaa taivasta,
 ja syttyy
sydämeni tähtiä täyteen!

kuva Tahaton lueskelija

*****

Lisäkseni Pahan kukista on kirjoittanut ainakin Jokke/Jokken runonurkka


*****

Runokirjat Leena Lumissa