Krakovan gheton piikkilanka-aidan läpi katselee saksalaisten
propagandafilmien ulkoilmaesityksiä pienikokoinen seitsemänvuotias poika, Romek
Liebling. Romekin isä tietää, että saksalaisten kuljetukset tihenevät ja aina
kun isä kuulee huhun uusista kuljetuksista, hän laittaa poikansa gheton
ulkopuolelle, katolisen Wilkin perheen huomaan. Näin pojasta tulee Romek Wilk.
Kun gheton lopullinen tyhjennys alkaa maaliskuun 13. pnä 1943, Romekin isä
leikkaa pihdeillä aitaan reiän ja työntää poikansa vapauteen. Romek on vasta
yhdeksän ja puolivuotias ja tästä lähtien omillaan. Tästä hetkestä alkaa hänen
elämänmittainen pakomatkansa ja herää ikuinen valmiustila pakoon. Maailma
tuntee myöhemmin pojan kuuluisana ja ristiriitaisena elokuvaohjaajana, jonka
nimi on Roman Polanski.
Saksalaisen kirjailijan, kriitikon ja mediatutkijan Paul Wernerin
teos Roman Polanski. Henkilökuva (Polanski. Die Biografie, Minerva 2014,
suomennos Juho Nurmi) tarjoaa lukijalle seikkailukirjan veroisen tarinan
elokuvaohjaajasta, jonka elämästä niin monella on paljon mielipiteitä puolesta
että vastaan, vaikka vain harvat ovat päässeet hänen ’iholleen’. Hän syntyi
Pariisissa 1933 juutalaiseen perheeseen, jossa isä yritti elättää perhettä
taidemaalarina. Alkuvuonna 1937 perhe onnettomuudeksi muutti takaisin isän
kotimaahan Puolaan ja asettui Krakovaan tajumatta, miten likellä tuttua maata
tuntui jo kansallissosialismin pedon läähätys. Tuhoamisleirit veivät perheen
äidin ja isoäidin, mutta isä, joka itse myöhemmin selvisi Mauthausenin
leiriltä, oli jälleen viisaasti kätkenyt poikansa erään maanviljelijäperheen
huomaan. Kun oli selvitty natseista tulivat stalinismin vuodet ja
elokuva-alalle jo varhain lähtenyt Roman, sai tuta, että hänen on aika vaihtaa
maata. Uudeksi kotimaaksi tulee Ranska ja niinpä Polanski onkin aina sanonut
olevansa sielultaan ranskalainen, sydämeltään puolalainen, mutta ikinä, ikinä
hän ei unohtanut, miltä tuntuivat verta vuotavat jalat, kun ei ollut varaa
omistaa edes sukkia. Polanskista tulee lahjakas elokuvaohjaaja sekä myös usein
käsikirjoittaja sekä myös näyttelijä. Kuvassa kohtaus Polnaskin ensimmäisestä elokuvasta Veitsi vedessä: Jolanta Umecka ja Leon Niemczyk elokuvan purjeveneen kannella, 1962.
Filmihulluna näen itse hänessä paljon Alfred Hitchcockia, jota Polanski ihailikin ja käytti yhtä hänen tunnettua
manooveriään usein: Näyttäytyi omien elokuviensa mitättömissä sivurooleissa
lyhyen hetken vaikka taksikuskina tai naapurikäytävän uteliaana asukkina.
Polanskin tavaramerkeiksi tulivat kuitenkin omaperäisyys, kauhu, rohkeus, yllättävät alut ja
loput, tarinan kehämäisyys sekä myös monet pienen tilan elokuvat. Hän oli
riittävän itsetietoinen ja varma omasta lahjakkuudestaan, joten hänen ei
tarvinnut imitoida muita. Joidenkin mielestä Polanskin elokuvat olivat yksi
yhteen hänen luonteensa ja elämänsä kanssa. Etenkin mitä tuli erotiikkaan ja
väkivaltaan. Toisaalta todellisuudessa, Los Angelesissa, helmikuun 20. päivänä
1977 'tapahtui' Samantha Geimer, nyk. Gailey, jossa Polanskia syytettiin
alaikäisen raiskauksesta ja sen jälkeen mikään ei ollut kuten ennen ja
Polanskin pakomatka jatkui samalla kun ovet Yhdysvaltoihin sulkeutuivat.
Polanskin tie on kuin piikkimatoilla katettu, sillä hänen
avioliittonsa maailman kauneimpana naisena pidetyn valokuvamallin Sharon Taten
kanssa päättyi hirvittävään ja maailmaa kuohuttaneeseen tragediaan. Polanskin
raskaana ollut vaimo joutui Charles Mansonin johtaman Manson Familyn julmasti
surmaamaksi. Filmauksia riivasivat kerta kerran jälkeen huonot sääolosuhteet,
jota viivyttivät aikatauluja, tuottivat lisäkustannuksia ja saivat rahoittajat
hermostumaan. Kaikesta tästä huolimatta Polanskista tuli yksi maailman
merkittävimmistä elokuvantekijöistä. Kukapa ei muistaisi Catherine Deneuven tähdittämää Inhoa, Mia Farrowin loistavaa suoritusta Rosemaryn painajaisessa
tai uskomatonta Chinatownia, jossa Jack Nicholson vetää huikeaa tähtiroolia iso
laastari nenänsä päällä vaikuttamatta ollenkaan huvittavalta. Omille
juurilleen, juutalaisuuteen, Polanski uskaltautui vasta koskettavassa Pianistissa,
jota itse pidän tähän mennessä Polanskin parhaana työnä. Pianistin pääosassa nähdään näyttelijä Adrien Brody, 2002.
Toisaalta, nyt on
nauhoitettu lauantain televisiosta tullut Katkera kuu, jossa on todella
kiinnostava juonikuvio ja jälleen pieni ’näyttämö’ eli laiva. Carnage on
hankinnan alla paitsi Polanskin, myös Kate Winsletin takia.
Polanskin viimeisin
työ Venus turkiksissa lienee katsottava järkyttävästä nimestä huolimatta, koska
pääosissa ovat Polanskin vaimo Emmanuelle Seigner sekä aivan uskomaton Mathieu
Almaric. Viime mainittuun hurmaannuin elokuvassa Eräs joulutarina (Un Conte de Noël), jossa
Almaric esittää perheen mustaa lammasta, jolla on rankat välit etenkin
äitiinsä. Katsomme filmin joka vuosi joulunaikaan....Tosin näen pian
Emmanuellen Katkerassa kuussa, jossa mukana myös Hugh Grant ja Kristin Scott
Thomas sekä...Alakuvassa elokuvan La Vénus à la fourrure ensi-ilta Cannesissa. Keskellä Emmanuelle Seigner, jonka seuralaisina hämmästyttävän yhdennäköiset Mathieu Almaric ja Roman Polanski:
Paul Wernerin teos on ennen kaikkea kiinnostava kuin paras
trilleri ja riittävän pikkutarkka filmihullulle tiedonjanoajalle, sillä
kaikista Polanskin filmeistä kerrotaan kaikki alun ideoista aina kritiikkeihin
saakka.
Mustavalkokuvat maustavat sopivan cinemaattisesti ja vain niitä olisin kaivannut lisää, kaikki muu on yhtä täydellistä kuin Romanin elokuvat. Polanskin luonne luetaan rivien väleistä ja sille ei vain mitään voi, että hänessä näkyy nykyisestä vauraudesta ja menestyksestä huolimatta aina myös se pikkupoika, joka katsoi maailmaa Krakovan gheton piikkilanka-aidan takaa. Se poika, joka ei ikinä unohda, miltä tuntuivat vertavuotavat jalat, kun ei omistanut edes yhtä sukkaparia. Maailmalle liian varhain hylätyn orpopojan, josta tuli kuuluisa elokuvaohjaaja, oli miltei selviö löytää Dickensin kuuluisa Oliver Twist ja tehdä siitä elokuva. Pettymys oli suuri, kun yleisö ei löytänytkään filmiä, mutta onneksi arvostelut olivat myötämielisiä. Kirjassa törmätään moniin filmialan kuuluisuuksiin, mutta tuonkin nyt esiin kirjailija John Irvingin, jonka useista hienoista romaaneista on syntynyt loistavia elokuvia. Irving rakastaa Polanskin elokuvia ja on kertonut Charles Dickensin Oliver Twistin olevan yksi hänen suurimmista kirjallisista esikuvistaan. Näin Irving hurmioituu Polanskin filmistä:
Mustavalkokuvat maustavat sopivan cinemaattisesti ja vain niitä olisin kaivannut lisää, kaikki muu on yhtä täydellistä kuin Romanin elokuvat. Polanskin luonne luetaan rivien väleistä ja sille ei vain mitään voi, että hänessä näkyy nykyisestä vauraudesta ja menestyksestä huolimatta aina myös se pikkupoika, joka katsoi maailmaa Krakovan gheton piikkilanka-aidan takaa. Se poika, joka ei ikinä unohda, miltä tuntuivat vertavuotavat jalat, kun ei omistanut edes yhtä sukkaparia. Maailmalle liian varhain hylätyn orpopojan, josta tuli kuuluisa elokuvaohjaaja, oli miltei selviö löytää Dickensin kuuluisa Oliver Twist ja tehdä siitä elokuva. Pettymys oli suuri, kun yleisö ei löytänytkään filmiä, mutta onneksi arvostelut olivat myötämielisiä. Kirjassa törmätään moniin filmialan kuuluisuuksiin, mutta tuonkin nyt esiin kirjailija John Irvingin, jonka useista hienoista romaaneista on syntynyt loistavia elokuvia. Irving rakastaa Polanskin elokuvia ja on kertonut Charles Dickensin Oliver Twistin olevan yksi hänen suurimmista kirjallisista esikuvistaan. Näin Irving hurmioituu Polanskin filmistä:
Oliver Twistin tapauksessa Irving kehui, että
käsikirjoittajan ja ohjaajan kekseliäisyys ei ole nähtävissä vain siinä, mitä
he näyttävät katsojille, vaan myös siinä, mitä he ovat uskaltaneet jätää pois
paksusta Dickens-järkäleestä. Kingsley oli hänen mielestään paras Fagin, jonka
hän oli koskaan nähnyt...
Irving tuli siihen lopputulemaan, että Polanskin elokuva on
parempi kuin kaikki muut Oliver Twist –filmatisoinnit – mukaanlukien David
Leanin ja Carol Reedin versiot. Mutta sekään ei vielä riittänyt: Polanskin
elokuva on hänen mielestään parempi kuin Dickensin romaani itse.
*****