torstai 8. syyskuuta 2022

Tämä on sen naisen syyskuu joka elää...

Tämä on sen naisen syyskuu joka
elää vahvimmin syksyisin,
hänen jolle on mieluisinta
takkatuli ja lehdetön puu.
Saakoon hän tämän kuun ja
seuraavankin, vaikka
koko vuoteni kuuluisi hänelle
jonka vuoksi jo nyt
ovat päiväni monesti vaikeita,
hämmentyneitä,
monet muut, useammat, hyvin 
onnellisia.
Hänelle joka jätti jälkeensä tuoksun
ja seinille esiin
varjonsa tanssiin, hänelle joka
kietoi hiuksensa elämäni vesiin
ja roskitti Lontoon muistojen suudelmilla. 

- Louis MacNeice -
suomennos Pirkko Biström

2 kommenttia:

  1. Kaunis runo ja hieman taipuu voisi jopa taipua proosaan, jos oli pitempi. Ensilukemalla tulee kaihoisa fiilis ja toisella, että kirjoittaja ikään kuin kirjoittaja jättäisi hyvästi jollekin ajanjaksolle tai kentie hän herää eloon juuri syyskuussa, kuten mäkin :D Näitä on vaikea tulkita, kun tulee monia mahdollisuuksia mieleen, mutta se on ehkä kirjoittajan tarkoitus. Itse myös rustailen runoja ja proosakin. Ja ne syntyvät siinä hetkessä, siinä mielentilassa enkä niitä juurikaan ole julkiseksi laitellut enää. Yli kymmenen vuotta sitten oli sellainen runoilijoille tarkoitettu foorumi ja sinne kirjoitin 138 runoa, mutta se lopetettiin ihan ykskaks ilman mitään varoitusta ja samaan rysään tietokoneeni teki tenän ja sitä myöten ne runot katosivat, sillä en mitenkään kyennyt kaikkia muistamaan. Jännä juttu. Olin tuokin episodin hyvin tarkkaan unohtanut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Kirjamummo, et ollut sitten taltioinut runojasi ulkoiselle kovalevylle....Tämä runo on jollain tavalla niin minua, että se on kuin syksyiset päivät, joita hengitän. Minulla on aina vihko yöpöydällä, johon saatan kirjoittaa milloin vain säkeen tai muutamia. Ne vain jostain tulevat. Mukavaa viikonlopun jatkoa sinulle♥

      Poista