tag:blogger.com,1999:blog-934257460370454380.post6911255546331948760..comments2024-03-28T16:34:11.133+02:00Comments on Leena Lumi: JA ME KAIKKI OLTIIN VIHERVAARAN ANNOJA...Leena Lumihttp://www.blogger.com/profile/09279406286758103999noreply@blogger.comBlogger18125tag:blogger.com,1999:blog-934257460370454380.post-875999045636890402023-01-15T13:51:16.377+02:002023-01-15T13:51:16.377+02:00Erkki, nyt olet ehkä ensimmäinen, joka saa ensin k...Erkki, nyt olet ehkä ensimmäinen, joka saa ensin kuvansa tänne, mutta ei näy Lukijat -listalla:) Hyvä kuva ja nimesihän on ollut koko ajan esillä, josta kiitän.Leena Lumihttps://www.blogger.com/profile/09279406286758103999noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-934257460370454380.post-90575520263038841482023-01-15T09:35:39.381+02:002023-01-15T09:35:39.381+02:00Taisin vihdoin onnistua saamaan kuvani ja nimeni n...Taisin vihdoin onnistua saamaan kuvani ja nimeni näkyviin.Erkki Erkkilähttps://www.blogger.com/profile/00851727913133905859noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-934257460370454380.post-25664240963084426572023-01-13T20:10:53.560+02:002023-01-13T20:10:53.560+02:00Erkki, pitkästä, pitkästä aikaa flunssa. Meillä on...Erkki, pitkästä, pitkästä aikaa flunssa. Meillä on koronatestejä kotona. Minullakin on mummoni Amandan laatikosta kuva, jossa lapsi kuvattu avoimessa arkussa. Niin surullista menettää äiti niin aikaisin. Tai isä. Sinun on kuule nyt kirjoitettava kirja tästä kaikesta. Kielesi on hyvää. Huomasin , että olin kirjoittanut kommenteissani yhdyssanoja väärin, vaikka olen Yhdyssana -ryhmässä! Tyttäremme on uskontotieteilijä, mutta niin vaan halusin juuri yhdyssanojen takia lukea gradun ennen kuin se lähti. Aihe oli Verkkoroolipeli World of Warcraftin uskonnon ulottuvuudet suomalaisten pelaajien havainto- ja merkitysmaailmasta tarkasteltuna. Professorit sanoivat, että edes kiinalaiset eivät ole tätä tehneet! Ja nyt mieheni keksii laitetta ihmiskunnan hyväksi ja sitäkään kiinalaiset eivät ole keksineet. En halunnut kertoa ihan kaikkea, mutta siis sen sukulaisperheen surmaajaa ei ole tiedossa. Ajoimme suvella siihen pitäjään ja paikkaan, jossa aivan erilaisten veljesten talot olivat olleet ja alkoi värisyttää ihan keskellä kaunista päivää...Nyt lukemaan ja R. jatkaa koneellaan. Viikonloppua♥Leena Lumihttps://www.blogger.com/profile/09279406286758103999noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-934257460370454380.post-2878976189865470002023-01-13T19:45:34.668+02:002023-01-13T19:45:34.668+02:00Niin, et sinä minulle kirjoittanut isovanhemmista ...Niin, et sinä minulle kirjoittanut isovanhemmista mutta tuossa plogissasi 9.7.2009 kerroit Amanda-mummosta ja aika paljon muutoista paikkakunnalta toiselle. Kun minulle kerrottiin tuosta Amerikan suurimmasta tulipalosta, menin nettiin ja otin selvää Suomesta lähteneistä siirtolaisista eri vuosina. Samoin etsin kartasta (kun olen karttahullu) Gloquet-cityn hautausmaan katsoakseni, mihin isoäitini on haudattu. Ajattele, että minulla on valokuva, jossa isoäiti makaa avonaisessa arkussa ja Willehard lapsineen seisoo arkun vierellä. Siinä 3-vuotias Helvi seisoo varmaankin tietämättä, mitä tässä nyt tapahtuu. Heillä oli hyviä naapureita, jotka tulivat hoitamaan puoliorpoja lapsia. On minulla valokuvia myös äidistä täällä Suomessa Saimaan rannalta, polkupyöräretkellä, Korkeasaaressa ja tietysti hääkuva. En minä äidistä juuri mitäänj muista Miten kaunis hän onkaan. Alpo-enoni oppi englannin kielen Amerikassa ja Helsingin olympialaisissa hän oli vapaaehtoisena vastaanottamassa ryhmiä toimien oppaana. Marjut-serkkuni on rutinoitunut sukututkija. Häneltäkin olen saanut valokuvia ja paljon tietoja äitini suvusta. Minä olen maailman huonoin sillä saralla enkä jaksa olla motivoitunut. Sanoit , että olet sairas. Ymmärsin juuri tuosta mainitsemastani plogista, että paranit melanoomasta. Ja vielä loppuun sanon, etten juurikaan ole tutuille kertonut tuosta Amerikan tragediasata. Se vaan ei ole tullut mieleen. Ykskaks tuli sinulle kerrotuksi, koska ajattelin, että siten olaan vähän niin kuin tasoissa taustojemme selvityksessä. Samoin hyvää viikonloppua sinulle.<br /><br />ErkkiAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-934257460370454380.post-17847117892663250632023-01-13T19:00:02.984+02:002023-01-13T19:00:02.984+02:00Tiedän noista ajoista paljonkin, sillä isä ehti en...Tiedän noista ajoista paljonkin, sillä isä ehti ennen kuolemaansa tehdä sukututkimusta ja löysi sukunsa Kanadan haaran. Sieltä on yksi innokas sitten käynyt täällä useita kertoja, mutta hänellä on täällä meitäkin lähempiä sukulaisia. Järjestimme hänelle tapaamisia äidin kanssa, koska hän halusi ja sitten niille likeisimmille. Oli aika kuolettavaa, kun hän heräsi aamu viideltä. Sitten emme enää vain jaksaneet.// Luen nytkin kirjaa Minnesotasta, mutta et taida lukea blogiani. En ollut ikinä tajunnut miten valtaisa määrä nuoria naisia, piikatyttöjä lähti Kanadaan ja mitä heille sitten tapahtuikaan...Perheesi tragedia on järkyttävä, mutta monenlaista tapahtuu. Kun mieheni aloitti sukututkimuksen, kun ei vielä tiennyt, että kutsutaan uuteen työhön, löytyi heti hirvittävä salaisuus. Ja sitten vai vielä lisää...Lopulta hän kirjoitti suvun nimeä kantavan kirjan ja luvan antaminen lienee ollut vaikeinta vielä elossa olevalle mieheni papan suosikkityttärelle, koska ei hänkään voinut kuvitella. Lopulta lupa tuli ja kaikki nauhoitettiin. Koskaan ei tiedä, mikä nurkan takana odottaa. Juttu lähti nimittäin käyntiin siitä kun olimme äidilläni länsirannikolla ja R. luki Seura -lehteä. Ensin vähän löi tyhjää, sillä jutussa oli kertomus perheestä, joka murhattiin kaikkineen, myös lapset. Vain yksi lapsista pelastui, koska oli käymässä tädillään Ahvenanmaalla. Heidän talonsa vieressä asui murhatun perheen isän veli perheineen. Heillä oli vain yksi lapsi, mieheni tuleva pappa. Poika pääsi oppikouluunkin ja vaikka mitä, mutta sitten tapahtui kummia asioita...julmia asioita ihmismieltä ajatellen. En tästä nyt tämän enempää, sillä jos olet lukenut blogiani, tiedät, että olen sairas ja sitten on parannuttava, sillä odottamani suurtyö Anna Ahmatovasta on matkalla luokseni.<br /><br />Isäni ei saanut sotatraumaa, vaikka haavoittui sodassa. Pahinta lienee ollut, kun paras kaveri räjähti kuoliaaksi kyseisessä tilanteessa ja aivot...En muista mitään kirjoittaneeni isovanhemmistani, mutta voihan ollakin niin. Nyt olen isän puolella eli Varsinais-Suomessa. Äitini oli lähtöisin Valkjärveltä ja kun he tulivat toisen eli viimeisen kerran, he asettuivat Keuruulle, jossa kirjassa juuri on tarina Keuruun Haapamäen talon Anna Jokisen kohtalosta. <br /><br />Sodan jälkeen elämä kuohui ja vielä enemmän kun sotavelat oli maksettu itään. Kaikkialla valtava tekemisen meininki ja tahto saada elämä järjestykseen. Minun muistoni lapsuudesta ovat hauskoja! Niin oli sinunkin. Hyvää viikonloppua!Leena Lumihttps://www.blogger.com/profile/09279406286758103999noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-934257460370454380.post-2651545784665281922023-01-13T14:44:55.886+02:002023-01-13T14:44:55.886+02:00Leena, en vieläkään malta lopettaa, vaikka paljon ...Leena, en vieläkään malta lopettaa, vaikka paljon oleellista olenkin jo kertonut. On nimittäin yksi traaginen asia, jota ajatellessani mietin, miten minusta edes on tuullut minä. Isoisä Willehard muutti Amerikkaan Minnesotaan, mihin suurin osa suomalaisista meni etsimään onneaan. Vuonna 1918 syttyi veturin kipinästä valtava tulipalo, joka tappoi lähes tuhat ihmisä. Satoja kyliä ja kaupunkeja tuhoutui, 11000 perhettä jäi kodittomaksi siinä mukana Willehardin perhe: vaimo Olga ja kolme pientä lasta, joista nuorin oli Helvi, tuleva äitini.. W lähti aamulla töihin savun hajussa, mutta kotiin tultuaan ei perhettä näkynyt misään. Juna oli evakuoinut paloalueen asukkaat. Kesti kolme päivää ennen kuin W löysi muun perheen. Voi vain kuvitella, millainen hätä oli. Lehtijutussa kerrotaan, että tulimyrsky oli niin voimakas, että se kaatoi jopa autoja. Kyseinen Minnesotan alue oli varsinaista suomalaisaluetta: Suurin osa puhui suomea. Perheen kotikaupunki oli Gloquet-city, joka paloi maan tasalle. Valtio korvasi kärsineille 40% menetyksistä. Perhe aloitti alusta. Pahin oli kuitenkin vielä edessä. Olga sairastui vakavasti ja W. valvoi hänen vointiaan päivästä toiseen, aina siihen hetkeen, jolloin Olga kuoli. W on kirjoittanut Suomeen Olgan vanhemmille pitkän kirjeen, jossa hän loppuhetkistä kertoo lähes minuutilleen, miten vaimonsa kuihtui pois. Ihan lopussa kutsui lapset vierelleen ja toivoi, ettei lapsia saa laittaa lastenkotiin. W pesi mm.Olgan jalat. Minulla on kopio siitä pitkästä kirjeestä. Se on niin kauniisti kirjoitettu ja niin surullinen, etten ole voinut lukea sitä kuin n. kolme kertaa. Rupean nimittäin itkemään. Kerran yksi hyvä perhetuttumme alkoi lukea sitä, kun minulta jäi kesken. Hän rupesi myös itkemään. Äitini Helvi oli tuolloin 3-vuotias. Satun tietämään tämän tulipaloasian erittäin hyvin. Äidin veli Alpoli tuolloin 9-vuotias. Hän on julkaissut täällä Suomessa sanomalehdessä monen sivun jutun tulipalosta. Tämä juttu oli lehdessä 1988 tasan 70 vuotta tulipalon syttymisestä. Juttu sisältää valokuvia paloalueista, ja minulla on kopio siitä. Alpo kävi eläkevuosinaan Olgan haudalla Qloquet-cityssä<br /><br />Tämä katasrofi oli liikaa, ja perhe muutti Suomeen. Kongressi myösi 1935 vielä 35%:n korvauksen ja näin saaduilla rahoilla W. osti Nurmijärveltä maatilan. Helvi ja isäni löysivät toisensa ja menivät naimisiin. Saivat kaksi lasta minut ja siskoni Kaarinan. Kun olin alle 4-vuotias, äitini kuoli polioon 29-vuotiaana!! Siskoni oli silloin 2-vuotias. Sota oli päättynyt, ja elämä oli Suomessa vaikeaa. Meidät sijoitettiin aluksi Mäntsälään isäni kotiin, ja isä etsi lehti-ilmoituksella uuttä äitiä meille. Pari huonempaa ehdokasata löytyi, mutta Kauhajoelta löytyi lapsia rakastava Vieno, joka oli lapseton. Sodan jälkeen tämä menettely oli yleistä. Menivät naimisiin ja uusi äiti adoptoi meidät. Hän oli täydellisen lapsirakas. Vaimoni Hilkka piti häntä paljon parempana äitinä kuin omaansa. <br /><br />Kun ajattelen koko tätä elämänjaksoa, ihmetten, miten kaikki on kuitenkin mennyt niin hyvin. Monet sodasta tulleet miehet sortuivat viinaan ja psyykkisiin sairauksiin. Meillä oli raitis koti, ei varakas mutta isän rakentama rintamiestalo antoi turvaa ja pysyvyyttä. Tuntuu ehkä hassulta, että vain muutaman kirjoitustuttavuuden jälkeen kerron tällaista. Syy on se, että kerroit isovanhemmistasi, enkä minä mitään. Isän puoli on sitten selkeä, maatalon poika Mäntsäslästä jne.<br /><br />Hörähdin melkein äänen, kun oman kirjoituksesi lopussa kysyit, että keneltä lähtikään lapasesta. <br /><br />ErkkiAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-934257460370454380.post-4463242911368977652023-01-12T21:45:17.140+02:002023-01-12T21:45:17.140+02:00PS. siis kenellä lähti lapasesta:)PS. siis kenellä lähti lapasesta:)Leena Lumihttps://www.blogger.com/profile/09279406286758103999noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-934257460370454380.post-14571368359020244392023-01-12T21:44:48.614+02:002023-01-12T21:44:48.614+02:00Pojat tajuavat usein opiskelun tyttöjä myöhemmin. ...Pojat tajuavat usein opiskelun tyttöjä myöhemmin. Kävimme joitakin vuosia Savonlinnan Oopperassa ja viivyimme koko viikonlopun. Sitten tajusin laskea, että viikonloppu Savonlinnassa maksaa saman kuin meille kaikkineen viikon oleskelu Salzburgissa. Pohjois-Italian alpit ovat kauneimmat♥ Minäkin urheilin muutakin kuin koulussa. Koulussa sain Cooperin testissä parhaan ja iltaisin isän mieliksi osallistuin erilaisiin kisoihin. Sitä kesti, kunnes löysin ratsastamisen. Tässä on kaikki hullua! Mieheni ei ole yllättäjien sukua, mutta minä olen. Miten sitten saatoin varautua siihen, että ystävänpäivänä 2009 hän oli tehnyt minulle blogipohjan. Minä siihen, että 'ikinä en moiseen ryhdy'. Ennen puoltayötä taisi olla jo ekat tekstit. En ole poistanut oikeastaan paljoakaan. Ihan alun mokia vain joitakin.// Olemme uusioperhe, jossa yhteisen lapsemme ikäero veljiinsä on aika iso. Jopa nuorimpaan eli Jaakkoon, joka on ensimmäisestä avioliitostani. Koska emme tänä vuonna jaksaneet lähteä jouluna kotoa pois ja nuoret olivat vuodesta ihan puhki eli muista vauva ja satavuotias talo, pyysimme jouluumme R; n ensimmäisen avioliiton pojan. Meillä oli kiva, pitkä ja rauhallinen joulu. Minulla oli ennen todella työjuhtakone eli Reiman firmasta vanha ja suuri, sillä menin 10 vuotta. Tätä läppäriä voin kuljettaa mukanani, jos tulee jotain tarvetta. Tuo metsähomma olisi ollut intohimoni, ja ostimmekin länsirannikolta pienen pläntin, kunnes totesimme, reiman ollessa vielä vakityössään, että ei ole aikaa. Mutta meillä on oma lehto kaarisiltoineen. Lehtoa on maailman metsistä enää 1 prosentti, joten vaalimme omaamme. Siellä on monta yli 35 metriä korkeaa lehmusta mm. Ja koska olen kasiopissa hiku, olen tunnistanut monet lehdon kasvit. Kun oli lahovian takia kaadatettava eliöstölle tärkein puu eli ikivanha haapa, jätin paikalle haavikon. Siinä on metsäkauriille ja jäniksille ruokaa sen lisäksi mitä meiltä saavat omenoita ja jyviä. Haavan havina, sateen solina, tuuli, mustarastaan huilu, kirjosiepon yölaulu...Luonto on ehtymätön ilon aihe. Sinä teet hyötytyötä, minä tavallaan myös, mutta pienemmässä mittakaavassa. Joskus hämärillä syyskesästä kuljen lehdon polkuja ja tunnen jalassani hipaisun. Menen kyykkyyn ja saan lipaisun. Kettuhan se siinä. Neulotutin jouluksi kettupuseronkin. Se on siinä kuvassa, missä seison pitelemässä vallitsemaani joulukuusta. Just mitattiin taas influenssa ja korona. Eli kai tämä on sitten jotain tavallisempaa, mutta vaikea lukea kun väsyttää ja olo on omituinen. Tulossa on vuoden odotetuin eli Anneli Heliö on tehnyt suurtyön, joka on tietokirja Anna Ahmatovan elämä. Kysyin puhelimessa, että montako tuhatta sivua? Hän oli hetken hiljaa ja sitten kuulin, 'vähän päälle kuusisataa'. Minä muuten en kuulu suuriin ikäluokkiin, mutta mieheni kylläkin. Se tuo samaistumista, mutta musiikissa tulee joskus eroa ja hän muistaa asioita, joita minä en muista. Mukavaa ehtoota ja nyt kyllä kai jo petiin, jos saisi vähän luettua piikatyttö Anna Jokisen elämästä Kanadassa. Kun Annelin kirja saapuu, en tee muuta kuin luen sitä....Leena Lumihttps://www.blogger.com/profile/09279406286758103999noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-934257460370454380.post-84398501743128844002023-01-12T18:48:48.110+02:002023-01-12T18:48:48.110+02:00Katja/Kirjojen kamari, miten minä näin huolimaton ...Katja/Kirjojen kamari, miten minä näin huolimaton olen ollut. Ehkä Luvialla tai Porissa...Niin samaa mieltä kanssasi. Annat olivat rohkeita ja vauhdikkaita. Olin itsekin vähän sellainen poikatyttö eli kajaleihin oli matkaa! Kiitos♥♥Leena Lumihttps://www.blogger.com/profile/09279406286758103999noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-934257460370454380.post-35685107476376305052023-01-12T15:40:21.912+02:002023-01-12T15:40:21.912+02:00Leena, löysin sattumalta tällaisen aika kattavan e...Leena, löysin sattumalta tällaisen aika kattavan elämäkertasi. On sinulla ollut vaiherikas elämä iloineen ja suruineen. Niin kuin sanoin, paljastui minulle sinun kirjoituslahjakkuutesi jo ihan muutamassa lukemassani viestissä. Lapsuutesi ja nuoruutesi on lähes vastakohta omalleni. Olet asunut eri puolilla Suomea, minä vaan Järvenpäässä, Sipoossa ja sitten taas Järvenpäässä. Äidinkieli oli minulle vaikeaa, varsinkin sen tuottaminen. Synnyin vähän ennen suuria ikäluokkia eikä koti ollut varakas. En ollut hyvä oppilas, mutta ylioppilasluokallani olin niiden harvojen joukossa, jotka eivät olleet jääneet luokalle kertaakaan. Oikeastaan vasta lukion jälkeen tajusin, miten opiskellaan tunnollisesti, ja sitten kaikki onkin mennyt hyvin.<br /><br />Syövästä kertoessasi lausuit viisauden: "pahinta oli elämätön elämä", ja siltä varmaan on tuntunut, kun jännittää tuloksia sairaudesta. Onneksi kaikki on mennyt hyvin. Kerroit Savonlinnan oopperejuhlista. Kerran olimme siellä ja Helsingin oopperassakin jonkun kerran, mutta nyt viime vuosina olemme keskittyneet elokuvaoopperoihin, joita aluksi katsoimme Helsingissä mutta viime vuosina Järvenpäässä. Niissä on loistopalvelu väliaikatarjoiluineen. Sydämesi on jäänyt Alppimaahan. Olemme pari kertaa ajelleet Euroopan halki ja sitten ajelleet Etelä-Saksassa ja Itävallassa. Salzburg, Hitlerin kotkanpesä sekä Pohjois-Italian Alpit! Kyllä niihin maisemiin sydän jää ja tekisi mieli ottaa näkymät mukaan.<br /><br />Kerroit perheestäsi. Jospa minäkin jotain. Vanhin poika Jukka on maanmittausdiplins asuu 1 kmn päässä, tytär Leea väitteli mikrobiologian alalta, asuu Oulussa ja nuorin poika Timo väitteli Treen tekn yliopistossa, oma firma Veracell Treella. Viime lauantaina taas kävimme siellä, heillä kolme tyttöä, Jukalla tyttö ja poika ja Leenalla poika.<br /><br />Urheilu on ollut isossa osassa elämässäni. Muistan isäni aina sanoneen todistustani katsoessaan: jaa, jaa, urheilussa kymppi mutta kielissä huonot arvosanat. Eikä hän tykännyt siitäkään, kun olin iltaisin urheilukentällä treenaamassa. Lukion liikunnanope, joka kannusti minua, haki minut autolla joskus kotoa treenaamaan Lukiosta lähtiessäni olin tehnyt Jpään yhtkoulun uuden ennätyksen 1000 metrin juoksussa. Samoin tein Jpään Palon ennätyksen nuorten 800 metrillä ja pronssin samalla matkalla Uudmaaläänin mestkilpailuissa. Armeijan jälkeen laji vaihtui suunnistukseen, jota vieläkin harrastan.<br /><br />Varmaan maanviljelijät ovat muuttaneet vähemmän kuin minä. Heidäthän on sidottu maahan. Olen kuitenkin iloinen näistä pienistä ympyröistäni. Huikea on tuo sinut plogiurasi! Siis tekstejä, kuvia, arvosteluja loputtomasti. Sen täytyy olla siis päätyö, koska ei tuollaista voi hoidella muun ohella. Olen iloinen, että yleensä olen huomannut nimesi kirjaesittelysivuilla. On minulla vielä toinenkin intohimoinen harrastus. Olen vuosikymmeniä hoitanut vaimoni metsiä Luhangassa. Kymmenet vuodet olen moottorisahalla raivannut taimikoita ja ihan vapaaehtoisesti. Työn jäljen näen heti. Siis silmä lepää siinä metsässä, joka jää taakseni, kun lähden työmaalta. On ollut äärettömän raskasta työtä, kun sitä olen tehnyt vain kesällä, oli sitten helle tai huono sää. Ampiaisen pistoja on tullut riittävästi. HHY:n tarkastajalta viimeistään saan kehut, jos kukaan muu ei niitä tarkasta. <br /><br />Tulikohan tästä nyt vähän turhan pitkä. Teksti vaan lähti "lapasesta", kun aloitin.<br /><br />ErkkiAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-934257460370454380.post-38188687210593162322014-11-26T09:39:23.852+02:002014-11-26T09:39:23.852+02:00Ihmisen elämä on tarinaa, usein onneksi ihanaa... ...Ihmisen elämä on tarinaa, usein onneksi ihanaa... Ja oi ihana Anna vaeltaa ihanasti mukana näissä askeleissa. Lukijalle, erityisesti lapselle (mutta myös aikuiselle), on ihanaa kohdata itsensä kaltaisuutta, saada samaistua ja hengittää kirjan kanssa samaan tahtiin... Anna on varmasti yksi niistä hengettäristä, jotka ovat tehneet ikuisen pesänsä hyviin moneen sydämeen <3 Katja / Kirjojen kamarihttps://www.blogger.com/profile/09588339343591854045noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-934257460370454380.post-50383637341963368482009-07-13T11:57:53.477+03:002009-07-13T11:57:53.477+03:00Eve, minäkin aina 'sain' lukea aineeni luo...Eve, minäkin aina 'sain' lukea aineeni luokalle. Äidinkielen opettajani lukiossa sanoi: "Tytlöt, näin ei sitten kirjoita ylioppilaskirjoituksissa kukaan muu kuin Vähä-Mattila (minä), mutta haluan näyttää teille kuka on Suomen tuleva naispuolinen Waltari." Siis mun päälle alitettiin liian nuorena liina raskas viittaa. Waltarinna arvoa en koskaan pystynyt luanstamaan, mutta aina olen sekä lukenut että kirjoittanut.<br /><br />Katsoimme saman filmin San Fransiscosta. Osa siitä ahdisti, osa toi kaiputa. Osa minusta on ikihippiä.<br /><br />Seesteisyys! En tunne koko sanaa, sillä palan tulessa!<br /><br />Ehkä tyyni poukama tulee sitten aikanaan.Leena Lumihttps://www.blogger.com/profile/09279406286758103999noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-934257460370454380.post-88525023406895596232009-07-12T17:08:03.461+03:002009-07-12T17:08:03.461+03:00Kiitos Leena!
Tämä oli NIIN suloinen.
Olen Sinua...Kiitos Leena!<br /><br />Tämä oli NIIN suloinen. <br />Olen Sinua vanhempi ja tiedän, kuinka paljon mielikuvitukselle jäi tilaa ollessamme lapsia. Olen siitä erityisen kiitollinen ja onnellinen! <br />Minä kirjoitin myös, ja "jouduin" - silloin se tuntui siltä - aina lukemaan kaikki aineeni luokan edessä. Vihot ovat kymppejä täynnä. Äiti säästi ne. Äidinkieli oli minulle rakkain aine, ja olen edelleen suoranainen friikki! :) saksankieli toinen, musiikki kolmas. <br />Nuoruuskuvauksesi oli myös ihana. Lähdin Saksaan 1967 ja elin tuon kuohuvan ajan siellä (yhteensä 10 vuotta). Sielläkin kuohui, mutta ei missään tapauksessa sillä tavalla kuin San Fransiscossa, josta näin vastikään ohjelman televisiossa. Se meno ahdisti minua. <br /><br />Nyt aikuisena elämä on täyttä ja ihanaa - sairaudesta huolimatta. Minulla ei ole rinnallani puolisoa, mutta yllin kyllin ystäviä, joiden kanssa jakaa ajatuksia. Ikä on tuonut tullessaan myös sitä seesteisyyttä ja ymmärtämystä, joita olen aina kaivannut ja etsinyt. <br /><br />Elämä on totisesti "ihmisen parasta aikaa!" :)Unknownhttps://www.blogger.com/profile/10273367882058406222noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-934257460370454380.post-39396801084690887532009-07-09T18:28:05.870+03:002009-07-09T18:28:05.870+03:00Jael, kiva että pidit ja laita sinäkin vain muisto...Jael, kiva että pidit ja laita sinäkin vain muistot blogiin, että saadaan lukea. Nämä meidän jutut ja lapsuudet ovat jo mennyttä ja huomisen historiaa.<br /><br />Avatar, tämä olikin se Leenuskan valopuoli eli tällaista oli oikeesti ja todella. No, kyll' tää sammuu nopeestikin ellei tenkiikka helpotu tai mun aivot muutu teknisiksi;-) Toki näitä voi muistella, vaikka stopanneen tietokoneen äärellä, mutta miten saan nämä jutut sitten teille!Leena Lumihttps://www.blogger.com/profile/09279406286758103999noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-934257460370454380.post-58057927778925796582009-07-09T14:32:47.010+03:002009-07-09T14:32:47.010+03:00Leenuska! Oletpa aikamoinen!
Pidin kovasti tavast...Leenuska! Oletpa aikamoinen!<br /><br />Pidin kovasti tavastasi kirjoittaa. Välitit tekstilläsi lapsuuden valoa, joka on ilmeisen sammumatonta lajia.:)Liisuhttps://www.blogger.com/profile/17780348428314715475noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-934257460370454380.post-51442083902209104842009-07-09T13:09:13.917+03:002009-07-09T13:09:13.917+03:00Voi Leena miten ihanan lapsuuden kuvauksen kirjoit...Voi Leena miten ihanan lapsuuden kuvauksen kirjoitit! Aivan kuin lukisi jotain kirjaa!<br />Minullakin oli aika mielikuvitusrikas lapsuus, en vaan osaisi sitä laittaa paperille niin hyvin.Jaelhttps://www.blogger.com/profile/12807233749131057341noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-934257460370454380.post-66926483249089694982009-07-09T10:19:16.998+03:002009-07-09T10:19:16.998+03:00Juu, nyt tiedät, miten villi kauhukakara minä olin...Juu, nyt tiedät, miten villi kauhukakara minä olin;-)<br /><br />Mutta ihan vakavasti: Jotain oli silloin hyvää eli oli aina kavereita, kun lapsia oli monissa perheissä paljon (meillä tosin vain 2), ei tunnettu semmoisia vaaroja, jotka olisivat estäneet lapsia kirmaamasta pitkin pihoja ja kylänraitteja ja tärkein kaikista: VANHEMMILLA EI OLLUT AIKAA TAI TARVETTA TEHDÄ LAPSILLE KAIKKEA VALMIIKSI JA VIEDÄ PUUHAMAAHAN. Viime mainittu asia antoi tilaa lapsen mielikuvitukselle ja lapsuuden seikkailulle!<br /><br />Minäkin sain Merin kohdalla toteuttaa unelman, että lasta ei tarvitse aamulla herättää klo 6, kuten oli esikoiseni kohdalla. Se on ollut yksi elmäni tärkeistä asioista!<br /><br />Sooloilija, valitettavasti joudumme monista syistä nyt vahtimaan/valvomaan lapsia enemmän. Onneksi Meri sai viettää lapsuutensa tällä saarella ja 'puuhamaaksi' riittivät saaremme vuoret, rannat, metsät ja luolastot.<br /><br />Olen onnellinen , jos tämä kolahti sinuun! Olen tätä vähän pantannut, koska en halua leimautua ikäni takia millekään vuosikymmenelle, mutta ensimmäinen komentti tulikin eri vuosikymmenellä syntyneeltä: ehkä jotkut asiat ovat kuitenkin ajasta riippumattomia...Leena Lumihttps://www.blogger.com/profile/09279406286758103999noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-934257460370454380.post-45785668490218876462009-07-09T09:47:02.950+03:002009-07-09T09:47:02.950+03:00Herranjestas mikä stoori! Istuin tässä ja luin, ja...Herranjestas mikä stoori! Istuin tässä ja luin, ja melkein aamupuuro paloi pohjaan..Kahvit on vielä keittämättä.<br /><br />Olet sinä aikamoinen lapsi ollut, ja sinun maailmasi on ollut mielikuvituksellinen! <br />Minullakin on ollut lapsuudessani seikkailua ja tapahtumia, nyt mietinkin onko omilla lapsillani samanlaista. Tuntuu, ettei ihan ole. Maailma on muuttunut. Ja vaikka ihmisellä/lapsella olisi vilkas mielikuvituskin, se suuntautuu nykymaailmassa erilaiseen tekemiseen jne.<br /><br />Jäi mieleeni isäsi sanat, että nukkuvaa koiranpentuakaan ei saisi herättää, miksi siis ihmislasta..Tätä onneksi sain noudattaa suurimmaksi osaksi omien lasten kanssa kun olin heidän kanssaan kotona kun olivat pieniä. Minäkin sain olla. Kun äiti oli töissä, olin mummun hoivissa.Sooloilijahttps://www.blogger.com/profile/12774887470408990527noreply@blogger.com