Syyshortensioiden Wim's Red ja Vanille Freise näyttävät parastaan juuri nyt

 Syyshortensia Wim's Red antaa parastaan. Yksi väri voi vielä tulla, mutta ei varma.

Herttinen sentään, että on Wim'siä nähty, kun ottaa ne aikaisemmat mukaan.

Syyshortensia Vanille Freise on melko hyvin jaksanut kantaa kukintonsa. Nyt siis olemme alapihalla eli kolmas taso. Jokunen vuosi meni ennen kuin tähän päästiin.

Vähän riiputtelee kukkien painosta, mutta ei paljoa enää. Meistä tuli kaverit!¨

Tämä otettu hiukan jo hämärtäessä.

Etupihan Wim's Red, kun otin illan hämyssä.

Saatan tuoda tänne vielä jos jotain uutta väriä. Seuraava juttu onkin ihan oma lukunsa,

Mukavaa päivää hortensioilla!

Leena Lumi

Ulkona levittäytyvät lokakuun siivet....

 

Ulkona levittäytyvät lokakuun siivet
kun viima kaluaa koivujen luita,
nuolee vielä nurkkapielet mennessään.
Talon harjalla peltinen, levoton kukko
halkoo tuulta virkansa vankina.
Metsä viittoilee
ja mykkä lintu jättää pihan
Laihan miehen pelto on käännetty lepoon
ikkunasta tuo katselee, kädet taskuissa
kuin ei muuta osaisi
jumalten itku valuu maahan
toisille siunauksena, toisille tuhoksi
luonto on odottavalla kannalla,
vain ihminen on malttamaton.

- Timo Naarala -

Iltaan on vielä päivän matka (2023)

Katso, luonto maalaa...

Katso, luonto maalaa...

kuva Jarmo Manninen

Mitä syötäisiin huomenna? Lohilaatikko: herkullinen, helppo, tuunattu

 Löysin facebookista Sikke Sumarilta tuunatun lohilaatikon, jonka alkuperä on ymmärtääkseni Stefan Ekengreniltä. Satakuntalainen sanoisi lohiloota ja niin se menee usein vielä minullakin. Sikkekin hiukan tätä varioi ja nyt minä kanssa, joten luovuutta kehiin vain ja oman maun mukaan. Lisäsin mm. kerman määrää puolisen desiä. Sikken mukaan tuo neste menee suhteessa niin, että 0,5 dl:a kermaa kohti yksi kananmuna. Yllä oleva valmiin laatikon kuva hiukan naurattaa, sillä ehdimme syödä siitä puolet ennen kuin tajusimme kuvata:) Annos on neljälle, kaksi syö siitä pari päivää. En ole tiukan tarkka mitoissa eli mausteet menevät ihan näppituntumalla, joten muistakaa se 'oma maku' ja luovuus.

n. 600 g lohta

n. 1 kg perunoita, kiinteämaltoisia

pieni nippu tilliä

2-3 keltasipulia

2 dl kuohukermaa (2,5)

4 kananmunaa  (5)

1 sitruunan raastettu kuori

suolaa

mustapippuria

voita

Lohipalalle kevyesti suolaa sekä heikkivainaan hyppysellinen sokeria. Siis sama kuin teemme graavissa. Annetaan vetäytyä kolmisen tuntia. Jonka jälkeen

lohesta leikataan noin 1 sentin paksuisia viipaleita. Tätä ennen on keitetty perunat, jäähdytetty ja kuorittu. Nyt myös ne viipaloidaan, mutta vähän ohuemmiksi eli noin puolisenttisiksi. Tilli silputaan. Sipulit leikataan niin, että niistä syntyy renkaita. jotka kauniisti freesataan voissa pannulla.

Kermamunaseokseen ripautetaan vähän suolaa, mustapippuria ja sitruunan raastettu kuori. Tässä kohtaa olin vaihtaa kuoren sitruunapippuriin, mutta koska meillä on sitä aina kalan kanssa, mietin vaihtelun virkistävän.

Vuoan pohjalle ladotaan ensin perunakerros, sitten lohiviipaleet, kauniin väriset, voissa freesatut sipulirenkaat ja tilli. Tämän päälle lusikalla kermamunaseosta reippaasti.

Painellaan vähän ja sitten taas kerros perunaviipaleita ja päälle vielä tilliä ja loput kermamunaseoksesta. Muutama voinokare kaunista väriä ja makuakin antamaan. Vuoka sitten uuniin 175 asteeseen noin tunniksi. Olin varma, että tunti on liikaa, mutta ei se ollut. Voi kokeilla välillä miten kermamunaseos on hyytynyt ja mennä sen mukaan. Tärkeintä on, että lohilaatikko ei tule kuivaksi! Olin jo laittaa silikonikannen päälle puolessa välissä, mutta ei tarvinnutkaan. Laatikosta tuli mehevä.

Oheen sitten vaikka sitruunaa, mummonkurkkuja tai punajuuriviipaleita, joita meillä on aina purkissa sattuneesta syystä eli minulla on niihin himo. Pakko tunnustaa, että nyt kun tätä herkkua on nautittu kerta jos toinenkin, aina puristamme päälle sitruuna eli tähän oheen sitruunalohkot! Jopa eräs keittiöammattilainen totesi tätä meillä syödessään, että 'en olisi ikinä uskonut sitruunan olevan tämän laatikon juju'. 

Guten Appetit!

Ruokareseptit Leena Lumissa

Syyskuu teki epämukavan tempun....

Selvitäänköhän me tästä? Jouluna juhlitaan 40 -vuotishääpäivääkin? Monenlaista on koettu, mutta nyt hajosi koneeni, joka oli vain viisi vuotta vanha. Edellinen pöytäkone toimi yksitoista vuotta ja kyllä teki läppäriin siirtyminen vaikeaa. Olen täysin epätekninen runosielu ja mieheni otaksuu olevansa tekniikan mestari, joten rankkaa oli. Minulla olisi ollut teille tänäänkin monenlaista annettavaa, mutta kaikki ei ole tallella. Joten ajattelin, että laitan tällä mieheni koneella nyt vain ilmoituksen tapahtuneesta. Samaan soppaan tulee tulevien uusien ulko-ovien mittaus ja sitten niiden odotus. Täytyy siirrellä tavaroita eikä ainakaan tänään  voida lähteä uutta noutamaan, Ja ennen kuin sen opin....

Tämä kuva on otettu tänään. Väri tummenee edelleen ja toivon voivani sen silloin esitellä. Wim's Red on taikaa. Jotain ihmettä tähän tarvitaankin, että oppisin uuden koneen. Se oli niin järkkyä viimeksi....

Tässä näkyy parhaiten Wim's Redin voimakas väri. Takana vanha syyshortensia Grandi Flora joka punastuu vasta pakkasten tultua. ja kukkii kauan.

Safkaa mulle tuokaa, orava ja sen perhe pyytävät ja ovat jo saaneet. Tintit haluaisivat jo myös aloittaa helpomman ruoan saannin. No viimeistään lokakuun alussa.

Kallionauhusrinne on kuin aurinko tai valo, joka antaa toivoa, että tästäkin selvitään.

Mongolianvaahterat kannattelevat syksyn lumoa silloinkin kun nykyajan tekniikka rasittaa!

"Jokainen kuukausi on ystäväin mut omenakuuta mä eniten rakastan." (L.M. Montgomery)

Tähän uskokaamme. Olen suuri syyskuun fanittaja. Juuri ja juuri Reiman kone toimittaa Lumia, kun hän seisoo vieressäni.

Eihän meidän neljänkymmenen vuoden avioliitto voi päättyä uuteen koneeseen, josta en tajua mitään. Eihän!!!

Seurataan mitä tapahtuu ja toivotaan parasta. Mukavaa viikkoa teille!

Leena Lumi

Alpakat, nuo sydämenvaltaajat!

Suukko♥♥ Kuvassa minä ja Wuthering Heights Bermuda, brown champion female 2025 (paras ruskea tyttöalpakka tämänvuotisissa näyttelyissämme). Kuvaaja: Johanna Sjövall, Pori

Kuvassa emälauma nauttimassa syyskuisen lämpimän illan tunnelmasta. Etualalla vasemmalla 13-vuotias Ruotsista Suomeen muuttanut Nybo Venga ja oikealla Suomessa syntynyt, 11-vuotias Unique Larissa.

Ahlaisten kylältä lahjaksi saamani vanha suomalainen perinnerukki, jonka olen nimennyt Lydiaksi. Puolalla Gaia-alpakkaa (sokean Cupidon äidin villaa)

Kirjoitan ja kuvitan tässä nyt elämäni unelmaa: alpakoita (LL)

Talon oma tyttö, Wuthering Heights Catherine, kävi ihmettelemässä työn edistymistä. Catherine on kahden Wuthering Heights kasvatin tytär, eli täysin omasta väripaletista, josta olen valtavan ylpeä. Catherine on hyvin viehättävä ja eloisa tyttö, joka ei jää huomaamatta. Hänen isänsä on kaksinkertainen suomalainen Supreme Champion, eli näyttelyiden paras alpakka, Wuthering Heights Cosmos.

Katsokaa tuon villan pehmeyttä. Jos vaikka itselle joululahjaksi neule siitä.(LL)

Carita Saarinen perinnettä jatkamassa: "Päällä mulla on aitoa kotimaista vintage-muotia, Riihimäkeläisen Muoti-Hovin valmistama Caroline-mekko, johon tykkään pukeutua lähtiessäni kesäisiin tapahtumiin alpakoiden ja rukkini kanssa."Kunnioitettavasta vuosikerrastaan huolimatta maileja on kuitenkin kertynyt enemmän rakkaudella pidetyille alpakkahuopatossuilleni. Nykyisin niissä toimivat saumattomasti sekä lämmitys, että ilmastointi. Autenttinen tyyli kantaa päästä varpaisiin!" 

 Kehräys on minulle kosketus perinteisiin, jota haluan oman panokseni verran säilyttää."

Tämä asia, että kuljettaa menneiden viestikapulaa eteenpäin on minullekin se tärkeä asia ylitse muiden sekä eläinten hyvinvointi. Nuo suukkosuut ovat elämän valo! (LL)

En tiedä mitä tapahtui. Etsin eilen omaa Humiseva harju kirjaani, jota on luettu tosi paljon eikä syyttä. Sitten muistin miltä tuntui istua erään lääkärin vastaanotolla kun seinillä isoja kuvia alpakoista. Melkein en pystynyt kävelemään silmätarkastukseen...(LL)

Tämä kohtaaminen oli magiaa(LL). Varmaan muutkin haluavat kuulla, missä nyt ollaan: 

Wuthering Heights Oy Carita Saarinen, Westerlundin tie 38, 29700 Ahlainen, 045 1398 374 info@humiseva harju.fi, www.humisevaharju.fi

Toivon muidenkin saavan kokea alpakkaelämyksen!

Kiitos paljon Carita ja tapaamisen odotuksessa!

Leena Lumi
Muuratsalon saari

Ja Wim's Red sen päivässä teki, ensiruskan! Hulluna hortensioihin, Ruskan odotuksessa ja Wim'sin...

Tässä syyshortensia Wim's Red ihan eri värissä kuin eilen. Koska olimme koko päivän liesussa, en muistanut käydä katsomassa mitä pohjoisrinteen pieni Wim's Red oli puuhannut. Näihin koosteisiin tulevat nyt syyshortensiat, ainakin Wim's Red, Vanille Freise ja Grandi Flora.

Wim's Red ja Grandi Flora. Väritys alkaa olla upeaa.

Tässä suurista syyshortensioista Hydrangea paniculata 'Grandiflora' antaa kaikkensa kuten kaverinsa vieressä. Vuosilukua en tavoittanut, mutta kun nämä nyt ovat yli 40 vuotiaita ehkä jostain puolesta välistä.

En siis ole tänään tavannut pohjoisrinteen enkä kolmannen puutarhatason kasveja, joten Vanille Freisekin toivottavasti yllättää.

hortensiaterveisin
Leena Lumi

Ruskan odotuksessa

Etupiha nyt. Vasemmalle jäävät sisään tullessa mongolianvaahterat. helmiorapihlajat, timanttituija ja pari kartiovalkokuusta, joista toinen on vanhin ja edessä näkyvä muutaman vuoden takaa. Tuija ei oikein erotu tässä kuvassa, mutta yritän löytää. Tämä on se kevään kukkaniittypaikka. Tämä vuosi oli hyvä, sillä scilloja oli pilvien pimein ja myös muscaria, jota aion istuttaa lisää sekä valkoisena että sinisenä.

Vanhin kartiovalkokuusi ja syyshortensia Wim's Red. Niiden väissä vähän isompi timanttituija, jonka olemme ylihuolehtineet toistaiseksi verkkoasuntoon. Valtava rusakko poikasineen kiertää kaikki kerrokset. Takana vasemmalle on 4 helmiorapihlajaa ja niiden päässä, liki autotallia tuurenpihlaja. Tuurenpihlaja on myös oikealla puolella tai niitä on siellä kaksi. Ruskaväri voittaa luonnonpihlajan, joista tosin niistäkin pidän ja tuurella on minusta pidempi ja kauniimpi ruska. Nyt on loistava ístutusaika!

Melkein sama kuin ensimmäinen kuva. Kallionauhukset, Desdemona, varsin nuori kartiovalkokuusi, vanhat mongolianvaahterat, ja vähän pilkistää toinen isoista syyshortensioista eli Grandi Flora. ikää yli 40 vuotta. Vanhin kartiovalkokuusi näkyy taaempana mongolianvaahteran reunimmaisen oksan vieressä.

Tässä ylempänä mainittu tuurenpihlaja. Oli pitkä ruska! Siis ei tältä vuodelta ja nyt niitä on enemmän, mutta ei vielä ruskaa, vaan hellettä.

Kaksi ikivanhaa syyshortensia Grandi Floraa. Kuva on vuodelta 2013, jolloin tämä upea väri. Takana oleva on kerran haljennut lumen painosta, mutta aloitti keväisten kevennysten jälkeen uuden elämän.

Syyshortensia Wim's Red kesäkuulla.

Wim's Red pinkkinä kunnes alkaa ruska. Yritän valita kasvini niin, että niihin tulee myös ruska väri. Tästä tulee sitten uusi kuva kun pakkanen on käynyt.

Wim's Red ja vastapäätä suuret ihanuudet, todelliset ikäkaunottaret eli kaksi Grandi Floraa.

Toinen suurista hortensioista, on saanut viereensä pienen hortensia Bombshellin. Se kasvaa vielä ensin valkoisin ja myöhemmin vaaleanpunaisin kukin. Pienellä, mutta jopa yli 1,5 m, on tehtävä kaunistaa yli 40 vuotiaan Grandi Floran vanhaa runkoa. Vahvat oksat tulevat kestämään suurten kukkien painon, mutta ovatko ne todella kovin suuria. Aika näyttää.

Täällä pohjoisrinteessä kasvaa Wim's Red, jonka olimme unohtaneet vallan. Oli pakko saada toinen noin kaunis ja helppo hortensia. Tämä vauvahortensia kyllä näkyy aika pian vahvan punaisena.

Alapihan Vanille Freise, jonka kanssa on myös haastettu. Nyt olo on voittajan, mutta puutarhasta ei koskaan tiedä.

Tässä Vanille Freise kuvattuna viime tai edellissuvena. Kyllä se kunhan sille kuiskailee jotain kaunista...Syyshortensia Bombshell on vielä niin pieni, että en sitä ensin edes löytänyt kuvistani, mutta siellä se oli toisen Grandi Floran suojeluksessa.

Tämä juttu on jatkoa tekstille Hulluna hortensioihin, 21.8.2025

 Hortensiaterveisin
Leena Lumi

Ilta

Musiikki helisi puutarhassa
sanomattoman surullisesti.
Jäämurskassa tuoreet osterit
mereltä tuoksuivat kirpeästi.

Hän hipaisi pukuani ja sanoi:
"Olen uskollinen ystävä!"
Hänen käsiensä kosketus
on hyväilystä etäällä...

Noin silitetään lintua, kissaa,
noin katsellaan hoikkaa ratsastajaa.
Kullanvaaleiden ripsien alla
tyynessä katseessa naurua.

Viulujen alakuloiset äänet
laulavat noustessa:
"Kiitä taivasta, olethan vihdoin
kahden rakkaasi seurassa."

- Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova Valitut runot (Tammi 2008, toimittanut ja suomentanut Marja-Leena Mikkola)
 

Tämä on sen naisen syyskuu joka...

Tämä on sen naisen syyskuu joka
elää vahvimmin syksyisin,
hänen jolle on mieluisinta
takkatuli ja lehdetön puu.
Saakoon hän tämän kuun ja
seuraavankin, vaikka
koko vuoteni kuuluisi hänelle
jonka vuoksi jo nyt
ovat päiväni monesti vaikeita,
hämmentyneitä,
monet muut, useammat, hyvin 
onnellisia.
Hänelle joka jätti jälkeensä tuoksun
ja seinille esiin
varjonsa tanssiin, hänelle joka
kietoi hiuksensa elämäni vesiin
ja roskitti Lontoon muistojen suudelmilla. 

- Louis MacNeice -

suomennos Pirkko Biström

kuva Nea Siemann

Hulluna hortensioihin!

Hortensiat ovat ensimmäinen kiihkeä puutarharakkauteni. Ja vieläkin sama vaikka atsaleat kärkkyvät jo omaa sijaansa. Köynnöshortensioiden määrää en enää edes muista ja sen lisäksi ovat syyshortensiat Grandi Flora, kaksi ikäkaunotarta, jotka ovat todella suuret ja vielä istutimme viime vuonna alapuutarhaan myös uuden Grandin. Lisäksi syyshortensiat mustialan hortensia, kuutamohortensia, Bombshell, Vanille Freise ja kaksi Wim's Rediä, joita emme tokikaan ohita tänäkään vuonna.

Wim'sin ainoa vetovoima ei ole värivaihdos valkoisesta aivan tumman punaiseen, vaan sillä on myös kaunis muoto. Nyt olisi hyvä istutusaika, sillä ei ole kuivaa eikä hellettä. Tosin nämä pensaat tykkäävät melkein kelistä kuin kelistä.

Tässä  Wim's Redin kaunis punainen vuodelta, jota en ollut huomata laittaa muistiin. Tästä muuten löytyy vieläkin tummempi väri, mutta ei ole tarkoitus nyt upota tähän, sillä haluan näyttää tänään kuvatun, kun tähän asti on tultu eli kuvattu tänään.

parin päivän pinkissä värissään.

Tässä Vanille Freise, jonka kanssa alkuun ei oikein pärjätty. Kuva on viime vuodelta, mutta vielä valkoisena kukkiva näyttää vähintään yhtä suloiselta.

Jatkoa on tulossa kun ehtivät kasvit ja me. Ensi viikolla pieni reissu ja sitten kotiin tekemään pintaremonttia ja odottamaan uusia ulko-ovia. Minä aion maalata...

hortensioissa

Leena Lumi

ennen kuin horsma ehtii kukkaan...

ennen kuin horsma ehtii kukkaan
alkaa kesän hiljaisuus: yö huokaa
     jää sitten henkeään pidättäen odottamaan
          että edes yksi lintu sanoisi vielä jotakin

- Kai Nieminen -
Istun tässä, ihmettelen - Valitut runot (Tammi 2012)
kuva Pekka Mäkinen

Mitä syötäisiin? Katalonialainen kala-äyriäispata eli zarzuela maistuu...

Tästä annoksesta söimme hyvin kaksi kertaa eli määrä riittää hyvin vaikka kulinaariseen iltaan ystäväpariskunnan kanssa. Lisukkeena oli vain tuore patonki, hyvä valkoviini sekä jäävesi. Tässä ohje herkkujen herkkuun:

2-3 kuhafilettä
1 pss tuoreita simpukoita
3 dl valkoviiniä + 2 dl vettä
1 kalaliemikuutio
1 iso sipuli viipaloituna
3 isoa valkosipulinkynttä
(1 punainen chili hienonnettuna)*)
1 dl oliiviöljyä
1 tlk tomaattimurskaa
3 rkl silputtua persiljaa
1/2 sitruunan mehu
50 g kuorittuja manteleita jauhettuna
12 raakaa jättikatkarapua
sahramia maun mukaan
suolaa, mustapippuria

Poista kuhafileistä ruodot. Mausta kevyesti suolalla ja anna maustua huoneenlämmössä. Kuumenna viini ja kalaliemi kattilassa. Pese simpukat ja lisää ne kalaliemeen. Peitä kattila kannella ja keitä pari minuuttia välillä kattilaa ravistellen. Ota simpukat liemestä, säästä keitinliemi.

Kuumenna oliiviöljy laakeassa paistokasarissa. Lisää sipuli ja hienonnetut valkosipulinkynnet. Kuullota sipulit (ja chili), lisää tomaattimurska, persiljasilppu, sitruunamehu ja simpukoiden keitinliemi. Keitä kokoon parikymmentä minuuttia. Mausta suolalla, pippurilla ja sahramilla.

Lisää paloitellut kalat ja jättikatkaravut. Anna kiehua hiljalleen 5-10 minuuttia. Lisää simpukat ja kuumenna. Silppua ruoan päälle lehtipersiljaa. Tarjoa zarzuela hyvän leivän kanssa.

*) Chili jää meillä tästä upeasta ruoasta pois, koska...: Pilkoin chiliä, kosketin ajatuksissa huuliani ja sitten alkoi mieletön kirvely ja huuleni turposivat ihan ilman botoxia törölleen. Olin kuin Angelina Jolie jostain kohtaa, R. kehtasi nauraa samalla kun siveli kipeään kohtaan maitoa, joka on kuulemma just oikea apu jos näin käy. Onneksi kipu lakkasi ja saimme keskittyä romanttiseen herkutteluumme. (Onneksi ei käynyt kuin eräälle tutulleni, jonka chiliateria vei vuorokaudeksi sairaalaan, sillä häneltä paloi...)

Paljastan nyt vielä, että Annan kuvassa tämä ruoka tarjoiltiin niin upeasta kulhosta, että nyt meidän astiasto meni uusiksi. Miksi kaikki astiani ovat moderneja, vaikka olen sielultani country&cosy...Uuden astiastomme ensimmäinen lautanen on kuvassa. Mutta se kulho siinä kuvassa...ah!

Jos olet eläinsuojelija, ostat simpukat kaupan pakastekaapista. Eettisenä herkkusuuna, valitsen mieluummin nopeasti ja tuskattomasti kaasutetut simpukat ja ravut, en kuumaan veteen eläviltä heitetyt, sillä tuskallinen kuolema on yllättävän pitkä. Ei haittaa maussa, Kukaan ei ole erottanut!

Tämä on niin herkullista, että....en sanotuksi saa.

Guten Appetit♥

Leena Lumi

Ruokareseptit Leena Lumissa

Runotaloa, leijumista, seikkailua vai ....

 Olen jo pitkän rupeaman saanut julkaista RunoTalon kuvia, kortteja, runoja, polkuja...Sari Lehtimäki hyppäsi pois oravanpyörästä ja toteutti unelmansa. Talo metsässä ja sinne tulevat ihmiset, joilla on melkein happi loppu. Heidän pitää saada nyt vain olla, joko kulkea muiden mukana tai kömpiä hiljaiseen huoneeseen kuuntelemaan vihdoinkin itseään. Seuratessani Sarin kortteja, olen lukenut vahvojakin elämän ohjeita. Paussin jälkeen useimmista tulee kuitenkin jälleen yhteiskunnan rattaita, niitä, jotka eivät ikinä lopeta alituista tekemistä, että itsesi unhoittaisit. Meistä monet on kasvatettu olemaan napakoita, parhaita, ei mitään laiskottelijoita. Istuin eilen jo suljetun koneeni ääressä miettien olenko vielä seikkailija, nousenko uuteen junaan vai peräti purkkariin! Vai kadotinko itseni kahden vaikean sairauden syövereihin. Kuulin kilahduksen. Näin tekstin: Leiju vapauteen - juuri nyt? Nytkö?

Leena Lumi

Ystävämme varikset!