sunnuntai 16. tammikuuta 2011

TAMMIKUU. PAKKANEN. SAVUN TUOKSU. OLEN AVANNUT...

Tammikuu. Pakkanen. Savun tuoksu. Olen avannut ikkunan,
siirtänyt valon siihen, keskelle seinää.
Käyn ovesta. Tuletko sinä?

- Mirkka Rekola -
Runot 1954-1978 (WSOY 1979
kuva Petriina

lauantai 15. tammikuuta 2011

RUNOTALON SARILLLA ON ARVONTA!

Runotalon Sarilla on arvonta, jossa samalla pääset valitsemaan kolme omaa suosikkiasi hänen voimakorteistaan ja niitä on paljon! En mitenkään yritä vaikuttaa kenenkään mielipiteeseen, vaikka sanonkin tästä kortista, että joskus pelkkä hipaisu riittää mullistamaan koko elämän. Se on niin pienestä kiinni: yhdestä höytyvästä, hipaisusta, tajuamisesta...

Volveras

kuva Runotalo

perjantai 14. tammikuuta 2011

VIIKONLOPPUA JA VÄHÄN ENSI VIIKOSTA

Hei Ihanat Lukijani!

Taivaallista: On perjantai! Viikko on kulunut enimmäkseen lumitöissä, mutta ei mitään valittamista niin kauan kuin kyseessä pakkaslumi. Tulin juuri kaupungilta ja sytytin heti tulen leivariin ja tätä naputellessa nautin Robertsin suklaakahvia, joten alkaa tuntua viikonlopulta. Kuvassa näette todellisen kaunottaren, tundraurpiaisen ja kuvaajana on ollut sisareni mies, valokuvaaja Pekka Mäkinen. Unohtakaa 'minun pitäisi' ja 'minun täytyy' ja antakaa lintukaunottaren roosan pehmoisuuden vietellä teidät 'flow' -tilaan.

Ensi viikon aloitamme dekkarilla, joka olikin enemmän kuin ikinä uskoin. Minä nimittäin aloitin sen eilen illalla ja piti mennä aikaisin nukkumaan, koska aamulla poikkeuksellisesti varhainen herätys. Luin sudenhetkeen ja sitten ei tullutkaan enää uni ollenkaan, joten voin vakuuttaa luvassa olevan psykologista jännitystä äärimmilleen. Viikon keskivaiheilla saatte romaanin, jota monet teistä ovat odottaneet ja viikonlopulla tarjoan sitten karppaajien ruokakirjan juhlahetkiin. Sisustustakin on tulossa, mutta vasta parin viikon päästä, sillä nyt on ruokakirjan vuoro.

Vetäydyn nyt viettämään privaattielämää viikonlopuksi, mikä tarkoittaa kotoilua kera Lumimiehen & Hänen Majesteettinsa & kirjojen, herkkujen etc. 


Suloista puuterilumista viikonloppua Teille Kaikille, joiden takia tämä blogi on olemassa♥


teidän
Leena Lumi

PERFIDIA

torstai 13. tammikuuta 2011

OLI TAMMIKUU JA SADETTA JA KYLMÄÄ. MINÄ OLIN YKSIN JA...

Oli tammikuu ja sadetta ja kylmää. Minä olin yksin ja pelkäsin yötä. Sen tähden sanoin, että hän saisi tulla luokseni, mutta että minulla oli vain yksi vuode. Ja jottei hän käsittäisi minua väärin, lisäsin, että olen pyrkinyt jossakin määrin olemaan gentlemanni. Ja vielä ollakseni rehellinen sanoin, että minun ei ole koskaan täysin onnistunut olla sellainen.

♥♥♥♥♥

Lopulta kun hän vertasi Raoulia ja Oskaria, kallistui kaikki Oskarin eduksi, - Raoul oli niin kuin lämmin, haalea kylpy. Oskar, Oskar oli niin kuin pyörremyrsky, väkevä ja valtava, tukehduttava. Ja oli paljon voitokkaampaa hallita pyörremyrskyä, saada se huohottamaan heikkouttaan ja rukoilemaan vavahtelevin käsin.

♥♥♥♥♥

Tutustuimme toisiimme ja pohja putosi hänen altaan. Hän oli hyvin kylmäverinen, hyvin koskematon. Hän oli kuin suolainen lähde, joka koskaan tyydyttämättä tekee juojansa janon vain tulisemmaksi. Join pettävän maljan tietämättä mitä tein. Milloin oikeastaan tiedämme mitä todellisuudessa teemme.

- Mika Waltari -
Mika Waltarin mietteitä (WSOY 1982)
kuva Tuure

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Riitta Konttinen: Modernistipareja


Väite, että ’taiteella ei ole sukupuolta’ tulee jällen kerran kumotuksi tietokirjailija, taidehistorian professori Riitta Konttisen teoksessa Modernistipareja (Otava 2010), sillä mikään ei ole yhtä varmaa kuin naistaitelijan terävillä kivillä ja esteillä päällystetty tie, oltiinpa sitten modernisteja, impressionisteja tai realisteja. Siinä missä Tulenkantajien tulisieluiset naiset, Katri Vala, Elina Vaara, Anna Kaari tai Sylvi Kunnas saivat olla äänessä ja kuulua oman alansa ryhmään, niin kuvataidepariskuntien taiteilevat naiset eivät olleet kutsuttuina mihinkään miestaiteilijoiden ’marraskuulaisiin’ tai päässeet esille miesten yhteisnäyttelyissä. Heille katsottiin kuuluvan miehen työn mahdollistaminen, lasten hoitaminen ja jos aikaa jäi kodinhoidolta, he saattoivat vähän maalata asetelmia olohuoneen nurkassa!

Edellä mainitusta huolimatta olisin ilomielin kuulunut heihin, jotka alla olevassa kuvassa viettävät taiteilijaelämää Cagnesissa vuonna 1920. Pöydän ääressä vasemmalta lukien Lyyli Visanti, Eve Bremer, Martta Alanco, Uno Alanco ja Matti Visanti (edessä). Valokuvaaja oli todennäköisesti Eemu Myntti.


Kuva henkii tuolle ajalle outoa naisvapautta, vai liekö etelän lämpö tuonut rentouden, jonka aistii yli sadan vuodenkin takaa. Ei ja ei, sillä mitä enemmän luin kirjaa modernismin ajan kahdeksasta pariskunnasta, sen varmemmin ajattelin: Boheemielämää kaikesta huolimatta ja naistaiteilijaa ymmärtää kuitenkin parhaiten taiteilija-aviomies. Taloudellisesti monet olivat heikoilla, mutta eivät sitä ’taiteilijaproletariaattia’ joka usein juuri marraskuulaisiin (taideryhmä, joka perustettiin marraskuussa 1917) liitetään. Taloudenpito vain oli hieman hulvatonta, mikä varsin hauskasti esitetään pariskunta Eva Bremerin ja Eemu Myntin yhteydessä, kun tyhjätaskupariskunta hankki Ranskassa oleskellessaan seitsenpaikkaisen Renaultin Alfred-nimisine kuljettajineen! Pelastus oli sitten pitkään kauppaneuvos Tikanoja, jonka kanssa taiteilijapariskunnalla oli sopimus saada raha-avustusta taidetöitä vastaan. Tämä oli varsin yleinen käytäntö monen taiteilijan työn pelastuksena, mutta rajansa mesenaattienkin sietämisellä, sillä autojupakan jälkeen mesenaattisuhde Fritjof Tikanojaan päättyi. Alla oleva kuva on Eemu Myntin Omakuva vuodelta 1931.


Riitta Konttinen kirjoittaa niin kiinnostavasti, että juutuin hieman pariskunta Eva Bremerin ja Eemu Myntin elämään. Eemu eli Emil Alexander Myntti oli varsin erikoinen persoona ja hyvin itsevarma. Myös hänen taiteensa poikkesi valtavirrasta, jonka voi kuulla vaikka siitä, mitä Mika Waltari siitä pohti.


Waltari ajatteli paitsi Eemu Myntin olemusta myös hänen taidettaan, jonka luonne oli ’shamanistinen, noitamainen’. Taiteilijaystävä oli ’noitarummun ja huumaavan kärpässieniuutteen asemesta löytänyt työaseekseen haltiotilaan vajotakseen siveltimen, värit ja muodot’ ja loi niiden avulla ’noidan yliaistillisella varmuudella oman todellisuutensa.

Mika Waltaria hämmensi erityisesti Myntin värien käyttö ja saman se aiheutti arvostelijoissa. Helsingin Sanomien Edward Richter kirjoitti Taiteilijaseuran syksyllä 1925 järjestämää näyttelyä punnitessaan:


Eemu Myntti, toinen väriniekka jumalan armosta, esittää vastakkaisella seinällä naiskuvauksen. Herkullisia värejä, oikein värituoksua, joka on kuin parasta Ranskan parfyymia. No, mutta nainen, tuo van Dongen-silmäinen otus, onko se tarkoitettu pelottamaan vai sulostuttamaan vaivaista elämäämme. Suvaitsen kysyä, enkä halua vastausta.


Siis toin nyt kuitenkin esiin pariskunnan miestä, mutta kirja on täynnä kertomusta jokaisesta naisesta ja myös heidän töistään. Eve Bremer oli hyvin kiehtova henkilö, joka lopulta vetäytyi miehensä kuoltua maalaamaan Ähtärin erämaahan seuranaan kaksi koiraansa.


Modernistipareja esittelee kahdeksan taiteilijapariskuntaa. He ovat Eva Bremer ja Eemu Myntti, Lyyli ja Matti Visanti, Meri Genetz ja Carl Wargh, Lyyli ja Yrjö Ollila, Ragni Holmberg-Cawen ja Alvar Cawen, Eve Törnwall-Collin ja Marcus Collin, Signe Hammarsten-Jansson ja Viktor Jansson sekä Inni Siegberg ja Ragnar Ekelund. Esittely on hyvin yksityiskohtainen sisältäen paljon kerrontaa pariskuntien sekä työ- että privaattielämästä. Mukana on paljon sen ajan muita taiteilijoita niin Suomesta kuin ulkomailta, sillä Ranskan imu oli kova. Siellä oli helpompi ilmasto, edullisempi elämä, suuret taiteilijanimet esimerkkeinä ja jopa opettajina sekä yleensä taiteelle suotuisa ja innoittava ilmapiiri. Kirja sisältää myös lukuisia kuvia taiteilijoiden töistä sekä kuvia yksityiselämän puolelta. Yksi yhteinen nimittäjä taiteen lisäksi löytyy kaikilta pareilta: Lapsia oli vain vähän tai ei ollenkaan. Tämä ehkä mahdollisti sen, että parien naiset ylipäänsä saattoivat avioiduttuaankin jatkaa taiteen tekemistään. Signe Hammarsten-Jansson ja Viktor Jansson olivat Tove Janssonin vanhemmat ja tarinassa Lumi, Tove kertoo talvisesta eristäytymisestä äidin kanssa vieraaseen taloon:

Äiti oli iloinen ja ravasi ympäri huutamassa, että voi mikä rauha! voi että on lämmin! Ja sitten hän meni ison kiiltävän pöydän taakse istumaan ja alkoi piirtää. Hän otti pois pitsiliinan ja levitti pöydälle kaikki piirroksensa ja avasi tussipullon.


Toven äiti oli iloinen, koska ei tarvinnut tehdä tulta eikä laittaa ruokaa eikä murehtia kenenkään takia! Ensimmäisen kerran Signe Hammarsten-Jansson sai oman työhuoneen ja työrauhan vasta vuonna 1933, kun perhe muutti Katajanokalta Lallukan taiteilijakotiin.


Yleisesti ottaen naiset olivat heikommilla kuin miehensä ja painetta lisäsi sekin, että he tullessaan esille omalla taiteellaan joutivat väistämättä verratuksi puolisoihinsa. Toki puolison tekniikoilla ja väreillä oli oma opetusarvonsa, mutta kyllä nämä naiset löysivät ihan itse omat polkunsa. Osa tosin vasta miestensä kuoltua. Eve Bremerkin – ”rakas Pulu”, kuten Eemu vaimoaan kutsui – jäi leskeksi vain 49-vuotiaana ja omaa uraa oli vielä jäljellä 21 vuotta.

Yllä Alvar Cawénin Ateljeen sisäkuva vuodelta 1923. Kuvassa Ragni Holmberg tulevan aviomiehensä teosten keskellä Ilolan huvilan yläkerrassa. Ragni Holmberg-Cawén arveli miehensä 'löytäneen itsensä' taiteilijana juuri 1920-luvun alkuvuosina. Cawén alkoi maalata ohuella värillä, usein väriä imevälle liitupohjalle, jolloin jäljestä tuli freskomainen. Minusta tämä maalaus on upea! 

Riitta Konttisen kirjaan Naiset taiteen rajoilla – Naistaiteilijat Suomessa 1800 –luvulla ihastuin ikiajoiksi ja sama on tämän Konttisen Modernistipareja teoksen kanssa. Riitta on tutkija, mutta hänen vahva, ’oma’ äänensä kuuluu koko ajan mukana ja vie lukijaakin mennessään, joten näitä taiteilijoiden elämäntarinoita lukee kuin seikkailua, eikä kuin jotain kuivakkaa tutkimusta. Rivien välit aivan pursuavat taiteellista temperamenttia, mutta myös harmoniaa ja hellää romantiikkaa. Modernistipareissa on mukana spiritistisiä istuntoja, mielettömiä rahahuolia, rakkautta ja henkilöiden luonteista tietoa, joista osa miellyttää ja osa ei niinkään. Minulle oli yllätys kuvanveistäjä Viktor Jansson, jonka kanssa Tovella oli monta rajua yhteenottoa isänsä palavan antikommunistisen ja juutalaisvastaisen luonteen takia. Tove myös näki miten isä dominoi paitsi koko perhettä etenkin vaimoaan ja näin tästä taideparista tulikin minulle kirjan ristiriitaisin. Pariskunta-Myntti on kiehtovin ja Meri Genetz ja Carl Wargh ehdottomasti erikoisin. Ragni Holmberg-Cawén ja Alvar Cawén ehkä harmonisin, nämä kaksi kriittistä ja hemmoteltua, jotka ’löysivät toisissaan luotettavan kallion elämän kaikkiin vaiheisiin’. Pariskunnan yhteinen työ oli taide ja yhteinen harrastus puutarhanhoito. Ragni maalasi vielä yli 80-vuotiaana ja oli yllättävän tuottelias.


Koska Modernistipareja kuvaa nimenomaan taiteilijapariskuntia, saa viimeiset sanat tähän asiaan sanoa taiteilija Lyyli Visanti, joka totesi, ettei hän olisi voinut kuvitella olevansa naimisissa minkään muun alan miehen kanssa:


Elämä olisi paljon köyhempää – ja taistelu persoonansa puolesta ankarampi. Minusta on siunauksellista, että aviopuolisot työskentelevät samalla linjalla. Työ tehdään yksin, mutta siitä keskustellaan yhdessä. Työ on suuri sovittaja.

*****

Taidekirjat Leena Lumissa

tiistai 11. tammikuuta 2011

Sata naiskirjailijaa Leena Lumin tyyliin


Vastaan omalla tavallani Saran haasteeseen 100 naiskirjailijan kirjaa. Katselin Saran listaa ja sitten muidenkin ja huomasin joidenkin pudottaneen luvun 50:en tai muutoin muuttaneen haastetta. Tajusin, että en voisi millään laittaa jonoon naiskirjailijoideni kirjoja, sillä olen osalta heistä lukenut 5-10 kirjaa ja eräältä ylikin sen. Niinpä päädyin tekemään villiä luetteloa Leena Lumin tyyliin eli naiskirjailijoita, joihin kannattaa tutustua. Pahoittelen, että en ehdi aakkostaa sillä yritän saada teille vielä kiinnostavan taidekirjan viikonlopuksi. Luku sata on yhtä vajaa, mutta odottanee sitä oikeaa...tai sitten se on jo yli sata. Matikka ei ikinä ole ollut minun lajini.

Joyce Carol Oates



Eeva Joenpelto
Eeva Kilpi
F.H.Burnett
Tove Jansson

Siri Hustvedt
Aino Kallas
Aila Meriluoto
Satu koskimies
Sisko Ylimartimo



L.M.Montgomery

Jean Rhys


Maeve Binchy
Eeva Illoinen
Helvi Hämäläinen




Marguirite Duras

Edith Södergran

Katri Vala
Agatha Christie

Marja-Leena Mikkola
Eeva-Liisa Manner
Lempi Jääskeläinen


Lionel Shriver

Minette Walters

Denise Mina
Enid Blyton
Anne Frank
Herta Müller
Anna Gullichsen
Ros Wynne-Jones
Heidi Köngäs

Riitta Konttinen
Susan Fletcher
Muriel Barbery
Marja-Liisa Vartio
Doris Lesssing

Patricia Cornwell

Marilyn French

Wislawa Szymborska




Katja Kettu

Kirsi Kunnas

Carol Shields

Tess Gerritsen

Simone de Beauvoir
Geraldine Brooks



Kate Morton

Rauha S. Virtanen
Anni Swan


Emily Dickinson
Astrid Lindgren
L.M.Alcott

Virginia Woolf

Selma Lagerlöf
Erzsébet Tóth
Julie Orringer

Beatrix Potter

Audrey Niffenegger
L Onerva
Marja-Leena Virtanen
Anna Ahmatova

Ruth Rendell
Anne Delbée




Riikka Pelo

Mirkka Rekola


Maila Talvio

P.D.James
Harriet Beecher Stowe
Margaret Mitchell
Torey Hayden
Linda Olsson
Maria Jotuni

Heli Slunga

Tove Jansson
Majgull Axelsson
Charlotte Brontë
Emily Brontë


Sylvia Plath

Sirkka Selja
Véronique Ovaldé
Karin Fossum
Inger Frimansson

Elif Shafak

Marja Björk
Anilda Ibrahami
Karin Slaughter
Kamila Shamsie
Julie Parsons
Eila Pennanen
Saima Harmaja

Jacquelyn Mitchard

Hannele Huovi
Nadezda Mandelstam

Regina McBride
Linn Ullmann
Jayne Anne Phillips


Maaria Päivinen



Sadie Jones



Anna Kortelainen


Sarah Waters


Kirsti Simonsuuri



Laura Lindstedt


Ann-Marie MacDonald


Terhi Rannela


Leena Parkkinen


Riitta Jalonen


Katja Kaukonen


Rosa Liksom



Lucia Berlin


Krista Launonen


Johanna Laitila



Sonia Paloahde



Celeste Ng

Elizabeth Strout


Suvi Vaarla

Delia Owens

Vanessa Springora

Pirkko Soininen

Venla Hiidensalo
Koko Hubara

Minttu Hapuli

Alba de Céspedes

Miranda Cowley Heller
Hila Blum

Claire Keegan



Minulle sinänsä ei merkkaa kirjailijan sukupuoli mitään, tämä nyt vain sattui olemaan naiskirjailijahaaste. Kirjailijan ikä, sukupuoli, uskonto tai kansallisuus ei voi määrittää, onko kirja kiinnostava tai laadukas. Kiinnostava kirja on rajaton ihme ja ilo♥ 

kuva Joyce Carol Oates ensimmäinen, netti
kuva Joyce Carol Oates, Dustin Cohen, Harper Collins
kuva Tess Gerritsenistä Otavan kuva-arkisto
kuva Elif Shafakista Gummeruksen kuva-arkisto
kuva Maaria Päivisestä by Nauska
kuva Kate Mortonista Gillian van Nieker
kuva Katja Ketusta Pertti Nisonen WSOYn kuva-arkisto
kuva Laura Lindstedt Heini Lehväslaiho Teos kustannus -sivut
kuva Heidi Köngäs Jouni Harala/Otava
kuva Terhi Rannela Laura Vesa/netti
kuva Leena Parkkinen/Teos.fi
kuva Riitta Jalonen Riina Rinne
kuva Katja Kaukonen Tomi Kontio/WSOY
Rosa Liksom Pekka Mustonen/Like
kuva Lucia Berlin Buddy Berlin/Aula&co
kuva Krista Launonen Riikka Kantinkoski/Avain
kuva Johanna Laitila Marek Sabogal/Gummerus
kuva Sonia Paloahde, Aissa Hakala/ Minerva kustannus
kuva Celeste Ng, Kevin Day/ Gummmerus
kuva Elizabeth Strout, Leonardo Cendamo/Tammi
kuva Suvi Vaarla, Otto Virtanen/WSOY
kuva Delia Owens, Dawn Marie Tucker/WSOY
kuva Vanessa Springora, jfpaga, WSOY
kuva Pirkko Soininen, Mikael Soininen
kuva Venla Hiidensalo, Jouni Harala/Otava
kuva Koko Hubara, Jonne Räsänen/Otava
kuva Minttu Hapuli, K Reiman/Sitruuna kustannus
kuva Alba de Céspedes/ Otava
kuva Miranda Cowley Heller/Tammi/ stepha dansky
kuva Hila Blum/Tammi/Omer Armoni
kuva Claire Keegan/Tammi/Philippe Matsas