Leena Lumi

Marraskuu on edelleen rakkaani.  Ihan tarkkaan en muista, milloin kaikki muuttui, mutta aina ei ole ollut näin. Nyt sen sijaan nautin lyh...

Le Lethe oli tyylikkyyden keidas ankeassa, alistetussa Lillessä, kristallikruunuista heijastui himmeä kimallus, syvän viininpunaiset mat...

Eilen satoi ensilumen. Tunsin jo illasta lähestyvän lumisateen tuoksun... Lyhtykoiso on ihastuttava lokakuunkin väri-ilo. Eikä lev...

Olenko minä tosiaan vihainen koska Sally tekee kuolemaa – ja siksi suutuksissa tälle maalle? Nyt on vessa rikki. Koko lattia pitää purk...

Lähdetään taas valitsemaan kuluvan vuoden kauneimpia kansia Leena Lumissa. Minä asetan ehdokkaat ja te saatte päättää lopusta. Juhlistam...

Älä puhu pelottavasta kohtalosta, älä pohjoisen ikävästä suunnattomasta. Nyt juhlimme ensi kertaa yhdessä, ja ero on tämän juhlamme ni...

Vanha elämäni loppuu 27. päivä joulukuuta. Tuntuu kuin kirurgin veitsi viiltäisi sen yhdellä armottomalla ranneliikkeellä irti minusta j...

Omertà. Elena unohti omertàn kirjoittaessaan kirjojaan itseensä ja elämäänsä tyytyväisenä päästyään vihdoin yhteen haluamansa miehen k...

Vuosia sitten istutimme tuurenpihlajia vähän enmmänkin. Yksi kuivui eli oli ihan väärässä paikassa. Yhden söivät kahtena vuonna rungosta ...

Juuri tänään tulivat mieleeni nämä viime syksyn kuvat, jolloin esittelin Marimekkopuseroani, BoyFrend-farkkujani sekä vaaleanpunaista kev...

Mitä olisikaan joulu ilman Ilonan joulukirjaa! Joka vuosi sitä kiihkeästi odotan jo hyvissä ajoin voidakseni jakaa joulun odottamisen il...

Charles seurasi tilannetta ällistyneenä suu ammollaan. Kuollut kala, hän ajatteli, oikein sydämestä kouraisi, poika oli lähes eloton, tu...