perjantai 16. joulukuuta 2022

Vuoden 2022 parhaat kirjat Leena Lumissa


Vaikka olen tänä vuonna lukenut määrässä vähemmän kuin koskaan, sen ei tarvitse olla laadussa. Tietenkin tulosta määrittää kirjojen lukumäärä, mutta kaiken uuden elämäämme tulleen mukana, aikani ei enää riitä enempään. Koska kohtasin pari kirjoitusjumia, luin niihin lääkkeeksi muutamia vanhoja Patricia Highsmithin dekkareita. Ne menivät kuin vettä vain. Ja olivat todella pelottavia ja sivuja niissä noin 250! Kummatkin jumini alkoivat viisisataasivuisista dekkareista, joita olen lukenut usein enemmän tai vähemmän  ajalla, sillä niissä on liikaa henkilöitä, aikahyppelyitä ja välillä tuntuu, että yhteen kirjaan on mahdutettu kolmen kirjan matskut. 


1.  Riitta Jalonen Omat kuvat

Voi olla, että yritykseni olla kirjoittamatta on työn perimmäistä luonnetta vastaan. Kirjoittamiseni on samanlaista kuin lumisade, joka ei tule taivaalta anomalla vaan tulee kun on tullakseen. Kuitenkin tahto lopettaa on samalla lailla voimakkaasti mielessä kuin aikoinaan se että on pakko kirjoittaa.

Lumen mukana tippuu uusia lauseita. 

Se että Taikavuorella sataa lunta, on ylimääräinen lahja.

Pelkään lopettamista yhtä paljon kuin jatkamista. Haistoin yöllä lumen! Sen on pakko olla harhaa. Sitten näin kirjasi yöpöytähyllylläni ja aloin etsiä vastausta. En ole ikinä halunnut olla mikään itkupilli. Jos on itkettävä, se tehdään sievästi eikä suu auki poraten. Ja paskat! Tämä lady on tänään lukenut tämän kirjan ja vollottanut rumasti. Sinä olet minun Janet Frameni ja minä porasin sinuun reiän asunnoksi. Toukokuun tytöt ovat villeiksi luotuja, mutta kaipaavat usein hiljaisuutta. Tai musiikkia, joka antaa voimaa, lohduttaa ja hivelee ihoa kuin joku kadonnut. Jossain soi Donizettin Lucia Di Lammermoor....


2.  Britt Bennet Mikä meidät erottaa

Oli täydellisen selvää, että lukisin oman aikamme kirjan, jossa mustat itse haluavat erottua toisistaan aina asuinalueita myöten. Mallardin pikkukaupungista syntyi mustien oma "not into my backyard". Kaupunki oli valkoisten mustien kaupunki. Mitä valkoisempi olit, sen ylempänä olit hierarkiassa. Aivan kuin yhteinen historia ei olisi ollut mitään ja valkoisten opit olisi imetty hengityksen ja kokemusten kautta. Kirja on salailun ja rasismin tarina, se myös huutaa tunnesiteiden perään, mutta vastaako kukaan?

Reese avasi Juden hautajaismekon vetoketjun, taitteli vaatteen kivelle, ja sitten he kahlasivat kiljahdellen reisiä myöten kylmään veteen. Tämä joki, niin kuin kaikki joet, muisti virtansa kulkusuunnan. He kelluivat puiden lehtevän katoksen alla ja anelivat unohdusta.



3.  Ville Hytönen Johannes Andreas

Ville Hytönen on jäätävän huikea kirjoittaja. Ei ollut vaikea arvata, että luen murhista kertojalta, joka on antanut kynänsä hetken viivähtää runomusteessa, meren vaahdossa, nuotiotulien savuissa. Runoilijat ovat parhaita monessa. He eivät rakentele järkyttävän koukeroisia, ylipitkiä virkkeitä. Lauseet ovat pelkistettyjä. Isonkin asian Hytönen kertoo lyhyesti, mutta kaiken perässä voi kujertaa lumikyyhky. 

En halua varoitella nyt herkkiä, sillä lehdessä on kerrottu koko tarina ja kirjan kirjoittaja on käsitellyt aihetta sukeltaen päähenkilöiden päiden sisään täyttäen tyhjiöt fiktiolla. Kyseessä ei olekaan tietokirja, mutta faktat ovat kohdillaan. Ville Hytönen sanoo sen, minkä minä olen usein yrittänyt sanoa: "Ihmisten tunne-elämää ei pysty kuvaamaan vain sitä kautta mitä tapahtui, vaan siinä täytyy olla jotain muuta. Fiktio tuo enemmän tietoa esiin kuin faktakirja."

Minä olin Johannes, pappisperheen lapsi, myöhemmin ehkä sosialisti, työläinen ja aviomies Ja minä olin Andreas, öinen saalistaja, salaisuuksien kätkijä ja elämän ja kuoleman ratkaisija.

Minä olin Johannes-Andreas Hanni, papinpoika maailmassa, jossa pappeja ei enää tarvita. Siksi minä olin se mikä minä olin.

Olin lamaantunut, raskas ja punainen. Olin lunta, olin lintu.



4. Heikki Tiilikainen Kolmen rintaman mies

Sain heti alussa vahvan tuntuman levottomaan nuorukaiseen, joka jo varhain karkasi merille toimien jungmannina ja se vihattu ruotsin kielikin piti opetella. Nuori mies, oikeastaan melkein poikanen vasta, palasi Suomeen talvisodan alussa ja haavoittui 1940. Sittemmin alkaakin aueta Sepon mieli, vaikka tuskin hän tajusi, mitä joku nainen saaressa paljon myöhemmin hänestä ajattelisi. Sepon elämästä tuli minulle syväluotaus nyt meneillään olevaan sotaan ja hyvin konkreettisesti. Niin liki miehen mieltä kirjan kautta tuskin pääsee kuin nyt itse, kun jouduin kohtaamaan itänaapurimme toimet. Tämä on tietokirja ja minulle Seppo Tiilikaisen elämäkerta, mutta Ukrainan aroilla repesin sirpaleiksi, joiden haavoille Sepon rakkaudelliset kirjeet rintamalta kotiin eivät yhtään helpottaneet oloani. Arolta tuuli kovassa pakkasessa...ukrainalaiset, joita he kohtasivat paljastivat vihansa Neuvostoliittoon niin rajusti, että varma oli Sepon periksiantamattomuus. Tämä tarina on tunteita, tuskaa, totta ja salatun mielen avautuminen. Tätä kirjoittaa isän tyttö, jolle isä kertoi elämänsä järkyttävimmän tapahtuman sodasta. Olin esikoinen enkä ikinä unohda....

Seppo ehtii vielä kesäiselle lomalle vuonna 1944. Isä ja poika pohtivat tulevaa...Tämä on viimeinen kuva Seposta. Hän on kuin pieni poika, jonka olisi kuulunut saada olla kodin turvassa kauhun vuodet. 

Rüht euch!



5.  Elin Cullhed Euforia

Nyt olimme tässä, kuun loisteessa, ja Teddy työntyisi minuun. Lämpö valuisi meistä pois, meistä molemmista yhtä aikaa. Nojasin kyynärpääni sänkyyn ja painoin suurta takamustani hänen ruumistaan vasten.

Olen sairas Ted, olet sairastuttanut minut ja olen täysin palasina, joten vähin mitä voit tehdä on pysyä siinä ja suitsia tätä mielettömyyttä, tätä viekasta raskautta, joka tyhmentää minua ja tekee minusta hitaan, vaikka haluaisin olla kaunein Luojan luoma tyttö päällä maan. 

Elin Cullhed ei korosta pahimpia, sillä niitäkin löytyi kun vähän etsin muualta. Elin tuo esiin Sylvian mielentilan, joka heilahtelee äärestä ääreen kuin Britannian kylmä sää, Sylvian inhoama. Sylvian kuvailussa Elin on onnistunut erinomaisesti. Sylvian tyhjyyden tunne, Sylvian raivokohtaukset heidän taistellessaan Tedin kanssa, Sylvian valkohehkuinen raivo hänen tajuttuaan Tedin pettävän häntä yhtä hyvin kuin apaattinen mitääntekemättömyys ymmärrettyään ettei voi Tedille mitään. Hän ei voi haudankaan yli Tedille mitään!

En tietenkään kiellä Sylvian sairautta, mutta kuten kirjoitin Virginia Woolfin kirjasta Vuodet: 

Äärimmäinen intuitio ja herkkyys ovat usein naimisissa suuren lahjakkuuden kanssa. Jollekin kaikki voi olla niin läpinäkyvää, että vaikka kuinka kaipaisi niitä junan suojaverhoja, on pakotettu katsomaan ja kokemaan, kunnes ei vain enää jaksa. Onneksi uskon Woolfin kirjallisen lahjakkuuden kristallisoituneen hänen elämästään, en kuolemastaan.  Samoin uskon Sylvia Plathin kohdalla hänen runojensa hohtavan lahjakkuuden, en hänen kuolemansa kautta.

Mikään näissä ei ole kiveen hakattua ja seitsemäs aalto pyyhkii sen jo pois. Toisaalta jollekin voikin olla suuri merkitys, kun ensin löytävät sen eli lukevat kirjat. Kolmen rintaman miehessä olin seisomassa Ukrainan arolla yön pimeydessä 40 asteen pakkasessa ja ymmärsin, että...Ville Hytönen taas kirjoitti kirjansa sekä runoilijan sulkakynällä että terävimmän veitsen kärjellä tuoden tositapahtumiin rivien välisen toisen näkökulman.

Tämän vuoden iloni ovat olleet ihanat lastenkirjat:


Penni Pähkinäsydän ja Viluhallan arvoitus sekä


sekä Murkens ja hirmuinen syysmyrsky. Voitte ola varmoja, että näitä sarjoja seuraamme jatkossakin.

Ensimmäinen lause toi tullessaan toivon. Vain toivon tähden voin kirjoittaa, en vihan tai pelon. Kun on kirjoittamalla kokenut kirkkauden ja nähnyt mustasta ajasta erottuvan valon, ei voi unohtaa sanojen voimaa.


Riitta Jalonen Kirkkaus

Rakkaudesta kirjoihin
Leena Lumi

tiistai 13. joulukuuta 2022

Eija Aromaa: Välähdys hämärässä

Aamun usvassa lumikurki ojenteli kaulaansa. Se ei vielä ollut uhanalainen laji, mutta lumikurjet tietävät kaiken tulevan. Muistavat kaiken menneen. Nyt hän varisti yötä yltään ja antoi katseensa tavoittaa naisen. Nainen asui keisarillisen hovietiketin puristuksissa noin 974-1034. Hän sai vaeltaa ulkona pyynnöstään nähdä kauniin luonnon, ollakseen vahvempi ja kiinnostavampi palvelukseen. Hänen nimensä oli Izumi Shikibu, joka kirjoitti elämänsä päiväkirjaan ja runoihin. Hän vaihtoi runokirjeitä rakastettujensa kanssa. Hänen runonsa olivat avoimen aistillisia, intohimoisiakin.

Muistan sinua...
Tulikärpästen hehku
luhdan laidalla
syttyy silmittömästä
kehoni ikävästä.

Lumikurjet voivat itkeä. Ikävästä toiseen tai jostain tuntemattomasta syystä. Yksi lumikurjen kyynel valui vuorta alas ja tavoitti Izumin, joka kumartui sen puoleen, kosketti sitä. Samalla hetkellä eräs nainen tulevassa ajassa sulautui Izumiksi saaden jalon tehtävän tavoittaa Välähdys Hämärässä.

Eija Aromaan kuudes tankarunoteos Välähdys hämärässä (Basam Books 2022) sai Izumi Shikibulta tehtävän kirjoittaa hänen runonsa suomeksi. Tankarunoja tulisi olla 119. Niiden tarkoitus oli osoittaa vuosituhannen takaisten tunteiden edelleen olevan samat. Mihin olisivat kadonneet rakkaus, ikävä, intohimo, kohtaaminen...

Lohduttaisi jos 
palaisit vain salaman 
iskun ajaksi -
nähty ja menetetty
välähdys pimeässä

Teos on Eija Aromaan kuudes. Olisiko haastavin? Miten varioida Izumi Shikibunin tuotantoa? Miksi tuo kurki kulkee pihallani ja on niin kauniin valkoinen. Tuo mieleen lumen...

Mitä tekisin
jos tulisit luokseni?
Lumen peitossa
aamun puutarha liian 
kaunis tallattavaksi

Eija sanoo sulautumisestaan Izumiksi näin:

Olen kulkenut Izumi Shikibun kanssa jo vuosia ja tehnyt monta matkaa. Kuka tuo nainen oli? Miksi hän valitsi minut? Vai anastinko Izumit itselleni? Otinko röyhkeästi omikseni? Ei, se meni juuri päinvastoin: Izumi anasti minut. Sanat iskivät niin korkeina hyökyinä ylitseni, etten voi puhua muusta kuin yrityksestä selvitä. En tietenkään tunne sitä kulttuuriympäristöä enkä sen ajan japanilaista elämää; en sen arkea enkä juhlaa. Tiedän sieltä naisen, kaikki rajat ylittävän tunteen. Juuri sen Izumi heitti ylleni: tuntemattoman viitan, jonka poimuista minun piti ottaa tanka kerrallaan ja avata ne toiselle kielelle.



Kiitän ja kiroan Kai Niemistä, joka osoitti minulle kivisen suloisen tien Izumi Shikibun luokse. Mestarin kanssa on turha kisailla ja tässä esimerkki vain yhdestä hänen suomennoksestaan:

rakkaus sinuun
murskasi sydämeni
tuhansiin sirpaleisiin,
mutta yhtäkään niistä 
en ole kadottanut

Kain luvalla runo kulkee kokoelmani mukana. Mukana kulkevat myös Eijan vahvat tankarunot, joita lukee uudestaan ja uudestaan. Mitallisuudessa ne eivät menetä, vaan vahvistuvat. Runo on tehty lentämään ja löytämään, olemaan iloksi ja lohduksi. Sehän oli myös ylioppilasaineeni nimi. Ilmassa lentelee lumihaituvia. Kurki kääntää kaulaansa. Näkee parinsa. Kevättä ilmassa.

Kerran sulanut
lumi sataa uudestaan.
Toivon hartaasti,
että tulisit edes 
takatalven ajaksi.

*****

kuva Anna Ekström

*****

lauantai 10. joulukuuta 2022

Suutelen silmiäsi, rakkaani. Suutelen...


Suutelen silmiäsi, rakkaani.
Suutelen kauniita silmiäsi, rakkaani.
Olkoon se hyvästi
tai näkemiin -
kaunista on elää täysin sydämin
Suomen säteilevä joulukuu.

- Mika Waltari -
Mikan runoja ja muistiinpanoja 1925-1978
WSOY 1979, toimittanut Ritva Haavikko)

keskiviikko 7. joulukuuta 2022

Kaupoissa päät pyörryksissä, joulukuusi kotiin ja kirjat voivat tappaa


Teharin biisi Tähteni mun alkoi soida, kun vihdoin pääsimme Plantageniin. Melkein roikuin tähdissä ja syyn kerron nyt: Ensinnäkin tähdet merkitsevät minulle ja toisekseen, tuli mieleen, että tarvitsen jotain pelastusta. Kirja yritti murhata minut juuri viime torstaina, kun perjantaina oli Lohjalle lähtö. Kerron siksi, että älkää kukaan tehkö kuten minä tein. Olen jemmannut erilaisia kirjoja, mutta hiukan myös muuta erään komeron ylähyllyn täyteen. Lähdin vetämään kirjakasasta yllättävän painavaa kirjaa, koska ystäväni toivoo sitä joululahjaksi. Niinpä. Olen kotona talviaikana villasukissa. Murhanhimoisen ja toisen kirjan väliin oli jäänyt jotain liukasta vaatetta, jota en nyt tarkenna. Vaistomaisesti sain pääni sivuun, mutta kirjan terävin kulma osui vasemman jalan isovarpaaseen. Kipu oli suunnaton ja verenmäärä valtaisa. Onneksi Reima oli kotona. No, Lohjalla oli sitten oma rumbansa laastareiden, desinfioinnin ja ilmakylpyjen kanssa. Tänään meille oli sovittu ostospäivä ja nyt varvas sieti jo maihareita eli ei tuntunut kipua. Kuljimme kohti Plantagenia, mutta ensin Prismaan ruokaa hakemaan ja mitä siellä olikaan kukkapöydällä:

vaaleanpunaista amaryllistä ruukuissa, vaikka minulla oli sanottu, että tätä myydään vain leikkokukkana. Tästä on olemassa hieno Karton kortti, jossa osa kukista on vaaleanpunaisilla raidoilla. Odotan ihmettä! Tänään ostettu ei ole auki vielä, joten jonain vuonna joku on ymmärtänyt tuoda tämän minulle♥ Viimeiseksi vaan ei vähäisimmäksi oli sovittu Plantagen, jossa olemme usein tehneet huikeita löytöjä.

Nyt kohtasimme erikokoisia sotamiehiä, joita oli monessa koossa. 

Myymäläpäällikkö Pirjo Uuttana esitteli pähkinänsärkijän teknistä toimintaa.

Minä olin jähmettynyt lumiukkoon, joka oli lumisadelyhdyssä ja näytti ihastuttavan vanhanaikaiselta♥


Plantagenin kuusi....

ja tutut, ihanat lumiukot, jollaisen veimme viime vuonna Lohjalle ledit ympärillään:


Reima oikein usutti ostamaan oman lumiukon, mistä arvasin, että ketunhäntä kainalossa...Ja sitten kuusta valitsemaan.

Ensin oli vähän pienempi, jolle minä 'no, no'...Kyseessä on jalokuusi, joka kestää varistamatta kuusi viikkoa eli juuri sen ajan kun vietämme joulua. Täydellistä!

Tämä se on, meidän kuusemme, joka koristeita saa kantaa. Olin helpottunut, että kaikki oli löytynyt mitä pitikin, mutta silloin Reima sanoi, että muka mun kamera laukeaa kohta, kuvat katoavat ja vaikka mitä. Tuli uupunut olo, kun tiedän, että puhelin hajoaa, mutta siellä on niin paljon Casper Julianin kuvia, että en kestä...Olin hyvin vastentahtoinen asiakas ja Reima sai päättää ihan itse, mikä opetteluvehje minulle tulee. Jos kuvat ovat kovin terävät, katoaa tunnelma, mutta kun nämä useimmat ovat jo ylitunteellisia ja kuvia ei mahdu paljoakaan. Siinä oli pakkopaikka ja alistuin. Ketunhäntä oli saada minut miettimään minne asetan lumiukon ja mistä löydän just siihen sopivat ledit.

Kohta oksat saavat kantaa Romanovien käpyjä ja Patinaputiikin kuusikeijuja. 

Oi, miten ihanaa, että on lunta♥♥

Leena Lumi

tiistai 6. joulukuuta 2022

Hyvää itsenäisyyspäivää!


 Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille tasapuolisesti!


"...miksi taistelimme: 
Vapaus, suvaitsevaisuus, kaunis turhuus."

- Mika Waltari - 

Kiitos♥

Finlandia

maanantai 5. joulukuuta 2022

Itsenäisyyspäivän aattona

Hetki löi. 1939. Hetki löi silloin meille ja niille, jotka jäivät rintamalle kuin niille, jotka ovat sen jälkeen nukkuneet pois.

Hetki lyö. Pian hetki lyö ja aika saavuttaa meidänkin hupenevan joukkomme. Aika hoitaa kaiken: muistot, sodan vammat, meidät.

Hetkien välit ovat olleet täynnä elettyä elämää. On tehty lapsia, taloja, työtä ja osallistuttu monenmoiseen. On menty yhteen ja erottu, on rakastettu, on kaivattu, on naurettu, on rakastettu elämää. On itketty, kun on muisteltu heitä, jotka sinne jäivät, mutta on eletty sodan krempoista huolimatta. On asteltu sitä elämän räsymattoa, jossa tummat raidat ovat tarpeen, että kirkas olisi kirkkaampi, ilo iloisempi. Surun tummuus: Ilon kulissi!

Kiitollisuutta emme saaneet. Eivät riittäneet sotavammat, vaan tulivat uudet asenteet ja tuulet. Joitakin vuosikymmeniä sitten oli ihan tavallista syyttää meitä sotahulluiksi. Siis osa omasta kansastakin syytti sodasta, ei kiittänyt itsenäisestä Suomesta. Eivät lapset tajunneet, että silloin ei kysytä, ei epäröidä, kun isänmaa kutsuu. Silloin lähdetään! Eivät ymmärtäneet kokemattomuuttaan, että milloinkaan tahto ja halu rauhaan taikka aseistariisunta eivät ole estäneet vieraan vallan miehitystä. Historia tuntee vain vahvemman totuuden.

Vaan me sotainvalidit, me emme ole katkeria, sillä meillä on nyt rauha. Niillä, jotka eivät tänään ole kanssamme, mutta olivat rintamalla ja elävät muistoissamme, heilläkin on nyt rauha. Meillä on myös hyvä mieli, sillä nyt koko Suomi seisoo itsenäisyyden takana ylpeänä ja kiitollisena: Hetkemme on lyönyt. Muisto meistä kulkee kirkkaana soihtuna sukupolvelta toiselle ja unhon uneen ovat jääneet menetetyt raajat ja säryt, sillä mitä niistä kun isänmaa on vapaa. Kiitos siitä ja kaveria ei jätetä!

Sotainvalidi vm. 1922

psta ja kiitollisena
tyttäresi Leena


Veteraanin iltahuuto

torstai 1. joulukuuta 2022

Casper Julianin yksivuotissynttäreillä


 Viime viikon perjantaina lähdimme jälleen kohti Lohjaa. Tärkeä syy, sillä lauantaina vietettiin Casper Julianin yksivuotissyntymäpäivää. Oltiin pienessä piirissä eli me, isovanhemmat ja mummi&co, sekä kummeista kaksi.  Perjantai-iltana Sami-isi teki synttäri- kakun tuosta vain. Samalla kun tarjosi meille salaisen keittiönsä ensimmäistä herkkua.

Kakkukuvassa Casper Julian on juuri kuin tyttäremme Meri saman ikäisenä♥ Kynttilä. Yksi kynttilä. Nyt se pitäisi puhaltaa, mutta miten pieni osaa...

Isi avun tuo ja toivekin tähtiin lennähtää... Niin fantastinen kuva, mutta mun kamera on kakkaa ja nyt sitten pitää jaksaa viimeistään välipäivinä ellei ennen rynnätä vaihtoon. Tykkään todella kuvata! No, yhtään kuvan laadusta ei perustanut juhlan sankari, vaan ihmetteli touhua. Muisti hyvin, että oli perjantaina sanonut minulle kun tulimme ovesta ja kyykistyin alas, ei 'nana', vaan 'mumma'. Oi, että, olenkin aina halunnut olla (kaarde)mumma♥ Vuosi kääntyy loppuaan kohden ja isin vanhempainvapaa päättyy vuoden vaihteeseen. Olemme saaneet seurata nuorta miestä, joka on superisi♥ja Merimme on supermama♥

Kummitäti Tuulin kanssa pärrytinkoneen kimpussa. Härveli, joka alkaa yksinäänkin pitää ääntä....

"Mumma", sanoi Casper. Juu, tässä Tuuli, Casper Julian ja mumma! Tuulin olen tuntenut vauvasta asti. Siitä ja elämän virroista, lähtien Karjalasta, olen kirjoittanut mm. ristiäisjutussa.

Oi, miten hienot ilmapallot! Iltapimeällä ne oli otettava jo mukaan leikkiin, sillä vanhemmat saivat viettää laatuaikaa ulkoporealtaallaan. Kyllä tämä suloisuus ehtii:)

Niin....minulla piti olla Wrendalen kortissa vain yksi tipunen, mutta ehkä olin sen jo käyttänyt. Sievin on kuitenkin Casper! Emossa on jotain oudon tuttua, mutta en muista....:)

Tämä valo säilyköön/ nämä pilkkeet silmien kestäköön/ja ilme taikaa/ kaikki se hohtaa/

kun Casper Julian vasta yksivuotispäivänsä kohtaa!/ Vuodet vierii, aika kiirii/ kun sanomme; Onnea Casper Julian♥/ Tunnet miten olet rakas/ me turvapaikkasi hakas/ kuiskaa tuuleen, kuiskaa uneen.../ ja me olemme heti takas / katse tähtiin! Aina sinun: rakkaudella mumma ja ukki.

Maanantaina emme pystyneet lähtemään ennen kuin Valonkantajamme oli menossa ulos nokosille hyvin pakattuna. Katsokaa nyt noita silmiä aina vain...kohta niihin unihiekka lentää♥

Tämän kuvan nimi on "Rakkaus". Uusia kuvia ei ole otettu, joten kai menemme studioon ukki, Casper Julian ja minä. Hän on tässä viiden päivän ikäinen rakkauspakkaus Juuri kotiutunut Lohjan loistavalta synnytysosastolta perhehuoneesta.

Lapsen paras on rakkauden syli. Olivatpa kyseessä omat vanhemmat tai isovanhemmat. Ensi vuosi paljon kuvia meistä Casper Julianin kanssa tuokoon!

Nauttikaa lapsistanne, sillä he ovat ihme♥

mumma&ukki

tiistai 29. marraskuuta 2022

Jos jumittaa, katso tv-sarjoja oman makusi mukaan


Muistatte ehkä tv-sarjan Ozark! Mitä parhainta rentoutusta kaikessa hulluudessaan, mutta myös kiitos erään näyttelijän, Julia Garnerin, huippulaatua. TÄNÄÄN klo 2I Liviltä viisi tähteä kahminut The Assistant ja pääosassa Julia Garner! Parhaat sarjat ovat auttaneet armottomaan kirjoitusjumiin enemmän kuin kerran. No, jos joku pakottaisi sanomaan mitä en ikinä unohda, ne olisivat The Affair The Broadchurch, Ozark ja se, jonka nimeä emme nyt kumpikaan muista: Naispääosassa oli TV1ltä tulleen Scott&Baileyn nuorempi naispoliisi, mutta nyt ns. upean miehen vaimona. Mies tietty pettää ja joutuu kiinni, mitä tekee vaimonsa: Aloittaa raapimalla miehen uuteen luxus-autoon oman merkkinsä ja sen jälkeen alkaa peli, jonka uskokaa tai älkää, voittaa tämä daami. Hän kynii kukon höyhen höyheneltä samoin kuin tämän uuden ystävättären, jonka mies on saattanut raskaaksi. Miten valitettavaa, että nuori nainen on melkein teini ja miehen työnantajan tytär.... Sarja oli Doctor Foster, kiitos Kikka ♥♥

❤ No, tänään emme vielä katso The Assistant, vaan vuorossa ovat The Crownin viimeiset jaksot. Kaipaan myös saksalaista sarjaa Babylon Berlin, missähän sekin viipyy. Upea, erilainen Julia Garner tänään Livillä klo 21 ❤

tiistai 22. marraskuuta 2022

Cristal Snow, Kati Vuorento: Penni Pähkinäsydän ja Viluhallan salaisuus



Jos uskot keijuihin, jos rakastat lumisadepalloja, jos huudahtelet ihastuksesta lukiessasi sanoja, joista et ole ennen kuullutkaan, jos ihastelet punatukkaista tyttöä, joka uskaltaa melkein mitä vain, vaikka sydän on heikko ja mieli täynnä pelkoja, jos pidät keijuseikkailuista ja maagisista esineistä, jos haistat ensilumen saapumisen tuulesta, jos uskot hyvän voittoon pahasta, jos siipesi alkavat värähdellä nähdessäsi huimaavan kauniita lyijykynäkuvia, Penni Pähkinäsydän ja Viluhallan salaisuus, on se kirja, jonka löydät keijukuusesi alta, kun olet ensin kuiskannut taikasanat joulukeijun korvaan. Jos et usko mihinkään näistä, kirja on sittenkin sinulle, koska sen avulla voit pakoilla talviunien luolaan näkemään unia akileijakeijuista eikä yksikään timanttinen lumihiutale häiritse keijurauhaasi.

Cristal Snow'n teos Penni Pähkinäsydän ja Viluhallan salaisuus (Tammi 2022) on kirja monen ikäisille ja -mielisille lukijoille, mutta en arvannut kun aloitin, että minulle kasvavat siivet ja osaan puhua korentokieltä. Enkä arvannut, miten tarinan kuvittajan Kati Vuorennon työt koskettavat niin syvältä, että aloin unelmoida hopeisista siivistä, joihin Kati piirtäisi joitakin tämän kirjan kuvia...

Penni Meirami Pähkinäsydän on topakka, urhea, suloinen, seikkailunjanoinen ja kovasti perheestään pitävä mitä suloisin vielä maitosiivillä lentävä keijutyttö. Yksi vanhempi asia on kerrottava, eräs hetki hänen syntymästään, sillä 

kun Pennin äiti, Annelie Pähkinäsydän, saattoi tohtori Muljakon avulla hänet maailmaan, vauva oli aivan hiljaa Hopeapuron siipisairaalan vuodeosastolla. Lisäksi hän oli niin nyrpeän näköinen, koska oli herätetty kesken unien, että tohtori Muljakko pyysi anteeksi. Kohta keijuvauva jo maiskutteli huuliaan ja nukahti.

- Suloinen otus, tohtori Muljakko mumisi ja silitti muutamaa hassua räikeänpunaista haiventa lapsen päälaella.

- Mutta hieman rikkinäinen tämä on. Sydän on hieman erikoinen. Se on kooltaankin liian suuri ja lyö kiivaammin kuin naperoilla yleensä. Siitä myös puuttuu tahti jos toinenkin.

- Jos sydän ei ajan myötä asetu paikalleen, korjaamme sen...Annat pikkunaperon elää tavallista elämää.

- Tämän kuullessaan Penni avasi suunsa ja kiekaisi erityisen ruman rääkäisyn ja korvankärkiä vihlovan kiekaisun.

- Ahaa, tämä nyytti ei taida perustaa mistään tavanomaisesta. Sen verran erikoinen pöppiäinen hän on, Muljakko naurahti.

Pennillä ja hänen ystävillään Tuulenpesän metsässä, oli taito erottaa pakkastuulesta talven saapuminen. Se taas tarkoitti, että Penni ja hänen ystävänsä kokoontuisivat hänen luokseen viettämään talven ensimmäistä yötä ullakolle. He odottivat ensilunta ja pakkasen ikkunoihin piirtämiä kuvioita. Koska Penni osasi käyttää leikattua sydäntään hyväkseen, sai äiti kantaa heille vintille täytettyjä petunialeipiä, lumipaistosta, paukkujyväsiä, kinuskitikkuja, kaislakaakaota...Mukaan saapuu myös mörkö Hilda, jolla on niin vahvat siivet. että niillä voi uhmata talvimyrskyäkin. Penni esittelee ystävilleen äitinsä säästämiä upeita siipiä ja siitä Hilda saa aiheen kertoa siipipeikosta joka ryöstelee siipiä. Häntä ei uskota ennen kuin siipiä alkaa liidellä pois niiden omistajien suojista. Syyllisiksi nimetään siipipeikot, joiden erityinen kiinnostuksen kohde ovat maitosiivet.

Penniin iskee aivan odottamaton salapoliisikuume. Pyykinkuivausoksistossa hän  vakoilee nyt rouva Vadelmaa, joka itkee ja juoksentelee edestakaisin, samalla kun keittää löytölientä. Heidän poikansa Markka on kadonnut!  Onneksi Penni ja hänen ystävänsä pitävät lumisadepalloista, etenkin oikein pyryttävistä. Vintiltä he löytävät sellaisen. Penni pyörittelee sitä käsissään, kunnes näkee jälleen tekstin: Kolme ravistusta pimeille poluille.

Seikkailu Viluhallaan on pitkä ja vaarallinen. Lumisadepallon Pyrykin on mukana ja myöhemmin toisesta pallosta tullee etenkin Pyrylle hauska ystävä...Matkalla tapahtuu paljon pelottavaa, mutta kun Penni lopulta seisoo Viluhallan valtiattaren edessä, hänen on kohdattava pelkonsa. Valtiattaren vaatimuksesta!

Snow'n ja Vuorennon yhteistyö on kristallista. Kauniit kuvat suorastaan pelottavassa seikkailussa, jossa monen monta otusta, suorastaan huutaa tulla kerrotuksi meille kaikille. Snow'lta tuota kiehtovaa keijujännitystä riittää. Sarjassa ovat aikaisemmin ilmestyneet Penni Pähkinäsydän ja kauhea kadotuskakku sekä Penni Pähkinäsydän ja mörkökuumeen kirous. 

Ja aivan oikein: En taaskaan arvannut syyllistä. Kirjassa on yli kaksisataa sivua keijuilua,  mörköilyä ja salaisuuksia. Penni on kuitenkin vielä pieni tyttökeiju ja hänelle on äiti kaiken jännityksen jälkeen tärkein:

Onnelliset lumihiutaleet myllersivät iltataivaalla. Kaksikko istui vielä hetken sylikkäin tuijottaen vaaleanpunaiseen naapuripuuhun ja palasivat sitten sisälle keittämään kuumat kupilliset kaislakaakaota.

*****

Lastenkirjat Leena Lumissa

lauantai 19. marraskuuta 2022

Pakkanen on hyydyttänyt linnut...


Pakkanen on hyydyttänyt linnut
senkin
uppopuunharmaan urpiaisen
eksyneen cabaret-laulajan
jolle taivas on pirskottanut
Rose'ta rinnuksille
Aamulla löysin sen luunhimmeänä hangelta
auringonkukansiemeniä kurkussaan
silmät jäätyneinä pisaroina
Voi lintuni
lintuseni
Pakkanen pusersi siivet kouriinsa
harotti jään sormet räystäille
askelkehän lumen huminaan

Ja sinä kysyt
oletko jo päättänyt
Ja sinä katsot
pitkin jäätynyttä ruusulinjaa
metsän kipumuurille

Höyhenpeitteeni 
alla nukun
Marian verta otsallani
Tuuleen liekuttelen
kämmenteni maljaa
tuuleen
tuli soroista

- Leena Kellosalo -
kuva Pekka Mäkinen

torstai 17. marraskuuta 2022

Sofi Oksanen sanoo sen, mitä muut eivät usein tohdi edes ajatella

Olen aina ihaillut rohkeita naisia. Heitä, jotka sanovat, mitä toiset ehkä eivät edes ajattele. Heistä yksi on kirjailija Sofi Oksanen. Nyt kävi niin, että minua jotenkin liippasi Heikki Tiilikaisen Kolmen rintaman mies oudolla tavalla. Jäin sinne Ukrainaan, jossa hän sotilasautoineen upposi syvälle mutaan kovassa pakkasessa ja jäätävässä viimassa. Auto saatiin joukolla ylös ja taisi olla ukrainalaisia siinä auttamassa. Heidän kanssaan tuli sotilailla puhe neuvostoliittolaisista ja ukrainalaiset sanoivat suoraan, miten he haluavat olla pois Stalinin vallan alta, päästä itsenäisiksi, osaksi länttä. Suorastaan hengenheimolaisuutta oli ilmassa, vaikka suomalaiset ihan väkisin jonnekin laittoivat äkkiä pystyyn saunan. Se hetki, kun nuori mies, seisoi tuulisella arolla ja mietti outoja elämänpolkujaan ja sitä missä nyt seisoi, pysäytti lukijankin. En nähnyt enää tähtiä, sillä ellei Stalin, sitten Putin ja ellei Putin, niin sitten joku muu hirmuhallitsija. En katso enää uutisia, sillä minua oksettaa, miten venäläinen pullistelija elää valhetta levittämällä. Kun kovasti arvostamani presidentti Sauli Niinistö vieraili vielä Putinin luona, järkytyin pelkästään tavasta, miten rumasti Venäjän hallitsija istui: jalat irvokkaasti levällään kuin housuissa olisi jotain liikaa. Meidän presidenttimme kaunis tyyli vain korosti Putinin irvokkuutta. Entä sitten ties millä aineilla kohennettu kroppa ja sitten yläruumis paljaana ratsastamalla. Nämä ovat vain pisaroita meressä, naurettavuuksia idän sairaalta. Tosiasiassa hän on valtaamassa toisten maita hinnalla millä hyvänsä. Häntä ei hävetä lasten naisten tai isien veri. Hänestä ei tunnu miltään, kun toteuttaa ihailemansa Stalinin tapaa kiinnittää Ukraina itseensä, mikä tapahtui 1922. Puolet ukrainalaisista likvidoitiin tavalla tai toisella ja niin tehtiin ja tilalle venäläisiä juurtumaan ja juurruttamaan Ukrainaa silloiseen Neuvostoliittoon. Nyt kaikki sama toistuu. Tähdet himmenevät. Kuin ankkurina liityin instagrammissa Volodymyr Zelenskyn seuraajiin. Hänessä on niin suurta isänmaallisuutta ja vaikuttavaa tyyliä, että jos hän saa jatkaa, tähtemme kirkastuvat ja järkyttävä kansanmurha loppuu.

Päivänä jona seisoin Ukrainan arolla jalat Euroopan viljavaan maahan uponneina, osuin Facebookissa kohtaan Ukraina -studio 27.10. Studiovieraana oli Sofi Oksanen. Lähetyksen juonsi sisältöpäällikkö Antti Virolainen. Sitaatteja voi käyttää, mutta ei koko tekstiä, joten poimin ne, joiden avulla aloin nousta mudasta. Tai poimin mitä tähtien kirkastamaksi vaaditaan: Tämä asia on sen väärti!

Sofi kritisoi sitä, miten hyväuskoinen länsi on ollut, kun Putin on haalinut valtaa jo vuosia.

"Putin osallistui Pietarissa aikoinaan kaikenlaiseen hämärään. Olisi pitänyt kysyä, että onko hän todella viemässä Venäjää kohti demokratiaa...Länsi osallistui tähän kuvitelmaan siitä, että Venäjä olisi ollut menossa demokratiaan. Olemme selittäneet että se, mitä oli 1990 -luvulla, oli demokratiaa, Venäjällä se näyttäytyi ihan hirveänä."

Oksanen lainaa ukrainalaista ystäväänsä: "Meillä oli jo Tshernobyl...Meillä ei pelätä."

Pelko on Putinin ase, ja se on tärkeää muistaa, Oksanen kiteyttää.

Pedolle ei ikinä saa näyttää pelkoa. LL

Lauri Silvander

Mikä on mielestäsi Putinin lopullinen tavoite tai missio, jonka hän haluaa Venäjän tai itsensä saavuttavan?

Merkittävä rooli Venäjän historiassa. Nyt kun Stalin  on Venäjän historian merkittävin henkilö, Putin haluaa, että hän on jonakin päivänä sen historian merkittävin henkilö.

Putin ei myöskään halua, että sota laajenee Venäjälle, Oksanen lisää.

Ja tässä tämä Sofin sanomana: Nykyään Venäjä noudattaa Neuvostoliiton miehityskirjaa Ukrainassa.

Kansanmurhaa edeltää aina vihapuhe, joka pahenee asteittain. Näin on käynyt nytkin, Oksanen huomauttaa.

Vertaa Hitlerin toiminta. LL

Stalinin puhdistukset ja nälänhätä ovat Ukrainassa muistissa, Oksanen toteaa. Sellaista ei unohdeta.

Kiitos Sofille♥

Sofin hieno kuva on Toni Härkösen ottama.

Levottomuutta ilmassa ja mielessä. Ihmettelen kovasti, miksei tapahdu palatsivallankumousta. Ei enää tiedä, itkeäkö vai nauraa, sillä idän paha varoittaa koskemasta omaan maahansa, kun samalla itse pakottaa kenraalinsa tunkeutumaan toisten maille omia miehiään tapattamaan. Euroopan vilja-aitta kastellaan lasten, naisten ja maataan puolustavien verellä. Jos enemmän kiinnostaa, miten venäläiset vähät välittävät sopimuksista, lukekaa Miriam Gebhardin kirja: Ja sitten tulivat sotilaat. Saksalaisnaisten kohtalo toisen maailmansodan voittajien käsissä. (Als die Soldaten kamen, Minerva 2016, suomennos Maikki Soro) 860 000 naista ja joitakin miehiäkin raiskattiin. Syyllisiä eivät olleet yksin venäläiset, mutta ne paljon vähemmässä määrin samaan syyllistyneet joutuivat sotaoikeuteen. Kun saatiin kuulla neuvostoliittolaisten lähestyvän, monet yrittivät nopeasti siirtyä länteen ja hyvästä syystä.

Minun sydämeni valvoi mökillä, kun Viro lauloi itsensä vapauteen. Kyynelehdin ensin pelosta, sitten ilosta. Vihdoinkin!

Volodymyr Zelensky♥♥ we'll stand by you♥♥

tiistai 15. marraskuuta 2022

Vuoden 2022 Kauneimmat Kirjan Kannet Leena Lumissa ja Arvonnan voittajat!


Vuoden 2022 Kauneimmat Kirjan Kannet Leena Lumissa on jälleen valittu. Te valitsitte tasaluvuin kauneimmaksi kumpikin 6 äänellä Penni Pähkinäsydämen ja Kielletyn päiväkirjan, kolmanneksi tuli Omat kuvat kahdella äänellä. 

Palkintoja on luvattu viisi. Lumimies toimi jälleen onnettarena. Ensimmäiseksi tullut saa valita ensin, sitten toiseksi tullut etc. Jos haluatte varata jonkun kirjan, laittakaa minulle ykkös- ja kakkosehdokkaanne s-posti leenalumi@gmail.com ja antakaa samalla postitusosoitteenne. Palkinnot valitaan täältä 

Onnetar suosi tällä kertaa seuraavia:

Mirva

Mai

Between

Anne Konttinen

Pioni

Onnea voittajille♥ Kiitos kaikille osallistujille♥

Viestejänne odotellen...Merkitsen valitun kirjan kohdalle varausmerkin.

Leena Lumi

Täällä voitte muistella viime vuoden valintoja.