Egoolin kylässä Irlannissa kesällä 2008 Hanna Tuuri kirjoitti: ”Tulin Irlantiin kerran syksyllä 1990 juuri koulun päättäneenä ylioppilaana. Oli sunnuntai, katolilaisten pyhäpäivä, ja koko kaupunki sen vuoksi suljettu. Yhtään avointa pubia, kauppaa tai kioskia ei löytynyt. Se ei nälkäisiä matkalaisia huvittanut, mutta poiskaan ei päässyt. Ei ennen maanantaiaamua, mutta silloin Irlanti oli jo meidät lumonnut.
Myöhemmin asuin Itävallassa, opiskelin neljä vuotta Saksassa ja opetin kahdeksan vuotta Kuopiossa, mutta Irlanti ei unohtunut. Syksyllä 2004 palasin.”
Kirjassaan Irlantilainen aamiainen / Kertomuksia vihreältä saarelta (Otava, 2009), Hanna kertoo katselleensa Euroopan karttaa etsien maata, jonka kielen osaa, ja jonka ilmasto on sellainen, että puutarhat viheriöivät talvellakin. Valinta ei ollut hänelle vaikea. Nyt hän asuu irlantilaisen avomiehensä kanssa Mayossa, nummien keskellä, pienessä muutaman talon kylässä, jossa heillä on puutarhakoulu.
Nyt on pakko paljastaa pieni yhteensattumus. Minä olin Mayon alapuolella Galwayssa ’86 kaksi viikkoa eli neljä vuotta ennen Hannan matkaa tarujen saarelle. Meidän piti muuttaa Galwayhin mieheni työasioiden takia pariksi vuodeksi ja ehkä pidemmäksikin ajaksi. Peruimme kuitenkin muuttomme, sillä minulla oli riskiraskaus ja Irlanti oli silloin ja ehkä vähän tänäänkin erikoislaatuinen terveydenhuoltotasoltaan…kuulette kohta, mitä Hanna siitä paljastaa ja tajuatte tekemämme ratkaisun oikeaksi. Jotain kuitenkin tapahtui! Me jouduimme kelttisaaren lumoamiksi. Hannalle se tapahtui vuorokaudessa, meille kahdessa viikossa. Varmaan osa oli taikuutta, mutta paljon ihanaa tapahtui. Olen nyt kuitenkin Hannan Irlantilaisella aamiaisella, joten kerron meidän tarinamme matkasta ja sen seurauksista vaikka omana kertomuksena myöhemmin.
Hanna Tuurin Irlantilainen aamiainen on rauhallinen kirja. Varmaankin tarinoiden saarelta on häneen tarttunut viehättävä vanhanaikainen tapa kirjoittaa tapahtumat omina otsikollisina kertomuksinaan. Otsikollisten kertomusten kirjaa on miellyttävä lukea, koska sen voi välillä laskea pois tarinan siitä kärsimättä. Luvussa Hammashoito hoituu päästään suoraan jo mainitsemaani Irlannin epämääräiseen terveydenhuoltotasoon:
”Irlannin lääkäreistä kuulee tarinoita, yleensä kauhukertomuksia saamattomuudesta ja ammattitaidottomuudesta. Suomalainen lääkärityttö vakuuttaa, että Irlannissa voi toimia yleislääkärinä muutaman iltakurssin käytyään.
Irlannissa asuva tuttu amerikkalaispariskunta matkustaa joka vuosi lapsineen Suomeen kahden viikon ’lääkärilomalle’. Koko perheelle varataan ajat yleistarkastukseen ja hammaslääkärille. Suomalaiselle yksityislääkärille maksetaan mielellään: se on irlantilaista halvempi ja lääkärin ammattitaito taattu.”
Aiheet, jotka Hanna on valinnut kirjaansa ovat varmasti useimpia kiinnostavia tai sitten minut on luettava jääviksi. Kuvaillaan kauhistuttava Irlantilainen aamiainen, jossa mm. sianlihamakkaraa ruskeaksi paahtuneena, viipale valkoista ja mustaa vanukasta voissa paistettuna, kaksi paistettua munaa ja kuppi teetä tai läpinäkyvän laihaa kahvia. Valkea ja musta vanukas, white pudding ja black pudding, ovat kotitekoisen makkaran kaltaisia. Valkeassa on sianlihaa, ohraa ja ihraa. Musta verivanukas saisi jokaisen tamperelaisen riemuitsemaan…Kerrotaan Kelttikiemuroista, Kollikissasta, Kivistä, Janesta ja Harrysta, Kaveruksista…
”Traktori on uurtanut pellon muraiseen maahan syvät jäljet, kumisaappaat luiskahtelevat ikävästi. pellolle ajetun heinäpaalin luona mies viheltää sateeseen. Kummun takaa vastaa iloinen törähdys, ja esiin pistää pienen, ravan roiskiman aasin pää. Aasi höristää villaisia korviaan, ravistaa turkkiaan. Miehen tunnettuaan eläin ravaa hyväntuulisena heinäpaalille ja puskee ystävällisesti turvallaan märkää manttelia, kurkistelee uteliaana otsatukkansa alta.
Mies kaivaa takin povitaskusta muovipussin, johon on säilötty vaalean leivän loppuja, antaa aasin ensin syödä kädestä ja kippaa loput leivät maahan heinäpaalin viereen. Aasin syödessä mies rapsii hellästi eläimen korvien taustan takkuista märkää karvaa. Vesisade yltyy. Heinäpaalin luona seisovat mies ja aasi vieretysten katoavaa maailmaa katsomassa.”
Hanna kertoo myös Puuttoman maan puista sekä aivan erityisen tarinan Kasvun iloa, jossa minäkin kohtasin oman hortonomisieluni vimman Hannan yrittäessä kasvattaa siemenestä omaa nenäliinapuuta. Puun löysi 1800-luvulla jesuiitta, isä David läntisen Kiinan vuorilla matkatessaan. Puu sai löytäjänsä mukaan tieteellisen nimen Davidia involucrata. On toukokuun alku, kun Hanna näkee puuvanhuksen kukkivan ja näkee tuulenväreen saavan valkeat liinat leijaamaan ja riipukset välkähtämään. No, innostunut puutarhurihan haluaa tietysti tuollaisen puun itse siemenestä kasvattaa ja ainakin botanistit innostuvat taatusti Hannan idätyskertomuksesta. Itse luin sitä kuin jännittävää seikkailukertomusta!
Minusta Hanna Tuurin Irlantilaisen aamiaisen ainoa miinus on valokuvien puuttuminen. Irlanti jos mikä on luontovisualistin mekka, joten olisi voinut kuvata maisemia, Aransaarten neuleita, kalastajia, Connemaran poneja, puutarhoja…
Hannan kertomuksissa on maanläheistä multaa ja juurevuutta, mutta myös tarujen saaren utua on tarttunut mukaan. Hanna ei kaihda kertomasta, että Irlannissa mikään ei ole yksiselitteistä tai yksinkertaisesti toimi. Kaikki kuitenkin järjestyy, sitten kun on pakko. Hän paljastaa myös, että Crossmolinan pikkukaupungissa ei vuonna 2007 ollut yhtään sateetonta päivää ja että Irlannissa melkein aina sataa tai on sumuista. Irlanti on kuitenkin yksi maailman parhaimmista paikoista pitää puutarhaa ja ehdottomasti paras puiden kasvua ajatellen. Utua tulee esille kertomuksissa Muinaisten mailla, Puuttoman maan puut, Kaverukset, Hautajaiset ja Aamuisia ajatuksia.
Suosittelen Hannan kirjaa Irlanti-matkakuumeeseen, innokkaalle puutarhurille lahjaksi ja myös jokaiselle kohta vapaavuosille jäävälle, sillä mikä olisikaan eläkepäivinä kiinnostavampaa kuin asua kylmän Atlantin rannalla, vaeltaa Connemaran nummilla ponilaumojen ravatessa sivuitse, astua aitoon irkkupubiin ja kuunnella vanhaa jazzia tai kelttimusiikkia. Ja nyt vaikka on kevät, sallittaneen tunnelmapala Irlannin syksyä ja kuvitelkaa itsenne näihin virkkeisiin:
”Irlannissa syksy ei saavu hetkessä vaan hivuttautuu pikku hiljaa. Tähtikirkkaita iltoja seuraavat utuiset aurinkopäiviksi kirkastuvat aamut, metsän lehtikuuset alkavat yksi toisensa jälkeen värjäytyä kultaisiksi ja yhtäkkiä vain tietää: on syksy. On aika tuumia tulevan talven töitä, kerätä piiraaseen pensaspöheikössä kypsyneet karhunvatukat ja istua illalla takkatulen ääreen juomaan tuoksuvaa kardemummateetä hyvää kirjaa lukien”
Ainakaan minua ei edes täydellinen irlantilainen aamiainen kauhistuttavine ihravanukkaineen, the full Irish breakfast, pelasta Irlanti-kuumeelta!
Myöhemmin asuin Itävallassa, opiskelin neljä vuotta Saksassa ja opetin kahdeksan vuotta Kuopiossa, mutta Irlanti ei unohtunut. Syksyllä 2004 palasin.”
Kirjassaan Irlantilainen aamiainen / Kertomuksia vihreältä saarelta (Otava, 2009), Hanna kertoo katselleensa Euroopan karttaa etsien maata, jonka kielen osaa, ja jonka ilmasto on sellainen, että puutarhat viheriöivät talvellakin. Valinta ei ollut hänelle vaikea. Nyt hän asuu irlantilaisen avomiehensä kanssa Mayossa, nummien keskellä, pienessä muutaman talon kylässä, jossa heillä on puutarhakoulu.
Nyt on pakko paljastaa pieni yhteensattumus. Minä olin Mayon alapuolella Galwayssa ’86 kaksi viikkoa eli neljä vuotta ennen Hannan matkaa tarujen saarelle. Meidän piti muuttaa Galwayhin mieheni työasioiden takia pariksi vuodeksi ja ehkä pidemmäksikin ajaksi. Peruimme kuitenkin muuttomme, sillä minulla oli riskiraskaus ja Irlanti oli silloin ja ehkä vähän tänäänkin erikoislaatuinen terveydenhuoltotasoltaan…kuulette kohta, mitä Hanna siitä paljastaa ja tajuatte tekemämme ratkaisun oikeaksi. Jotain kuitenkin tapahtui! Me jouduimme kelttisaaren lumoamiksi. Hannalle se tapahtui vuorokaudessa, meille kahdessa viikossa. Varmaan osa oli taikuutta, mutta paljon ihanaa tapahtui. Olen nyt kuitenkin Hannan Irlantilaisella aamiaisella, joten kerron meidän tarinamme matkasta ja sen seurauksista vaikka omana kertomuksena myöhemmin.
Hanna Tuurin Irlantilainen aamiainen on rauhallinen kirja. Varmaankin tarinoiden saarelta on häneen tarttunut viehättävä vanhanaikainen tapa kirjoittaa tapahtumat omina otsikollisina kertomuksinaan. Otsikollisten kertomusten kirjaa on miellyttävä lukea, koska sen voi välillä laskea pois tarinan siitä kärsimättä. Luvussa Hammashoito hoituu päästään suoraan jo mainitsemaani Irlannin epämääräiseen terveydenhuoltotasoon:
”Irlannin lääkäreistä kuulee tarinoita, yleensä kauhukertomuksia saamattomuudesta ja ammattitaidottomuudesta. Suomalainen lääkärityttö vakuuttaa, että Irlannissa voi toimia yleislääkärinä muutaman iltakurssin käytyään.
Irlannissa asuva tuttu amerikkalaispariskunta matkustaa joka vuosi lapsineen Suomeen kahden viikon ’lääkärilomalle’. Koko perheelle varataan ajat yleistarkastukseen ja hammaslääkärille. Suomalaiselle yksityislääkärille maksetaan mielellään: se on irlantilaista halvempi ja lääkärin ammattitaito taattu.”
Aiheet, jotka Hanna on valinnut kirjaansa ovat varmasti useimpia kiinnostavia tai sitten minut on luettava jääviksi. Kuvaillaan kauhistuttava Irlantilainen aamiainen, jossa mm. sianlihamakkaraa ruskeaksi paahtuneena, viipale valkoista ja mustaa vanukasta voissa paistettuna, kaksi paistettua munaa ja kuppi teetä tai läpinäkyvän laihaa kahvia. Valkea ja musta vanukas, white pudding ja black pudding, ovat kotitekoisen makkaran kaltaisia. Valkeassa on sianlihaa, ohraa ja ihraa. Musta verivanukas saisi jokaisen tamperelaisen riemuitsemaan…Kerrotaan Kelttikiemuroista, Kollikissasta, Kivistä, Janesta ja Harrysta, Kaveruksista…
”Traktori on uurtanut pellon muraiseen maahan syvät jäljet, kumisaappaat luiskahtelevat ikävästi. pellolle ajetun heinäpaalin luona mies viheltää sateeseen. Kummun takaa vastaa iloinen törähdys, ja esiin pistää pienen, ravan roiskiman aasin pää. Aasi höristää villaisia korviaan, ravistaa turkkiaan. Miehen tunnettuaan eläin ravaa hyväntuulisena heinäpaalille ja puskee ystävällisesti turvallaan märkää manttelia, kurkistelee uteliaana otsatukkansa alta.
Mies kaivaa takin povitaskusta muovipussin, johon on säilötty vaalean leivän loppuja, antaa aasin ensin syödä kädestä ja kippaa loput leivät maahan heinäpaalin viereen. Aasin syödessä mies rapsii hellästi eläimen korvien taustan takkuista märkää karvaa. Vesisade yltyy. Heinäpaalin luona seisovat mies ja aasi vieretysten katoavaa maailmaa katsomassa.”
Hanna kertoo myös Puuttoman maan puista sekä aivan erityisen tarinan Kasvun iloa, jossa minäkin kohtasin oman hortonomisieluni vimman Hannan yrittäessä kasvattaa siemenestä omaa nenäliinapuuta. Puun löysi 1800-luvulla jesuiitta, isä David läntisen Kiinan vuorilla matkatessaan. Puu sai löytäjänsä mukaan tieteellisen nimen Davidia involucrata. On toukokuun alku, kun Hanna näkee puuvanhuksen kukkivan ja näkee tuulenväreen saavan valkeat liinat leijaamaan ja riipukset välkähtämään. No, innostunut puutarhurihan haluaa tietysti tuollaisen puun itse siemenestä kasvattaa ja ainakin botanistit innostuvat taatusti Hannan idätyskertomuksesta. Itse luin sitä kuin jännittävää seikkailukertomusta!
Minusta Hanna Tuurin Irlantilaisen aamiaisen ainoa miinus on valokuvien puuttuminen. Irlanti jos mikä on luontovisualistin mekka, joten olisi voinut kuvata maisemia, Aransaarten neuleita, kalastajia, Connemaran poneja, puutarhoja…
Hannan kertomuksissa on maanläheistä multaa ja juurevuutta, mutta myös tarujen saaren utua on tarttunut mukaan. Hanna ei kaihda kertomasta, että Irlannissa mikään ei ole yksiselitteistä tai yksinkertaisesti toimi. Kaikki kuitenkin järjestyy, sitten kun on pakko. Hän paljastaa myös, että Crossmolinan pikkukaupungissa ei vuonna 2007 ollut yhtään sateetonta päivää ja että Irlannissa melkein aina sataa tai on sumuista. Irlanti on kuitenkin yksi maailman parhaimmista paikoista pitää puutarhaa ja ehdottomasti paras puiden kasvua ajatellen. Utua tulee esille kertomuksissa Muinaisten mailla, Puuttoman maan puut, Kaverukset, Hautajaiset ja Aamuisia ajatuksia.
Suosittelen Hannan kirjaa Irlanti-matkakuumeeseen, innokkaalle puutarhurille lahjaksi ja myös jokaiselle kohta vapaavuosille jäävälle, sillä mikä olisikaan eläkepäivinä kiinnostavampaa kuin asua kylmän Atlantin rannalla, vaeltaa Connemaran nummilla ponilaumojen ravatessa sivuitse, astua aitoon irkkupubiin ja kuunnella vanhaa jazzia tai kelttimusiikkia. Ja nyt vaikka on kevät, sallittaneen tunnelmapala Irlannin syksyä ja kuvitelkaa itsenne näihin virkkeisiin:
”Irlannissa syksy ei saavu hetkessä vaan hivuttautuu pikku hiljaa. Tähtikirkkaita iltoja seuraavat utuiset aurinkopäiviksi kirkastuvat aamut, metsän lehtikuuset alkavat yksi toisensa jälkeen värjäytyä kultaisiksi ja yhtäkkiä vain tietää: on syksy. On aika tuumia tulevan talven töitä, kerätä piiraaseen pensaspöheikössä kypsyneet karhunvatukat ja istua illalla takkatulen ääreen juomaan tuoksuvaa kardemummateetä hyvää kirjaa lukien”
Ainakaan minua ei edes täydellinen irlantilainen aamiainen kauhistuttavine ihravanukkaineen, the full Irish breakfast, pelasta Irlanti-kuumeelta!
Vaikuttaa mukavalta.
VastaaPoistaSinähän kävit Skotlannissa, onko paljon eroa;-)
VastaaPoista(Onnenpensaani on pistokasoksa, olen siihen leikannut runkoa ja nyt kukkimisen jälkeen muotoilen taas vähän.
VastaaPoistaTäällä lisää topiary-kuviani: http://formklippningtopiary.blogspot.com/
Onnenpensas löytyy tästä
VastaaPoistaHannele, taidat olla amamttilainen! Kyllä tuo onnenpensas homma tuntui vaikealta, mutta onneksi minulla on ystävätär, joka on oikeasti puutarhuri. Olen kertakaikkiaan huono leikkaamaan mitään, omenapuutkin leikkaa mainittu ystäväni tai annan niiden vain kasvaa. En ole kauheasti geomotristen puutarhojen perään, mutta joihinkin pensaisiin kaipaisin ryhtiä rungolla. Pieneen japanilaiseen puutarhaosiooni olen nyt saanut aikaiseksi mongolianvaahteran, jossa on suora runko! Tuo sinun onnenpensas on todella kaunis! Ei ole poissa laskuista, että hankin uuden, jonka kanssa aloitan ruon rungon rakentamisen. Äidilläni on mielettömän kaunis runkosyreeni. Sen kukkiva osa säilyttää pallomaisen muotonsa ilman leikkausta ja kukat ovat pienet, mutta hyvin tiheässä.
VastaaPoistaMinullakin on pieni fiksaatio sekä Skotlantiin että Irlantiin, kummassakaan en ole käynyt, mutta jokin palo sinne olisi.
VastaaPoistaTämä kirja on siis ehdottomasti luettava, vaikka ei koskaan pääsisi Irlantiin. Ja miksei pääsisi, eihän se ole edes kaukana..
Vaahteroita saa varovasti leikellä vasta juhannuksen jälkeen, vuotaa muuten, sama koivun kanssa. Pidän vaihtelevista puutarhoista, jos on vain villiä niin ei huomaa, mutta jos joku leikattu joukoss, niin korostaa sitä villeyttä.
VastaaPoista(Poikani lähetin puihin kiipeilemään sahan kanssa jo 11-vuotiaana, hän parempi kuin mieheni :)
Rukosyreenissä voi olla se, että jos runko alkaa kukkia, on ne poistettava. En ammattilainen :)
Mutta hyvin kiinnostunut puista, ja muustakin.
Hannele, luin kerran puutarhakirjan Luononmukainen puutarha ja siinä kehoitettiin, että luononpuita ei leikattaisi. meillä on iso tontti, joten puut saavat kasvaa isoiksi ja esim. lehmuksemme ovat noin 30-35 metrisiä ja niitä on toistakymmentä. Minulle tuon muodon ja hitaan kasvun tyydyttävät kartiokuuset, mutta toki haluaisin esim. pari kaunista pientä, onnenpensas -puuta. Ne ovat niin siron näköisiä. Äitin leikkaa ihan kaikkia puita, häenllä on oikein himo siihen, mutta onneksi hän ei koske upeaan runkosyreeniin, kun uskoi viimeinkin, että se säilyttää kauniin muotansa ilman häntä;-)
VastaaPoistaSe on tosi, että joukossa pitää olla jotain jämptiä, muuten mikään ei näytä miltään!
No, onko sinulla Hannele Kultasadepensasta? Suomessa sen sanotaan viihtyvän Lohjan korkeudelta etelään, mutta ei enää täällä Keski-Suomessa.
Luin jostain lehdestä Hanna Tuurin haastattelun ja siinä hän kertoi myös tuosta kirjastaan.
VastaaPoistaMukavasti olet esitellyt tuon kirjan. Varaan sen kirjastosta nyt heti kun olen laittanut tämän kommentin.
Irlannissa en ole käynyt koskaan, mutta kyllä sinne vielä haluaisin mennä käymään. Irlanti kiinnostaa kyllä.
Susanne, älä yhtään pelästy tuota sadetta ja ihra-aamiaista, minä koin smaradgisaarella unohtumattomimmat elämykseni. Hannan kirja on kiinnostava ja hyvin rehellinen, mutta niinpä vain saaren taika on vienyt hänetkin! Aion suvella tehdä sellaisen kesäpaketin ja taidan laittaa sinne pikkujutun siitä, mitä meille tapahtui kahden viikon aikana ja miksi sinne on vain ihan pakko päästä vähän pidemmäksi ajaksi.
VastaaPoistaKreikan jälkeen Irlanti, suosittelen!
Ja Susanne, kiitos, että huomasit sydämeni kirjoittaneen Hannan kirjasta!
VastaaPoistaTulin lukemaan taman arvostelun, kun mainitsit sen Rouva Hoon blogissa.
VastaaPoistaJotenkin musta tuntuu, etta saattaisin saada tuosta kirjasta allergisen reaktion.. Esim. se terveydenhuoltotason mustamaalaus.
En vaita, etta terveydenhuolto olisi Irlannissa taydellista (kuten missaan muuallakaan), mutta yli 12 vuoden kokemuksella voin ainakin itse sanoa olevani sen tasoon todella tyytyvainen. Olen ollut yhdessa hataleikkauksessa, yhdessa tahystysleikkauksessa, verisuoni on poltettu kiinni, jne. Kayn saannollisesti laakarilla, kerran piti menna ambulanssilla paivystykseen, ja olen itse kayttanyt neljan eri sairaalan palveluja (yksi Galwayssa ja muut Dublinissa). Kaikki julkisella puolella, ja ihan kaikkeen olen ollut varsin tyytyvainen.
Lisaksi, mita nyt olen netitse ja muuten seurannut esim. suomalaisten tuttujen terveydenhoitokokemuksia, niin vaikuttaisi silta, etta ainakin julkiselta puolelta on huomattavasti helpompaa saada aika laakarille Irlannissa kuin Suomessa. Tietysti riippuu myos alueesta.
Kiinnostaisi myos kovasti nahda jotain todisteita siita, etta Irlannissa muka voisi toimia yleislaakarina muutaman iltakurssin perusteella! En suoraan sanottuna usko tuota vaitetta ollenkaan.
Mutta irlantilaisesta aamiaisesta puheenollen.. Se on todella hyvaa, joskin meilla sita syodaan lahinna lounaaksi. Kys. aterian voi muuten syoda mihin aikaan paivasta tahansa, vaikka aterian virallinen nimi onkin Full Irish Breakfast. Nykyisin monet pizza-paikat tekevat myos pizzaa, jonka taytteena on irlantilainen aamiainen. Saattaa kuulostaa omituiselta, mutta ainakin Mizzonin "Original Irish" pizza on todella, todella hyvaa.
Hei Stello ja kiitos kommentistasi! Ymmärsithän, että minun kokemukseni oli 22 vuoden takainen ja tiedän Irlannin kehittyneen siitä paljon. Ja muuhan on Tuurin omaa kokemusta Irlannissa asumisestaan. Minä otin tuon lääkärien iltakurssijutun kyllä vähän vitsinä...
VastaaPoistaToivottavasti luet myöhemmin kesällä, kun minä kerron, mitä meille tapahtui Galwayssa ja Dublinissa kahden Irlannin viikkomme aikana. Kaikki oli täyttä unelmaa ja sain myös syödä mannermaisen aamiaisen joka aamu sekä muuten erittäin herkullisia aterioita mm. kalasta.
Meillä on kyllä tarkoitus tulla viipymään Irlantiin vähän pidemmäksi aikaa. Ja minun intoa tulla sinne vain lisäsi Regina McBriden kirja Ennen sarastusta, jonka löydät blogini alkuvaiheelta about helmikuulta.
Poikkea toistekin Stello, minulla on aina tippa Irlantia siellä sun täällä!
Joo, kritisoin lahinna arvostelemaasi kirjaa (sita lukematta, tosin), enka kirjoittamaasi arvostelua =)
VastaaPoistaLisaan blogisi seurattavien listalleni, niin ei mene ohi nuo mainitsemasi jutut.
Jos nojatuolimatkailu kiinnostaa, niin poikkea joskus vuodatus-blogiini, minne postitan usein kuvia ja videoita maisema-ajeluilta ja luontokavelyilta, yleensa eri puolilta County Wicklow'ta.
Niin vähän arvelinkin...
VastaaPoistaLaitan blogisi seurattavien listalle, niin saan tuoretta uutisointia maasta, johon palaamme.
Teen nyt parit dekkarit ja sitten tulee erilaisia suvipaketteja vinkkeineen ja sitten laitan tuon Irlanti-kertomukseni, joka on pelkkää unelmaa.
Pakko kertoa sinullekin: MTV tulee kuvaamaan puutarhaani 23.6. En tiedä vielä milloin tlee ulos. Olen huono sanomaan 'ei'. En jätä mitään korttia kääntämättä, mnei syteen tai saveen;-)
Mukavaa suvea sinne smagdisaarelle!
Kiva tuo puutarhajuttu! =D Toivottavasti sen voi katsoa aikanaan myos netitse.
VastaaPoistaHyvaa kesanjatkoa sinnekin!
No tosi kivaa;-): Nyt minä vain kitken ja kitken ja kitken, kun haluaisin lukea, lukea ja lukea. Sitten kuvataan about 3 tuntia ja ulos tulee 3 minuuttia. Ei vaineskaan, kaikki elämykset ovat ihania ja tämä on juuri sellainen juttu. Lehdissä olen jo puutarhani kanssa ollut ja nyt sitten TV. Taitaa olla joutsenlaulu...
VastaaPoistaNauti Ihanan Irlannin kesästä ja visiteeraa joskus. Koneeni huomenna huoltoon, mutta sitten listalla Waltersin lisäksi Irlanti mun sielussain yms. Palataan!