KUMPI UUPUI KUVAUKSIIN MUMMOLASSA?
Olen oudolla tuulella. Sitä kiellä en. Siksi tuli mieleeni laittaa nyt esille tämä kuva, joka on otettu Luvialla, kun vietimme pääsiäistä äitini luona. Sisareni mies on ammattikuvaaja ja myös mieheni on kovasti kuvaajaa;-) Kaksi herraa kuvasi ja kuvasi ja tässä lopputulema. Hyvin sanavalmis sukulaismieheni antoi kuvalle semmoisen nimen, että sitä en uskalla tähän kirjoittaa, etten joudu erään uskonnollisen ryhmän kiroukseen. Äitikin jo varoitti! Saatte tänään vielä jotain uutta, ellei mieheni vammaudu koripallo-ottelussa kykenemättömäksi kuvasuorituksiin...Kuva on vuodelta 2006, jolloin käytin vielä pitkiä housuja, nyt vain leninkiä herrojen iloksi;-) Ja kädessäni ei ole vielä sitä unelmaista pinkkiä kelloa ja paitapuserokin on sinivalkoinen, nyt vain pinkkiä, lilaa, saharaa...olen ihan toinen. Älkää kysykö: Miksi? Ich weiss es nicht!
Sinullapa on monenlaista esillä, Leena. Koiria, kirjoja, arvoituksia ja muutakin.
VastaaPoistaOlet oudolla tuulella, kirjoitit. Niin minäkin.
Veikko Huovinen muisti sanoa usein, että "naiset on kultia."
Elämänpiirini on naisten ympäröimä. Enimmäkseen he haluavat minulta jotain. Nytkin pitäisi antaa pitävä neuvo tilanteessa, jolloin 30 -vuotias tytär on menossa naimisiin ensi toukokuussa, mutta sitten tulikin tämä Tim ja nyt ei tiedetä mitä tehtäisiin.
John (kihlattu sulhanen) on kyllä hyvässä ammatissa, ymmärtää morsiantaan ja rakastaa häntä yli kaiken, mutta on ... hiukan yksinkertainen tai jotain. Tim taas on jännittävä, puoliksi haitilainen, polttelee rennosti hasaaa ja tuntee huisin jänniä ihmisiä. Hän on paljon komeampi kuin John.
No niin, kävin tapaamassa näitä kumpaakin herraa tuolla 3000 kilometrin päässä. Tim on valloittava, tarjosi hatsit minullekin. John on turvallinen, hyvä mies. Juo olutta, harrastaa ja seuraa urheilua, pelaa tietokonepelejä.
Ja minun sitten pitäisi ratkaista, kumpi kävelee alttarille tyttäreni kanssa! Itse ei kuulemma osaa sanoa.
Otapa kantaa. Ja ottakaa muutkin fiksut naiset kantaa.
Koripallo on muuten vaarallista. Paras ystäväni sai sydänkohtauksen kesken donkkauksen ja kuoli silmänräpäyksessä klesken kaiken. Sydän peti. Itse en pelaa ja olen yhä hengissä, tosin infarktin kokeneena. Älä kerro tätä miehellesi. Miehen pitää tehdä mitä miehen pitää.
Asumme aika lähekkäin, Leenuschka. Noin suhteellisesti ottaen. Olet valinnut hyvän asuinpaikan, eikä sitä oteta sinulta pois. Sanoo Syyrak. Tai sitten hän puhuu omiaan.
Kesällä asuinseutusi on melkein eteläisen tuntuinen. Kovin köyhiä siellä ei juuri liiku. Veneetkin sellaisia että.
van Vaari, älä nyt vain pelästy, sillä aina ei tuule preerialta ja osaan olla myös hyvin satakuntalaisen järkevä. Usko pois!
VastaaPoistaMinäpä ratkaisen heti sun ongelmasi. Onnistunut avioliitto tarvitsee vain kolme asiaa: intohimoa, intohimoa ja intohimoa. Kun hehkua on riittämiin, niin kaikki muu järjestyy! Olet takuulla ihana isä, kun tyttäresi ehkä jopa ottaa neuvoistasi vaarin. Siis tuleva vävysi on se jännittävä, komea ja hasia tai maria poltteleva haitilainen. Onneksi olkoon!
Sanon muuten joka kerta, kun mieheni lähtee pelaamaan: Älä saa sydänkohtausta! Älä telo polveasi! Ja pahin: Mää en ainakaan ala lykkäämään sua rullatuolissa;-)
Tiedätkö, katsoin viikonloppuna filmin nimeltä Iris. Siinä Dame Dench näytteli upeasti Alzheimeriin sairastunutta kirjailijaa, jota mies hoiti niin pitkälle kuin pystyi. Nyt minusta tuntuu, että minäkin saan saman kohtalon, sillä vain yksi on nimittänyt minua Leenuchka ja hän oli lehtikuvaaja, mutta nainen! Tiedän, että Syyrakin pitäisi sanoa minulle jotain...miksi se ei tule tajuntaan...Luen nykyään Hesaria...joku kirjoittajanimimerkki...
van Vaari, tämähän on Suomen Haiti, mutta me jäimme tänne kunnon talvien takia. Nyt se on kiveen hakattu, sillä myin tonttini pois Satakunnasta. Tämän saaren lumo on humalluttanut meidät.
Kyllä täällä on ihmisiä kaiksita tuloryhmistä ja alunalkaen tämä on tehtaan työläisten asuttama saari.
PS. Ellet kerro ihanille kustantajilleni, niin tulen tämmöiseksi epävakaaksi, kun huomaan ottaneeni liikaa kirjoja. Nytkin pitäisi lukea ja tässä minä istun. Mutta ole survivor, joten ei tässä mitään hätiä...
PPS. Tulet varmasti saamaan neuvoja tyttäresi aviomiehen valinnassa;-)muiltakin kuin minulta.
Voi Sinua Van Vaari!
VastaaPoistaKyllä asia on niin, että kahden kauppa ON kolmannen korvapuusti, vaikka kyseessä olisi sitten itse Van Vaari! :) Tyttäresi on päätettävä ihan itse kenen kanssa elämänsä jakaa ja kannettava siten myös vastuu, jos jokin menee pieleen. Muuten Van Vaari on syypää ja haukkujen silmäkkeessä.
Sitä en Sinulle toivo.
Minun poikani on 39 v, eronnut ensimmäisestä avioliitostaan ja nyt kihloissa viehättävän naisen kanssa. En puuttunut hänen elämäänsä kummassakaan tapauksessa ja olemme ehkä juuri sen takia erittäin hyvät ystävät. <3
Von und Zu Mummoa minusta ei valitettavasti ole tullut vielä 61 vuoden iässänikään... :(
Toivon SInulle kaikkea hyvää!
Olipa kiva kun vastasit,Leenuschka. Toinen puoli suvustani on Satakunnasta, joten tunnen kyllä heidän ajatusmaailmaansa.
VastaaPoistaTämä haitilainen on siis puoliksi britti, puoliksi haitilainen. Komea lurjus, kieltämättä.
Mutta huumeet ovat huumeita. Tunnen sen alueen aika hyvin eikä se ole kovin kaunis. Olen kerran joutunut siivoamaan huumeita käyttäneen ihmisen kaksion. Siivous kesti kaksi päivää...
Intohimo on hyvä ohje, mutta en ole lainkaan varma sen pyhyydestä. Intohimoja kun on niin monenlaisia.
Saaresi on kaunis ja tiedän kyllä sen työläistaustan. Ostaisin sieltä talon, jos joku myisi sopuhintaan.
Onkohan meillä samoja kustantajia, Atena ja Minerva esimerkiksi? Viime viikolla tein uusimman kirjani esittelytekstin. Ennen vanhaan se kuului kustantajien omiin hommiin.
Nyt yritän hiukan lepuuttautua, mutta ne naiset, ne naiset! Yksi tarvitsee neuvoa, toinen tuhat euroa hirmuisen tärkeään asiaan. Juuri äsken tuli tekstiviesti, joka kertoi, että toukokuisista häistä ei ehkä tulekaan mitään. No, eipä ole ensimmäinen kerta kun näin käy.
van Vaari, tarkoitan ksutantajilla niitä ihania, joilta saan arvostelukappaleet, jotta voin jakaa lukemisen autuutta kaikille. Mukana ovat nyt Minerva, Otava, Tammi, LIKE, Ajatus Kirjat ja Gummerus. Joskus saan jotain WSOYltäkin etc.
VastaaPoistaTäältä saa edullisesti hyvin kauniita rintamamiestaloja. Nyt on oikea aika ostaa!
Well, me naiset saatetaan olla miehelle piina, jonka Herra asetti riesaksi, mutta miten musta tuntuu, että piinan kääntöpuoli on autuus...
Päämieskin saapui yhtenä kappaleena pelistä;-)
van Vaari, enhän sanonut mitään intohimon pyhyydestä. Mutta usko mua, ellei intohimoa, ei tule mitään!
Eve, kyllä susta vielä tulee 'oma'.
Eve!
VastaaPoistaMinulla on lapsenlapsia jo aika monta, eivätkä kaikki osaa kunnolla suomea. Siitä olen yhtä tytärtä moittinut, ihan rakkaudella.
Kahden kauppa se liitto aina on, siitä olemme samaa mieltä. Lähetin äsken morsiamelle neuvon, ettei ota kumpaakaan vaan muuttaa muualle puoleksi vuodeksi. Ehdotin Uutta Seelantia. Siellä on komeita. huumorintajuisia ja jännittäviä farmareita. Ja pappa betalar.
Haukut otan vastaan mielelläni, olen niitä saanut jo aiemminkin.
Minulla on poikakin ja käväisi kihloissa hänkin.Kauhea harppu se oli, vaikka en silloin viitsinyt sitä sanoa. Nyt naureskelemme koko jutulle.
"Well, me naiset saatetaan olla miehelle piina, jonka Herra asetti riesaksi, mutta miten musta tuntuu, että piinan kääntöpuoli on autuus..."
VastaaPoistaKylläpä nätisti sanoit. Jotenkin noin se menee. Samaa mieltä ollaan. Tekisi nyt mieli kertoa muuan tarina, mutta sitä ei uskoisi kukaan.
Intohimoa pitää olla juu. Mutta kerropa, ystäväni Leenuschka, selvin suomenkielen sanoin, mitä tarkoitat käsitteellä "intohimo".
Meillä on näköjään samat ihanat kustantajat paitsi että minulla on niitä vielä enemmän.
Ja otan kyllä piru vie selvää niistä rintamamiestaloista. Ellei sitten käsityksemme edullisuudesta ole yhtä kaukana kuin taivas maasta. En minä sentään monimiljonääri ole!
Hienoa Van Vaari!
VastaaPoistaAivan loistavan neuvon annoit! Parempaa en olisi itsekään keksinyt. :)
Toivottavasti tytär ottaa neuvosta vaarin! Kerrothan kuinka käy.
Ja kumpikaan teistä ei usko mun empiirisiin tutkimuksiin intohimon poluilla!
VastaaPoistaMinä ainakin muutun vähäksi aikaa britiksi! Olen haaveillut siitä aina...hememtti kun niillä on vaan se vääränpuoleinen liikenne.
No, minä en loukkaannu, vaan myönnän olevani maailman hitain viini, joka uskoo vain suureen tunteen paloon.
Eve, missä on nyt sopivuus meidän yhdistykseen Roihuavat soihdut, kun neuvot noin asiallisia...
Hauska kuva! Mutta miksi ovat housut jääneet garderobista pois...
VastaaPoistaOn sitä tullut olluksi intohimon poluilla itsekin eikä se hassumpaa ollut, ei ollenkaan. Hyvä ettei henki mennyt. Mutta 30 vuotta intohimoa... dear, dear...
VastaaPoistaMutta miksi sinä britiksi haluat? Vähän outoa jengiä se on, ja nyt puhun kokemuksesta. Nehän mekastavat kännissä paljon pahemmin kuin ruotsalaiset. ja se on jo paljon. Mutta irkkujen kanssa tulee aina toimeen.
Vai on Evellä ja sinulla oma yhdistys? Roihuavat soihdut? Taitaisin olla aika harmaa kani sen kokouksissa.
van Vaari, minä osaan kertoa, mitä tarkoitan käsitteellä intohimo, mutta en tohdi sitä kovin syvälti tähän laittaa...sanan taitajana osaan kuitenkin sanoa sen varsin säädyllisesti: Intohimo on sitä, kun kohtaat toisen ja siitä hetkestä jätät kaiken entisen. Intohimo on sitä, että uskallat lähteä hänen kanssaan uuteen seikkailuun ja pidät tulen yhdessä armaasi kanssa palamassa kaikki vuodet, arjet pyhät, suvet talvet. Intohimo on sitä, että kun hän kävelee sinua vastaan kadulla nyt, kun ensi katseesta on jo 26 vuotta, sinussa vieläkin huojahtaa. Ja koskaan ei ole tylsää! Ensi viikolla, 3.3. on kulunut 26 vuotta siitä kun rakastuin ylitse väen eräässä ratsastusnäytöksessä Satakunnassa ja mereltä puhalsi kylmä viima...
VastaaPoistaTottakai sinulla on kaikkea enemmän. Miehillä aina on. Myös kustantajia ja rahaa. Osta se rintamiestalo, niin minä tulen sitten kahville. Tuon mukanani Tiikeri -kakun ja puutarhavinkkejä. En veloita;-)
Kiitos, Eve.
VastaaPoistaKommentit vaihtuvat täällä näköjään hiukka hitaasti, kun Leenuschkan pitää ne ensin hyväksyä. Mutta hyvä systeemi se on. Ei pääse kaikenlaiset kouhottajat reuhaamaan.
Juu, minustakin neuvo oli paras mahdollinen tässä tilanteessa. Kerron kyllä aikanaan, kuinka kaikki käy. Nyt tytär juo valkkaria ja mököttää. Lähetti äsken viestin, jossa arveli, että vihaan Timiä, kun se polttaa hasaa.
No kun vähintään yksi asiallinen Soihtu pitää olla! :) Ikäni edellyttää jo jonkinlaista järkeä, joten suostun olemaan se "Tylsä" joukossamme! <3
VastaaPoistaVäitän kuitenkin olevani myös intohmoinen. Sen kyllä huomaa vain vähin erin - jos huomaa! <3
Ja heti kun olen puoli päivää pois täältä blogista niin johan alkaa tapahtua! Täällä VanVaari pohdiskelee syvällisiä, ja hänelle saamme vastatakin.
VastaaPoistaKoska exäni ei varmaankaan lue tätä blogia, voin vastata, että turvallisen miehen valinta menee noin 10 vuotta, jos lapsia tulee. Silloin ne ensimmäiset 10 vuotta hoidetaan yhdessä lapsia ja sen jälkeen vasta aletaan miettiä, että 'onko meillä hyvä suhde'. Ja jos/kun ei ole, tulee sitten se ero. Suurin osa pareista eroaa 10-13 vuoden yhdessäolon jälkeen.
Mutta herranjestas; tyttären pitää tämä asia päättää ja miettiä tarkkaan keheen tuntee eniten sitä paloa! VanVaarisein, sinä et voi tuntea sitä intohimoa tyttären puolesta! :)
Jael, ehkä olen nyt jotenkin toinen...kerron sitten joskus. Sinähän tlet Muuratsalon saarelle suvella 2011! Toki lenkillä on pitkikset. Nyt on vain tämmöinen vaihe...
VastaaPoistavan Vaari, ei mitään dear, dear...sitähän voi yhtä hyvin olla jo haudassa ellei pala tulessa!
Kyllä minä tiedän, että ne öykkäröivät ja yläluokka on taas niin oksettavan snobistista. Tämä on niin pitkä juttu ja alkoi siitä kun olimme muuttamassa Irlantiin ja olimme siellä Galwayssa silloin kaksi viikkoa...Mua vain riivaa siinä jokin. Brittisarjat, kirjat, mytlogia, counrty side -elämäntapa, Connemaran ponit, Morse, Oxford, Skotlanti, linnat...en tiedä vielä, sillä Päämies ei ole yhtä innostunut kuin minä. Hänelle riittäisi vuodessa etelän loma ja minulle sitten keväisin se alppimatka. Neuvottelut ovat kesken...
No, siinä se oli: Irkkujen kanssa tulee toimeen! Irlanti on toinen vaihtoehto, mutta luopua sitten tästä puutarhasta ja talosta, kahta emme pysty pitämään...Tietäisitpä mitä meille tapahtui Galwayn yössä ja miten avuliaita irlantilaiset olivat. Irlanti onkin se kaikkein msytisin saari ja Aransaarilla ei voitu silloin käydä myrskyn takia, joten sinnekin pitää päästä. We'll see...
Roihuvat soihdut on tulisieluisten ja kirjallisten tai muuten taiteellisten naisten yhdistys, johon kuuluvat Eve, minä, Jael Israelista, yksi elokuva-arvostelija Suomen pohjoisesta ja yksi Frau Kölnistä. Ja sitten Poitsu. Suomen älykkäin ja kirjallisin 16 vuotias, josta tulee vielä suuri kirjailija tai Hesarin päätoimittaja. Kyllä sinne kirjallinen harmaa kanikin sopii;-), jos lupaa kestää vahvoja, tunteellisia ja tulisieluisia naisia. Ensimmäinen tapaaminen on kai Berliinissä, jos se Evelle sopii. Sitten ehkä meillä Muratsalossa.
van Vaari, sorry, että on hidasta. Oli joku hörhö kerran perässä, joten päätin näin.
VastaaPoista"Intohimo on sitä, kun kohtaat toisen ja siitä hetkestä jätät kaiken entisen."
VastaaPoistaTämähän on kuin suoraan Tolstoin Anna Kareninasta. Ja totta, kaiken lisäksi.
Hienosti kuvailit tuon tunteen. Olen itse niin arkinen, etten pysty samaan.
Tunnetko Mihail Bulgakovin? No tottakai. Matkustin neuvostoaikana kolmesti Kiovaan (tai Kieviin, miten vaan) käydäkseni hänen kotimuseossaan siellä mäessä. Aina se oli "remontissa." Mutta toissa kesänä onnistuin, neljännellä kerralla siis.
Tämän tapaista on minun intohimoni.
Toivon, että käsität minut nyt oikein.
Sinun aviomiehesion takuulla Muuratsalon onnellisin mies.
Eve, et sinä aina ole noin asiallinen ollut...samppanja on taiteilijoiden sielujuomaa. Ei vaan, olet sinä mulle se tuki ja turva ja pelastus, kun kaikki romahtaa tekniikan tms. takia♥ Sinä olet Lady, Eve!
VastaaPoistaSoolis, ellei ole intohimoa, kaikki päättyy.
Täällähän on kova liikenne! Jos minun anoppi olisi saanut valita, niin ei olisi mieheni saanut ottaa itsepäistä suomalaista ei-katolista vaimoa. Onneksi anoppia ei kuunneltu.
VastaaPoistaMinun pakinanimimerkkkini on ollut Lara eli suoraan Zivagosta. Onneksi meillä oli kuitenkin onnellisempi loppu kuin Anna Kareninassa ja Zivagossa.
VastaaPoistaHäpeän, mutta nyt en muista Bulgakovia. Vain Solohov, Tolstoi, Kuprin, Turgenev, Gontsarov, Mandelstam...
Sinussa ei ole mitään arkista. Paljastit itsesi, kun kerroit hauskan jutn kun menit tapaamaan noita tyttäresi sulhasehdokkaita.
No, kai tajuat, että kirjat minuakin vievät. On intohimoja ja intohimoa. Kukaan ei tule minun ja kirjan väliin. Missä ikinä olenkin, aina on kirja tai kirjoja mukana. Luen yöt.
Uskon, että käsitin kaiken ihan oikein.
Ja toivon, että hän on maailmankaikkeuden onnellisin mies, mutta en minä ole pelkkää unelmaa. Olen Tuittu ja haluan huomiota ja palvontaa!
van Vaari, ihmsellä pitää olla kipinää ja kiinnostavia ihmisiä ympärillään. Se on elämää! Osta se talo Muuratsalosta tai Lehtisaaresta.
Allu, minä uskon, että miehesi on onnensa löytänyt. Sun kanssa ei voi olla tylsää - Ich glaube.
VastaaPoistavan Vaari, olen seurannut sinun kommentointejasi hieman sivusta ja tietty etenkin Avattarella ja pitänyt tyylistäsi. Olet kiinnostunut oikeasti kirjoista, kirjoittamisesta ja ihmisistä ja se on paljon. Oman lisäbonuksensa tuo säällinen käytös huumorin ripauksella. Joten tevetuloa tositekin. Ei täällä aina näin hurjaa ja outoa. Toisinaan on. Yritän olla kuniallinen, kirjallsien blogin pitäjä, mutta pitäähän kevennyksiä olla.
VastaaPoistaKeksin tänään lenkillä, hyvän tavan murhata niin, että siitä ei jää kiinni, joten saatan jatkaa novellia Minä ja Mattson heti kun saan ruuhkat purettua.
Kiitos seurasta. Oli vilkasta.
Leenuschka
PS. Jos se Bulgakov on se, joka kirjotti sen saatanan saapumusen Moskovaan, niin ei ole mun juttu. Pystyin lukemaan kolme sivua! Ja minä sentään luen laidasta laitaan....
Soolis, tapaamme nyt ensimmäisen kerran, kai?
VastaaPoistaTotta hiivatissa tytär saa päättää, mutta kun hän nyt neuvoa vinkui niin annoin sen.
Sen nyt vaan sanon, että jos joku olisi minulle sanonut aikoinaan, että tässä on hynät, lennä Uuteen Seelantiin ja jätä tuo nainen, olisin lähtenyt. Mutta köyhänä menin vihille.
Eikä se sitten kauan kestänytkään.
Sen tavalliset 7 vuotta. Silloin päätin, etten koskaan enää taluta ketään papin.
Naiset osaavat muuten olla tosi julmia.
Mutta kerro, Solis, kuinka kestit 10-13 vuotta?
Leena hoi: Berliini sopii mainiosti. Hotel Atlantic? Halvat hinnat ja hyvä sijainti, ehkä tiedätkin. Ja minulla on siellä tuttujakin aika lähellä.
Tulisieluisia, kirjallis-taiteellisia vahvoja naisia kestän varsin hyvin. Hoo, tunnen sellaisia jo ennestään.
Mitä Irlantiin ja muihin saariin tulee, usko Päämiestä. Kaikella rakkaudella sanottuna.
van Vaari, minä olen käynyt vain syömässä kerran Berliinissä. Berliini on Even kaupunki ja valinta. Hän saakin sitten päättää kaiken. Ja emännäksi saapuu Allu Kölnistä.
VastaaPoistaSe on hyvä, että kestät, sillä heikkoegoiset miehet vain ärsyyntyvät tämmöisten naisten kanssa. Pitää olla pilkettä, huumoria ja kiinnostusta taiteisiin.
Ehkä uskon, ehkä en. Jos taivun, taivun vain siksi, että hänellä on astma ja siellä kylmää ja kosteaa...,mutta voidaanhan käydä vähän ottamassa tuntumaa. Suvella Irlanti on hurmaava, mutta minä rakastan Suomen suvena ihan hulluna sataa tai paistaa ja erityisesti Muuratsalon suvea. En halua olla täältä pois kuin yhden Yyterin reissun verran. Tuntien uiminen meressä siskon kanssa pitää muistissa, miten paljon rakastan merta. Silti pysyn täällä. Tytär on Meri, että meillä olisi täälläkin meri.
Van Vaari, ensimmäistä kertaa, juu..
VastaaPoistaEn 'kestänyt' vaan elin vaan kun ei ollut sillä tavalla huono liitto, että olisin joutunut kärsimään mistään (esim. väkivallasta tai sen uhkasta, tai alkoholista ym.). Olemme vieläkin läheisiä ystäviä exäni kanssa. Ihan oikeasti. Se on mahdollista.
Mutta se intohimo - se jäi uupumaan. Enempää en nyt viitsi täällä avautua, kun olen muutenkin niin anonyymi ;D
****
Täällä on kyllä todellinen hedelmällinen keskustelu ollut koko illan. Oikein mukava lukea näitä teidän ja kaikkien ajatuksia. Leena se osaa aina järkätä bileet, jopa tänne kommenttilootaan tavallisena tiistai-iltana !!!!
Meri...
VastaaPoistaMinulle se on kaikki kaikessa. Käyn valtamerillä ainakin kerran, tavallisesti kahdesti vuodessa. Ja Pohjanlahdella usein.
Kunhan kaikki tästä selviää, ostan sen ison veneen ja lähden merelle, enkä tule koskaan takaisin.
Toki minä teidät roihuajat kestän. Kiroatte vielä minun egoani.
Kun tapaamme, minä ja sinä Allu Kölnistä, sanon pari sanaa ja sitten halaamme. Meillä on yhteinen tuttava.
Soolis, minusta sanotaan, että 'olen tunnelman rakentaja' ja sitä on käytetty silloin, kun porukkaa on ollut enempi tai vähempi. Nyt mulla ei ole kohta muuta seuraelämää kuin blogimaailma, sillä aika ei riitä ja tämä on ihan kiinnostava juttu ja sujuu ne bileet täälläkin. Kiitän vieraitani; Juhlan tekevät vieraat!
VastaaPoista(Muistatko kenen piti lukea koko ilta...;-)
Saapa nähdä, joko Leenuschka on nukahtanut rakkaansa kainaloon. Ilta on tosiaan ollut mukava. Kuinka sattuikaan näin sielukkaita ihmisiä koolle.
VastaaPoistaMutta Soolis: kerro lisää! Olen yksinkertainen, arkinen mies ja haluaisin kovasti tietää, mitä vailla olevaa elämää nainen ei kestä.
Tiedän asiasta jotakin, mutta kerroit:
"En 'kestänyt' vaan elin vaan kun ei ollut sillä tavalla huono liitto, että olisin joutunut kärsimään mistään (esim. väkivallasta tai sen uhkasta, tai alkoholista ym.).
Mistä sinä kärsit? Kerro. Lupaan, etten kerro eteenpäin.
Minua kiehtovat tosielämän tarinat. Jos ette vielä tunne Äijäblogia ja Avatarta, käykääpä lukemassa. Varsinkin Äijä saa minulla monesti vedet silmiin.
Leena:
VastaaPoistaMinunkin piti itse asiassa lukea koko ilta, mutta täällä sitä vain ollaan, puoli kaksitoista yöllä.
Minuakin on sanottu tunnelman rakentajaksi bileissä. Täällä homman hoidat sinä. Ilta on ollut viehkoisa.
Meri on...kaikki...
VastaaPoistaMeillä kaikilla on joku Iso, Sininen Unelma ja minulla ja miehelläni se on ollut kiertää maailma rahtilaivoilla. Sitä en tiedä, miksi emme siihen toimeennu. Se on varmaan tämä paikka, johon minä olen kiintynyt liikaa...Kun olimme koirattomia about 10 vuotta menimme useasti rahtilaivalla Saksaan ja jatkoimme siitä Sveitsiin ja Itävaltaan.
Käydä valtamerillä kuulostaa mahtavalta...minä voisin asua veneessä. En ole koskaan ollut edes merisairas. Ja veneessä katoaa unettomuuteni tyystin. Nukun kuin vauva...syvästi.
Ei me kirota ketään perusfiksua miestä;-)
Kokoontuminen saattaa olla meilläkin. Eve ratkaisee.
Yhteinen tuttava! Nyt minun täytyy alkaa käyttäytyä...paremmin.
Leenuschka ei nukahda, vaan alkaa lukea. Armas nukkuu ihan kohta. lukee pari sivua ja sitten nukkuu. Hänellä aamulla herätys. Minä voin nukkua vaikka yhdeksään tai kymmeneen, jos luen kovin pitkään.
VastaaPoistaNo, eipä ilta hukkaan mennyt.
Soolis on pidättyväinen. Hän ei ole sellainen varttikarjalinen kuin minä. Pohjoisen naisella on paljon sanottavaa, mutta en tiedä kertooko. Minä nousen kohta junaan ja menen hänen tykö. Sitten me kerrotaan meidän tarinat.
Minä, vaikka et minulta kysnytkään, sanon, että ensimmäisessä avioliitossa ei lämmittänyt mikään muu kuin hyvin tehty leivinuuni! Silloin kun toivuin melanoomasta, ajattelin, jossain on oltava kirkkaampi vesi, ihminen enempi kuin minä, sielukumppani, mun toinen puolisko...ja hän tuli.
Minulla ei ollut sopueroa. Kaikkea muuta. Minä haluan unohtaa koko hukkaan heitetyt 10 vuottani!
Minulla taas on lämmin suhde kaikkien kolmen kumppaninbi kanssa. Heistä ensimmäinen, poikani isä kuoli 10 vuotta sitten. Kaksi muuta pitävät minuun lähes viikottain yhteyttä.
VastaaPoistaParisuhde on unohtunut jo kauan sitten. Välillämme vallitsee kunnioittava ystävyys.
Josko tämä on myös sitä minun "tylsyyttäni". Taidan olla liian järkevä ja ymmärtäväinen...
Olen tänään taas "kortisonihumalassa" tiputuksen takia, joten en osaa nukkua.
Taidan katsoa Oympialaisia. Laura ja Kiira luistelevat yöllä.
Hyvää yötä kaikille Soihduille, Potsulle ja Kanille! <3 :)
Eve, minulla se ei ollut kertakaikkiaan mahdollista.
VastaaPoistaOi!, muistan äidin kortisonihumalat. Melkein kuolin niihin. Päivät yritin hoitaa häntä, syöttää, juottaa etc. ja sitten löysin hänet yöllä siivomaasta komeroita. Oli pakko vahtia ja valvoa, koska hän oli silloin liian heikko. Seuraavana päivänä soitin sairaalaan ja kysyin, että 'mikä mättää'. No, se kortisonihumala.
Olympialaisia ei saisi viedä maahan, jossa aikaero Suomeen noin kova. Olen todella vihainen ellei päivällä näytetä naisten luistelua ja sitten haluan nähdä myös jäätanssin. Äiti seuraa kaikki!
Hyvää yötä Evelle, Allulle, Soolikselle, Poitsulle (missä hän muuten luuraa?) ja Kanille!
LL: varmaan tiedätkin, että rahtilaivalla kulku maksaa sen 100 euroa per lärvi per vuorokausi. Halvemmallakin pääsee, jos on suhteita. Minulla on, mutta muita en voi auttaa.
VastaaPoistaEipä ollut sopueroa minullakaan. Pirullista ja kauheaa se oli kaikki. Siitä on jo kauan, mutta yhä hän soittaa joskus keskellä yötä ja sanoo, että on niin yksinäistä. Vaikka aikoinaan miehiä oli joka sormelle...
Oletko seurannut Australian Jessican purjehdusta? Viime blogissaan hän sanoi, että tuntuu, kuin olisi vasta eilen lähtenyt, vaikka on ollut yksin purjeveneessä monta kuukautta. Ymmärrän täysin, miltä hänestä tuntuu. Minulla on "Spray". Varmaan tiedät, mitä se merkitsee.
Olenko minä se kani?
VastaaPoistaHyvä on, hyvää yötä vaan minunkin puolestani. Olympialaisia en ole koskaan seurannut, enkä seuraa nytkään.
Eve, oletpa mielenkiintoinen ihminen! Kolme vakkaria, yksi kuollut ja kaksi pitää yhteyttä. Kerro huomenna lisää.
van Vaari, en ymmärrä, mitä on "Spray" tässä. Jos liittyy purjehdukseen, niin olen ollut vian gastina nuorena likkana. Meillä oli mieheni kanssa pari vuotta täällä Päijänteellä moottorivene, rautapaatti, 13 metriä, 10 tonnia. Täysin asuttava juttu ja merelle tehty. Minulla on Raumalla tuttu, joka on luvannut purjehdustunteja milloin vain. Mutta en minä kerkeä kaikkea, mitä haluaisin.
VastaaPoistaHirveän hinnan heitit tuohon rahtilaivareissuun.
Minulla oli ennen eroa myös rankka liitto. Kun menin turkuun sen melanoomani kanssa, leikkaava lääkräi kysyi heti, että onko ollut erikoisen raskasta viime vuosina. Sanoin, että täyttä helvettiä 10 vuotta. Painon haastavaa työtä, oli lapsi, rakensimme taloa, mutta mies vain...Painoin 45 kiloa 30 vuotiaana ja pituus 166 cm. Stressi söi! Syöpkin voi lakaa stressistä, sanoi turkulainen lääkärini.
En ole seurannut mitään. Sattmalta näin miesten kaunoluistelun, kun äiti soitti. Lue Minervan kirja Seikkailun suolainen maku. Löydät sen kirjan nimellä mun blogista hakukoneella. Se on hauska kirja purjehtimisesta.
van Vaari, sinä olet se Kani;-)
Ota Eveen yhteyttä vaikka sähköpostilla. Löydät sen hänen kotisivuiltaan www.evekuismin.net En minä ehdi teille vapautella kommentteja. Huomenna nukun pitkään, teen huushollia ja sitten luen, luen ja luen...Juu, Even miehet ovat ihan oma lukunsa ja erikoinen tarina.
Öitä!
Oi naisten luisteluko tulee yöllä!! Pitääpä muistaa viimeistään aamulla katsoa.
VastaaPoistaVan Vaarille en kerro enempää, sillä olen anonyymi täällä. Ja katson aina elämää eteenpäin. En muistele menneitä. Vain Elvistä kuunnellessani tirautan pari kyyneltä. Iloitsen ystävyydestäni exään, ja sitä edelliseenkin exään. ;D
No niin, no niin, kaikki nyt exien kanssa niin ystäviä. Hyvä niin! Minulla ei onnistu se ikinä. Olen mustan paksun viivan vetänyt sen asian ylitse. En mieti edes niitä aikoja. Myös Reiman ero oli rankka. Kuin jostain leffasta. Nyt ne on kärsitty, eikä niistä sen enmpää. Ohi on! Onneksi!
VastaaPoistaEve, varmaan kertoo van Vaarille, sillä Eve on avomielinen kuten minä. Toisten kokemukset voivat joskus auttaa sulkemaan omia haavoja.
Soolis, arvaa mitä, minä nukun aamulla! Miten tässä näin kävi...:-)
No vielä kerran!
VastaaPoistaSoolis, Elvistä minäkin tässä välillä kuuntelin. Ja tippa tuli silmään, tulipa hyvinkin. Aika poika. Nuoruuteni symboli.
Voi minkä kekustekun illalla missasin, kun sitkeästi puursin lopputyötä nitomiskuntoon.
VastaaPoistaMutta pari juttua vielä..
Järkiliitto kestää 10-15 vuotta, sen jälkeen tulee levottomuus, pohdinta kuinka jatkaa..
van vaarin tyttärelle olisin sanonut että jännittävä mies ilman muuta, se mihin on paloa. Mutta huomasin että sydämessään hän tietää kuinka toimia.Kunhan pysähtyy sitä kuulemaan.
Huumeet ovat huumeita ja se maailma on myös raadollinen.
Leena, olet mestari tunnelman luoja. Kaikkien aistien juhlat tai kopisevat korot elokuisena yönä kaupungin sykkeessä ;)
Aurinko paistaa ja kevät tulee. Elämä kantaa ja kaikkihan on hyvin. Kunhan vesi ei seiso, sillä se haisee.
Niin ja yotube on mahtava nostalgisointiin, upeita biisejä siltä ajalta kun oltiin nuoria, nättejä, villejä ja vapaita kuin Elsa-leijonat. Enää ollaan kaikkia noita ja ikäkin on vain asenne kysymys!
Van vaari suosittelen saarivaltakuntaa lämpimästi. Itselläni kaipuu kotisaarelleni edelleen.
Huomenta, rouva Lumi. Lähden tästä kolaamaan ja lapioimaan nimikaimaasi pois pihalta. (huokaus)
VastaaPoistaAnne, eihän sitä koskaan tiedä...ja elokuun yö on sun ja mun. Tänään en ole koneella, vaan luen ja ulkoilen. Ja teen sitä kaalilaatikkoa, jota sinä yleensä ahneesti ja paljon syöt.
VastaaPoistaMulla joku ongelma hallintapaneelissa, olisin laittanut pikkulauantaille musaa, mutta ei onnistu. Ehkä Reima sitten...
Huomenta, van Vaari, minäkin keskityn nyt vain lumeen ja kirjoihin.
Voi, ajatuskin sun kaalilaatikosta nostaa veden kielelle. Se on taivaallista, oon kyllä nyt ukkometsolle vähän kade..
VastaaPoistaUkkometso söi sitä jo valtaisasti;-) Vanhoissa arkiresepteissä on taikaa!
VastaaPoista