Hannele, siinäkö sen salaisuus: Huoneenlämpöiset omenat! Mun mustarastas ei ole nyt näkynyt kuin pari kertaa, vaikka on hakattuja pähkinöitä, auringonkukkaa ja talia. Yleensä nämä kelpaavat, mutta nyt joku on vokotellut tietty omenoilla!
Kuullotettu seos, sulattamattomat katkaravut, öljy ja persilja laitetaan kasarimaiseen vuokaan ja sekoitetaan
Paistetaan uunissa 200 °C noin 25 min.
ja tarjoillaan tuoreen patongin ja vihreän salaatin kanssa.
Bon Appetit! <3
Söin kerran tällaisen annoksen Teneriffalla Perulaisessa ravintolassa enkä ole unohtanut sitä! He eivät antaneet minulle reseptiä, mutta kokeilin valmistaa sitä heti kotona ja ihan yhtä hyvälle maistui. Moni on jo saanut reseptin, kun on ihastunut ruokaan minun luonani, Katriina esimerkiksi! <3
Anne, tiedäthän sen hetken, kun puutarhassani tuoksuvat keltakanelit ja ensimmäiset kylmät yöt ovat saapuneet. Sinä saavut ja mennään puutarhaan: Muistako miltä maistuu silloin kylmä keltakaneli...
No, ainahan me syödään katkarapuleipiä! Kukaan muu ei Ikealla ole syömättä niitä lihapullia, mutta me vaan syödään katkarapuleivät;-)- silloinkin.
Juu, siihen on liittynyt puukuorman purku, koirat ja sitten sen jälkeen hyvää kahvia paljon herkkujen kera. Oi, miten rakastankaan syksyä! - mutta toki myös talvea kuin tämä.
Ole hyvä <3
VastaaPoistaPoimin kellariin syksyllä ja yksi kerrallaan saa meidän oma mustarastas huoneenlämpöisenä.. Hän odottaa rappusten vieressä.
VastaaPoistaHannele, siinäkö sen salaisuus: Huoneenlämpöiset omenat! Mun mustarastas ei ole nyt näkynyt kuin pari kertaa, vaikka on hakattuja pähkinöitä, auringonkukkaa ja talia. Yleensä nämä kelpaavat, mutta nyt joku on vokotellut tietty omenoilla!
VastaaPoistaTykkäätkö sä JÄISISTÄ ompuista..
VastaaPoistaNäytänkö mä MUSTARASTAALTA...
VastaaPoistaUlkonäöstä huolimatta voi AJATELLA kuin mustarastas. Melkein vain katkarapuja ja jätskiä tarjotaan kylmänä..
VastaaPoistaNo, minun yksi kirjoittajanimimerkki on Blackbird ja syön keltakanelit, en jäisinä, mutta kylmänä.
VastaaPoistaÄlä puhu katkaravuista, kun söisin vain niitä...Koskahan olen viimeksi tehnyt kunnon katkarapusalaatin...
Kylmä ei ole synonyymi JÄISEN kanssa. Lapsenlapseni popsii tuoreíta katkarapuja joka torstai, kun kala-auto tulee.. Hänen suurta herkkua.
VastaaPoistaGraavi lohi tarjotaan myös jäiden päältä. Länsirannikon ystävän tekemänä ehdotonta herkkuani! :)
VastaaPoistaLeena tee ihana tuoksuva iltaherkku:
Katkarapukasari
3 valkosipulinkynttä (ohuen ohueksi leikattuina)
1 iso sipuli (alle sentin lohkoina)
2 porkkanaa (tikkuina)
1 rkl oliiviöljyä
Sipulit ja porkkanat kuullotetaan pannulla oliiviöljyssä
2 pussia jättikatkarapuja
1 nippu silputtua persiljaa
7 rkl oliiviöljyä
Kuullotettu seos, sulattamattomat katkaravut, öljy ja persilja laitetaan kasarimaiseen vuokaan ja sekoitetaan
Paistetaan uunissa 200 °C noin 25 min.
ja tarjoillaan tuoreen patongin ja vihreän salaatin kanssa.
Bon Appetit! <3
Söin kerran tällaisen annoksen Teneriffalla Perulaisessa ravintolassa enkä ole unohtanut sitä!
He eivät antaneet minulle reseptiä, mutta kokeilin valmistaa sitä heti kotona ja ihan yhtä hyvälle maistui. Moni on jo saanut reseptin, kun on ihastunut ruokaan minun luonani, Katriina esimerkiksi! <3
APUA!!! Katkarapukasari ei maistu miltään ilman mausteita!!!!
VastaaPoistaSuola ja rouhittu mustapippuri unohtuivat! Sorry! :)
Laita niitä maun mukaan.
Nimim. Sama pää kesät talvet
Kiitos Eve, vinkistä! Täytyy kokeilla. Nyt tosin alkamassa tuhdin talviruoan teko, semmoinen arkiruoka myös. Liittyy Wigreniin...
VastaaPoistaHannele, minä en ole huomannut kenenkään etsivän synonyymiä jäiselle...
Minä syön ne ihanat vihreät omenat aina jääkaapista, kylmänä ei jäisenä ;) Mutta ihana kuva talvipuutarhastasi.
VastaaPoistahei ja ne ihanat katkarapuleivät..
VastaaPoistaAnne, tiedäthän sen hetken, kun puutarhassani tuoksuvat keltakanelit ja ensimmäiset kylmät yöt ovat saapuneet. Sinä saavut ja mennään puutarhaan: Muistako miltä maistuu silloin kylmä keltakaneli...
VastaaPoistaNo, ainahan me syödään katkarapuleipiä! Kukaan muu ei Ikealla ole syömättä niitä lihapullia, mutta me vaan syödään katkarapuleivät;-)- silloinkin.
Muistan sen mauan ja hetkenkin. Usein olemme purkaneet puukuormaa tai muuten vaan kuljeskelleet maailmaa parantamassa. Ne omput on niin hyviä silloin.
VastaaPoistaJuu, siihen on liittynyt puukuorman purku, koirat ja sitten sen jälkeen hyvää kahvia paljon herkkujen kera. Oi, miten rakastankaan syksyä! - mutta toki myös talvea kuin tämä.
VastaaPoistaMinä syön aina auringonlämpöisiä marjoja ja hedelmiä :)
VastaaPoistaHannele, varmaan terveellisempää niin.
VastaaPoista