Heippa Leena! En tiedä, miten kauan olet out of office, mutta tahdon kertoa kaksi asiaa: 1. Olin jo unohtanut nuo violetit kukat, joiden kuva on postauksessasi! Ne ovat niin vaatimattomia, mutta niin kauniita. Noita keräsimme aina mummon kanssa mökillä maljakkoon. Tuli mieleeni heti rakkaat muistot. 2. Tänään sunnuntaina julkaisin Kalevala-koira-aiheisen postauksen, joka varmaan kiinnostaisi sinua. Jos ehdit jossain vaiheessa, käypä katsomassa:)
Minäkin ihan istutin ojakellukoita omaan pihaani, samoin muita luonnonkukkia suuret joukot. Metsäkurjenpolvi kukki ennen ojakellukkaa, mutta vielä se yhä kukkii, samoin puna-ailakki ja rönsyleinikki.
Hei vihdoin rohkenin tulla tänne Sinun kirjamaailmaasi kurkistelemaan !Voi mikä aarreaitta!Ja todella hyviä arvioita ja mielenkiintoisia tekstejä.Blogisi profiilikertomus on jo kuin tarina .Rakastan kirjoja tulen uteliaana ja innoissani tänne uudelleen. Ystävällisesti Maria
Hannele, oi! valkoista ojakellukkaa...Minäkin pidän horsmasta eli rentun ruususta, mutta Päämies ei.
Maria, minä en ole pystynyt kellukoita pois nyhtämään,enkä aio sitä tehdäkään, sillä sehän on tosi kuvuaksellinen kasvi. Metsäkurjenpolvea meillä on tosi paljon ja se on se kasvi, mitä vanha kansa kutsui juhannuskukaksi. Puna-ailakkia olen alkanut oikein suosia, mutta en ole vielä saanut mitään loistokuvaa siitä. Rönsyleinikkiä poistan sieltä, missä kasvaa akileijaa, sillä vaikka se on kaunis, se tukahduttaa muita kasveja. Mutta minulla on iso piha, johon mahtuu monia kukkia, myös niitty- ja rönsyleinikkejä.
Maria, sydämellisesti tervetuloa♥ Minä pidän todellakin pääpainotteisesti kirjablogia, mutta täältä löytyy muutakin, josta toivottavasti on sinullekin iloa ja hyötyä. Se profiilikertomus vain virtasi minusta...;-) Tällä viikolla keskityn vähän enempi muuhun kuin blogiini, mutta sinn pitäisi löytää täältä melkein 200 kirjaa, jos vain jaksat etsiä. Palataan, Maria!
Minustakin kuva ihanan rentouttava - juuri kesäpäivän seisaus. Sirkesalosta tuli hieman haikea mieli. Tykkään, että hän oli hyvän näköinen ja tietenkin ihana laulajana.
Rita, seisaus tuli ja meni. Nyt käydään kohti suvi-iltojen salaperäistä hänmärää.
En tiennyt Sirkesalosta mitään. Kuulin tämän biisin ja aloin etsiä sitä levykaupoista osaamatta sanoa, kuka laulaa. Ja loppu onkin sitten jo mysteeriä...
Lumiomena, kiitos on ollut rentoa ja sääkin on ollut kuin Tahitilla. Koko ajan ulkona. Ja mansikoita...
Kiitos!, odotan innostuneena, mitä sanot. Juuri nyt otan Iltapurjehdukseen teetä ja aloitan parstilla istuen uutta kirjaa, jonka olisin halunnut juhannukseksi, mutta ehkä ehtii pyhiksi.
Heippa Leena! En tiedä, miten kauan olet out of office, mutta tahdon kertoa kaksi asiaa:
VastaaPoista1. Olin jo unohtanut nuo violetit kukat, joiden kuva on postauksessasi! Ne ovat niin vaatimattomia, mutta niin kauniita. Noita keräsimme aina mummon kanssa mökillä maljakkoon. Tuli mieleeni heti rakkaat muistot.
2. Tänään sunnuntaina julkaisin Kalevala-koira-aiheisen postauksen, joka varmaan kiinnostaisi sinua. Jos ehdit jossain vaiheessa, käypä katsomassa:)
Mia, tänään yritän aloittaa. Päämies lentää Saksaan ja minä aion ottaa viiksota kaiken irti:-)
VastaaPoistaNäitä varmaan joku pitää rikkaruohoina, mutta minä pidän villikuista, joten tämä niittykellukka saa kasvaa pihallamme vapaasti.
Käyn blogissasi tänään johonkin aikaan!
Suureksi ilokseni Ojakellukka kasvaa kallioisella paratiisillamme. Onni on poimia oma juhannus-kimppu omasta puutarhasta, Mmukavaa breikkiä.
VastaaPoistaP.S.
VastaaPoistaminulla myös valkoinen Ojakellukka.
Englannissa ei löydy palatsi-puutarhaa ilman horsmaa..
Minäkin ihan istutin ojakellukoita omaan pihaani, samoin muita luonnonkukkia suuret joukot. Metsäkurjenpolvi kukki ennen ojakellukkaa, mutta vielä se yhä kukkii, samoin puna-ailakki ja rönsyleinikki.
VastaaPoistaOikein hyvää juhannusviikkoa sinulle Leena:)))
Hei vihdoin rohkenin tulla tänne Sinun kirjamaailmaasi kurkistelemaan !Voi mikä aarreaitta!Ja todella hyviä arvioita ja mielenkiintoisia tekstejä.Blogisi profiilikertomus on jo kuin tarina .Rakastan kirjoja tulen uteliaana ja innoissani tänne uudelleen.
VastaaPoistaYstävällisesti
Maria
Hannele, oi! valkoista ojakellukkaa...Minäkin pidän horsmasta eli rentun ruususta, mutta Päämies ei.
VastaaPoistaMaria, minä en ole pystynyt kellukoita pois nyhtämään,enkä aio sitä tehdäkään, sillä sehän on tosi kuvuaksellinen kasvi. Metsäkurjenpolvea meillä on tosi paljon ja se on se kasvi, mitä vanha kansa kutsui juhannuskukaksi. Puna-ailakkia olen alkanut oikein suosia, mutta en ole vielä saanut mitään loistokuvaa siitä. Rönsyleinikkiä poistan sieltä, missä kasvaa akileijaa, sillä vaikka se on kaunis, se tukahduttaa muita kasveja. Mutta minulla on iso piha, johon mahtuu monia kukkia, myös niitty- ja rönsyleinikkejä.
Maria, sydämellisesti tervetuloa♥ Minä pidän todellakin pääpainotteisesti kirjablogia, mutta täältä löytyy muutakin, josta toivottavasti on sinullekin iloa ja hyötyä. Se profiilikertomus vain virtasi minusta...;-) Tällä viikolla keskityn vähän enempi muuhun kuin blogiini, mutta sinn pitäisi löytää täältä melkein 200 kirjaa, jos vain jaksat etsiä. Palataan, Maria!
Vow, upea kuva! mukavaa breikkiä sulle :)
VastaaPoistaTuure, minäkin pidän kovasti kellukastani;-) Ja breikillä olen ja huomenna vielä enempi...
VastaaPoistaNoita kellukoita minäkin olen keräillyt lapsuudessani.
VastaaPoistaPihaasi mahtuu tosiaankin kaikenlaista kaunista kukkaa.
Oikein rentouttavaa taukoa sinulle ja samalla hyvää juhannusta!!!
Ulla-Kristiina, näitä niitty-eli ojakellukoita (Geum rivále) meillä piisaa, sillä kosteikoissa löytyy. Mielestäni kauniita ja kuvauksellisia.
VastaaPoistaKiitos, aion tehdä välillä muuta...
Aurinkoista ja tunnelmallista mittumaaria sinulle, Ulla-Kristiina!
Aivan ihana kuva! Ja vielä ihanempaa lomaa sinulle ♥
VastaaPoistaKuva kuin kesäpäivän seisaus
VastaaPoistaSusa, kiitos♥
VastaaPoistaPeukaloinen, eikö vain! Kesäpäivän saisauksen viekoitteleva pehmeys, salaperäisyys, sydänsuven kellukka-aaria...
Minustakin kuva ihanan rentouttava - juuri kesäpäivän seisaus.
VastaaPoistaSirkesalosta tuli hieman haikea mieli. Tykkään, että hän oli hyvän näköinen ja tietenkin ihana laulajana.
Rita, seisaus tuli ja meni. Nyt käydään kohti suvi-iltojen salaperäistä hänmärää.
VastaaPoistaEn tiennyt Sirkesalosta mitään. Kuulin tämän biisin ja aloin etsiä sitä levykaupoista osaamatta sanoa, kuka laulaa. Ja loppu onkin sitten jo mysteeriä...
Toivottavasti sinulla on ollut ihanan rentouttava viikko. Aion linkittää sinut tänään kiitokseksi hyvästä kirjasuosituksesta :)
VastaaPoistaLumiomena, kiitos on ollut rentoa ja sääkin on ollut kuin Tahitilla. Koko ajan ulkona. Ja mansikoita...
VastaaPoistaKiitos!, odotan innostuneena, mitä sanot. Juuri nyt otan Iltapurjehdukseen teetä ja aloitan parstilla istuen uutta kirjaa, jonka olisin halunnut juhannukseksi, mutta ehkä ehtii pyhiksi.
Kiitos viimeisestä. Saari ja puutarhasi ovat taikaa ja kuinka sää hellikin meitä. Mikään ei voita vapaa päivää hyvässä seurassa :) Kiitos Bestis <3
VastaaPoistaAnne, eikö me oltu yöperhosiakin! Ainakin minusta nyt pulppuaa yöperhostunnelmia...Elokuun hellän pimeinä iltoina uusiksi.
VastaaPoistaJaksan taas mitä vain! Kiitos♥
Kuin myös.. Yöperhosia ja elokuun pimeänä lämpimänä yönä jälleen.
VastaaPoistaAnne, just niin! Ja meillähän on se strategiakin jo valmiiksi laadittu;-)
VastaaPoista