perjantai 2. heinäkuuta 2010

VUOSI SITTEN JA TÄNÄÄN: ONNEA REIMA♥


Hyvät ystävät, nyt Reimasta, jonka syntymäpäivää olemme kokoontuneet viettämään ja vähän myös meistä, jotka olemme tänä vuonna olleet yhdessä 25 vuotta.

Omistin Reimalle kirja-arvostelun Ian McEvanin teoksesta Lauantai. Se ei ollut ihan pelkkää sattumaa, sillä myös Reima on lukenut kirjan ja muistaa sen tapahtumat. Minä luin nyt sen toiseen kertaan muistiani verrytellen ja löysin tähän hetkeen sopivan sitaatin. Kirjan alussa neurokirurgi Henry Perowne näkee aamulla ikkunastaan palavan lentokoneen syöksyn kohti maata ja järkyttyy varsin paljon. Hänen 18 –vuotias poikansa Theo rauhoittelee isäänsä ja silloin Henry ajattelee:


”Tästä se alkaa, pitkä prosessi, jonka kuluessa ihminen vähitellen muuttuu oman lapsensa lapseksi. Lopulta saa sitten kuulla, että isä kuule, nyt lakkaat itkemästä tai lähdetään kotiin.”


Väistämättä kirjasta löytyi muitakin yhtymäkohtia Reimaan, sillä kuten Henry, myös Reima, rakastaa kahta: palloa ja vaimoaan. Ja järjestys on nimenomaan tämä: ensin pallo, sitten vaimo.


Reiman intohimo on koripallo. Ihan muutamassa vuodessa hänen pelisilmänsä on kehittynyt niin, että viistopallo takakierteellä on meikäläiselle naiseläjälle se ihan arkipäivän väisteltävä haaste.

25 yhdessäolovuoden oikeutuksella sanon, että yhtä asiaa kadun. Kun aloitimme yhteisen elämän, Reima oli hiljainen, hidas hämäläinen. Kaksi ensimmäistä vuotta opetin häntä muodostamaan nopeita virkkeitä ja muutenkin lisäsin äijään faarttia. Nyt en saa enää suunvuoroa ollenkaan, vaan alituinen pälätys kuuluu, vaikka minä tarvitsisin luku- ja kirjoitusrauhaa. Itse hän ei tokikaan myönnä tätä ja hänhän on kuten tavallista oikeassa kunnes toisin todistetaan. Olen nyt 25 vuotta todistanut hänelle, että hän on yhdeksässä tapauksessa kymmenestä väärässä, mutta ainahan besserwisser selityksen löytää. Onneksi Dr. Phil pelasti minut maagisella lauseellaan: ”Haluatko olla oikeassa vai onnellinen!” No, minä valitsin onnen.

Reima antaa myös avioliitostamme ulkopuolisille suuressa puhetulvassaan, joka ei oikein hämäläiselle luonaa, hieman oudon kuvan. Hyvin kernaasti hän kertoo kaikille tarinaa viikon työmatkastaan USAan. jolloin minä nimenomaan etukäteen ilmoitin, että ’älä sitten soittele, sillä haluan keskittyä rauhassa Emily Dickinsonin runoihin, jotka on kirjoitettu osin muinaisenglannilla ja vietän samalla viikon retriitin.’ Minusta pyyntöni ei ollut kohtuuton, eikä siinä ollut mielestäni mitään outoa. Loppuviikosta vilkaisin puhelinta ja ihan hirveästi oli minua yrittänyt tavoitella joku Reima. Mietin: Reima who?, sillä millään en saanut yhtäkkiä mieleeni ketään Reimaa. Asia on nyt hoidettu kuntoon, sillä nykyään Reimalla on soittoajat eli hän saa soittaa minulle Suomen aikaa klo 18-20. Jotenkin hän onnistuu kertomaan tätä vieraille ihmisille niin, että siitä löytyy jotain huvittavaa…

Tässä päivässä on yksi juttu, joka on kaikkein parasta ja sen sanoi itse Reima: ”Olen aivan innoissani, kun saan täyttää 60 vuotta, sillä nyt ovat äkkikuoleman karmeat vuodet ohi.” Hän on katsokaas lukenut aivan tohkeissaan tutkimuksia, joiden mukaan pikakuoleman vuodet ovat välillä 50-60. Miten minä muistankaan sen hetken, kun hän täytti 50 vuotta…Silloin hän sanoi: ”Ihanaa täyttää 50 vuotta, nyt ovat äkkikuoleman vuodet ohitse.” Kaikki perustui silloin tutkimukseen, että eniten ja nopeimmin kuollaan ikäryhmissä 40-50 vuotta.


Meri kirjoitti koulussa ala-asteella aineen, joka liikutti opettajan kyyneliin. Aihe oli Äiti. Muut kirjoittivat: ’Äitini siivoaa aina ja hänellä on paljon kattiloita’ tai ’Äitini pesee aina pyykkiä ja huutaa, että pitää siivota omat huoneet’. Meri kirjoitti: ”Minun äitini on ihana. Hänellä on minut.” Tämä oli niin vaikuttavaa, että opettaja soitti minulle kyynelehtien ja minäkin aloin itkeä. Nyt tajusin, että noissa kahdessa maagisessa lauseessa piilee meidän perheen kiinteä soundi, joten ihan pakko sanoa: ”Reima on ihana. Hänellä on minut.”

Ystäväni Eve onnitteli Reimaa blogissani ja sisällytti minutkin mukaan toivotuksiin. Mukana oli myös Eino Leinon L. Onervalle kirjoittama runo, jonka nyt haluan lukea teille:

”Peto on minun armaani,
vaan peto soma,
ei tahdo hän olla
pyytäjän oma,
hän tahtovi tulla,
kun hällä on mieli,
ei silloin kun kutsuu lempijän kieli,
jos väistyt, hän seuraa,
jos hyökkäät, hän haihtuu,
jos etsit, hän elämänmurheeksi vaihtuu,
Hänet parhaiten voitat,
kun suot hänen mennä,
et itkuas näytä, et vastaansa ennä,
hän kärsiä tahtoo ja onneton olla,
ja yöstänsä tummasta syliisi tulla.”

Onnea Rakas! Skål på Reima!
♥:lla Leena

18 kommenttia:

  1. Hyvin olet sen Reiman näköjään kasvattanut. Prost Reima!

    VastaaPoista
  2. Allu, mullahan on siinä 'oma lehmä ojassa' eli oma etu kyseessä;-)

    psta Reima kiittää!

    VastaaPoista
  3. Kiva postaus!:)
    Paljon onnea Reimallesi!
    Merin aine äidistä on ihana! Hänellä on sana hallussa niinkuin äidilläänkin!:)
    Mukavaa viikonloppua teille kaikille!

    VastaaPoista
  4. Paljon Onnea Kummisedälle toivottaa Karri perheineen. ps. otetaan sitten matsi kun nähdään -Karri-

    VastaaPoista
  5. Onnea, Leena ja Reima!

    On niin ihanaa lukea onnellisista ihmisistä.

    VastaaPoista
  6. Sinun ja Reiman yhteinen taival on jotain ainutlaatuista - hieno ja ihmeellistä ♥
    Paljon onnea Reimalle ja samalla sinulle, kun olet saanut hienon miehen, joka on oppinut soittoajatkin ;-)
    Hemmotelkaa toisianne!

    VastaaPoista
  7. Susanne, kiitos ja Reima kiittää myös, oikein pokkaa;-) Meri taitaa päihittää jo äitinsä...

    Kiitos samoin sinulle ja perheellesi, Susanne!

    Tuure, Reima kiittää!

    Nette, kummisetä kiittää! Varmaan monta matsia ja kohtahan kummisedän loma alkaakin.

    Unelma, kiitos lämmin!

    Lumiomena, molemmat kiitämme♥

    Joko minä olen hyvä opettaja tai Reima on oppivainen tai molempia;-) Saa tätä nauraa...mulla on varmaan joku keskittymishäiriö...

    Kaikin tavoin hemmottelemme ja minulla on vilkas mielikuvitus...

    VastaaPoista
  8. Muistaakseni Reinotossutkin löytyy, ihan sellaisissa Reima on ikuistettukin.Hänhän suorastaan tilasi nuo trendijalkineet ;) Paljon onnea ja ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  9. Anne, kenenkähän toimesta;-)

    Reima kiittää! ja suven suloista viikonloppua toivotamme me kaikki kolme sinne Siniseen Kotiin.

    VastaaPoista
  10. Onnea miehelle, joka osaa yhä vaan kertoa tuon hauskan tarinan hauskasti! Sillä ehdottomastihan se on TODELLA hauska tarina!!

    VastaaPoista
  11. Soolis, parasta ja pahinta kaikesta, että se on totta! Minä siis osaan myös syventyä, jos saan työrauhan! Ja minä tiedän, että SINÄ tiedät, mitä minä tarkoitan. Onkohan mulla keskittymishäiriösairaus...semmoinen on takuulla olemassa...

    Reima kiittää!, ja minä kerron, että hän on aika 'super'. Siis jos mun kanssa meinaa, niin...;-)

    VastaaPoista
  12. Skål Reima och hela familjen! :)

    VastaaPoista
  13. Onkos tuo Reima nyt sitten mystinen LUMIMIES? Onnea hänelle ja onnea teille!

    Yksi oppilaani, ei lainkaan lahjakas, kirjoitti kerran aineen isästään. Minä itkin ja nauroin yhtäaikaa sitä lukiessani. Annoin hänelle aineesta kympin ja lähetin sen kuoressa hänen isälleen ja laitoin siihen kirjeen liitteenä. Toivoin hänen nauttivan siitä yhtä paljon kuin minä. Se oli koskettavin aine, jonka kukaan oppilas koskaan kirjoitti elämästään. Tavallinen poika, ei pahemmin kielellisiä lahjoja, mutta niin tarkkasilmäinen ja humoristinen!

    VastaaPoista
  14. Mia, aivan, Reima on Lumimies, Ukkometso, Päämies, Alfauros...rakkaalla miehellä monta nimeä...

    Ja kiitämme!

    Tulee tuosta aineesta mieleen vanha sanonta 'hiljaisten vesien kaloista'. Sietähän voi löytyä vaikka mitä helmiä.

    VastaaPoista
  15. Myöhäiset onnittelut täältä Raumalta myös meiltä molemmilta.....

    VastaaPoista
  16. Leena ja Jukka, kiitos!

    Reima kiittä;-)

    VastaaPoista