Kun ensi kertaa itkit nähteni, annoit minun nähdä sisimpääsi, salattuun ja hauraaseen. Kun näin sinun särkyvän, siitä hetkestä lähtien olit minulle enemmän.
olipa hieno tosiaan. syvällinen. noin sitä joskus tuntee sitten ihmisen paremmin. harvoin ihmiset itkee muuten.. paitsi tietysti kotonaan itsekseen..nytkun aloin tätä pohtia. on se jännä.
Akissfromthepast, neljä vuotta sitten en olisi perustanut tästä runosta, sillä minä en itkenyt koskaan. Sitten tapahtui jotain ja...
Paras ystäväni oli tänään luonani ja hän muisti kun itkin eka kerran hänen nähtensä, vaikka oli tunnettu mielettömän kauan. Sen jälkeen ystävyytemme sinetti oli valmis. Olin voinut luottaa ja sallin nähdä itseni murtuneena, täysin sirpaleina.
Ja sitten me kokosimme sirpaleet yhdessä ja jatkoimme matkaa.
Tämä pitkä kommentti on Sinulle - vaikka opiksi ja tiedoksi.
Leena: niin se usein on. . mutta hyvin päättyi tuo tarina, ja yhessä on kivempi jatkaa sitten matkaa. Useimmiten tuollaiset hetket lujittaa. koskettava juttu kaikenkaikkiaan.
Jotenkin on helpompi unohtaa sellaiset ihmiset joiden kanssa on naurettu ja ilakoitu, mutta ystävä, jonka kanssa olemme yhdessä itkeneet jättää sieluumme pysyvän jäljen itsestään.
Voi Leena, olet muuten sanonut muutamaankin otteeseen - ja mykistänyt hymyyn.. Kaunein kommentti pikkukuvasta ikinä, liikutuksella kiitän:) Kaikkea hyvää viikkoosi - kiiruun keskelläkin - sinulle ihanainen♥
Itku on mulle itselle aika vaikea juttu. Se tulee helposti enkä haluaisi sitä muille näyttää. Sitä herkkyyttä tai sitä haurautta. Niin kuin kaikki muut muka olisivat vain vahvoja...
Minä en ole ikinä halunnut päästää ketään itkuni lähelle, en suruani huoraamaan...Olen kulkenyt pää pystyssä ja jos kyyneliä on tullut, ne ovat olleet mykkiä ja pääni olen kääntänyt pois.
Suruni likelle ei tule vieläkään kukaan, mutta osaan jo itkeä. Mikä helpotus ja voima onkaan itkeä toisen sylissä.
Sulla on aikaa...oppia vaikka kyynelehtimään...jos siltä tuntuu.
Kiitos Leena ihanasta runosta!
VastaaPoistaIhanaa ystävänpäivän iltaa Sinulle♥
-Hanne-
Ole hyvä Hanne!
VastaaPoistaKiitos samoin Sinulle♥
olipa hieno tosiaan. syvällinen. noin sitä joskus tuntee sitten ihmisen paremmin. harvoin ihmiset itkee muuten.. paitsi tietysti kotonaan itsekseen..nytkun aloin tätä pohtia. on se jännä.
VastaaPoistaAkissfromthepast, neljä vuotta sitten en olisi perustanut tästä runosta, sillä minä en itkenyt koskaan. Sitten tapahtui jotain ja...
VastaaPoistaParas ystäväni oli tänään luonani ja hän muisti kun itkin eka kerran hänen nähtensä, vaikka oli tunnettu mielettömän kauan. Sen jälkeen ystävyytemme sinetti oli valmis. Olin voinut luottaa ja sallin nähdä itseni murtuneena, täysin sirpaleina.
Ja sitten me kokosimme sirpaleet yhdessä ja jatkoimme matkaa.
Tämä pitkä kommentti on Sinulle - vaikka opiksi ja tiedoksi.
Tämä kosketti, syvällistä ja kaunista - kiitos!
VastaaPoistaOli käväistävä piipahtamassa vielä vastavierailulla toivottamassa ihanaista ystäväpäivän iltaa♥
Kiitos Hannah!
VastaaPoistaOlin myöhään liikkeellä, sillä ollut vähän kiirus. Olenko jo snaonut sinulle, että pikkukuvasi on maailmankaikkeuden suloisin.
Kiitos samoin♥
Vielä ehdin toivottaa sinulle Leena Hyvää Ystävänpäivää ja antoisia tulevia blogivuosia!
VastaaPoistaT: Blogiystäväsi
Leena: niin se usein on. . mutta hyvin päättyi tuo tarina, ja yhessä on kivempi jatkaa sitten matkaa. Useimmiten tuollaiset hetket lujittaa. koskettava juttu kaikenkaikkiaan.
VastaaPoistaIhastuttavan koskettava runo ja niin totta! Ihania viimeisiä Ystävänpäivän tunteja sinulle Leena!
VastaaPoistaYstävyyden syvin olemus <3.
VastaaPoistaKiitos eilisestä ja siitä että olet olemassa sekä elämässäni.
Pirteätä pakkaspäivää, halauksin bessu.
Ihana, koskettava ja niin totta. Ihminen paljaimmillaan, auki sielunsa pohjia myöten, ja lähellä tärkein: ymmärtävä ystävä.
VastaaPoistaSara, kiitos samoin♥
VastaaPoistaAkissfromthepass, juuri niin, juuri niin. Kiitos!
Absolutely White, kiitos! ja kiitos samoin Sinulle♥
Anne, juuri sitä se oli ja on♥
Kiitos samoin!
Anja, sitä on eniten auki särkyessään. Hyvää ystävää ei voita mikään!
Jotenkin on helpompi unohtaa sellaiset ihmiset joiden kanssa on naurettu ja ilakoitu, mutta ystävä, jonka kanssa olemme yhdessä itkeneet jättää sieluumme pysyvän jäljen itsestään.
VastaaPoistaUnelma, juuri näin se menee. Tosin sitä ei ymmärrä ennen kuin sen on kokenut.
VastaaPoistaVoi Leena, olet muuten sanonut muutamaankin otteeseen - ja mykistänyt hymyyn.. Kaunein kommentti pikkukuvasta ikinä, liikutuksella kiitän:)
VastaaPoistaKaikkea hyvää viikkoosi - kiiruun keskelläkin - sinulle ihanainen♥
Hannah, tulen aina hyvälle tulelel, kun näen tuon pikkuisen tytön...
VastaaPoistaKiitos samoin Sinulle, Hymytyttö♥
Todella kaunis runo.
VastaaPoistaItku on mulle itselle aika vaikea juttu. Se tulee helposti enkä haluaisi sitä muille näyttää. Sitä herkkyyttä tai sitä haurautta. Niin kuin kaikki muut muka olisivat vain vahvoja...
Niin....
Birgitta, minäkin pidän.
VastaaPoistaMinä en ole ikinä halunnut päästää ketään itkuni lähelle, en suruani huoraamaan...Olen kulkenyt pää pystyssä ja jos kyyneliä on tullut, ne ovat olleet mykkiä ja pääni olen kääntänyt pois.
Suruni likelle ei tule vieläkään kukaan, mutta osaan jo itkeä. Mikä helpotus ja voima onkaan itkeä toisen sylissä.
Sulla on aikaa...oppia vaikka kyynelehtimään...jos siltä tuntuu.