Akileija on keijukukka

Akileija on se kukka, jonka olen aina maininnut puutarhayhteyksissä, että sitä ilman minulla ei voisi olla puutarhaa. Sitä on aina kasvanut luontaisesti lehdossamme sekä puutarhassa monissa hurmaavissa väreissä. Siitäkin huolimatta eräänä suvena ahneuden synti voitti ja tein suurten lehmusten ja ison kiven kylkeen ässänmuotoisen penkin, johon istutin valkoista japaninakileijaa sekä valkoista alppiakileijaa. Nyt en ole vuosiin ehtinyt tuota penkkiä hoitaa, mutta sieltä ne ovat alkaneet vaeltaa kaikkialle ja taitaa olla jo mutanttejakin, sillä eilen yksi naapuri kävi ihmettelemässä jättimäistä valkoista akileijaa, jonka olin viime suvena siirtänyt talon seinustan kukkapenkin tyhjään aukkokohtaan. Sitä en nyt kuvannut, sillä se ei ole kovasti edukseen valkoista tiiltä vasten. Sen sijaan kuvasin nämä kaksi korkeaa, jotka olin unohtanut puistomme alimpaan nurkkaan muun kasvillisuuden alle.

Tämä sinivalkoinen ryhmä meinasi vallan jäädä kuvaamatta, mutta onneksi ehdin, sillä akileijassa on monta taikaa, joiden vallassa olen. Ensimmäinen on se, että jo Montgomery on kirjoissaan kertonut, että keijut tulevat puutarhoihin, joissa kukki akileija. Toinen on se, että asumme Alvar Aallon huvilasaarella ja hän on maininnut vain kolme suosikkikasvia ja kaksi niistä muistan: köynnöshortensia ja akileija. Kolmas on se että pidän tämän kukan kuvauksellisuudesta sekä arvaamattomuudesta. Keijukukka kukkii yllättäen mistä vain ja meillä akileija on niin suojeltu, että saa sen tehdä niin tehdä, missä ikinä keksii haluta. Akileija ei välttämättä pidä siirtämisestä, mutta joskus minua ei pidättele mikään....Löysin yhdestä kohtaa puistomme varjosta valkoisen lupiinin, sitten löysin valkoisen akileijan ja siirsin ne valkoisen puistosyreenin Holger Isabellan lähelle ja päätin, että tästä saa luvan alkaa minun kuupuutarhani. Lupiini närkästyi heti, mutta akileija yllätten ei:

Oikeaoppisesta kuupuutarhasta voitte lukea enemmän Sarin puutarhat blogista. Minulla on tässä ohjeena vain uni, jossa näin miten kaarisiltamme ympärys nyt rakentuu, sillä näiden kolmen valkoisen vierellä on silta ja sen kupeessa juhannusruusu, joka nyt puskee läpi vanhasta korituolista! Siinä on muutakin valkoista, mutta palataan siihen myöhemmin, joskus... Keijut tulevat siis akileijapuutarhoihin, mutta mistä keijut juovat ja muutakin keijuista, voit lukea Minttulin blogista. Meilläkin hiipi puutarhassa jokunen vuosi takaperin keiju, jonka nimi oli Meri. Hänellä oli pitkät hiukset, joita sukivat perhoset ja kiitäjät, siilit ja oravat söivät hänen kädestään ja pienet tuliliskot kiipeilivät käsivarsia pitkin...Kun vain suljen silmäni, taika alkaa ja kuulen...

♥♥♥♥♥

Ja näin viehkosti kastepisaraa kantaa vain akileija....

Täältä löydät blogin, joka keskittyy paljon akileijoihin!

♥♥♥♥♥

Hyvänen aika sentään...kurkistin tilastoja. Nyt on yli 300 tullut blogiini haulla Perunasalaatti uusista perunoista ja vain 156 haulla Leena Lumi ja ne Eroottiset runot olivat vasta sijalla neljä eikä Loreto-tädillä ollut tällä kertaa hakenut kukaan. Se taitaa olla sitten juhannuksena mielessä vain nuo uudet perunat...

♥♥♥♥♥

Toivotan teille kaikille oikein suloista juhannusta♥ Lopetan tämän postauksen akileijoihin ja siihen Katri Valan runoon, jonka tämä suviyön kuva minussa aina tuo mieleeni:

Sininen puutarha

Miksi sinun tuliset ja ylpeät silmäsi
katsovat minua niin outoina ja hiljaisina
kuin villien eläinten silmät
auringon värisevää nousua?

Olen kylpenyt juuri virrassa
ja kaulaani on takertunut
himmeänpunainen levä.
Aurinko vaeltaa kuin kultatukkainen soittaja
sinisessä puutarhassa,
ja jalkani ovat kuin nuoret kauriit.
Tanssinko sinulle tämän kukkivan puun alla?

- Katri Vala -
Kootut runot (WSOY)

♥♥♥♥♥

Summer Wine by Natalia Avelon & Ville Valo♥

Tässä A.D. 2012 kuvaamani akileijat:

Valkoista akileijaa lehdossamme. Oikeasti tässä yksilössä on pientä hempeää vaaleanpunaista, mutta kamerani ei tavoittanut sitä.

Ja tässä sinisen puutarhan ryhmä nyt eri kameralla ja vähän eri kuvakulmasta kuin viime vuonna.

Ja tässä Runotalon Sarin akileija yöllä. Lisää mystisistä akileijoista voit lukea täällä 

Love
Leena Lumi

PS. Tässä pari akileijaotosta suvelta 2013

Tässä ujo kaunotar sateessa ja

toinen apposen auki houkuttamassa keijuja ♥

Leena Lumin puutarhassa

Viileän kesäkuun alun 2016 viehko akileijayllätys. Nyt toivon todellakin, että tämä onnstuu leviämään. Revin ympäriltä varovasti pois jo tukahduttavaa päivänliljaakin. Luonto on paras taiteilija!

Tässä vaaleanpunaista kukkimassa alapuutarhassa.

Tässä tämän suven 2017 yllättäjä. Kasvaa muuten ihan samassa paikassa kuin tuo erikoinen viime suven yllättäjä eli olisiko se nyt parantanut olojaan, kun vähän revin siitä ympäriltä päivänliljan lehtiä, että kukka sai valoa.

Tätä väriä ja muotoa on nyt erityisen paljon.

Nyt kun on heinäkuu ja satanut kuin kaatamalla, on villi primadonnamme tällainen:

Elegantintimpi ja on seuraakin selvästi, mutta

sama villi perhostelu, kuin lentoon lähtö, vielä jäljellä. Puutarhamme ihanuus juuri nyt♥

Lohja kesäkuussa 2020. Oltiin tyttäremme Merin ja hänen rakkaansa uudessa kodissa. Lumimies teki ramppaa ja minä tutkin puutarhaa. Joku ehkä sata vuotta sitten oli ollut tässä paikassa innostunut puutarhailusta. Löytyi paljon ja tulee vielä löytymään. Tässä viehättävät, romanttiset akileijaraput.

Romanttinen kuvauspaikka. Minä, tytär Meri ja koiruudet Dina ja Taika. Perheaika♥

Kivi on usein erinomainen tausta kukille. Akileijan aikaan eli on 14.6.2020 ja ainakin täällä Suomen Tahitilla, Päijänteen saarella hellettä...ja tietysti akileijaa, jolla on ollutkin hyvä vuosi:

Vanhan omenapuun runkoa vasten.

Ja puun toiselta puolelta...

Osa ylläkin mainittua sinistä puutarhaa. Tässä korkein...

Tänä vuonna hän haluaa näyttää entistä villimmältä! Olin polvillani kivikossa, sillä tämän paikka on kivillä reunustetun vanhan penkin päällä ja suorastaan liljan peitossa, mutta nyt tiesin auttaa saamaan vähän valoa enemmän.

Kuvat huonommat, mutta edistystä siinä, että vieressä kukki pieni kaveri samaa...En vain saanut kuvattua siinä kivikossa kallellaan ollen...

Tämä kuva on vanhempi ja ehkä se, jonka siirsin valkoiseen puutarhaan...