Silmäni sammuta: minä näen sinut,
korvani viskaa pois: yhä kuuntelen sinua,
jalkoja vaillakin voin tavoittaa sinut,
suuta vaillakin nimeesi vannoa.
Käteni katkaise, minä sinua halaan,
sydämelläni syleillen luoksesi palaan,
jos sydämen torjut, aivoni alkavat hakata,
jos aivoni tuhoat tulessa:
minä veressäni säilytän sinut.
- Rainer Maria Rilke -
Hetkien kirja - Runoja vuosilta 1899-1908 (WSOY 1992)
suomennos Anna-Maija Raittila
kuva Jael
Todellista rakkautta ♥ kaunista. Tuo sydämellä syleily on ihan uusi termi, hyvin kuvaavaa.
VastaaPoistaVau,voimakas runo! Ja kiitos linkityksestä:)
VastaaPoistaIhana♥
VastaaPoistaSarppu, Rilke on Mestari!
VastaaPoistaJael, voimakas runo vahvaan kuvaan! Ole hyvä.
Irmastiina, niin minustakin!
Hyvä runo kuvan kera :D
VastaaPoistaKoskettavan kaunista ja niin totta rakkaudesta.
VastaaPoistaSeija/Matti, kun kuva ja runo kohtaavat, se on kuin rakkaustarina. Kiitos!
VastaaPoistaSoolis, niin minustakin.
Väkevä tunnelma on tuossa runossa.
VastaaPoistaTuta voisi jo sanoa syväksi rakkaudeksi:)
Sinua on kiittäminen, että löysin Rilken noin vuosi sitten. Ja tuo Jaelin maalaus on hieno, niin vahva!
VastaaPoistaHanne, Rilke oli vahvojen tunteiden tulkki.
VastaaPoistaKatja, ole hyvä vain. Minä löysin Rilken kiitos Meriluodon ja Rilken kautta tutustuin Eveen, joka on kääntänyt ko. runoilijaa.
Tuosta Jaelin maalauksesta kerron enemmän myöhemmin kunhan saan Jaelilta ensin luvan.
Tämä on niin vahvaa runoa, että vain sydänjuuriaan myöten rakastanut tunteensa näin ilmaisee.
VastaaPoistaKuva vahvistaa tunnelmaa.
Unelma, sen takia nämä sopivatkin yhteen. Tässä on mukana tarina ja salaisuus.
VastaaPoistaUpea runo ja aina yhtä ihana tuo Yaelian maalaus!
VastaaPoistaBirgitta, täysin samaa mieltä. Tuohon maalaukseen palaan varmasti vielä...
VastaaPoista