sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

SILMÄNI SAMMUTA: MINÄ NÄEN SINUT, KORVANI VISKAA POIS: YHÄ...

Silmäni  sammuta: minä näen sinut,
korvani viskaa pois: yhä kuuntelen sinua,
jalkoja vaillakin voin tavoittaa sinut,
suuta vaillakin nimeesi vannoa.
Käteni katkaise, minä sinua halaan,
sydämelläni syleillen luoksesi palaan,
jos sydämen torjut, aivoni alkavat hakata,
jos aivoni tuhoat tulessa:
minä veressäni säilytän sinut.

- Rainer Maria Rilke -
Hetkien kirja - Runoja vuosilta 1899-1908 (WSOY 1992)
suomennos Anna-Maija Raittila
kuva Jael 
klo

14 kommenttia:

  1. Sarppu12. kesäkuuta 2011 klo 7.27

    Todellista rakkautta ♥ kaunista. Tuo sydämellä syleily on ihan uusi termi, hyvin kuvaavaa.

    VastaaPoista
  2. Jael12. kesäkuuta 2011 klo 8.39

    Vau,voimakas runo! Ja kiitos linkityksestä:)

    VastaaPoista
  3. Hannele Ruusukummusta12. kesäkuuta 2011 klo 8.48

    Ihana♥

    VastaaPoista
  4. Leena Lumi12. kesäkuuta 2011 klo 9.38

    Sarppu, Rilke on Mestari!

    Jael, voimakas runo vahvaan kuvaan! Ole hyvä.

    Irmastiina, niin minustakin!

    VastaaPoista
  5. Seijastiina12. kesäkuuta 2011 klo 14.59

    Hyvä runo kuvan kera :D

    VastaaPoista
  6. Sooloilija12. kesäkuuta 2011 klo 16.20

    Koskettavan kaunista ja niin totta rakkaudesta.

    VastaaPoista
  7. Leena Lumi12. kesäkuuta 2011 klo 19.16

    Seija/Matti, kun kuva ja runo kohtaavat, se on kuin rakkaustarina. Kiitos!

    Soolis, niin minustakin.

    VastaaPoista
  8. Hanne Valkoinenleinikki-blogi12. kesäkuuta 2011 klo 22.20

    Väkevä tunnelma on tuossa runossa.
    Tuta voisi jo sanoa syväksi rakkaudeksi:)

    VastaaPoista
  9. Katja / Lumiomena12. kesäkuuta 2011 klo 22.45

    Sinua on kiittäminen, että löysin Rilken noin vuosi sitten. Ja tuo Jaelin maalaus on hieno, niin vahva!

    VastaaPoista
  10. Leena Lumi13. kesäkuuta 2011 klo 11.21

    Hanne, Rilke oli vahvojen tunteiden tulkki.

    Katja, ole hyvä vain. Minä löysin Rilken kiitos Meriluodon ja Rilken kautta tutustuin Eveen, joka on kääntänyt ko. runoilijaa.

    Tuosta Jaelin maalauksesta kerron enemmän myöhemmin kunhan saan Jaelilta ensin luvan.

    VastaaPoista
  11. Unelma13. kesäkuuta 2011 klo 20.01

    Tämä on niin vahvaa runoa, että vain sydänjuuriaan myöten rakastanut tunteensa näin ilmaisee.
    Kuva vahvistaa tunnelmaa.

    VastaaPoista
  12. Leena Lumi13. kesäkuuta 2011 klo 20.16

    Unelma, sen takia nämä sopivatkin yhteen. Tässä on mukana tarina ja salaisuus.

    VastaaPoista
  13. Birgitta14. kesäkuuta 2011 klo 21.14

    Upea runo ja aina yhtä ihana tuo Yaelian maalaus!

    VastaaPoista
  14. Leena Lumi14. kesäkuuta 2011 klo 21.45

    Birgitta, täysin samaa mieltä. Tuohon maalaukseen palaan varmasti vielä...

    VastaaPoista