KELTAISEN POLUN TARINOITA HEINÄKUULTA
Kalliomme keskellä on kosteikko, jonka läpi kulkee keltainen polku.
Siinä kasvavat täysin vailla kastelua keltakurjenmiekat, joista olen postannut teille upeita kuvia alkusuvelta, kullerot, päivänliljat, rantakukat sekä kuunliljat.
Nyt on se aika vuodesta jolloin keltakurjenmiekat taipuvat antamaan roolivuoron kuunliljoille.
Keltaisten kukkien keskellä pilkottaa sininen runsauden sarvi ja iltaisin siilit saapuvat ruokakupeilleen, mutta toisinaan ahneus vetää nämä puutarhan hyötyeläimet, jotka syövät myös lehtokotiloita, samalle ruokakupille.
Tiedoksi, että mieheni loma on vasta alussa, joten en aio paahtaa koneella 'normaalisti' vielä muutamaan viikkoon. Toki luen, mutta hillitysti;-)
Ensi viikolla on tarkoitus järjestellä vuoden 2011 puutarhakirjat palkissa yhden kuvan alle. Muuta blogityötä en nyt tee, vaikka tiedän, että Ian McEwan on kesken, mutta se odottaa täyttymystään.
Kysyin kuunliljoilta mitä musiikkia he tahtoisivat kuulla. Nuo upeudet käänsivät katseensa sadeveden täyttämään runsauden sarveen, joka on hyvin sininen ja silloin tajusin:
Blue Cafe
Ah ihana puutarhasi! Siilistä ehdin nähdä vilauksen,mutta orava ei näyttäytynyt vierailuni aikana.
VastaaPoistaVoi noita söpöjä siilejä! Meilläkin oli yksi ja käskettiin antaa kissan ruokaa, mutta sen söivät varmaan kaikki huonosti kasvatetut kissat naapuristosta ja kaiken lisäksi kakkivat meidät nurmikolle.
VastaaPoistaJael, tämä näkymä piti olla sinun makkariisi kera rantakukkien ja nyt rantakukat ovat jo ohi!
VastaaPoistaOnneksi siilit näyttäytyivät moninkertaisesti kuin myös orava joka aamu, kun kummipoika oli täällä. Ehkä me nyt kestämme, kun ei näkynyt oravaa ja olihan meillä niin paljon muuta, jota myöhemmin muistella.
Koska ruoka on osa meitä, muistuta, että palaan siihen suppismuhenokseen. Sain pojaltani pari vinkkiä lisää...
Mukavaa viikonloppua! Jälleen on säädyttömän kostea ja kuuma.
Allu, täällä saarella asumme taajamassa, eli kuulumme Jyväskylään ja laki kieltää irtokissat.
VastaaPoistaLaitan pikkukoiran kuivamunoaa ja naapuri syöttää kissan kuivamuonaa, melkein kilpailu kenen pihalla siilit viihtyvät;-) Siili on niiiin suloinen eläin ja hyödyllinen myös.
AAAAH miten kaunista.
VastaaPoistaKosteata täälläkin,mutta siedättävää toistaiseksi,kunnon kosteus alkaa sitten elokuussa. Sisällä paljon kuumempaa kuin ulkona,olen nyt nukkunut vain tuulettimen avulla.Ulkona nyt jopa hieman tuulta,kun olin Bambin kanssa ulkona.Kiva olisi kuulla niistä suppismuhennosvinkeistä,kun mulla on vielä yksi pussi edellisiä täällä ja sain uuden pussukan sekä suppiksia että mustatorvisieniä
VastaaPoistaJael, olen juuri siirtymässä alakertaan kera Hänen Majesteettinsa ja meidät passataan sinne: täällä on ihan mahdotonta. Vasta myöhään illalla uimaan, sillä nyt siitä ei mitään apua.
VastaaPoistaMeilaan sulle siitä suppisjutusta heti kun pystyn tulemaan taas tänne ylös. Vain pari pikkujuttua lisää siihen sun ja mun tekemään.
Meidän saari on oikein mustatorvisieniparatiisi. Kaikki riippuu nyt vain sitten loppusuven ja alkusyksyn sateista.
Enkulin käsityöt, kiitos. Keltainen ei ole kovinkaan suosikkivärini, mutta kyllä se tässä sopii.
VastaaPoistaKivoja puutarhapaloja, noista siilista olen kateellinen, meillä oli vielä muutamana ekana vuonna kun tähän muutettiin, mutta ei ole enää, olisivat niin ihania. Sen sijaan täällä liikuskelee kissa, joka syö sammakoita, vähemmän kaunista katseltavaa :(
VastaaPoistaMielestäni kuunliljat kukkivat vahän turhan aikaisin, olen aina pitänyt sitä elokuun kukkana, mutta täydessä kukassa nyt vaan ovat. Samoin leimukukat loistavat parhaimmillaan nyt, vaikka ovatkin sýysleimuja.
VastaaPoistaSiili olisi hyvä pihaeläin, täältä ovat kadonneet kokonaan, en vuosiin ole nähnyt yhtään. Orava käy mansikkamaalla herkuttelemassa.
Chris Rea kolahti kuin halko päähän... Puutarhakasveista en osaa muuta sanoa kuin sen, että ihailen suunnattomasti ihmisiä, jotka eivät tapa heti kaikkia kasvejaan. Toki osaan nauttia puutarhataitajien työn tuloksesta, mutta itse kuulun "tappajiin", joten...:)
VastaaPoistaNuo kuunliljojen kukat ovat aika vaatimattomia, mutta miten kauniit ja erikoisen väriset lehdet niissä onkaan<3
VastaaPoistaKuunliljat kukkivat jo täälläkin, meillä on kirjavalehtistä kuunlijaa haudoilla.
Oiekin mukavaa viikonloppua sinulle ja perheellesi, ja kiitos tästä postauksesta<3
Sarppu, meiltä olivat siilit pois 15 vuotta! Mikä lie, ne viime suvena takaisin houkutti ja talvehtivat meidän pihapiirissä. Niile voi muuten järjestää helposti kuivia talvipesiä.
VastaaPoista***
Mummeli, ne tosiaankin ovat liikaa etuajassa kuten leimutkin, mutta ainakin kuunliljoissa jäävät lehdet ilahduttamaan.
Siili on Cajanderin Luontopiha -kirjankin mukaan todellinen hyötyeläin. Orava on muuten vain söpö ellei syö kaikkia mansikoita;-)
Kiitos Leena kauniista postauksesta. Siilit saivat muistelemaan viime kesää ja yhtä surullista siilitapausta. Taidankin kirjoittaa siitä tänä murheen päivänä.
VastaaPoistaPS: Blue cafe,kiitos kyllä.
Hyvää viikonloppua
Pitsit sekaisin, rollaa vähän...soitin sen Rean On The Beach jokin aikaa sitten ja se Penelopen näköinen kaunotar kuvassa on tyttäreni...
VastaaPoistaMinä olen sisäkukkakiller;-)
***
Aili, siis näissä mun kuunliljoissa on tänä vuonna poikkesupienet kukat, mutta viime vuonna ne olivat valtavat. Tosin pidän näistä kasveista ehkä juuri eniten lehtien takia ellei puhuta eräästä erikoisesta kuunliljasta, jota on varjossa pari kappaletta ja kerron siitä sitten joskus...siitä muutkin, etenkin harrastajat ovat kiinnostuneita.
Olen pyytänyt äitiä istuttamaan isän haudalle kuunlijaa, mutta ei ole vielä ottanut 'tulta'. Minulla haudalle pitkä matka...joskus olen käynyt tekemässä länsirannikolla isälle talvi-istutukset.
Kiitos samoin sinulle!
Minttuli, kiitos!
VastaaPoistaMurheen päivä todellakin...tiedän mitä tarkoitat.
Täällä on kauhea ukkonen, Lumimies vaatii sulkemaan koneen...
Tiedän, että pidät Reasta;-)
Kiitos samoin!
Onpas kaunis kuva siileistä... kuunliljojen siniset lehdet oikein hohtavat : )
VastaaPoistaMeilläkin on siilejä, tosin ovat nyt arkoja, varmaan johtuen lähistön rakennustyömaasta.
Mukavaa viikonloppua !
Aivan ihanalta näyttää näin kuvien välityksellä... siili vierailijat ja kaikki! Tänään kun on vielä ollut hikisen nahkea keli, niin noista kuvista tuli jo jotenkin raikastava olo. Se taitaa olla tuo vehreys yhdistettynä keltaisiin kukintoihin, jotka raikastavat jo olemuksellaan.
VastaaPoistaKaunista!
Ihanat siilinpalleroiset, liekkö pariskunta ;)
VastaaPoistaOI, Chris Rea..siinä on mies jolla on Ääni ♥
Sari, siilistä on yksi aika upekain kuva, sisareni miehen ottama...ehkä olisi pitänyt käyttää sitä. Se on ihan lähiotto.
VastaaPoistaNiin, siilit eivät pidä häiriöstä. En tiedä mikä ne piti meiltä pois 15 vuotta, kun sitä ennen aina ja nyt taas eikä ole rakennettu kuin puutarhaa.
Nämä siis tavallisia sinikuunliljoja, mutta yhdessä paikassa on 'hosta halcyonia', jota nyt taas ei löydy mistään lisää. Se on kaunein ja niin pieni, ettei sovi tähän isojen kurjenmiekkojen joukkoon.
Kiitos samoin sinulle!
Anne, sateella ja sateen jälkeen kaikki on paremmin. Kuunliljojen viehättävät lehdet ovat oikein sateesta nauttijoita.
VastaaPoistaToivottavasti et vallan näänny rakennuspuuhissa...
***
Susa, jos ovat pariskunta, niin kovassti yhteensopimaton, sillä tässäkin oli riitaa ja puhkumista ja tönimistä. Minun piti viedä se toinen astia ihan viereen;-)
Juuri niin: Realla ja Stingillä on minusta ÄÄNI.
Taidat asua Paratiisissa! :)
VastaaPoistaIhanat mieltä rauhoittavat kuvat keltaisesta polusta. Siilikuva on suloinen.
VastaaPoistaMarja-Leena, tätä saarta Alvar Aalto kutusi Suomen Tahitiksi, mutta kansan suussa tämä kolmen saaren ryhmä on Paratiisisaaret, joten olet aivan oikeassa: Asn Paratiisissa.
VastaaPoistaUnelma, toisivatko kuunliljat rauhaa...minusta tuntuu niin. Siirrän ne harvianiset hostat nyt heti kukinnan jälkeen omaan penkkiinsä, joten ehkä niistä vielä joskus saamme kuviakin. Niissä on kauniit lilat kukat ja pienet, hyvin sievät lehdet.