Kesä kääntyy pian syksyksi
ja minä haihdun syystuulten puhaltaessa.
Ja sinä.
Sinä olit lähelläni suojaten, rakastaen.
Huomaat poissaoloni hetken aikaa,
mutta tajuat pian, että olinkin vain uni,
jota ei koskaan ollut.
Vaikka lähdin, minä muistan sinut.
Ja unessani toivon, että olisit yhä siinä.
Jonain päivänä hiljainen kuiskaus menneisyydestä
tuo sinut luokseni jälleen.
Surullinen hymy huulillani
maistelen muistoasi hetken.
Hiljaa nostan pääni pystyyn ja
käännän kasvoni takaisin tuuleen.
- Heli Vilmi -
Hiljaisia tuulia (Books on Demand 2011)
kuva Pekka Mäkinen
Kaunis ja haikea syysruno, kiitos Leena.
VastaaPoistaLinnea, kiitos.
VastaaPoistaEhkä myös rauhoittava. Kaipaan nyt rauhaa maailmasta ja itsestäni...
Aivan ihana teksti! Tämä pitää kirjoittaa itselle muistiin, huoneen tauluksi. Haikean kaunis ja rauhallinen. Itsenäisen naisen olotila :D
VastaaPoistaValkoinen kirahvi, on tämä.
VastaaPoistaRauhallisuus on joskus kova valtti, kuin myös itsenäisyys - tietty.
Onpa tosiaan kaunis ja haikea runo. Kiitos tästä, Leena:)
VastaaPoistaSanna, ole hyvä. Tämä vastaa nyt omaankin tarpeeseeni...
VastaaPoistaLuin runon uudestaan ja uudestaan. Se on upea! Kiitos vinkistä jälleen kerran, täytyypä tutustua Heli Vilmin tuotantoon laajemminkin..
VastaaPoistaKaunis, minulle ennestään vieras runo. Tuli tarpeeseen tännekin, kiitos!
VastaaPoistaNino, ole hyvä. Kurksita myös Lumikarpalon puolelle...siellä aivan erilaista. Ei rauhasta tietoakaan.
VastaaPoista***
Susa, ole hyvä. Tätä tarvittaisiin enenmmän, mutta kun enimäkseen menee toisin.
Upeaa syyskuuta!
Niin kaunista ja omaan mielenmaisemaan juurikin nyt sopivaa..
VastaaPoistaKiitos kaunis tästä Leena!
Hannah, ole hyvä!
VastaaPoistaMinlla sama, juuri sama.
Lumoavaa syyskuuta sinulle!
Kaihoisa kaipauksen runo tähän vuodenaikaan. Rakastan alkusyksyssä sitä, että kaikki on samaan aikaan uutta ja silti levollista.
VastaaPoistaKatja, syksy on sekä kaipausta että uuden aloittamista. Tässä hetkessä on niin kaikki...
VastaaPoistaNiin juuri, tuo hellä levollisuus on osa syksyn satoa.
Kaunis ja levollinen tunnelma.
VastaaPoistaMarjatta, aivan niin ja Pekan ottama kuva on mielestäni Vilmin runoon kovasti sopiva.
VastaaPoistaHaikea ja samalla vahva, elämässään eteenpäin kulkevan ihmisen runo.
VastaaPoistaPidän siitä.
Mutta kaikkein parasta on kuitenkin tuon kuvan ja tekstin yhdistäminen.
Kaunis runo ja kuva, haikea olo hiukan, mutta ihana värikäs syksy pian saa miedät iloiseksi ♥
VastaaPoistaLempeää ,iloista syksyä Leena!
Irene, Vilmi on taidokas kirjoittaja. Minäkin pidän.
VastaaPoistaKuva ja teksti parhaimillaan sytyttävät toisensa, huonoimmillaan päivastoin. Kulutan valtavasti aikaa etsimälle runoille sopivia kuvia.
Elämyksellistä syyskuuta, Irene!
Seijastiina, syksy on sekä haikeutta että iloa.
VastaaPoistaOlethan mukanan arvonnassani?
Kiitos samoin sinulle!
Todella kaunis ja koskettava runo, kiitos!
VastaaPoistaOlen jo jokin aika takaperin kirjautunut lukiaksesi, mutta jostain syystä uudet postauksesi eivät päivity omaan blogiini, mikähän mahtanee olla syynä.
Leppoisaa alkanutta syyskuuta, nautitaan nyt sitten vaikka sateista:)
Haikea, kauniisti koskettava !
VastaaPoistaPaula A.
Aana, eikö olekin ja ole hyvä.
VastaaPoistaTervetuloa lukijakseni♥
Siis minä en tiedä tekniikasta mitään. Elinikäodotteeni on 99,9 vuotta, mutta kaikki tekniikkaan liittyvä tappaa minut ennen sitä. Olisiko sinulla ketään Supporttia, jolta voisit kysyä...
Kiitos samoin sinulle! Tyttäremme on Meri, jos hän olisi saanut siskon, hänen nimensä olisi ollut Sade. Nautitaan!
***
Paula, niin minustakin. Kiitos!
Lumoavaa syyskuuta sinulle!
Hienosti pysäyttävä ja rauhoittava runo. Kuvasi sopii tähän todella hyvin.
VastaaPoistaOlen iltaisin kuunnellut hanhien ylitsekulkua. Vihervarpuset ja rastaat lentelevät päivisin levottomasti pihapuissa. Selvästi syksyn tuntua ilmassa, ihan ilman tuota sademäärääkin ;-)
Rauhallisuutta kaipaan juuri tähän hetkeen. Mistä lie tulikin tuohon elokuun loppuun mulle ne tunnemyllerrykset. Syyskuu ja uudet tuulet -niitä kohden mennään =)
Birgitta, kiitos.
VastaaPoistaÄlä nyt valita sateesta;-) Kesä oli niin kuiva...Olen joka syksy Iiris-rukka, joka hyvästelen ylilentävät hanhet, kurjet ja joutsenet. Sen kirjan kansi on ikimuistoinen.
Kuumat preeriatuulet ovat puhaltaeet sinun suuntaasi. Huom. preeriatuulet on peitesana jollekin asialle;-)
Minäkin kaipaan nyt rauhoittumista. Kesä on semmoista vouhotusta ja pitää koko ajan olla niin reippaana lähtemässä sinne sun tänne ja aina se hirveä ylösrakentaminen ennen startteja. Kiva kun voi kulkea kotona missä vaatteissa huvittaa ja olla vähän kuin ei olisikaan ja sitten onkin enemmän.
Kaikkea ihanaa sinulle!
♥
Palasin vain sanomaan, että lumoavaa syksä. En huoli...tiedän että meri-ihmiset lainehtivat ja vesi kantaa. Ihanaista syksyä!
VastaaPoistaValkoinen kirahvi, kävin juuri sinulla;-) Ja kommentoin, että 'meri-ihmiset ovat eri ihmisiä'. Kiva, että tajuat.
VastaaPoistaKiitos samoin sinulle!
♥
Haa, mistä tiesitkin, että kuumat preeriatuulet olivat puhaltaneet tänne päin ;-)
VastaaPoistaSulla on aivan varmasti jotain selvännäköä.
Birgitta, sinä ja minä ei olla onnen kätkijöitä;-) Minä oikein nautin lukea, kun oikein pääset vauhtiin.
VastaaPoistaNo, on mulla vähän sitäkin vikaa.