SATU JA PÄÄRYNÄPUUN PYRRE

Lopetan tämän vuoden puutarhakirjaesittelyni Anna Gullichsenin lastenkirjaan Satu ja päärynäpuun Pyrre (Saga Blom, Tammi 2008, suomennos Tittamari Marttinen). Olen saanut tämän kirjan Katjalta omistuksella: 'Leenalle, jouluna 2010, Lumi on ihanin elementti, mutta kesälläkin on tarinansa!' Osallistuin jo Katja/Lumiomenan satuhaasteeseen kirjalla Satu Kukkameri ja lumen ihme, mutta lisään tämän vielä mukaan. Kuka ikinä on tutustunut Anna Gullichsenin teksteihin ja Cara Knuuttisen kuvituksiin, jää niiden lumoihin vuodenajasta riippumatta.

Nyt on kesä ja Satu Kukkameri viettää lomaa Simone-mumminsa kanssa hiekanruskeassa talossa. Mehän muistamme, että Simone-mummi on kotoisin ranskasta ja Sadun vaari, joka on kuollut, oli nimeltään Kuisma Kukkameri ja hän oli puutarhuri. Niinpä mummin taloa ympäröi hurmaava puutarha, joka kertoo joka vuodenaika oman tarinaansa. Mummin Etelä-Ranskan synnyinseudusta muistuttavat rosmariini-, laventeli-, agaave- ja oliivipuuruukut. Talo sijaitsee kukkulalla, jonne osuu tuuli, niinpä Simone-mummi huokaa usein: ”Mon dieu, mikä tuuli!” ja sitten hän nukahtaa joka iltapäivä hetkeksi verannan korituoliin tai missä sattuu kello kolmen maissa olemaankaan.

Heti kirjan alussa olemme puutarhatunnelmissa, sillä jo ensiaukeamalla on Simone-mummin ’tietoisku’ edellä mainituista ruukkukasveista. Nyt mummi kuitenkin on torkahtanut ja Satu kiipeää tammeen, jossa kuulee vienoa hyräilyä. Samalla hän näkee pienen hahmon, joka tasapainoilee oksilla. Outo olento kertoo olevansa vain laho oksa, jonka ei tulisi enää keikkua puussa. Olento kuitenkin katoaa yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin, kunnes palaa takaisin auttamaan Satua puutarhan hoidossa. Uusi ystävä on ’Pyrus Communis’, joka tarkoittaa päärynäpuuta, mutta hän pyytää kutsumaan itseään vain Pyrreksi.

Sadun keinoin ja hurmaavin kuvin kirjan tekijät innoittavat pientä ja aikuistakin lukijaa puutarhatöihin. Satu touhuaa perennoja samalla kuunnellen vuoroin mummin, vuoroin Pyrren kertoessa kasvien saloista aina kompostoinnista latinalaisiin nimiin.

Pyrre menee katsomaan yhtä vaarin vanhoista kylteistä ja lukee:


”Dicentra spectabilis.”


”Minusta särkynytsydän on kaunis nimi”, sanoo Satu ja kirjoittaa sen kylttiin. Pyrre ottaa seuraavan kyltin ja lukee juhlallisesti:


”Lupinus Polyphullus.”


”Aivan niin”, sanoo satu. ”Se tarkoittaa lupiinia.”


Seuraavana päivänä mummin ja Sadun työskennellessä puutarhassa, Satu kysyy mummilta:


”Tunnetko sinä ketään Pyrysta?"


”Tunnenpa hyvinkin, ma chérie! Pyrus on vaarin vanha päärynäpuu, joka kaatui myrskyssä samana syksynä kun vaari kuoli. Pyrus on latinaa ja tarkoittaa päärynää.”

Pyrre ja Satu tutustuvat toisiinsa ja viihtyvät yhdessä aina sateisiin saakka, jolloin Pyrre katoaa. Tarinan poluilla tarjoillaan tietoa puutarhan tuholaisista, provencelaisen sipulipiirakan ohje, mummin etanaherkkuakin sivutaan ja Pyrre kertoo vuodesta, jolloin hän tuotti niin suloisia vihreitä päärynöitä, että Simone-mummi sai valmistaa maailman parasta päärynämarmeladia, jonka ohje paljastetaan kirjassa. Pyrren katoaminen surettaa tietysti Satua, mutta hän ei tiedäkään, mikä yllätys häntä ja mummia odottaa seuraavana keväänä…

Siltä varalta, että lukija haluaa oppia myös Simone-mummin kieltä, ranskaa, on kirjassa kukkien joukossa pieni sanasto: ’Mon dieu’ on ’hyvänen aika, ’ma chérie’ tarkoittaa ’kultaseni’, ’ma petite’ on ’pikkuiseni’ ja me sanomme nyt ’au revoir’ eli näkemiin. Ensi kevääseen!