Anna Gullichsenin Lumoava lastenkirja Satu Kukkameri ja lumen ihme (Saga Blom och snöflickan, Tammi 2009, suomennos Tittamari Marttinen) vei minut mennessään. Kirja täynnä lunta, sinistä hetkeä, yrttejä, jouluruusun legendaa ja kauniita, kauniita kuvia! Tämä on siis kirja myös aikuisille. Olen varma, että Anna Gullichsen ja kirjan kuvittaja Cara Knuutinen ovat tienneet tehneensä kirjan, jota aikuinen lukee mielellään lapselle – ja itselleen.
Satu on pieni tyttö, joka on kylässä Simone-mumminsa luona. On satanut aivan ihanaa puuterilunta, mutta mummin selkä on huono, eikä hän voi tehdä lumitöitä, joten Satu tekee pihalle pieniä polkuja. Satu tarkistaa myös mummin yrttitarhan, joka talvellakin versoo verannalla. Mummi on Ranskasta kotoisin ja yrtit tuovat hänelle mieleen hänen kotiseutunsa. Suurissa ruukuissa kasvaa timjamia, rosmariinia, sitruunamelissaa, salviaa ja monia muita. Myös mummin kanssa lokakuussa istutetut joulukukat pitää tarkistaa. Joko ne itävät?
Ihastuttavasti kirjassa tuodaan sadun lomaan viehättävät Simone-mummin joulukukkatarinat hoito-ohjeineen, jotka Cara Knuutinen on kekseliäästi sijoittanut seepian värisiin, vanhan kirjoituspaperin arkkeihin, arkkeihin, joiden reunat jo repsottavat…
Joka iltapäivä kello kolme mummi sanoo: ”Nyt on nokosten aika, ma petite”. Silloin Satu lähtee ulos ja jatkaa lumitöitä hiljaisessa puutarhassa.
Puutarhassa on hiljaista. Kukkapenkit ovat pyöreitä lumikukkuloita, joilla nuokkuu kuuran ja jään peittämiä kuivia varsia. Nimikyltit törröttävät lumesta. Niihin on kirjoitettu kukkien nimiä, kuten arovuokko, akileija, saksankurjenmiekka ja monia muita. Puutarhavajan luona lumessa on vielä yksi kyltti. Siinä lukee Helle-jotakin.
Satu kauhoo vähän lunta kyltin ympäriltä ja esiin putkahtaakin seikkailu, joka hyppelee, puhuu ja kertoo tarinaa itsestään. Helle on oikeasti Helleborus niger ja kuuluu Ranunculacae-perheeseen eli kyseessä on siis jouluruusu. Kun mummi on heränyt Satu kertoo mummille hellestä ja saa kuulla, että kun vaari vielä eli, kukka kukki joka talvi lumesta, sillä vaari laittoi kasville jouluun asti suojan kylmyyttä vastaan, lämmitti jopa vanhan vajan kaminaa, että Helle olisi saanut uunin hohkaa seinien läpi…
Satu alkaa työskennellä vaarin kukalle tuulen suojaa…ja alkaa odottaa jouluaattoa, joka tuntuu tulevan niin hirveän hitaasti…,mutta siten tuleekin aamu, jolloin mummi sanookin: ”Bonjour, ma petite”, ja vatkaa samalla vohvelitaikinaa. Lumivohvelit ovat täydellisen jouluaaton tunnelman luojat. Niiden ääressä mummi kertoo lapsuutensa ranskalaisista jouluista, puut rasahtelevat hellassa kodikkaasti ja päivä alkaa valjeta…
Ja kuin ihmeenä juuri jouluaattona valkea jouluruusu kukkii lumesta ja Simone-mummi muistelee vaaria, joka toi hänet joka joulu illan sinisessä hämyssä katsomaan jouluruusua.
Legenda siitä, miten jouluruusu sai nimensä:
Olipa kerran pieni tyttö, joka oli niin köyhä, ettei voinut hankkia lahjaa Jeesus-lapselle Beetlehemiin. Tyttö seisoi talviyönä kylmässä hangessa itkemässä. Siihen, mihin tytön kyyneleet putosivat, kasvoi myöhemmin ihana kukka nimeltä jouluruusu, Helleborus niger.
Sanotaan, että jouluruusu talon nurkalla tuo onnea!
*****
Kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Maria
Oi, tämä on ihana! Meillä oli tämä joskus kirjastosta lainassa ja olen ajatellut ostaa omaksi. Nyt meillä on lainassa sarjan aiempi osa, "Satu ja päärynäpuun Purre".
VastaaPoistaLumiomenan Katja olisi tuskin voinut toivoa ihanampaa vastausta satuhaasteeseen <3
Maria, tämä on niin...'mun oma';-)
VastaaPoistaSain blogiystävältä kirjan Satu ja Päärynäpuun Pyrre ja taidan tehdä sen keväällä puutarhakirjojen joukkoon.
Hän rakastaa tätä ja myös Pyrreä. Itseasiassa sain Pyrren häneltä!
Löysin tämän kirjan liki kaksi vuotta sitten juuri sinun blogistasi ja ihastuin niin, että ostin heti omakseni. Tämä on täydellinen talven satu, viisas, kaunis ja kiehtova. Samalla se on myös puutarhakirja.
VastaaPoistaMeillä Satu ja Päärynäpuun Pyrre on tyttäreni mielestä vielä parempi. En itse osaa tehdä vertailua, mutta Pyrressä mukana on kuolevaisuuden tai luopumisen teeman pohtimista, joka mietityttää esikoistani kovasti. Pyrre itkettää, mutta myös kiehtoo samalla tavalla tavalla kuin Lumen ihme.
Uusin Saga Blom-kirja on ilmestynyt nyt ruotsiksi. Odotan jo innolla sen suomennnosta.
Kiitos, että osallistuit. <3
Katja, kiittäkäämme siis toisiamme;-) Minä taidankin tehdä vuoden viimeisenä puutarhakirjana Pyrren ja liitän sen sitten vuoden 2011 puutarhakirjoihini!
VastaaPoistaSigge- ja Saga Blom -kirjat, siinä 'mun lastenkirjajutut nyt'.
Kevyt, suloinen haaste: Ole hyvä ja kiitos sinulle!
Kuulostaa ja näyttää ihanalta, pitää tutustua tarkemmin. Kiitos vinkistä!
VastaaPoistaMinusta erityisen tärkeää on että lastenkirjat ovat sellaisia, joita on myös aikuinen lukee mielellään. Lastenkirjoissa iso osa elämystä on kuitenkin se miten kirja lapselle luetaan. Ja jos aikuinen ei kirjasta välitä, niin "tulkinta" ei voi olla yhtä antoisa kuin mieluisan kirjan kohdalla.
Outi, ole hyvä! Ja muista myös tuo Satu ja ja päärynäpuun Pyrre, jonka taidankn tehdä vielä ennen joulua.
VastaaPoistaNiin minustakin. Meillä sen mukiasesti kaikista korkeimmale asettui kirjailijana Astrid Lindgren. Omista suosikeistani vain Esa-Pekka Tiitisen kirjat jäivät lapselle etäiseksi kuin myös Beatrix Potterin Petteri Kaniinin seikkailut, josta tosin en itsekään tiedä, että olenko enempi kuvien kuin tekstin lumoissa.
Oi että, ihastelen jälleen, miten kaunis kuvitus kirjassa on! Pitäisikin katsella tätä kirjastosta seuraavan kerran.
VastaaPoistaSusa, juuri niin. Minä tätä meillä luen ja mietin, miksi en onnistu jouluruusun kanssa...
VastaaPoistaVoi Leena, ihan vilun väreet kulkivat lävitseni, kun luin tarinan jouluruusun nimestä.
VastaaPoistaAivan ihanan upea kuvitus ja tarina on varmasti kiehtova.
Nyt on kurkittava lastenkirjojen hyllyihin tarkemmin, josko teokset löytyisivät:)
Hanne, tarina on lumoava ja minäkin haluaisin jouluruusun, mutta kun se kuolee viikossa...
VastaaPoistaEikö olekin ihanaa tulla lapseksi jälleen;-) Minulla on täällä kirjoja, joita ei vie kukaan. Siis lastenkirjoja.
Oi miten ihana kirja<3 onneksi,onneksi mun sisäinen lapsi on hengissä ja osaa edelleen lumoutua ihanista tarinoista ja kauniista kuvista.Ja kyllä,minullakin on paljon lastenkirjoja jemmassa,omia ja lasteni.
VastaaPoista