KEIJUNMEKKOLEIKKIÄ - JÄLLEEN
Koska vuoden aikana on tullut niin paljon uusia lukijoita, laitan tämän keijunmekojutun nyt uudestaan ja kaikilla kuvilla. Siis jos sinulla kasvaa nyt puutarhassa keiujunmekkoa, kiedo sitä ihan minne huvittaa. Minä kokeeksi kieputtelin tähän kattokruunuun ja se säilyi siinä värinsä säilyttäen ja varisematta muutaman kuukauden!
Jos joku tietää, millä tuon saisi säilymään jouluun, toivon, että hän paljastaa salaisuutensa. En ole kovasti punaisen perään, mutta marraskuulla vaihtuvat yläkerran sohvatyynyt punaisiin ja kaikki Kivituikut samoin. Tosin pidän juuri burgundista, joka on keittiöni verhon väri ympäri vuoden;-) Asian käsittämistä auttaa, kun on ne nähnyt livenä eli ne ovat tosi kevyet eikä niitä tarvitse vetää ikinä eteen, sillä keittiön maisema on oma lehto.
Tähän kohtaan voisin vaikka kertoa, että pidän ryijyistä. Olohuoneenmme pitkän, valkoisen seinän valtiatar on äitini käsin solmima Pyörre -ryijy. Se on iso ja näyttävä, eikä niin tumma mitä kuvat antavat ymmärtää. Pyörre vaihtaa väriä jännittävästi valojen mukaan. Kun siihen paistaa vaikka aurinko, musta muuttuu yönsiniseksi.
Nämä kuvat ovat siis viime syksyltä ja keijunmekko on ollut kruunussa jo jonkin aikaa. Innostuinkin siitä, kun huomasin, että se säilyttää näin hyvin värinsä. Sinä vuonna kun puutarhaani kuvattiin siihen yhteen television puutarhaohjelmaan, oli puutarhan kaikissa kerroksissa keijunmekkoa, mutta arvatkaapa vain, kävikö kamera niissä kertaakaan....
Nyt voisi joku jo alkaa ihmetellä, miksi minulla on niin monissa kuvissa kädessäni Paluu Rivertoniin. Onhan se hyvä kirja, mutta muistaakseni pidin viime vuonna tästä kannesta eniten Valitse Vuoden 2011 Kaunein Kirjan Kansi -kisassa, joten olkoon sitten. Uusissa käyntikorteissakin on Riverton mukana, sillä teetin kortit nykyisestä profiilikuvastani.
Tällainen leikki tänään sateisena keskiviikkona. Kävin etsimässä lisää sitä vispipuuron väristä callunaa, mutta sitä ei oltu saatu. Ostin valkoisia mucrareita valkoisen särkyneen sydämen juurelle ja kolmeen muuhun kohtaan sinistä.
Keijunmekkoleikki jatkuu vielä yhdellä kuvalla, mutta se on huomenna tai perjantaina. En tiedä vielä, sillä olen huomennakin liesussa eli ensin kampaaja, sitten naisten asusteliike, lounas kaupungilla ja kirjaston kautta kotiin.
Vaikka sateinen harmaus tuntuu joskus uuvuttavalta, niin se on vain yksi osa syksyä. Jos olisi koko ajan aurinkoinen syyskuu, voisin kuolla euforiaan. Jätämme illalla makkarin ikkunan auki ja nukahdamme syyssateen soittoon...eli ei niin paha ollenkaan. Try it! Nauttikaa!
Love
Leena Lumi
Keijunmekko on niin söötti nimi tuolle kasville.
VastaaPoistaAllu, eikö vain. Kunpa tästä kehitettäisiin monivuotinen laji.
PoistaKuivatettaviin ruusuihin olen käyttänyt hiuslakkaa, mutta en tiedä miten se käyttäytyisi tuon keijunmekon kanssa, varsinkaan yhdistettynä lämpöä huokuvaan lamppuun...
VastaaPoistaVillasukka kirjahyllyssä, kiitos vinkistä! Halusinkin jotain SUIHKUTETTAVAA, en vain keksinyt mitä se olisi. Tässä kruunussa on nyt ne energialamput, joten eivät lämpene enää. Energiansäästön nimissä kadotimme paljon lämpöenergiaa...
PoistaOlen kuivattanut koko ikäni ruusuja. Osan olen jo hävittänyt, mutta paljon on ja uusia tulee: Käytänkin tuota sinun ohjettasi eli huomenna kun olen liikenteessä ostan Elnettiä;-)
Syyshortensian oksat kuivuvat yleensä kauniisti niin, että laitan ne vain keittiön verhotankoon kapaksi roikkumaan. Kun ovat kauniisti kuivuneet, tungen kaikki isoon maljakkoon, joka on ihan niitä varten hankittu.
VastaaPoistaIhanat kuvat Leena jälleen! Teillä on kaunis koti.
Siis mä olen ollut niin väsynyt, niin väsynyt viime päivinä... en tajua onko syy tuossa matalapaineessa. Rakastan syksyä mutta en vuodenajan mukana tulevaa olotilaa. Ei kai tähän auta kuin vitamiinikuuri ja hyvä kirja :)
Meneekö sulla A...? :)
♥
Annika, kiitos. Täysin koiran ehdoilla on koti;-) Silti aion nyt ostaa luonnonvaaleita villanukkamattoja. Merilläkin on koira ja silti sellainen mattoihanuus;-)
PoistaKuule, se johtuu näistä sän muutoksista. Minullakin menee up and down ja tänään upsidedown, sillä nyrjäytin selkäni elämäni eka kerran. Tämä on ragaistus siitä, että olen aina väheksynyt selkäkipupuheita. Kohta troppaan itseäni ja nukun aikaisin, sillä herätys jo klo 7, hui!
Saatan yllättää sinut lähiaikoina ja kertoa koko arsenaalin, mitä hivenaineita ja vitamiineja minä syön. Sillä selviät kevääseen. Kirja auttaa aina. Ja suklaa.
Ei mene A.... Menee nyt sellaista, että kansi lähtee Kauneimmat kannet kisaani, vaikka kukaan muu ei olisi samaa mieltä, mutta onneksi minä saan valita edes ehdokkaat ja kirjan nimi on kuin suoraan elämästäni eli Kuin jokin päättyisi. Olen ihan myyty. Otin kirjan mutu-tuntumalla...
♥
Aijai, selkäkivut... :/ Mulla on kroonisesti niska/hartiaseutu jumissa, joten jotain vaivasta tiedän. Pikaista paranemista!
PoistaOlen yrittänyt vähentää suklaan syöntiä, hih! Se on yleispätevä lääke vaivaan kuin vaivaan. Ennen keliakin toteamista saatoin syödä mitä vain, enää en todellakaan. Tai syönhän minä, ja olen 10kg painavampi gluteenittomalla ruokavaliolla. Suurimmaksi osaksi väsymykseni juontaa juurensa ihan vain unenpuutteesta. Kesällä pärjäisin vähemmälläkin, mutta kun pimeys lisääntyy, pitäisi saada 9h/yö. Mahdottomuus näissä olosuhteissa. Aikaiset nousut on syvältä, mutta en ole vielä tavannut pitkään nukkuvaa lasta.
Googlasin tuon kirjan, kiinnostavaa! Odotan arviotasi.
Ensin polvi, sitten niskat, nyt selkä...kukaan ulkopuolinen ei tajua, miten kova laji bloggaainen on. Kampaajallakin kävelin välillä kesken hommien, kun istuminen nyt on pahinta.
PoistaNiin minäkin. Sitten menin kauppaan ja muistin miten herkullista on nougatKERMAvaniljajäätelö...;-)
Meidän Merillä oli 16 ikävoteen vilja-allergia. Se oli tarkkaa hommmaa ja silloin piti kaikki tehdä itse, kun gluteenittomat tuotteet olivat niin huonoja ja valikoima pieni. Hän oli ylen kevyt, mutta minä olin häntäkin keveympi pienenä. Aina luultiin, että on joku sairaus, kun vielä 30 vuotiaana painon 45 kiloa ja pituutta on 1,66. Olen kuullut erään toisenkin lihoneen paljon gluteenittoman pitkän dieetin aikana, joten et ole ainoa.
Sama täällä. Tarvitsen muutenkin paljon unta, mutta mitä pimeämpää, sen enemmän arvostan saada nukkua noin 9 tuntia unet. Lukeminen vähän verottaa, sillä harvoin tilaisuus lukea päivällä...nyt tosin voisin selän takia ja R. tekisi sitten kaikki kotihommat. En voi lähteä edes kukkasipuleita istuttamaan tämän selän kanssa.
Meri nukkuin 9:stä 9:än, mutta olenkin kaikille sanonut, että muuten en olisikaan jaksanut vaikeiden allergioiden ja astman hoidon kanssa. Ja atooppinen iho tiesi minulle hurjasti myös hommia. Siis lapsen, ei minun.
Elämäni ainoat ylellisyydet: hitaat aamut kera Hesarin ja Robertsin suklaakahvin, kashmir ja laatuvoide kasvoille;-)
Hirveän kiinnostavaa, myt en vain tiedä, miten saisin muut tajuamaan, sillä en halua tietenkään paljastaa liikaa juonesta. Vain sen verran, että nälkä herää.
hieno jäkikäyttö keijunmekoilla, ajoissasisälle ennenkuin halla vie.
VastaaPoistaSyyssateen ropistessa pelötikastoon niinkuin eilen illalla on syysmusikkia vertaansa vailla.
Hyvää syysvikkoa, syyskuu vielä omn lkaunis. lokakuu sitten harmaampi.
Mummeli, nimenomaan, kun ei jätä sitä pakkaseen ellei ole sitten istuttanut maahan. Sen on just sitä. Meilläkin on peltikatto, mutta se ei pidä ääntä, koska yläpohja on kiveä ja siinä on vielä eriste, mutta lapsuuden kodissani 'katto sateella soi'.
PoistaKiitos samoin sinulle! Niinhän lokakuu pruukaa olla muutamaa harvinaista päivää lukuunottamatta.
Olenkin miettinyt minne mekon ripustaisin. Viime vuonna tein siitä kranssin oveen, ja aika kauan se siinäkin ilahdutti. Noin suloista lamppua ei kyllä ole, pitää katsella sillä silmällä. Leikattuani enimmät keijunmekosta siirrän ruukun kellariin talvehtimaan.
VastaaPoistaCheri, sinäkin siis olet huomannut, että siitä voi tehdä melkein mitä vain. Jos on vanha kranssipohja, sitä voi kieputtaa vaikka sen ympärille. Jos luit Villasukka kirjahyllyssä kommentin, niin hiuslakka saattaisi antaa kestoa.
PoistaNo, haluaisin just samanlaisen valaisimen makkariin, mutta pienemmän, sllä siellä on niitä luku- ja tunnelmavaloja niin paljon.
Talvehtimaan? Talvehtiiko keijunmekko? Miksi kukaan puutarhuri ei ole tätä minulle kertonut...Kiitos sinulle kullanarvoisesta tiedosta. Minulla talvehtivat kellarissa pelakuut, mutta tästälähin ne saavat seuraa, kiitos sinun!
Vanhoihin oksiinkin puhkeaa lehtiä, joten en ole leikannut kasvia ihan matalaksi. Otan ruukun sisälle jo varhain, maalis- huhtikuussa, herääminen saattaa kestää jonkin aikaa.
PoistaCheri, jäät historiaan. Tämän sinun kommenttisi on lukenut moni!
PoistaEli ruukku pois kellarista silloin kun pelakuutkin...
Minäkin tykkään ryijyistä:). Keijunmekkokin on suloinen, mutta sitä ei ole täällä tarjolla. Jotakin pientä muuta täällä kotona tekisi mieli tehdä...
VastaaPoistaSain hetki sitten lopultakin luettua Puhdistuksen, joten nyt lähden lukemaan mitä olet siitä aikoinaan kirjoittanut.
Ja ne ovat jälleen 'hot'. Sitä voi tehdä vaikka mitä pientä. olen nyt juuri siinä vauhdissa. Vaihda sisustustyynyjen värit. Verhot. Osta jotain kivaa hyllyille. Tai hanki sisustustauluja. Tilasin just yhden ja taidan tilata vielä kaksi lisää. Uusi kasvi. Maalaa yhden huoneen seinät tai tapetoi. Meillä on niin syksyn tunnelmia nyt, että jos täältä kaikki erittelee ei sovi sinun lämpöasteisiisi siellä Turkissa. Vaihda Kivituikkujen värejä. Osta rohkea maaluaus. Käsipyykeiden väritkin vaikuttavat. Minulla on nyt ORANSSIT.
PoistaMinä en ole kirjoittanut puhdistuksesta, vaan Oatesin kirjasta Sisareni, rakkaani ja yli kolmestasadasta muusta kirjasta. Kaikki muut ovat siitä kirjoittaneet tai kirjoittamassa.
Kaunis, minulla villiviini tuo väriä. Jos ensi viikonloppuna ehtisi vähän ehostaa villipuutarhaani.
VastaaPoistaMukavaa syysviikonloppua!
Helena, se on. Sinähän voisit kuvata villipuutarhaasi blogiisi!
PoistaKiitos samoin sinulle!
Ihana, ihana nimi kukkasella..
VastaaPoistaKaunis, lämpöisen näköinen tuo äitisi solmima ryijy...todella suloinen!!
Mitä aiot hiuksellesi antaa tehdä?
Minäkin nukun aina ikkuna auki...
ja usein Pilkku avaa ulko-oven auki, jotta raikkaus todella valtaisi kotimme..
Hanne, eikö vain, runollinen, taikaa...
PoistaSe on ihana.
Sitä samaa vanhaa vain: Vähän raitoja, hiukan villiä epätasaisuutta etc.
On ihanaa nukkua ikkuna auki oikein lämpöisen peiton alla. Mekin nukuimme suvella ovet auki partisille että Olga sai tulla ja mennä miten huvitti. Yksi pehmeä peti partsilla. Päivisin myös ovi puutarhaan oli auki ja nytkin vielä välillä, kun Hänen Majesteettinsa miettii, että lähteäkö vai ei;-)
Etsin, etsin, mutta en löytänyt. Voiko muka olla, että et ole täällä kirjoittanut Puhdistuksesta?
VastaaPoistaMine, vastasinkin sinulla jo tuolla ylhäällä, että varmaan siitä ovat jo melkein kaikki kirjoittaneet, joten löydät kyllä mielipiteitä ko. kirjasta.
PoistaOn se totta.
Nätti nimi nätille kasville:) Mukavaa syksyistä viikkoa Leena!
VastaaPoistaEikö vain, kuin sadun kukkanen.
PoistaKiitos samoin sinulle!
Keijumekko on ilmavan kaunis. Harmi, etten sitä tänä suvena hankkinut.
VastaaPoistaKiva tieto, että sen voi siirtää talvilepoon viileään.
Minulla on ryijy mökillä. Kotiin ei oikein minnekään sovi.
Ihan liian paljon ikkunoita, vaikka hyvä niin, pääsee valo sisään:)
Käväisit yöllä meillä. Hymyilin, kun heräsin. Oli niin aidon oloinen uni. Kiitos vaan visiitistä, keitit kahvitkin itse:)
Hanne, se on. Nimenomaan, nyt voimme alkaa talvehdittaa.
PoistaOlenkin ajtellut, että olet ryijyihminen;-)
Ihan tosi, voi kuinka kivaa...etenkin kun se taisi olla hyvä uni. Se oli sitten Robertsin suklaakahvia. Ole hyvä.
Kaunis syysväri keijunmekossa. En tiedä miten väri säilyy lehdissä.
VastaaPoistaArleena, mitä kaunein! Joku varmaan kohta neuvoo...
PoistaKaunista päivää sinulle!
Hei Leena!
VastaaPoistaMuistelen vuosikymmeniä sitten ostaneeni apteekista lysolia, jossa liotin joitakin pensaan oksia: lehdet eivät karisseet. Mutta valitettavasti värisävy muuttui hailakammaksi, ei siis säilynyt entisenlaisena. Voisit kysellä jos haluat apteekista.
Meillä ei tuollaista keijunmekkoa ole. Ryijysi on kaunis, ihailen sitä kovasti!<33
Oikein hyvää ja aurinkoista loppuviikkoa sinulle, Leena-IhaNainen.<3333
Hei Aili!
PoistaMitä se mahtoikaan olla kun äiti osti apteekista...varmaan sitä. Syksyn värikkäitä oksia varten. Kiitos vinkistä.
Arvaankin, että pidät ryijyistä.
Kiitos samoin sinulle, Aili-IhaNainen!
♥
Keijunmekko, ei minulla ole koskaan ollut. Hyvin sopii lampun ympärille.
VastaaPoistaTäytyypä käidä kasvitarhassa katsomassa minkanlainen se on luonnossa.
Sylvi, kokeile joskus. Kukasta tuli heti mieheni kestosuosikki tyyliin 'ei aina sitä iänikuista krassia, tämä on paljon upeampaa.' Jos luit kommentteja niin sitä voi jopa talvehdittaa.
PoistaHurmaava tuo keijunmekko. Lampetin vaalea patina korostaa köynnöksen hehkua kauniisti...
VastaaPoistaOlen kuullut, että syyslehtien väriloistoa voi pidentää kevyellä lakkasuihkeella. Itse en ole konstia kokeillut, mutta saattanee toimia.
Kati, se on. Pidän tuollaisesta mattapatinasta ja todellakin: Se herättää kukat kuin tuleen. Keittiön verhotanko on vihrää patinaa ja siinä niitä hortensioita.
PoistaKiitos vinkistä, olenkin juuri lähdössä ostamaan mm. hiuslakkaa;-)
Valppaana sitten kampaajan kanssa! Katso mun viimeisin postaus varoitukseksi;)
VastaaPoistaAina! Voisin kirjoittaa kirjan, mitä sielläkin on koettu...Kerran minulla oli juhlapuhe eräissä häissä ja sitä ennen hiukseni paloivat mustaksi karreksi...Arvaa oliko kiva olla suvikuumalla hattu päässä myös klo 18 jälkeen.
PoistaKävin sinulla, mutta en löytänyt mitään kampaajajuttua...
Mitä v....a, ne ovat tehneet mun tutulle bloggerpohjalle. En tiedä, osaanko tätä ikinä käyttää, tai jaksanko opetella. Sitä voisi tehdä jotain muuta kivempaa kuin ravata tekniikan kouhtousten perässä. Matkustaa vaikka Isän pikajunalla!
Jos minusta ei kuulu, voit levittää tietoa, että 'puheet Leena Lumin kuolemasta saattavat olla ennenaikaisia, mutta varmuutta minulla ei ole;-)'
Tuo on niin kaunis idea. Keijunmekosta on moneksi, täytyykin ensi kesänä laittaa taas ja yrittää talvehdituttaa kellarissa. Mukavaa syksyistä viikkoa!
VastaaPoistaAnne, eikö vain. Oli tosi kiva kuulla tuo talvehdittamisjuttu.
PoistaKiitos samoin sinulle!
Keijunmekosta on moneksi. Miksiköhän en ole sitä itselleni keväällä hankkinut, somasti tuuli olisi sitä pyöritellyt kesän mökkiterassin ilona, lähtiessä olisin voinut sen leikata mökin tai kodin kaunistukseksi. Sinulla se on todella kaunis lampun ympärillä. Minä muistelen, että glyseriini olisi ollut se liuos, josta ruusuille ja muille kukille olisi "juotettu" kestävyyttä. Voin toki olla ihan hakoteilläkin.
VastaaPoistaRyijysi on kaunis ja sopii hienosti kotisi seinälle. Anoppini aikoinaan sai kuningatar-ajatuksen ja kudotti kaikille lapsilleen ja miniöilleen kuin myös lapsenlapsilleen ryijyt. Meille osui metsäpaloa kuvaava puna-mustasävyinen, tytöt saivat lakan kukkaset ja poika jonkun ruska-aiheen. Kenelläkään ryijyt eivät ole seinällä. Mökillä tosin nukkuma-aitassa on vanha vihkiryijy seinällä, samoin pirtissä niitä vaakatason ryijyjä. Pitäskö kaivaa metsäpalo naftaliinista???
Olet ihana ideoiden äiti. Hulvattoman hauskoja syyspäiviä sinulle ja Lumimiehelle keijunmekon alla.
Anja, siitä on ja kaiken huipuksi R:n mielestä en saisi enää viljellä krassia, vaan pelkästään keijunmekkoa! Minä rakastan vanhanaikaista krassia ja kun sen siemeniä kerää ja sekoittaa eri sortteja, alkaa saada upeita mutantteja kukkia. Paras on ollut maissinkeltianen, jossa ohuet cappuninon väriset viiryt. Tänä vuonna oli yksi jännä väri yhdessä kukassa, josta olisi tullut ainakin kolme muhkeaa siementä, mutta h....tin lehtokotilot änkeytyivät jopa krassin kukkiin. Glyseriiniä äiti juotti muistaakseni joillekin syysoksille...
PoistaSe on. Miten teillä nyt tolleen...Minä en edees muista kaikkia äitini käsin solmimia ryijyjä, mutta yksi upea, iso, jossa on paljon oranssia, on hänellä nyt olohuoneessaan. Hän on Pyörre -ryijyn tehnyt myös siskolleen. Ryijyt ovat taas arvossaan, mutta meillä ne ovat sitä olleet aina. Ja tätä sinä et usko: Tilasin Suomen käsityön ystävistä ryijykuvaston ja siinä on se pikkuryijy, jonka aion vielä elämässäni tehdä. Sen nimi on Tähtipolkuja eli sama kuin runoni isälle hänen kuoltuaan. Näin sen jossain lehdessä Sami Garamin haastattelussa ja siis hänen kotinsa seinällä. Järkyttävän kaunis on myös Eve Mannerheim-Sparren suunnittelema ryijy Eva ja Kirsi Niinimäen Muistokin on kaunis. Tähtipolkujen suunnittelija on Sirkka Könönen. Pyörre taitaa olla Vuorelman ryijyjä.
Kaikkien aikojen kohtalokkain ryijytapaaminen minulla oli ystävämme häissä Pihlajaveden erämaakirkossa: Siellä on niin kaunis morsiusryijy, että melkein taju lähti. Otin myöhemmin selvää sen tekijät ja saako siihen mallia etc., mutta nyt en muista, missä tiedot ovat. Se on vain hyvä juttu, sillä VIELÄ minulla ei ole aikaa ryijyille, mutta sekin aika vielä tulee.
Sinä otat ryijysi esiin, jos siinä on joku juttu, joka veotaa sinuun. Ellei ala käydä ryijy näyttelyissä. Se on kuin taidenäyttelyt!
Hirveän hulvaton olen, mutta tänään meinasi henki lähteä. Google on tehnyt minun blogiini jonkun 'uudistuksen' (hah-hah) ja sen jälkeen elämä on ollut maanpäällistä helvettiä. En löydä kommenttejakaan kuin ihmemutkien kautta vahingossa ja muiden blogit ovat vain nimilista, kun niiden pitäisi näkyä kuvilla ja aiheilla. Seuraan 300 blogia, joten en kai voi niitä kaikkia joka päivä aukoa: Käyn niitä läpi aiheiden mukaan ja muutaman kertaan vuodessa käyn kaikki aiheesta viis.
Kiitos samoin sinulle & co!
♥
Bongasin tuon ryijyn jo ekasta kuvasta - ihana! Nykyään niitä näkee seinillä turhan harvoin. Omani jouduin ottamaan alas uuden kirjahyllyn (siis sen toisen tai kolmannen ;) takia, enkä ole uutta sopivaa paikkaa keksinyt. No, onneksi tytär on! Hän on varannut sen itselleen heidän tulevaan kotiinsa, joka on nyt rakennusvaiheessa.
VastaaPoistaKiva tuo keijunmekkoidea. Ihan hyvä myös vanhoja juttuja kierrättää, sillä tämä oli minullekin ihan uusi.
Marietta, se on. Ja värit vaihtuvat valojen mukaan. Ryijyt ovat tulossa takaisin.
PoistaSepä siinä onkin, että ryijy vaatii tilansa. Meilläkin on monta kirjahyllyä, mutta ne ovat kuin silppukasa eli kaikki erilaisia ja myös eri kirjoille tarkoitettuja. Tyttäret tietävät tulevat trendit;-)
Sitä ajattelinkin ja samalla sain itse vinkkejä lukijoiltani. Kiitos.
Osuin bloogiisi ystäväni Mariettan kautta ja täytyy heti kommentoida. Nimittäin tuota samaista ryijyä, koska se on sama kuin minulla oman äitini kutomana. Olisikohan nimi Pyörre tai Kehrä, sen olen jo unohtanut. Se oli minulla jonkin aikaa lähes omanvärisellään seinällä, johon hukkui täysin, mutta kun tapetoimme yhden huoneen turkoosiski ja laitoin sen sinne, se aivan loistaa siellä seinällä ja pienet siniset pilkutkin hyppäävät sieltä esiin.
VastaaPoistaRyijyt ovat tosiaan taas tulossa muotiin ja niitä on vaikea vastustaa. Niin kuin muitakin käsitöitä. Vanhojen käsitöiden vaaliminan (ja haaliminen) taitaa olla se minun intohimoni.
Teresa Maria, tämä on Pyörre. Kehräkin on kyllä olemassa, mutta kun kerrot noista 'heräävistä' pilkuista, olen varma, että ryijysi on Pyörre.
PoistaAh, turkoosi on sieluvärini. Olen laittanut jo yhden tapetin Laura Ashleyta, jossa luonnonvalkoista ja turkoosia, mutta en ole vielä tohtinut maalata turkoosia seinää...Niin, Pyörre vaatii 'tilaa', silloin se on kauneimmillaan.
Minäkin pidän käsitöistä tiettyyn rajaan asti. Kudon pitkiä kaulaliinoja unelmaväreistä ja pehmeästä langasta. Samasta langasta tein yhdelle islannin hevoselle loimen...ja kerran minä vielä opettelen kutomaan/neulomaan jumppereita. Ja sitten tietty matot...,mutta ryijyt ovat suuri heikkouteni ja aion vielä solmia sen Tähtipolkuja vaikka mikä olisi.