Sinä et koskaan saa niin hellyyttä et koskaan niin kuin lumisateelta tuhansia tuhansia hetkituhansia - Mirkka Rekola - Runot 1954-1978 (WSOY 1979) kuva Tuure
Lumisadekin voi olla niin kovin erilaista :) sellainen piiskaava jäinen ei paljon lohduta, mutta sellainen kuohkea pakkaslumi on jotenkin terapeuttista, sitten taas ne nenäliinan kokoiset haituvat suorastaan iloisia....ihana ajatelma.
Lumisade ei aina ole pelkästään kaunista katseltavaa ikkunasta, vaan myös lumen lapioimista ennen töihin menoa. Asiat eivät aina sellaisia, miten niitä haluaa itse katsoa. Vaan asiat voi katsella ja nähdä monella tavalla.
Pikkuruisessa runossa paljon sisältöä. Osaisipa suhtautua lumisateeseen niikuin koira, iloita ja nostaa kirsu kohti taivasta odottaen hiutaleita nenuun. No jos on kevyttä pakkaslunta tyynessä säässä, silloin on kiva riemuita sateen alastulosta, pehmeetä pumpulia ja niin valkoista! Hyvää viikkoa sinulle.
Muumeli, joskus kaikki voidaan sanoa niin täydesti ja lyhesti.
Minä olen aina ollut kuin rakas koiramme oli, yhdessä riemuitsimme lumisaateesta ja lumitöitä isolla tontilla tehdessä nautin, nautin...ja Olga työnsi kuonoaan lumeen, kieritteli lumessa, haistoi villieläinten posteja...Pumpulilunta, kuin kaunista unta.
Kiitos samoin sinulle ja pidetään kirsut kohti tähtiä ja lumihiutaleita, joista yksikään ei ole samanlainen kuin toinen!
Annika, jälleen edustava näyttö siitä, miten vähän on joskus niin paljon enemmän. Ehkä juuri tässä syy, miksi rakastan runoutta.
Ehdottomasti. Koita saada tämä sama kokoelma, joka minulla on. Sain teoksen lahjaksi eräältä hurmaavalta harjukaupungin kirjailijalta...;-)
Kuten Jokke tässä taannoin minitsi, Rekolasta pitää, vaikka joskus pyyhkii ylikin. About neljännes on niin, että ei kannata yrittää analysoida, vaan antaa mennä vaan.
Leena, jäin iloisena miettimään runon luettuani, milloin viimeksi mahdoin suu auki haukkoa isoja haituvia taivaalta. Teen sen heti seuraavalla sellaisella säällä. Hauskaa!
Syy rakastaa lmisadetta... Tulin välillä moikkaamaan! elämässä on ollut hieman alakulon sävel, joten postaukset ovat olleet vähän vähissä... Onnellista alkavaa viikkoa Sinulle!
Omenakukka, se on yksi syy, toinen voisi olla vaikka se, että lumessa kaikki on niin kaunista. Jos jaksat, niin rollaa alemmas ja saat lukea, milloin puutarha on minusta kaunein.
Kävin blogissasi, mutta en nähnyt mitään mustaa, joten ilmeisesti podet kaunista melankoliaa. Meiltä poistui perheestä suuriruhtinatar Olga ja kodista tuli talo, nauru katosi...nyt yritämme vain eelviytyä ja keksiä uusia juttuja rikkomalla rutiineja.
Oijoi. Kiitos tästä, Leena Lumi!
VastaaPoistaOle hyvä. Minäkin pidän tästä paljon.
PoistaMahtava tuo "hetkituhansia". Hieno pieni runo.
VastaaPoistaEikö olekin. Jos minun pitäisi valita Rekolalta 10 suosikkiani, tämä olisi mukana.
PoistaAsiat on juuri sellaisia, miten niitä haluaa katsoa. En ollutkaan ajatellut lumisateesta koskaan noin...
VastaaPoistaMine, minulle lumisade on aina ollut kuin kaunis lohtu, hellyys, kaikki kaunis mitä on.
PoistaRekola osaa katsoa miten häntä huvittaa ja se kiehtoo monia.
(Tietenkin on lumisateita ja lumisateita, mutta tässä kohtaa eivät tule mieleen 'märät rätit' vaan sellainen leijuva kuiva puuterilumi.)
Lumisadekin voi olla niin kovin erilaista :) sellainen piiskaava jäinen ei paljon lohduta, mutta sellainen kuohkea pakkaslumi on jotenkin terapeuttista, sitten taas ne nenäliinan kokoiset haituvat suorastaan iloisia....ihana ajatelma.
VastaaPoistaSarppu, juuri näin ja me rannikkolaisethan sen tiedämme;-)
Poista(Sain nyt sen 'jutun' tehtyä, mutta en ole tyytyväinen kuviin...)
Lumisade ei aina ole pelkästään kaunista katseltavaa ikkunasta, vaan myös lumen lapioimista ennen töihin menoa. Asiat eivät aina sellaisia, miten niitä haluaa itse katsoa. Vaan asiat voi katsella ja nähdä monella tavalla.
VastaaPoistaHannele, niin monta on mieltä kuin on lumisateenkatselijaa. Ja toiset vain antavat tunnelman viedä...lumitöistä viis.
PoistaLumisade juuri nyt, toivottvasti eivät tiet liian liukkaita maanataiaamuna...
PoistaMeillä sataa ensi yönä lunta, ihanaa lunta lisää...
PoistaJuuri tällä kadulla töissä, kuva eilen illalta:
Poistahttp://www.gp.se/nyheter/goteborg/1.1250356-manga-olyckor-i-vastsverige
Pikkuruisessa runossa paljon sisältöä. Osaisipa suhtautua lumisateeseen niikuin koira, iloita ja nostaa kirsu kohti taivasta odottaen hiutaleita nenuun. No jos on kevyttä pakkaslunta tyynessä säässä, silloin on kiva riemuita sateen alastulosta, pehmeetä pumpulia ja niin valkoista!
VastaaPoistaHyvää viikkoa sinulle.
Muumeli, joskus kaikki voidaan sanoa niin täydesti ja lyhesti.
PoistaMinä olen aina ollut kuin rakas koiramme oli, yhdessä riemuitsimme lumisaateesta ja lumitöitä isolla tontilla tehdessä nautin, nautin...ja Olga työnsi kuonoaan lumeen, kieritteli lumessa, haistoi villieläinten posteja...Pumpulilunta, kuin kaunista unta.
Kiitos samoin sinulle ja pidetään kirsut kohti tähtiä ja lumihiutaleita, joista yksikään ei ole samanlainen kuin toinen!
Voi, sopi niin hyvin eiliseen fiilikseen kun alkoi sataa lunta. Se ei harmittanut yhtään kun oli kotipäivä. Tykkäsin. Ihana runo! Kiitos siitä!
VastaaPoistaJonna, ole hyvä. Tämä on ikisuosikkini.
PoistaKovin kaunis pieni runo ja puhutteleva, Tuuren kuva on kaunis:)
VastaaPoistaMinttuli, minulla on tämä kirjotettuna joka vuosi seinäkalenteriini tammi- tai helmikuulla.
PoistaNiin on: Harva osaa kuvata lumisadetta...
Tämä runo on niiiiin kaunis, kiitos, Leena! Lumi on salaperäinen, muuttuva elementti - myös runoissa.
VastaaPoistaMarmustoi, täysin samaa mieltä.
PoistaVoi miten sanot tuon...♥
Miten kaunis pienisuuri runo! Jokohan se olisi minunkin aika Rekola tavata?
VastaaPoista<3
Annika, jälleen edustava näyttö siitä, miten vähän on joskus niin paljon enemmän. Ehkä juuri tässä syy, miksi rakastan runoutta.
PoistaEhdottomasti. Koita saada tämä sama kokoelma, joka minulla on. Sain teoksen lahjaksi eräältä hurmaavalta harjukaupungin kirjailijalta...;-)
Kuten Jokke tässä taannoin minitsi, Rekolasta pitää, vaikka joskus pyyhkii ylikin. About neljännes on niin, että ei kannata yrittää analysoida, vaan antaa mennä vaan.
Nyt on aika.
♥
Wau. Schön!
VastaaPoistaP. S. Kirjoitan sinulle huomenna :)
Ja, 'wau'! Genau so. Es passt gut. Jetzt bin ich etwas müde für alles, aber Morgen...
PoistaLeena, jäin iloisena miettimään runon luettuani, milloin viimeksi mahdoin suu auki haukkoa isoja haituvia taivaalta. Teen sen heti seuraavalla sellaisella säällä. Hauskaa!
VastaaPoistaRaili, oi, minä myös! Miten sitä unohtaakaan niin monia elämän tähtihetkiä, jotka kannattaa kuljettaa mukanaan aina. Hauskaa!
PoistaSyy rakastaa lmisadetta...
VastaaPoistaTulin välillä moikkaamaan! elämässä on ollut hieman alakulon sävel, joten postaukset ovat olleet vähän vähissä...
Onnellista alkavaa viikkoa Sinulle!
Omenakukka, se on yksi syy, toinen voisi olla vaikka se, että lumessa kaikki on niin kaunista. Jos jaksat, niin rollaa alemmas ja saat lukea, milloin puutarha on minusta kaunein.
PoistaKävin blogissasi, mutta en nähnyt mitään mustaa, joten ilmeisesti podet kaunista melankoliaa. Meiltä poistui perheestä suuriruhtinatar Olga ja kodista tuli talo, nauru katosi...nyt yritämme vain eelviytyä ja keksiä uusia juttuja rikkomalla rutiineja.
Kiitos samoin sinulle!
Onneksi huomenna sataa lunta meillä!!
VastaaPoistaHanne, meillä satoi yöllä. Lähdenkin lumitöihin...
PoistaSamaa mieltä Mirkka Rekolan kanssa. Hyvin valitut sanat.
VastaaPoistaArleena, ne ovat just suoraan sieluun ja iholle.
PoistaUpea, niin kuin kuvakin.
VastaaPoistaSannabanana, niin minustakin. Molemmat.
PoistaKaunis runo♥
VastaaPoistaKiitos Leena neuvoista...jouluruusu voi hyvin...:)
Irmastiina, se on♥
PoistaHyvät sanat ja sopiva kuva!
VastaaPoistaMistä ihmeestä löydät noita upeita runoja?
Hanne, täysin samaa mieltä!
PoistaVoi, aina ei löydy...