Hiljaisten huoneiden tarinoita: Ei epilogi, ei ainakaan blogi!
Silmää suurempi kyynel seuranain. Hiljaisin askelin hiivin takapihalle. Hiljempaa kuin hiiri vetäisen aprillipäivän viileää aamua keuhkoihin. Pihlajan siimeksessä on jo rusakko korvat pystyssä. Hyvistä pidoista on palannut, sen huomaa tanakasta olemuksesta, niinpä ehdin laukaista kamerani ennen kuin takkuturkki saa suuret takajalat alleen. Hyvää on pellon sarka juosta, ei syksyn sänki pistele. Harvinaisen paljon on lunta huhtikuuksi. Täytän ensi kuussa kuusikymmentä ja mietin elämääni. Täyttä aprilliako? Viimeistään nyt täytyisi pyytää vaimolta anteeksi, onhan hän yli puolet elämästäni seissyt rinnallani. Jumala luo myös minunkaltaisiani ja seuraa tekemisiäni. Olen mennyt, olen tullut, olen juossut. Nyt kävelen. On aika miettiä läheisten sekä omaa terveyttään. Elämä tuo kremppoja mukanaan. Niin se menee. Hiljaa virtaa Don, Tonava saastuu. Mikä on suurinta elämässä? Se, että kasvaa pieneksi. Joka päivällä on oma totuutensa. Se on kestettävä. Pärjääminen on sietämistä sekä asettautumista olosuhteiden yläpuolelle.
kuva ja teksti Pekka Mäkinen
Olipa mahtavan vaikuttavaa tekstiä kuuskymppiseltä mieheltä! Hieno oivallus, kasvaa elämässä pieneksi.
VastaaPoistaKiva, kun olet Leena taas maisemissa!
Rita, eikö vain. Mies on sisareni mies ja syntynyt kamera toisessa, kynä toisessa kädessä. Pitää kasvaa pieneksi ja pitää olla ylentämättä itseään muita alentamalla. Mikä muu voisi olla tärkeää.
PoistaMulla on ollut kaikkia ikävä;) Nyt pitää vain purkaa kasseja, mutta huomenna laitetaan arvonta päälle.
Sanoit sen niin kauniisti...♥
Onpa hieno teksti ja kuva! Tuli sinua jo ikävä!
VastaaPoistaJael, Pekka hallitsee sekä kameran että kynän.
PoistaIhanaa, että sulla on ollut minua ikävä♥
Hieno teksti ja kuva. Hän onnistuu vangitsemaan kamerallaan hetken ja olennaisen. Myös teksti on puhutteleva. Tänään pohdin tuota "pärjääminen on sietämistä sekä asettumista olosuhteiden yläpuolelle". Muutetaan se mikä muuttaa voidaan ja hyväsytään se mitä ei voida ja erotetaan ne kaksi toisistaan. Pitkät ihanat pyhät takana ja arki edessä. Jaksamista ja kevään valoa!
VastaaPoistaAnne, kiitos psta! Eikö vain...Tämä kaikki on tärkeää ja etenkin sen sisäistäminen.
PoistaNiinpä...kiitos samoin ja tapaamisiin runsaan viikon päästä!
Onneksi Jumala luo meidän kaikkien laisia:).
VastaaPoistaMine, mitä olisikaan ellei meitä olisi joka lähtöön.
PoistaKaunista tulevaa viikkoa!
Olipa puhutteleva teksti ja mahtava kuva! Tervetuloa takaisin! ♥
VastaaPoistaVera, eikö olekin vaikuttavaa. Kun Pekka luki tämän minulle, tajusin heti, että se on tässä the teksti.
PoistaKiitos♥ Kuin olisin ollut iäisyyden poissa ja täällä olisi tapahtunut vaikka mitä;)
Kauniisti sanottu, ehkäpä se on myös koko elomme tarkoitus, kasvaa pieneksi, ymmärtää pikkuruinen paikkamme ajassa. Rusakko on kyllä komea.
VastaaPoistaPivi, kiitos psta. Näin minä sen uskon, että pieneksi on tuleminen.
PoistaRusakko ja luonto kaikkineen...
Ihanaa tulevaa vikkoa sinulle!
Kävely on tahdeista paras! Kiva kun palasit <3
VastaaPoistaMulla oli vähän ryydyttävä pääsiäisreissu, mutta kun tästä tokenen, pistän taas hihat heilumaan :)
Arvontaa odotellessa! Jossain vaiheessa sellainen olisi mukava omassakin blogissa toteuttaa mutta ei nyt samaan aikaan ;)
Annika, just niin ja täysin samaa mieltä.
PoistaKiitos♥, kuin olisin ollut ikuisuuden poissa...;)
Huomenna arvontaan ja sitten alankin maalaamisen ohessa lukea tiiviisti. Vain kuntoilu saa katkaita lukurauhani. No, älä site silloin laita, kun olen poissa yli pari viikkoa: Laita se mieluummin nyt! Tai viikon päästä.
Viikon päästä kuulostaa hyvältä :)
PoistaJust niin;)
PoistaHieno kevättalvinen teksti ja kuva. Minä olen viime päivien metsälenkeilläni onnistunut näkemään vain jäniksen- ja muiden eläintenjälkiä, en kertaakaan jänistä. Koira mukana, siinä ainakin yksi syy.
VastaaPoistaPieneksi kasvamisen taito - siinäpä haastetta!
Oikein ihanaa pääsiäisen jälkeisen viikon alkua!
Anna Elina, samaa mieltä ja kiitos psta. Varmaan sama syy oli minulla yli 10 vuotta, että aina koira mukana, joten en nähnyt kettuja enkä paljon muitakaan eläimiä. Sen sijaan ketut löysivät puutarhamme suuriruhtinattaresta viis!
PoistaPyrkikäämme pieniksi.
Kiitos samoin sinulle!
Taidokkaasti kuvattu teksti, jossa on monta oivallusta elämästä. :)
VastaaPoistaJatkan vielä lomataukoani hiukan, mutta pakko oli tulla kurkistamaan tekstisi! Ihana!
Valkoinen Kirahvi, kiitos psta. Samaa mieltä.
PoistaLoma tekee aina hyvää ja täällä me ollaan. Minullekin sanotaan aina niin, kun olen poissa hetken tai kaksi. Aina vielä ovat olleet.
Lepo, lepo, sydän, sydän, aurinko! (Huomaathan: alan oppia;)
♥
Tärkeitä ajatuksia, mukavaa alkavaa viikkoa sinulle.
VastaaPoistaSarppu, eikö vain. Pekka on SK:n monivuotinen kuvaaja.
PoistaKiitos samoin sinulle.
Miten komea kuva rusakosta. Se sopii hyvin pääsiäisen teemaan. Kuusikymppisen miehen viisaita mietteitä. On täytynyt jo elää jonkin aikaa, että oivaltaa noita elämän tärkeimpiä asioita.
VastaaPoistaIrene, niin minustakin. Ja olikin kiire tulla laittamaan kuva, että ehti pääsiäiseen. Eilen siis kuvattu.
PoistaNimenomaan: Ei sitä nuorena tajua, miten viisas on kun ikää tulee;)
Viileässä aamuhetkessä ja rusakon katseeseessa tämä hetki ja koko elämä.
VastaaPoistaCheri, juuri niin. Olen alkanut hivuttaa R:lle ajatusta jäämeren rannoista, sillä siellä uskon olevan paljon hetkiä ja tunteita, että 'tässä on nyt kaikki'.
PoistaTeos, missä olisi kuvia ja tällaisia runoja, ei olisi huono idea :)
VastaaPoistaJokke, nimenomaan ja siis tällaisia lyhyitä, ei edes mitään novelleja.
PoistaOlihan vahvasti puhuttelevaa tekstiä kuusikymppiseltä mieheltä. Oivallus siitä, että suurinta on kasvaa pieneksi, on paras oivallus aikoihin. Niin totta joka sana.
VastaaPoistaKomea kuva rusakosta. Meidän rusakkomme kävi viime yönä taas jättämässä palleroterveisensä kuistin portaiden edustalle. Onneksi ne eivät enää houkuttele Simoa.
Aurinkoisia kevätpäiviä Muuratsaloon...
Anja, täysin samaa mieltä.
PoistaMeillä niille ovat tänä vuonna maistuneet jopa köynnöshortensioiden kärjet, mutta en laita pahakseni;)
Kiitos samoin sinulle!
Jänöstä laukaistu kuva täydensi tekstin uskomattomaksi kokonaisuudeksi! Tuossa katseessa on jotain...
VastaaPoistaKaisa, just niin täydellistä. Villieläimen katseessa on se...toinen maailma. Kun katsoin kettua pitkään silmiin ja hän minua, kohtasin jotain ennenkokematonta.
Poista