keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Tulosvaroitus ja haastetta!

Nyt on pakko alistua välttämättömän edessä ja kertoa, että olin unohtanut, miten kiireinen toukokuu voi olla. Kaksi viikkoa poissa toukokuussa tarkoittaa, että liian iso puutarhamme on vuohenputkien vallassa ja heti kohta aloittavat voikukat. Bloggaamistahtini siis vähenee rajusti ja sama saattaa jatkua koko suven, sillä meidän kalenterissa on elokuun lopulle asti vapaana enää juhannus, jos viikonlopuista puhutaan ja sen vietämme aina kotisaarellamme. Viikot menevät puutarhassa, tulevassa remontissa, viikonlopun vieraisiin tai menoihin valmistuessa...Kaiken lisäksi iloinen perhetapatuma on tulossa, sillä Dina taitaa saada siskon! Sitä voisi luulla, että tyttären koirahankinnat eivät voi vaikuttaa meihin, mutta oi ja voi, kyllä ne voivat. Kun R. jää vapaaherraksi 7.6., me lähdemme jo seuraavana aamuna varhain pääkaupunkiin, sillä kun pentu on saapunut, emme voi viilettää nuorten kanssa Helsingin herkkumestoissa vähään aikaan. Porin seudulle myös suunnistamme ja vieraita on tulossa sekä läheltä että kauempaa. Tulevana viikonloppuna 'tytöt' vievät minut harjukaupungin yöhön, joten taitaa olla aika tälläytyä pois puutarhurilookista. Huomennna kampaaja, perjantaina laitan kynnet, vaikka onnenpensaat saapuvatkin samana päivänä ja tiedän, että en jaksa odottaa niiden istuttamista sunnuntaihin asti. Onneksi magnolia on jo kauniisti kasvamassa etupihalla...

Tyttöjen ilta ulkona - rosvoliiga, jolle yksikään isä, poika tai suurmies ei voi mitään.

- Pam Brown -
Sain Opuscololta Liebster Award -haasteen, jossa vastataan 11 kysymykseen.  Kiitos♥ Tässä minun vastaukseni:

1. Millaisia oireita lukemattomuus saa sinussa aikaan?

Levottomuutta, etenkin jos tiedossa on hyvin mieluista luettavaa.

2. Missä tilanteessa et kykene lukemaan?

Olen häiriöherkkä sekä kirjoittamisessa että lukemisessa, joten kaikki sählinki ympärillä ehkäisee molemmat toiminnot.

3. Mikä on rakkain tämänhetkinen lukupaikkasi?

Sänky. Olen myös opetellut uudelleen lukemaan ihan selälläni istuakseni vähemmän ja se sujuu muuten, mutta tiiliskiviromaanien kanssa kädet ovat lujilla;)

4.  Missä paikassa haluaisit lukea, jos saisit valita?

Merellä.

5. Mikä sana kuvaa sinua lukijana parhaiten?

Kranttu ahmatti!

6. Mikä sana kuvaa kirjahyllyäsi parhaiten?

Hallittu kaaos.

7.  Jos olisit kirja, mikä kirja olisit?

Lionel Shriverin Kaksoisvirhe

8. Jos kirjoittaisit kirjan, mikä olisi kirjan aihe?

Psykologinen avioliittoromaani ja/tai kuningatarmehiläiset.

9. Missä, mitä ja miten luit viimeksi?

Luin rahtilaivalla matkalla Saksaan Hanne-Vibeke Holstin Mitä he toisilleen tekivät about puoleen väliin ja loput Salzburgissa, jossa oli aikaa useampia päiviä. Rentona.

10. Mikä on kirjoihin tai lukemiseen liittyvä paheesi?

Tekee mieli samalla syödä jotain...hapankorppua rapistella pitkin vuodetta, tai antaa suklaan sulaa kitalaessa tai se kaikkein pahin eli jäätelöä!

11. Mistä kirjoihin tai lukemiseen liittyvästä asiasta et suostuisi luopumaan?

En ikinä luopuisi käännöskirjallisuudesta, sillä maailmankirjallisuus on minun kotimaani. Toisaalta en suostuisi myöskään luopumaan lukemisesta mistään hinnasta ja annoinkin R:lle varoituksen lukuhulluudestani ennen avioliittoa. Pakettiin minä kuuluvat aina kirjat ja koira.

Koska olen nyt superaikataulutettu, en tee uusia kysymyksiä, vaan toivon, että kuka ikinä ehtii, nappaa tämän haasteen tästä ja tekee sen Opuscolon erinomaisilla kysymyksillä. Ainakin Annika, Katja, Sonja, Katri ja....

Lähden nyt vuohenputkien kimppuun ja istuttamaan tuoksuhernettä sekä krassia. Laitan kuvia puutarhasta heti kun ehdimme niitä ottaa ja myös siitä grillikatoksestamme, jonka ennakkoluulottomasti asensimme parvekkeellemme. Kirjaakin tulee, mutta ei talvitahtiin.

Mukavaa viikon jatkoa teille kaikille!

Love
Leena Lumi

55 kommenttia:

  1. Poissa ollessasi olikin tää valtava muutos suoraan talvesta kesään, kaikki muuttui poissa ollessanne. Nyt on niin ihana tuolla ulkona työskennellä, joten työn iloa sinne saarelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, olisinkin halunnut olla pois huhtikuussa, mutta kun oli kaksi syytä, jotka sen estivät...

      Yritän löytää iloa;) Puutarhasta pitäisi osata nauttia, mutta tämä menee nyt työleirin puolelle. Ehkä sitten heinäkuussa kuuntelen, miten rikkaruoho kasvaa...

      Poista
  2. Ota iisisti.:)

    On pitkiä aikoja, jolloin en ehdi kirjoittamaan blogeihin tai mielessä ovat ihan muunlaiset kirjoitustyöt. Silloin blogit muuttuvat kuvablogeiksi, joissa on tekstinä jokunen lause tai vain muutama sana. Näin on mennyt vuodesta 2005, ja minulla on monta blogia.

    Ihanaa kesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, otanko! Tää blogi kaatuu jos alan iiseilemään, toisaalta, minulla ei ole nyt vaihtoehtoja, sillä kaikki, KAIKKI, tapahtuu juuri nyt.

      Sinä oletkin Tyyneyden Valtiatar, joka hallitset monipuolista kaikkeutta harkitulla itsevarmuudella...Minä ryntään kaaoksesta kaaokseen ellei ole lumen tuomaa syvää rauhan tunnetta.

      Poista
  3. Kevät on puutarhassa vilkkainta aikaa, kaikki tosiaan tapahtuu nopeasti yhtäaikaa. Onnea vuohenputken kanssa. Itsekin käyn loputonta taistelua sitä vastaan, kun saisi edes niitettyä isoimmat alueet. Toivon, että se loukkaantuisi, mutta vielä mitä eihän se ole moksiskaan vainostani. Mutta onneksi kesän kypsyttyä puutarhassa on hiljainen hetki, jää aikaa niihin muihinkin projekteihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, onko tämä ollut tosiaankin joka kevät tätä;) Minä en voi niittää,koska hävitämme nurmikkoa villikukilla, minun on käsin kitkettävä joka helkutin vuohenputki.

      Juu, ah, juhannuksesta alkaa se mun suvisuvi, jolloin en montaa tikkua ristiin puutarhassa laita ja loppusuvesta voin sitten jo niittää kukkaniittynikin. No joo, melkein juhannuksesta, sanotaan viikko siitä. Ja sittenhän minä en ole tätä enää yksin tekemässä...

      Poista
  4. Täällä on tänään hyvä lukusää...sataa vettä...:)
    Kiireistä loppuviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tännekin piti tulla eilen sadetta, mutta ei ole näkynyt ja tuntuu, että kuivaa on ollut jo viikkoja. Sade usein kiertää saaremme. Kunpa alkaisikin sataa..., sillä uudet istutukset vaativat myös kastelua.

      Kiitos samoin sinulle;)

      Poista
  5. Ihan ehdottomasti toivon sulle rauhallista loppuviikkoa! :) Ei blogi mihinkään kaadu, vaikka taukoilisitkin. Promise!

    Ja voi miten kivat vastaukset. Allekirjoitan monet kohdat: 1, 2, 3, 4, 6, ja painotan erityisesti vielä 10:ä!! :D Valitettavasti.

    Itse asiassa mie tämän teinkin http://rakkaudestakirjoihin.blogspot.fi/2013/05/pollityt-kyssarit-kuvailuja-osa-2.html
    Kiitos sulle muistamisesta tämän(kin) yhteydessä!

    ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä 2:n takia olemme yölukijoita, mutta kun tekee fyysistä työtä puutarhassa 10 tuntia, kaatuu illalla kuin tukki eikä herää ennen aamua.

      Kiitos samoin sinulle, vaikka sut haastoinkin;) En millään pysy perässä kuka mitäkin on tehnyt, kun olen ollut poissa.

      Aina, aina...

      ♥♥♥

      Poista
  6. Työleireilyn jälkeen vinkki: ota sopiva tyyny rinnan päälle ja se "tiiliskivi" sen päälle :)
    Kädet tykkää. Ja hartiat...vaikka kuinka makoilis !

    Magnolia....eläiskö se mun koivuni katveessa....*huokaus*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepi, kiitos vinkistä: Täytyy tänään pruuvata sun ohjetta.

      Voi koivu vieköön, se vie kaikki voimat. Naapurin rouva kaadatti koivunsa ja nyt tulee tilalle jasmiinia, mogolianvaahteraa, syyshortensiaa ja odotas, kun hän huomaa mun magnolian;)

      Poista
  7. Leena, kiitos kivasta postauksesta!
    Magnoliasi on upea!!
    Sinulla on sata rautaa tulessa yhtäaikaa vai sanoinko liian vähän?
    Ihanaa loppuviikkoa sinulle, IhaNainen.<33333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, ole hyvä.

      Siis tuo Saksassa kuvattu...toivottavasti omastani tulee yhtä upea...

      Liikaa rautoja on, liikaa on ja kynttilä palaa molemmista päistä. Taidan kauniisti peruuttaa muutaman sovitun asian.

      Kiitos samoin sinulle, Aili-IhaNainen♥

      Poista
  8. Ihana, kun olet taas palannut!

    Kiitos, kun ehätit vastailemaan kysymyksiin. Merellä lukeminen - ah, Kyllikki Villan tyyliin... näen jo silmissäni tämän. Minullakin on tuo pahe... yritän oppia siitä pois, mutta aina välillä taannun ihan mahdottomaksi tuon asian suhteen... varsinkin, kun kiire painaa päälle. Sait hymyn aikaiseksi tuolla krantulla ahmatilla :)

    Lumoavaa ja leppoisaakin toukokuuta kaikesta kiireestä huolimatta. Vallitkoon sisäinen leppeys, vaikka olisikin kaahotusta muutoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen kirahvi, kiitos!, vaikka en ehtisi olla nyt yhtään blogisti;) Kevätpuutarhailu ja bloggaaminen ovat minulle jo liikaa.

      Toki, toki. Just silleen Villan tyyliin. No juu, tarkoittanet herkkuja, muistat ehkä sen kokonaisen Fazerin sinisen, jonka muutama viikko sitten...;) Kranttu ahmatti ei varmaan selityksiä kaipaa, ymmärrät kyllä.

      Kiitos samoin sinulle! Kaipaan nyt jotain leppeää, pysähtymistä, mutta senhän kokee vain merellä tai...lumen aikaan.

      Sydän, sydän, sydän....

      Poista
  9. Elämä on otettava kiireisenäkin vastaan :) Toivottavasti siis nautit kiireistäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, tiedän, mutta on kiirettä ja kiirettä. R. väittää, että en elä ellen kuohu, mutta rajansa kaikella. Tiedäthän, että suomalaiset kuin elävät koko vuoden edestä suvella ja se alkaa toukokuulla...

      Poista
  10. Kranttu ahmatti. :) Kuvaavasti sanottu.

    Minustakin lukeminen ja herkuttelu kuuluvat saumattomasti yhteen. Vähintään höyryävä teekuppi pitää olla käden ulottuvilla. Suklaata, voileipiä, lasi viiniä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, just niin;)

      Miten hoikka sitä olisikaan ellei lukisi kaiket yöt...nyyyh. Luettelet juuri kaikkia herkkujani, sillä jos ikinä luen ip, minulla on iso mukillinen teetä menossa samalla. Ja illalla taas maistuvat nuo kaikki muut.

      Poista
  11. Kaksoisvirhe jäi minulta kesken...se on ainoa Shriverin kirja mikä ei innostanut. Illalla pitää syödä aina rapisevaa, hapankorput on ihania...
    Me menimme kerrankin ajoissa saareen ja nyt siellä on kaunis nurmikko, kun tavallisesti siellä on odottanut metrin korkuinen viidakko. Narsissit, skillat ja herttavuorenkilvet kukkivat kauniisti ja polku laiturilta pihalle oli kuin sadusta...valkovuokkomeri...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai Laakso, minulla ei olisi tullut kysymykseenkään...jättää kesken;) Hapankorppuja ilman ei voi elää!

      Hyvänen aika, puhut paratiisista, toivottavasti blogissai on kuvia, olen jo matkalla...

      Poista
  12. Sulla onkin paljon kiireitä ,joten anna itsellesikin aikaa,kyllä me täällä pysytään vainkka harvemmin postaatkin.
    Ja sängyssä lukeminen ei kauhean hyvin suju minulta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, sää tiedät, miten mää ajattelen;)

      Piti sullekin meilata yhdestä jutusta, mutta nyt kutsuu lukeminen jo ja aamulla ylös klo 6! Olen siihen aikaan ihan vihannes. Meilaan sulle huomenna illasta.

      Mää opetan sua sitten kun...;)

      Poista
  13. Voikukat meilläkin pihalla nousevat miltei ensimmäisenä ja nyt on alkanut tulla oja (tai kylä-)kellukkaa, eli mullan mukana on tullut luultavasti siemeniä. Keväällä toisaalta rikkaruohot lähtevät myös parhaiten.

    Vuohenputket pihalla ovat toisaalta aika eksoottisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, en melkein jaksa enää voikukkaa vuohenputken jälkeen;) Ojakellukka on mun suosikkini ja julkaisen sen satumaiset kvuat tänäkin suvena. Vinkkaan sitten sinua;)

      Juu, ja eräs ystäväni meilasi mulle, että ne ovat terveellistä herkkua: Mikä sääli, että hän on tulossa vasta kuukauden kuluttua meille...

      Poista
  14. Kaksoisvirhe on jotenkin hyvin kiehtova nimi kirjalle, herätti heti uteliaisuuteni ...
    Olen keräämässä pienimuotoista 'kesäkirjalistaa', joten saatanpa taas piipahtaa tuolla arkistossasi tutkimassa tekemiäsi kirja-arvioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, avioliittoromaani, jonka Willyssa (nainen!) tunnistan itseni pahimmillani, mutta Ericissä myös mieheni - pahimmillaan. Onneksi emme harrasta vakavasti mitään samaa urheilu- tai muuta lajia;) Ole hyvä vain: Olen tehnyt toisille listoja suvea varten jopa meilissä!

      Poista
  15. Tuoreet terveiset edelleen kukkia täynnä tuoksuvasta Saksasta: Tulimme juuri Baijerista ja Reinin ja Moseljoen matkalta. Mustarastas lauloi niin upeasti ja moni muu lintukin, mutta tuo Mustarastas on vienyt minun sydämeni. Täällä pohjoisessa sitä ei juuri koskaan kuule.
    Loma teki niin hyvää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikka, kiitos! Me ylitettiin Mosel ja Tonava moneen kertaan, Reiniä ei kai...Mustarastaat lauloivat eniten ja niitä myös näimme paljon. Olen saanut yhden musarastasparin viihtymään oralaudan herkkujen ansiosta. Saarellamme niitä jää talvehtimaan aina joitakin pareja. Mieheni väittää, että erotan vain satakielen ja sekoitan mustarastaan ja kirjosiepon laulun;)

      Ah, niinpä, vaikka vieläkin on jälkipyykkiä. Voisin heti lähteä uudelleen.

      Poista
  16. Oi, miten upea magnolia. Mulla se on vielä unelmissa.., pakko saada! Mitä remppaa teette? Meillä on remontti edessä myös. Tosin supistuu, sillä pihaan on mennyt ihan kamalasti rahaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkaiselämää, mutta tämä ei sii mun oma. Omani on vasta istutettu. Meillä oli edellinen remppa niin iso, että nyt vain siis vierasmakkarin vessa ja alakerran eteinen, mutta otamme rauhallisesti vaikka tilasimmekin jo toaletin kalusteet eli aloitamme kun jaksamme ja siltä tuntuu. Piha syö yllättävästi, mutta mietippä hyötyliikuntaa ja oloa ulkoilmassa: Kuntoklubien kortit maksavat ja ainakin minulle ulkona olo on ihan must.

      Poista
  17. Vuohenputki on kiusallinen puutarhassa, mutta sen pienet ja vielä ryppyiset lehdet on hyvää salaattivihannesta. Toinen samanlainen kiusa on sinivalvatti. Näitä pitkiä juuria olen kiskonut kaiken kevättä ja aina vaan uusia lehtiä puskee mullasta!
    Villiintynyt puutarha voi myös olla viehättävä.
    Täällä niemessä on nyt noussut valkoisen (niitä ainakin kylvin!) varjoliljan alkuja maan pinnalle. Parin vuoden päästä varmaan jo jaksavat avata kukkansa, toivottavasti. Ristinummelaisessakin kovasti elämänhalua!

    Kivoja vastauksia annoit kysymyksiin. Minulta on lukeminen jäänyt nyt tosi vähälle, puuhastelu ulkosalla vie vapaa-ajan ja lukuinnon iltaisin.
    Mukavia kevätkesän päiviä, lämpöä ja auringonpaistetta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja, juu, kuulin, että revin täällä herkkuja kompostiin;) Ah,kunpa Jael olisi nyt täällä viikon noita meheviä alkuja salaatiksi laittamassa ja syömässä;) Mulle on tullut yhden saarelaisen rouvan taimien mukana todella ikävä rikkaruoho ja hän kovasti pahoittelee, mutta ei auta: Se näyttää aivan kuin porkkanalta, siis maanpinnan päällinen osa, eikä katoa ikinä. Minä kaivan jokaisen löytämäni yksilön kauhalla ylös.

      Juu, villiintynyt just sen pitääkin olla, mutta ei niin, että rikkaruohot estävät muiden kasvien kasvun...En ole ollenkaan jämptien puutarhojen, vaan taiteilijapihojen ystävä, mutta rajansa kaikella. Arvaa mitä: Lehtokotilot ovat syöneet ihan maanpintaa pitkin yhden kukkivista jouluruusuistani. Tänä iltana alkaa semmoinen jahti ja monta iltaa tämän jälkeenkin.

      Minulla valkoisesta varjoliljasta ei näy mitään, toisin kuin tuomistasi punaisista, jotka voivat hyvin. Taimi on aina varmin. Ristinummelaista tulet vielä rakastamaan. Meillä on siinä se aika iso tila sen levitä aina Olgan haudan reunalle asti, siinä loppuu ruusun lupa ja alkavat särkyneet sydämet.

      Minäkään en nyt lukisi, sillä haluaisin olla vaan puutarhassa.

      Kiitos sinulle kaikkea samoin♥

      Poista
  18. Vuohenputkien kimppuun! Sinne pitäisi minunkin suunnistaa. Meillä ne ovat vallanneet koko puutarhan, mutta ehkä ensi viikolla pääsen niiden kimppuun. Nyt toukokuussa on ollut meillä paljon busseja niin en ole pääsyt niitä putsaamaan. Niin ja se kevät oli niin myöhässä, että puutarhahommiin pääsi vasta toukokuun puolella. Tosin ensi viikolla on nuyorimmaisen valmistujaiset, mikä tietysti on upea asia. ....Vai olenko tullut hitaammaksi?
    Rauhoita sinä vaan lukemisen tahtia. Sinulla taitaa olla nyt muita kiireitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, voiko vuohenputkista menettää hermonsa;) Ja eilen tajusimme, että lehtokotilot olivat tasan maata myöten syöneet yhden jouluruusuistamme. Kosto elää ja jahti alkaa tänä iltana.

      Teillä on siis vierailut menossa...suvella on sitten rauhallisempaa. Kevät on myöhässä sanotaan, mutta silti minulla on unikoissa nuput, samoin lehtosinilatvoissa ja monissa muissa. Meillä oli myöhässä, mutta sitten se kiri.

      Onnea valmistujaisiin! Ihania aikoja olivat...

      Minä myönnän tulleeni hitaammaksi. Ja se, että ärryn, kun kaikki ei mene yhtä reippaasti kuin ennen paljastaa kaiken. Laitan nyt toivoni siihen, että 7.6. jälkeen en tee tätä kaikkea enää yksin.

      Hirveää sanoa, mutta en oikein nyt jaksaisi, ehtisi, enkä ehkä niin haluaisikiaan lukea, kun on tapahtumien vuosi menossa. Ei sitä suotta siellä Keski-Euroopassa pyöritty, mutta niin vaan pukkaa menoa viikonlopuille tai vieraita. Eli on muita kiireitä: Lue rivien välit;)

      Mukavaa toukokuun jatkoa sinulle!

      Poista
    2. Juu, puutarhan kevät on työlästä.. Meilläkin voimilleni & jaksamiselleni turhan iso piha - jossa löytyy iso kirjo rikkaruohoja. Leskenlehdistä sain voiton, mutta voikukat ja vuohenputki - mahdottomia..! Millähän ne saisi nitistettyä..?

      Poista
    3. Anemone, jaan tuntosi ja kaipaan nyt taas paljon pienempää...Minä aloitan taas aamusta vuohenputkien ja voikukkien kanssa. Vuohenputket nyppäsen ja voikukat kaivan. Sen päälle sitten joka iltainen lehtokotilosavotta, josta juuri tulin. Onhan niihin rikkaruohoihin kai jotain täsmämyrkkyjä, mutta kun pelkään, että ne vievät kuitenkin kauniit luonnonkukat kuten lemmikit ja lehtosinilatvat etc.

      Jaettu kärsimys helpottaa;)

      Poista
  19. Iloa toukokuuhun, Leena!

    Minulla on myös ollut kiirettä, kuten varmaan kaikilla kouluissa työskentelevillä. Nyt alkaa helpottaa, joskin tilalle on tullut epävarmuus ensi vuoden töistä. Mutta kaikki aikanaan, ajattelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, kiitos samoin sinulle!

      Eihän mikään ole niin varmaa kuin epävarmuus, mutta toisaalta: Asioilla on tapana järjestyä. Minun kiireeni eivät pääty toukokuuhun...ehkä hengähdän sitten heinäkuun samettisina iltoina.

      Poista
  20. Kun katselee tätä sinun postausvauhtia, niin eiköhän täällä muutkin lukijat kuin minä suo sinulle semiloman bloggaamisesta.:) Muualta näköjään et pidä mitään lomia tai edes sen tapaisia! (mä varmaan kuolisin silkasta kauhusta, jos mulla ois jo kaikki kesän vkonloput varattu! Älä sinä tee niin!)

    Hauskaa tyttöjen iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, minua vain itseäni ärsyttää, kun vertaan aikaisempiin vuosiini: Olen selvästi hidastunut.

      Minä en ole niitä varauksia järjestänyt, sillä millään minua ei suvella tältä saarelta saisi pois suvella...Lähipirikin voi järjestää monenmoista;) Yritän selvitä hengissä ja puran itseäni kotiloiden murhaamiseen: Edellisyönä söivät yhden kukkivan jouluruusuni maan tasalle. Miksi eivät voisi syödä vuohenputkia, kun niitä jotkut ihmisetkin himoavat;)

      Mukavaa toukokuun jatkoa sinulle!

      Poista
  21. Sitä samaa täällä ja vielä kun oli tuo kolari, joka teki omat haasteensa elämään, bloggailen sen kun kerkiän ja pystyn, mutta olen myös sangen kiireinen, piha suorastaan huutaa minua hommiin, onneksi on jo aloitettu, tomaatit kasvihuoneessa ja yrttimaalta voi jo poimia omia yrttejä, kasvoivat ihan parissa päivässä. Odotan lomaa ja kesää ja rentoutumista, sekä grillausta...eiköhän se sieltä pian tule. Älä stressaa, bloggaat sen mitä kerkiät ja nauti kesästä, olet sen niin ansainnut. Kirjotellaan enemmän sitten kun talvella ei ole muutakaan tekemistä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sarppu, no teillä oli hurjaa, mutta tuuria! Eikö teillä ollenkaan lehtokotiloita? Täällä monet iltaisin niitä poimivat eli kuin uusi harrastus...

      Minä odotan kesäkuun 7. päivää, että alan saada apua tähän kaikkeen: R. jää silloin vapaaherraksi. Mahtaisiko sitten helpottaa.

      Olen superstressaaja. Ihan hirveä sellainen. R. vie minut mielellään rahtilaivoille, joissa rauhoitun;) Siellä vain syödään, katsellaan merta, nukutaan ja syödään paljon, luetaan. Koneetkaan eivät toimi, joten on ihan irti. Voisin heti tästä lähteä takaisin, sillä voikukat vasta aloittavat...Huomenna saapuvat tilaamani onnenpensaat, mutta en saanut sitä merkkiä mitä sinulla on. Jätimme sitä varten etupihalle yhden tilan. Haemme sen sitten vaikka Porista ellei Viherlandia toimita.

      Tlavella on aikaa. Ehkä siksi niin rakastan ensilunta, kun siinä kuin sataa samalla rauha maahan ja sieluun.

      Ukolle tsemppiterkkuja!

      Poista
    2. Ei kaikeksi onneksi ole kotiloita, se tästä nyt vielä puuttuisi ja toivottavasti ei tulekaan :) Olen samaa sorttia, että kotona on vaikea rentoutua, kun näkee koko ajan ympärillään kaiken sen mitä pitäisi tehdä. EHkä pitäisi opetella siitä jotenkin irti. Helle tosin tekee tehtävänsä, kun sitten vaan maataan ulkona, eikä jaksa muutakuin nauttia. Onnenpensaat ovat niin ihania. Paratiisin taimitarhassa varmasti löytyy. Ja magnoliakuumeeni on kasvanut kuviesi myötä, yksi siis on mutta lisää tekee mieli, mihin mahtuu siinäpä pulma, mukavaa loppuviikkoa.

      Poista
    3. Sarppu, te onnekkaat siellä...! Juu, tätä kestää minulla viikko juhannuksesta, silloin alan antaa periksi;) Helteellä en pysty mihinkään, tai vain luen ja syön mansikoita ja juon jääteetä.

      Istutimme eilen kolme jalo-onnenpensasta. Max korkeus kuulemma vain 1,5 metriä, johon en usko, sillä meidän pilvikirsikatkin ovat jo ohittaneet kaikki kerrotut mitat.

      Paratiisin taimitarhalta noudan sitten seuraavana keväänä saman kuin sinulla, joka siis kasvaa korkeammaksi kuin 1,5 metriä? Äitini suosikkikauppa;) En laita enää tänä suvena, sillä meiltä lähti toinenkin kuusi ja sen tilalle tuli japaninmarjakuusi ja sen takaa pitää hävittää ainoa puistosyreeni, iso ja vääränvärinen, joten annetaan olla nyt tekemättä liikaa aukkoa. Siis sen syreenin tilalle haluan onnenpensaan, joka kasvaa väh. kaksimetriseksi.

      Minulla on jo paikka toiselle magnolialle, mutta katson ensin miten tuon lajikkeen kanssa käy, minkä laitoin etupihalle.

      Poista
  22. Voi odotan, että joskuss tulevaisuudessa minulla ja puolisolla olisi oma piha (tällä hetkellä piha rajoittuu taloyhtiön yhteiseen viheriöön, jota tosin pidetään kauniina ja omaan parvekkeeseen) ja saisi mennä kokeilemaan omia viherpeukalotaitoja! Onneksi sinun blogistasi löytyy näitä kauniita kuvia :)

    Hah, ei kirjabloggaajaa viedä todellakaan avioon ilman kirjahyllyä tai lemmikkiä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anni, jos keskittyy oikein kovasti haluamaan jotakin, sen saa. Jos sinulla on parveke, silläkin voi jo aloittaa. Tyttäremme viljelee kärhöjä Hesan asunnon parvekkeella.

      Ei tosiaankaan;)

      Poista
  23. Ihana etuoikeus on ahertaa omassa puutarhassa.
    Työniloa ja mukavaa tulevaa viikonloppua ja kesähulinaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena, onhan se sitä, mutta kunpa olisi vain sitä;)

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  24. Upea MAngnolia!! Blogissani kiva kirja arvonta. Olisi ihkua jos linkittäisit :)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bikke, eikö vain. Kiitos vinkistä: Yritän raivata linkitystilaa. Odota hetki...

      Poista
  25. Vai Kaksoisvirhe ;-), no tuon jälkeen seuraava vastaus olikin ihan selviö =)

    Minä huomaan, että mulla ei taida olla paheita kirjojen suhteen. Televisio sitäkin enemmän aiheutta paheita, juuri sitä syömisen yltiöpäistä toteuttamista. Hapankorpun murusissa nukkuminen on varmaan jännittävää, tulee ihokuorinta tehtyä joka yö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah-hah, ihan mahdollista;) Minusta avioliiton dynamiikka on ikikiinnostava aihe.

      Televisiolla syön/syömme kun katsomme jotain odotettua filmiä, mutta se on se talviviikonloppujen kaava: Homejuusto, rypäleet ja viini.

      Minä siirrän ne muruset R:n puolelle - tietenkin;)

      Poista
    2. Hahaa =) Voi R. (se johtuu siis varmasti tuosta Kaksoisvirheestä ;-))

      Luin muuten eilen loppuun Woolfin Mrs. Dallowayn. Mielenkiintoinen, erittäin mielenkiintoinen. Välillä mietin suomentajaa, että oliko se aivan sisällä, mutta palasin tekstissä takaisin ja luin sulavat henkilövaihdokset uudestaan. Pitäisi lukea tämä englanniksi ja ainakin tämä pitää kohta ottaa uusiksi. Vau!

      Poista